Ymmärrys

Elämme seurausten elämää, mutta ymmärrämmekö, mitä se tarkoittaa omalla kohdalla, juuri nyt? Luomme omaa tulevaisuuttamme tänään tekemiemme tekojen, sanojen ja aikeiden kautta. Tämän päivän suunnitelmat toteutuvat tavalla tai toisella tulevaisuudessamme. Katsoessamme menneisyyteemme voimme muistaa asioita, valintoja ja kohtaamisia tämän hetkisen kokemuksemme läpi. Valinnat näkyvät ja tuntuvat omassa elämässä tänään, huomenna...

Olemme luomassa  ulkoisen elämämme lisäksi, omaa henki minäämme, koska henkinen kasvu on se peruste, miksi yleensä olemme tässä olomuodossa, tässä kehossa juuri nyt. Maallinen ja materiaalinen todellisuus on leikki- kenttämme, missä harjoittelemme omia sisäisiä, ulottuvuuksiin yltäviä, voimavaroja. Kiinnittyessämme aineellisuuteen, jätämme henkisen ulottuvuutemme huomiotta. Ihminen ei elä ainostaan leivästä, vaan myös Jumalan sanasta eli hengestä. Meillä on vapaa tahto ja käytämme sitä hyvin heppoisin periaattein. Emme näe "nokkaamme edemmäs" ja sitten kun tekomme seuraukset tulevat kohdallemme, emme voi käsittää miksi " minulle aina käy näin."

Sukulaiset, ystävät ja tuttavat verkostoituvat elämäämme, mitä moninaisimmin ja uskomattomin tavoin. Henkisestä ulottuvuudesta katsottuna kaikki ihmiset liittyvät jollakin tavoin kasvuun, edistymiseen tai juuttumiseen ja taantumiseen. Juuri ihmiset mahdollistavat hioutumisemme parempaan tai pahempaan, valinta on aina itsellä. Tekomme johtaa aina johonkin suuntaan, mutta niin myös aikeemme ja ajatuksemme. Halutessamme edetä, meidän on pysähdyttävä pohtimaan omia tapoja, tottumuksia ja uskomuksiamme. Emme voi tuudittautua siihen luuloon, että kohtalo tai joku muu hoitaa osuutemme. Siinä vaiheessa, kun ymmärryksemme avautuu laajempaan käsitykseen, alamme väistämättä toimimaan elämää kunnioittavammin ja tulemme täysin tietoiseksi omasta osuudesta elämän rakentumisessa Jumallisen suunnitelman suuntaiseksi.

Nyt vuoden vaihtuessa kannattaa pysähtyä tutkimaan omaa itseä ja elämäänsä. Ne vaikeat ja haastavat asiat, mitkä kuormittavat terveyttämme, tulisi saattaa tasapainoon. Syyllisen etsimisen ja tuomitsemisen sijaan, meidän kaikkien tulisi uskaltaa katsoa omaa osuutta epäselvien asioiden tai suhteiden syntyyn. Kovin heppoisin perustein annamme tuomiomme ja yritämme pelastaa oman nahkamme, mutta totuus ei muutu omien mielihalujemme suuntaan. On kestämätöntä sälyttää omat virheet ja väärinteot toisten niskoille. Jumalan todellisuus on täydellisen oikeudenmukainen ja jos kuvittelemme kuittaavamme omat tekomme sillä, että asiat eivät enäää vaivaa omaa mieltä, olemme täydellisen tietämättömiä, omasta osuudesta elämässä yleensä. Sattumanvaraisuus ei selitä elämää, eikä niin ollen vapauta meitä tekojemme seurauksista. Nöyrtyminen ei ole nöristelyä vaan todellinen henkinen teko, joka vapauttaa ja parantaa sisäisiä haavoja. Juuri sisäisyyden haavat voivat tulehduttaa koko elämämme. Meillä on kuitenkin mahdollisuus toimia toisin, mutta se merkitsee suurta henkistä ponnistusta. Anteeksi pyytäminen ja anteeksi saaminen ovat paranemisen avaimia. Halutessani parantua, minun on valmisteltava itseni nöyrtymään. Mikäli toinen ihminen ei kykene samaan, se ei ole enää minun käsissäni ja ainoa keino on vetäytyä hänestä. Aika ja elämä tekee tehtävänsä kaikkien meidän elämässä, eikä meidän tehtäviin kuulu loputtomasti kantaa pahaa mieltä, jonkun toisen ihmisen asenteista ja tavoista. Ymmärrys on pelastus monessakin mielessä.

Tutkiessamme tulevaisuutta, haluamme saada selvää, mitä se tuo tullessaan. Vastaukset löytyvät itsestämme ja tavoistamme. Minkä olemme panneet vireille, saavuttaa päätepisteensä tulevassa. Halutessasi elää sovussa, tee siis sopu itsesi ja lähimmäistesi kanssa. Unelmoidessasi matkoista ja menestymisestä, tarkastele tekojasi ja asenteitasi. Millä perusteella odotat ihmeitä, jos asennoidut kaikkeen epäuskoisella negatiivisuudella? Kyse on lopulta aina asenteesta. On ihmisiä, joilla näyttää olevan kaikki hyvin ja silti he valittavat kaikesta. On ihmisiä, joilla ei ole materiaalista statusta ja silti he ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Salaisuudet piilevät meissä itsessämme ja ne odottavat löytäjäänsä, eli sinua. Kysymys kuuluu, mitä aiot tehdä seuraavaksi? Jatkaa samalla vanhalla tavalla vaiko uskaltautua uudistumaan henkisesti?

Henkinen uudistuminen tarkoittaa asenteiden muuttamista eli parannuksen tekemistä. Se mihin kiinnität huomiosi kasvaa sinussa ja elämässäsi. Paranna asenteesi niin parannat elämäsi ja siinä samassa myös terveytesi kohenee. Rypiessäsi negatiivisuudessasi et totta tosiaan rakenna uutta uljasta huomista. Vastukset ja haasteet ovat mahdollisuutesi kasvaa ja edistyä. Ojennatko kätesi vai käännätkö selkäsi? Tuleva vuosi haastaa meitä ojentamaan kätemme lähimmäisillemme. On aivan selvää, että menneisyytemme teot lankeavat maksuun. Se miten niistä selviämme tuntuu, kuuluu ja näkyy meissä jokaisessa.

" Jumalani, tunnen sydämeni syvydeessä muutoksien välttämättömyydet, mutta olen kovin avuton ja heikko tekemään muutoksia itseeni. Kovin helposi osoittelen muita, kun en uskalla kohdata omaa aikaansaannostani. Niin kevyesti luettelen toisten virheitä, kun en myönnä omiani mistään hinnasta. Ihmisenä kasvaminen on totuuteesi kaivautumista. Totuutesi on täydellinen oikeudenmukaisuus, jota minun on niin vaikea ymmärtää, koska koko maailma vääristää sitä. Elän maailmassa, jossa ei tunnu olevan oikeutta. Ihmiskunta on vieraantunut Sinusta. Oi Jumalani, toisaalta on olemassa  kasvun ja edistyksen aalto, joka on lähtöisin Sinusta. Haluan liittyä siihen koko sielustani ja voimastani. Rukoilen, auta minua saattamaan loppuun ne keskeneräiset ja vaikeat asiat, jotka piinaavat minua. Anna minulle henkesi valoa toimia oikein. Vahvistu minussa, niin että voin saattaa loppuun aloittamani tehtävät. Kiitos siitä ohjauksesta, josta olen tietoinen. Kiitos elämästä ja tästä mahdollisuudesta tehdä oikeita asioita. Kiitos!!"

Tämän päivän ajatus

Monesti olen istunut läppäri sylissä ja aloittanut uuden tekstin, mutta joka kerta, on tullut jotakin sellaista, että kirjoittaminen keskeytyi tai estyi. Nytkin pikku Killi heiluttaa sähköjohtoa niin kiivaasti, että on pakko nostaa se pois.  Se mihin kiinnität huomion, kasvaa ja täyttää pääsi lisäksi koko elämän. Tärkeä havainto ja niin totta.

Mitä haluan sanoa? Onko minulla sanottavaa vai jaarittelenko turhanpäiväisesti? Onko luovuuden ulottuvuuksiini tullut este, enkä kykene virittymään siihen flow-tilaan, joka mahdollistaa uusien näkymien ja ajatusten esiin tulon?

Hiljentyminen kaiken tämän äärelle vaatii ponnistusta. On niin kovin helppo mennä kiireeseen mukaan, tehdä ja touhuta asioita, jotka kuuluu tehdä. Niin-kuuluu tehdä-kalskahtaa siltä, että niiltä osin olen antautunut markkinatalouden ja massahysterian puolelle. Mitä minä oikeasti haluan tehdä?
Kuinka paljon kuormitamme itseämme niillä tavoilla, joita maailma tarjoaa, että "ihmisillä olisi rauha ja hyvä tahto?" Hyvä tahto ei tarkoita muuta kuin toisen ihmisen näkemistä ja kuulemista. Hänen kohtaamista sydämen tasolla joka ikinen päivä. Se ei maksa mitään, eikä sitä voi ostaa. Sitä ei tarvitse kiiruhtaa ostamaan täyteen ahdatuista supermarketeista.

Minun Jouluni rakentuu läsnäolemisesta. Olla läsnä rakkaiden ihmisten elämässä nyt. Olkoonkin, että kaikki rakkaat eivät ole saman katon alla. He ovat sydämessä tunteena ja ajatuksissa jossakin hetkessä, kun kynttilän lepattava liekki kiinnittää huomion. Juuri näissä tuokioissa täydellistyy Joulun henki. Olkoonkin, että eronnut Paavi tekji tyhjäksi Jeesuksen syntymän jouluna. Meidän tulisi tarkastella asiaa henkisesti.  Mitä Kristuslapsen syntymä tarkoittaa ihmiselle henkisenä käännekohtana? Ei päivmäärillä ja vuosiluvuilla ole merkitystä henkisessä maailmassa, koska ajanmääreet ovat ihmisen luomia kriteerejä täällä ajassa. Henkimaailmassa ei ole kelloa eikä aikaa. Sen asian ymmärtäminen voi tuntua mahdottomalta, mutta todellisuudessa emme taida ymmärtää puoliakaan elämän mysteereistä, vaikka niin mielellämme annamme kuvan ylivertaisesta ymmärryksestä. Usein uskottelemme asioita tosiksi vain sen vuoksi, että emme viitsi vaivautua tutkimaan tai ehdollistamaan uskomuksiemme todenperäisyyttä. On kovin helppo mennä valtavirran mukana, kuin että pohtisi ja tutkisi asioita ja ilmiöitä kriittisesti.

Jeesuksen Kristuksen esimerkki elää ja voi hyvin. Ihminen kaipaa yhä enenevässä määrin henkisyyttä. Jeesus on Jumalan poika henkisesti ja osoitti elämällään tien, jota pitkin henkistynyt ihminen kulkee. Hän opetaa rakkautta ja anteeksi antamista. Niin paljon, kun meissä ihmisissä on puutetta rakastamisesta ja anteeksi antamisesta, niin kaukana olemme Kristusvalosta ja tietoisuudesta. Niin paljon kun olemme markkinavoimien kahleissa, sen pinemmäksi henkinen liekkimme kutistuu. "Et voi palvella kahta Herraa, Jumalaa ja Mammonaa!"

Kaipaamme rauhaa ja rikomme sen. Tarvitsisimme vähän ja kuitenkin hamstraamme turhaa aina vain enemmän. Joka päivä valitsemme mammonan vaikka syvällä sisimmässämme tiedämme tekevämme juuri niin kuin meidän ei tulisi. Olemme sitoneet itsemme ajan ja aineen ikeeseen. " Laps hankeen hukkuu unhoittuu."

Kenen leipää syöt sen lauluja laulat-ikuinen ristiriitä hengen ja aineen välillä kulmionoituu meihin. Omien uskomuksiemme ja luulojemme keskellä yritämme pitää yllä rakennelmaa nimeltä oma elämä. Määrittelemme sen statuksiemme mukaan ja sen keskellä podemme ikävää jostakin vapauttavasta ja paremmasta tunteesta sisimmässämme.  Teemme elämämme siksi mitä se on. Olemme vastuussa ja podemme seuraukset.

Tänäkin jouluna koemme valintojemme seuraksia. Kuinka paljon lisäämme tyytyväisyyttä ja onnellisuutta tavaravuorien keskellä, kun jo huomenna ne unohtuvat?

" Oi minun Isäni, joka olet läsnä kaikessa ja jokaisessa. Kuinka pitkäksi välimatkaksi olen yhteytesi rakentanut, etten kykene kuulemaan ääntäsi sydämessäni? Kuinka valtavan tavara vuoren olen haalinut esteeksi itselleni päästä todelliseen elävään yhteyteen kanssasi? Olen maailmassa ja kaipaan kotiin, enkä käsitä, että en tarvitse kotiin pääsemiseen muuta kuin antautumista. Vahvistu minussa, että alkaisin loistaa hengen valoa yhä enemmän, yhä voimallisemmin, niin että kykenen täyttämään tehtäväni, tekemään velvollisuuteeni ja täyttämään lupaukseni Sinulle. Sinusta minä olen syntynyt ja Sinussa minä elän ikuisesti. Amen."

Näillä ajatuksilla tänään, huomenna, aina.

Miksi murehtia, kun on paljon hyvää?

Kuuntelen Sinua herkin korvin ja aistin surun sanojesi takaa. " Elämä on kaaoksessa, kaikki on mennyt jotenkin väärin. Olen aivan poikki enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu pahalta ja ahdistaa, mikään ei ole niin kuin ennen. Miten voisin selvitä tästä?"

Pyydän Sinua katsomaan elämääsi sellaisena kuin se on juuri nyt. Sinulla on koti, työtä ja opiskelua. Sinulla on ystäviä, jotka pitävät sinusta huolta. Sinulla on perhettä, joka rakastaa sinua ehdoitta. Olet terve, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että flunssa hätyyttelee. Kaikki näyttää hyvältä ja kuulostaakin siltä. Mutta...

Miksi murehdit?
Ovatko omat odotuksesi olleet liian suuria, suhteessa asioiden toteutumiseen?
Oletko vain tehnyt virheen, joka tulisi korjata mahdollisimman pian?
Oletko liian ankara itsellesi?
Oletko sitoutunut johonkin projektiin, joka ei olekkaan se mitä kuvittelit?
Onko joku asia kesken ja huolettaa sinua?
Pelkäätkö jotakin, joka uhkaa sinua?
Saatko nukutuksi tarpeeksi vai katsotko teeveetä tai nettiä liikaa?
Mikä tavoissasi ei tue sinua vaan murentaa?
Miten on itsesi hyväksyminen ja rakastamisen laita?
Mikä onkaan surusi, surullisuutesi todellinen syy?

Mitä pitäisi tapahtua, että voisit tuntea huojennusta ja helpotusta? Mille asiallesi sinun tulisi löytää ratkaisu? Mikä se ratkaisu olisi ja mikä estää sinua tekemästä niin? Tiedätkö, kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisu, mutta sen oivaltamiseksi tarvitsee pysähtyä ja pohtia. Jos vain annat ongelmien kasvaa, voimavarasi hupenevat entisestään. Tyhjästä ei voi nyhjäistä.

Kivussa ja ahdistuksessa piilee aina avartumisen ulottuvuus. Kyse on itsen kasvusta itseksi, juuri siksi mikä oikeasti olet. On aika puhdistaa roinat ja romut kaikesta mikä painaa. Kukaan muu ei voi sitä tehdä, kuin sinä. Olet itse kaappisi ja  komerosi sullonut täyteen tavaroita, joita et enää tarvitse.
Miten luulet saavasi elämääsi jotakin uutta, jos olet säilönyt kaiken joutavanpäiväisen sisuksiisi? Vain tyhjät kädet voivat täyttyä-sanotaan.

Suursiivouksen aika-ystäväni. Aloita jo tänään ja etene siinä rytmissä mikä sopii sinulle. Soita ne puhelut niille ihmisille, joiden kanssa on selvitettävää, mutta myäskin niiden, joita rakastat mutta et ole tullut koskaan sitä sanoneeksi. Anna anteeksi itsellesi ja toisille. Jos joku haluaa vihoitella edelleen, niin anna hänen tehdä niin, mutta irrottaudu sinä siitä vyyhdestä. Hän ei ole valmis sopuun, koska hän tarvitsee vielä haarniskoitaan itseään varten. Ei hän sinua vihaa vaan on pettynyt elämään ja itseensä. Astu askel oikeaan suuntaan ja huomaat pian, että olosi alkaa helpottamaan. Olet tehnyt jotakin asioidesi eteen, etkä vain murehtinut.Energiasi alkaa virtaamaan ja saat uutta voimaa jatkaa.

Kyse on kasvamisesta ja se on aina positiivista, olkoonkin että se käy kipeään. Muistutan sinua vielä;
" Oi lapseni, olet minulle äärettömän rakas. Jumalalla on aina linjat auki sydämeesi ja hän tuntee sinut paremmin, kuin uskotkaan. Ole levollisella mielellä, tee oma osuutesi niin kaikki tapahtuu oikein ja juuri oikealla ajalla."

Avaa itsesi uuteen elämään

Miksi et kuorisi yltäsi vanhan elämäsi haarniskaa? Sitä jonka olet saanut yllesi perintönä vanhasta ajasta. Eikö nyt, tänä sumuisena lokakuuna ammuna, olekkin aika sytyttää kaikki kynttilät, soihdut ja valot palamaan, ettei pimeys kätkisi meitä. Pimeys ei voi valolle mitään, mutta meidän jokaisen on tehtävä oma tärkeä osuutemme, juuri nyt.

Tiedätkö, pimeys on syvintä juuri ennen auringon nousua. Henkinen aurinko on siirtymässä sellaiseen kulmaan, ettei sitä voi mikään pimeys mitätöidä tai tehdä olemattomaksi. Muutos on alkanut jo kauan aikaa sitten ja se saavuttaa merkittävyytensä näinä päivinä. Oletko sinä valmistautunut tähän? Vai yhä edelleenkö kyyristelet varjoissa, mitä muut sinusta ajattelevat?

Mitä sinä ajattelet itsestäsi ja elämästäsi?
Mitä sinä tunnet?
Kuka olet oikeasti itsellesi ja toisille?

Henkinen energia läpäisee aineen. Materia ei voi pidätellä valoa loputtomiin. Nyt valo murtautuu esiin ja tuo eteemme mitä loistavampia mahdollisuuksia muuttaa ja muuntua, kasvaa ja edetä, niihin henkisiin mittoihin, jotka ovat olleet ajtuksissamme, toiveissamme jo monta ihmisen ikää.

Ne joilla on korvat, kuulevat. Ne joilla on silmät, nkevät. Ne joilla on ymmärrystä, menevät edellä ja näyttävät tietä. Jokaisen on kuljettava oma polkunsa, mutta onneksi on niitä, joilla palaa jo valo, että nekin,  jotka yhä haparoivay pimeydessä, tulisivat näkyviksi.

Tässä hämärässä rukoilen herkin aistein: "
Jumalani, vahvista sinua minussa, että kykenen jakamaan valoasi, nille joilta sitä puuttuu. Toivoa selviytymiseen ja luopumiseen, etteivät he kadottaisi itseään turhaan turhuuteen, epä tosiin unelmiin ja pelkoihinsa. Avarra minua niin  pitkälle ja syvälle, että kykenen osaltani täyttämään lupaukseni niistä tehtävistä, joita olen ottanut hoitaakseni. Yksin en siihen kykene, mutta kädelläsi voin olla lupauksieni arvoinen työkalu. Vapisen kädelläsi, en pelosta vaan rakkaudesta elämää kohtaan. Elämä olet Sinä ja minä voin jakaa Sinua omallani. Valosi läpäisee koko universumin pienimmästä hiekanjyvästä suurimpaan planeettaan. MInä ihmisenä tulen myös lävistetyksi ja kun värähteeni soi taivaallisten sfäärien sopusoinnussa, olen valmistautunut muutokseen. Tätä varten olen tässä elämässä. Kiitos, kiitos, kiitos. "

Väärinpäin käänneetty elämä

Maailmamme on käännetty väärinpäin tai oikeammin elämme väärinpäin kännetyssä elämässä. Uutisoinnit tapahtumista ylittävät kauheimmatkin trillerit siksi, että kyse ei ole elokuvasta. Pääosissa ovat todelliset ihmiset ja tilanteissa kaikki lopulta olevat häviäjiä. Sankareita ei näy, koska heitä ei ole.

Miten meille on päässyt käymään näin? Miten annamme kaiken vain jatkua? Odotammeko, että joku muu,  jostakin tulee ja pelastaa meidän kurjistuneet  elämämme?  Väärinpäin käännetyssä elämässä kaikki menee toisin, kuin on alunperin ollut tarkoitus. Harhautumisella on kova hinta, mutta ehkä emme ota opiksemme muutoin, kuin kärsimyksen kautta.

Lapset ja nuoret kiusaavat toisensa hengiltä. Eduskunta, joka kuvastaa koko yhteiskuntaamme, niiden 200 edustajan persoonien kautta, kiusataan härskeimmillä tavoilla  ja josta vielä kehdataan uutisoidaan näyttävästi. Hoitosysteemimme on rakennettu kemiallisten "lääkkeiden" varaan, jotka osoittautuvatkin myrkyiksi, jotka sairastuttavat ihmisen. Taustalta löytyy hyvin organisoitu busines, raha ratkaisee. Joka kolmannella alle 20 vuotiaalla on mielialalääke resepti lakkarissa olkoonkin, että  on todistetusti tiedossa, että esimerkiksi koulusurmissa tekijöillä on ollut pää sekaisin näistä "lääkkeistä".Suomessa tapetaan parisuhteen päättymistilanteissa kymeniä ihmisiä ja mitä mahtaa olla elämä ennen, kuin veriteot tulevat julkisuuteen? Lasten huostaanotto on aivan oma lukunsa, joka kertoo parhaiten sitä todellisuutta, missä väärinpäin käännetyssä elämässä mennään. Ahneus, omahyväisyys, itsekkyys, välinpitämättömyys, oman edun tavottelu, piittaamattomuus, kateus, pahansuopaisuus, viha, ilkeys, kilpailu, laiskuus, saamattomuus, helpon elämän ihannointi, vastustuskyvyn puute, raukkamaisuus, epä rehellisyys; kuinka pitkä lista tästä oikeastaan tulee, loputonko?  Siinäpä sitä on ilmaisua ja asennetta, mistä sikiää tämä aika ilmiöineen.

Elämä saa alkunsa ja päätöksensä ajatuksista. Halutessamme parempaa elämää, meidän on valjastettava ensin omat ajatuksemme siihen  suuntaan. Niin kauan, kun haudomme kielteisyyttä, todellisuutemme muuttuu sellaiseksi. Paraneminen alkaa ajatuksista, toiveista ja sieltä ne siirtyvät valintojemme tasolle. Mikäli haluamme elää oikeinpäin, alamme ajatella myönteisiä ajatuksia niin itsestämme, kuin muista. Vähitellen muutumme, kasvamme ja kehitymme inhimillisen ihmisen mittoihin.Vastuu on jokaisella itsellään, koska yksilöt muodostavat yhteiskunnan. Kyse on lopulta henkistymisestä. Hengen poissaolo saa ihmisen voimaan pahoin. Niin kauan kun operoimme pimeydessä, elämme pimeyden ehdoilla. Sinä hetkenä, kun tulemme tietoiseksi valosta, joka on rakkaus, pimeys häviää.

Väärinpäin käännetty elämä on omaa luomustamme ja jos tahdomme, voimme kääntää elämämme oikeinpäin. Kysymys kuuluu, tahdommeko me ja mitä olemme valmiita tekemään sen eteen? Kaikessa kysymys on ryhtymisestä. Mikään ei tule muuttumaan, jos yksilöt eivät muutu. Ensin on ajatus, sitten teko ja lopulta seuraus. Tämän hetkinen elämämme on eilisen ajatuksia. Sen minkä olemme panneet alulle johtaa väistämättä johonkin seuraukseen. Kun haluan elää hyvän elämän, ajattelen hyvää, teen hyvää ja saan seurauksena hyvää. Ollessani välinpitämätön tai ilkeä, saan seurauksena juuri sitä, mitä olen tilannut. Kyse on luonnon laista, joka perustuu sataprosenttiseen oikeudenmukaisuuteen.

Niin paljon kun maailmassamme on pahaa, sen alku on ihmisten mielistä syntynyttä. Nyt tämän kaaoksen keskellä, meidän on noustava seisomaan ihmisinä. Ihminen on Jumalan luoma henkinen olento, joka luo elämänsä ja korjaa seuraukset. Pahan vastapuoli on hyvä. Olemme nyt nähneet pahan, niin eikö olisi kohtuullista, muuttaa asenne hyväksi, nähdäksemme sen seuraukset?

Elämässä

Näetkö kaikki ne ihmeet, mitä ympärilläsi on? Antaudutko ihmeiden kokemiselle vai oletko sulkenut itsesi siihen tietoisuuteen, ettei ihmeitä ole olemassa? Pidätkö kaikkea itsestäänselvänä, realistisena ja loogisena? Uskotteletko itsellesi, että sinulla ei ole mielikuvitusta, luovuutta tai että et osaa rentoutua, päästää irti, olla leikkimielinen ja rento? Koetko itsesi vanhaksi, loppuunkuluneeksi, ilottomaksi ja apeaksi?

Maailma, missä elät, on omaa luomustasi, uskot niin tai et. Kauneus on katsojan silmissä, niin myös ankeus ja ilottomuus. Olet matkalla tämän kertaisen fyysisen elämäsi halki ja kokemukset joissa olet, tulevat elämääsi menneisyytesi valintojen seurauksena. Menneisyys näkyy tässä hetkessä ja juuri tänään luot huomista ja tulevaa elämääsi, ompa elämä tässä ajassa tai ikuisuudessa. Tämä on henkinen totuus, johon meidän ihmisten on vaikea asettautua omien uskomusjärjestelmiemme vuoksi. Taistelet koko ajan todellista itseäsi vastaan, juokset jatkuvasti todellista itseäsi pakoon, pakenet todellista Jumalaa. Materialistinen maailma on hengetön taso ja jos olet lumoutunut siitä, olet kääntänyt selkäsi todelliselle ikuiselle itsellesi ja myös Jumalalle. Samalla menetät vähä vähältä yhteytesi ihmeisiin, pidät niitä vain sattumina tai et enää reagoi niihin. Luomamme todellisuus on tietoisuutemme tila ja luodessamme elämän, josta puuttuu henki emme voi olla kokonaisia ihmisiä. "Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan myös Jumalan sanasta..." Olemme osaksi kuolleessa tilassa, kun emme ota vastaan Jumalan sanaa ( energiaa)?

Vapaan tahtomme siivittäminä voimme aina tehdä valintoja, mihin ryhdymme, mihin uskomme ja minkä jääväämme elämästämme pois. Vastuut ja seuraukset pysyvät itsellämme. Joudumme tekemään niistä tiliä aivan varmasti, jossakin vaiheessa. Paineet, stressit, ahdistukset, pettymykset ovat oppimista varten elämässämme.Olemme haalineet ne koettaviksemme, koska tarvitsemme kipua ja kärsimystä henkiseen avautumiseemme. Ulkoistaessamme vaikeuksiemme syyt juutumme kierteeseen, joka johtaa joko henkiseen havahtumiseen tai tämän kertaisen oppimis kokemuksen hyödyntämättä jättämiseen. Kantaessamme vihaa, kaunaa ja kostoa sitoutamme itsemme siihen ja kärsimme seuraukset. Antaessamme anteeksi ja päästäessämme irti negatiivisuudesta, astumme askeleen kohti henkistymistä.

Missä vaiheessa ihmeet astuvat elämäämme? Ihmeitä on koko ajan, mutta emme voi kokea niitä, koska olemme sitouttaneet itsemme matalalle energia tasolle. Aikamme ja energiamme ei riitä "hömpälle", koska uskottelemme että henkinen ihminen ei ole totta. 

Elämäni on hengen läpäisemää. Tunnistan sen ja olen kiitollinen. Kiitollisuus Jumalaan siivittää askeleitani ja yhä selvemmin alan ymmärtää, mistä tässä elämässä on todellisesti kyse. Mitä enemmän vapaudun, sen herkemällä tasolla olen. Herkkyys ei ole heikkoutta, vaan voimaa. Teen sen, minkä koen oikeaksi, sanon ja kirjoitan omaa kokemustani. Se ei tarkoita, että kokemukseni on ainoa oikea tapa, vaan se antaa ajattelemisen aiheita. Ajatus on luomisen alku. Kieltäytyä ajattelemasta on yhtä kuin ulkoistaa oma elämä, odottaa ja toteuttaa muiden käsitystä ja luomusta elämästä. Havahtuminen henkisesti, avaa väylän, oman vastuun merkityksen ymmärtämiselle suhteessa toisiin, itseen ja lopulta Luojaan. Kenen ajatuksia ajattelet? Mikä on se, joka ajattelee sinussa?

Sinulla on avaimet kaikkiin oviin elämässäsi. Ovien aukaisu on ongelmallisten tilanteiden ratkaisua. Mitä enemmän suljettuja ovia, sen ahtaampaa ja hengettömämpää elämää. Miksi et alkaisi jo tänään sovittelemaan hallussasi olevia avaimia ongelmiesi oviin? Vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien runsaus tulee ylättämään sinut. Entäpä jos kerrassaan heittäytyisit elämääsi kuin lapsi? Ilosta ja innostuksesta hihkuen. Jos ilon ja innostuksen aiheet ovat vähissä, alkaisit etsiä niitä toisesta suunasta, kuin aiemmin. Muutos parempaan voi alkaa jo siitä, että rikkoo jonkun rutiinin, jota on alkanut pitää luonnollisenatai turvallisena. Turvallisuuteen juuttuminen on varmin tapa jättää elämä elämättä. Haikeus, ikävä ja surullisuus kumpuvat lepäämään vetäytyneestä seikkailijasta, joka uskottelee itselleen, että on liian vanha ja väsnyt aloittamaan jotakin uutta ja erilaista.

Voima on läsnä meissä jokaisessa, mutta emme välttämättä ole tietoisia siitä. Uimme keveissä elämän vesissä, emmekä uskalla sukeltaa syvemmälle. Se väkevyys, mikä vetää meitä puoleensa, on tietoisuus Jumalasta, rakkaudesta ja ikuisuudesta. Luottamus on ilmaisu, jota kannattaa pohtia ja mietiskellä. Miksi emme voi luottaa elämään? Elämä on Jumala. Jumala on rakkaus ja voima. Mikä estää meitä? Pelko on rakkauden vastakohta, Jumalan vastakohta. Niin paljon kuin meissä on pelkoa, niin kaus olemme jäävänneet itsemme Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan.

" Sukelsin pää edellä elämän mereen. Pohja virtaukset vetivät minua puoleensa sellaisella sykkeellä, etten halunnut muuta, kuin hukkua siihen tuntemukseen. Päästin irti peloista ja luotin siihen tunteeseen, joka läpäisi tajuntani. Lakkasin hengittämästä ja liuin tietoisuuteni äärirajoille. Maisema, joka avautui oli taivaallinen.  Olin taivaassa, elämää sykkivässä tietoisuudessa. En ole koskaan ollut yksin, en erillinen enkä kuollut. Kokemus avasi minulle oven, jota olen etsinyt monta ihmisen ikää. Luoja Jumala antakoon minulle voimaa ilmaista sitä ulottuvuutta."

Luomuksesi

Elämän merkitystä me kaikki etsiskelemme. Miksi, miten ja syystä että. On elämä ja on ihminen, mitä ihminen tekee elämällään? Jos millään ei ole merkitystä, niin olisimmeko täällä? Jos kaikki olisi hetkellistä, yhden huikaisevan hetken kestävää tähdenlentoa ja sen jälkeen tyhjyyttä, loppumatonta loppumista, ilman mitään, suostuisitko jatkamaan tästä eteenpäin? Olisitko oikeasti olemassa vai olisiko vai olettamus, epäluulo, turhautuminen ja kuolema. Elämä olisi yhtä samaa pimeää kuolemaa. Hetkestä toiseen, ilman mitään syytä tarttua elämään. On elämä ja on ihminen, mitä elämä tekee ihmisellä?

Tätä taustaa vasteen ei yhtään mitään. Ei mitään sellaista, joka sytyttäisi kaipuun johonkin, parempaan, pyhään yhteyteen. Ei mitään, mikä muistuttaisi minua minusta, näinä hetkinä, kun ajatukseni aallot pyyhivät olemassaloni rantoja. Olenko olemassa omassa mielessäni? Elänkö, hengitänkö vai olenko olematta? Kuka muu sen tietää, kuin minä tai minussa oleva, jokin määrittelemätön ydin, jonka olemassaoloa vähätellään, tehdään tyhjiksi, niiden toimesta, jotka väittävät olevansa enemmän. Mistä he ovat tietonsa saaneet? Miten he voivat olla varmoja totuudestaan? Mikä saa heidät uskomaan, niin kuin he uskovat? Mikä minut saa uskomaan niin kuin minä uskon? Mikä on se perusta, mistä jokainen luo oman näkemyksensä elämästä ja sen ilmiöistä?

Ymmärtäminen liittyy inhimilliseen kasvuun ihmisenä. Uskomus ja usko liittyvät kokemuksellisuuteen, ulkopäin tulleisiin opetuksiin, pakotteisiin ja vaatimuksiin. Usko haastaa ymmärryksen ja ymmärrys tekee uskomukset tyhijksi, niissä tapauksissa, kun uskomuksilla ei ole totuuden kanssa tekemistä. Silti uskomukset vievät voiton, koska uskomiseen liittyy ulkoiset paineet, odotukset ja se mitä mieltä muut ovat. Ne jotka väittävät tietävänsä totuuden perustelevat tietoaan omilla uskomuksillaan. Mistä erotat mikä on totta? Mistä saat varmuuden, että suuntasi on oikea? Mikä voi murtaa epäluuloisuutesi ja vapauttaa sinut omasta luomuksestasi?

Meissä jokaisessa on jokin määrittelemätön ydin. Millä nimellä sitä kutsutaankin, se on olemassa. Siitä voimme olla yhtämieltä, että keho itsessään ei elävöitä kehon lihaksia, mieltä, ajatuksia, tunteita. Kudos ei ole itsessään elävä, vaan sillä täytyy olla jotakin sellaista, mikä saa sen toimimaan. Henki elävöittää kehon. Mistä se henki tulee ja mihin se menee kehon lakatessa toimimasta? Kaikki on kiinni aivoista? Mikä aivoissa on se tekijä, joka saa muut kudokset toimimaan niin kuin ne toimii? Eikö aivotkin lopulta muodostu soluista ja kudoksista? Jos henkeä ei ole, niin ei ole elävää kehoa. On ruumis, jossa ei ole elämää. Missä on se elämä?

Asioiden yksinkertaistaminen helpottaa ymmärrystä. Näissä asioissa ei voi edetä latvasta maahan vaan on noustava maasta kohti latvaa. Kivijalka elämälle syntyy tutkimuksen ja pohdinnan kautta. Elmämisen tarkoitus on tulla tietoiseksi kokemuksellisesti.

Tapaan ihmisiä, jotka ovat jumittaneet elämänsä siihen, että epäilevät kaikkea. Epäily ja skeptisyys tekvät elämästä uuvuttaa ja masentavaakin. Ilo ja energia kaikkoaa, koska kaikki aika kuluu saman ympyrän kiertämiseen, ilman toivoakaan siirtymisestä laajemille elämän kehille. Jokin niissä ihmisissä janoaa hengellistä kokemusta, mutta ihmisen persoona ei suostu avamaan sydäntään, koska pää ajatuksineen hallitsee. Olisiko siitä apua, että alkaisi aivan alusta. Nollata kaikki mitä on tähän mennessä oppinut. Ilman ehdollistunutta ajatusta ja epäuskoa alkaa rakentua uudestaan. Kääntää huomio ulkoisesta sisäiseen. Päästää irti ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Vapautua kielteisestä ja sanoa kyllä elämälle itselleen.  Kyllä kyllä kyllä. Mielen syövereistä nousee ei ei ei. Ei elämälle, ei itselle, ei kaikella mitä on. Siinä on uusi alku-kyllä. Suostua kyllään, myönteiseen suhtautumistapaan ja senteeseen. Kyllä elämälle, kyllä itselle, kyllä kokemuksille.

Jos kerran ei ei tuota mitään hyvää, niin järkevää on muuttaa ei kylläksi. Ponnistella pintaan ja huutaa isolla äänellä KYLLÄ. Minä haluan oppia. Minä haluan elää. Minä elän ja opin. Vapautan itseni negaatioiden ahtaudesta positiiviseen ulottuvuuteen. Mitä siitä, että kukaan ei ymmärrä minua. Eikö tärkeintä ole tehdä tästä matkasta, mitä elämästäni on jäljellä, yhtä huikaisevaa kokemusta?! Jos kerran en tiedä, niin miksi antaisin tietämättömyyteni kahlita minut pimeyteen? Eikö siinä ole jo syy alkaa elämään ulospäin?

Koko eletty elämä on mukana. Kokemukset ovat jättäneet jälkensä minuuteen, mutta minä itse voin päättää suhtaudunko kokemuksiini kielteisesti vai opettelenko ajattelemaan kokemuksien opettavaista puolta. Entäpä jos tarvitsen traumojani siksi, että alan tulla elävämmäksi, laajemmaksi ja tietoisemmaksi? Entä jos haavat huutavat minua parannukseen? Mielenmuutokseen ja irtipäästämiseen. Suostunko elämään vai lymyänkö koko elämäni varjoissa? Sekö voisi olla tarkoitus tälle kokemukselle? Jos kerran kukaan ei osaa lopulta sanoa miksi, niin tuntuu luonnolliselta, että minun itseni on selvitettävä itseäni vaivaavat mysteerit. Valinta on lopulta aina itsellä-aina.

Jos jokin ei toimi, niin on tehtävä asioita toisin. Ajattelun ja pohdinnan kierteistä voin siirtyä toiminnan tasolle. Pysyä siinä mitä tekee. Kurinalaisuus ja keskittyminen tekemiseen auttavat silloin,
kun pää, sydän ja koko keho huutaa.

Syystä elämme

Elämme seurauksien maailmassa. Jossakin on alkusyy sille, mitä nyt tapahtuu. Karmanlaki sitoo kaikkea elämää, kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksilla.

Emme ota huomioon toimintamme seurauksia, vaan elämme itsekkäästi, välinpitämättömästi ja ikään kuin väärinpäin. Tiedämme, että toimimme elämänkielteisesti, emme ota vastuuta teoistamme. Syömme ruokaa, joka uhkaa terveyttämme. Osa polttelee tupakkaa, joka sairastuttaa. Alkoholi, huumeet, lääkkeet myrkyttävät ihmisen kehon ja mielen. Negatiivisuus on mielen syöpä, joka myrkyttää ihmisen itsensä, mutta myös tuhoaa läheisten ilon. Listaa voi jatkaa luonnon tuhomaiseen ja aina vain laajempiin tasoihin. Olipa laajuus mikä tahansa, alkuunpanijana on yksilö, joka liittoutumiensa ja verkostoidensa kautta laajentaa seurauksista piittaamatonta toimintaansa.

Henkinen kasvu laajentaa ihmisen tietoisuutta ja ymmärrystä. Kasvun ja laajenemisen väistämätön seuraus on se, että ihminen tajuaa, mitä hänen valintansa aiheutta. Hänen vastuuntuntonsa omiin valintoihin ja seurauksiin kasvaa. Lisäksi käsitys omista sisäisitä voimavaroista, maailmankaikkeuden rakenteesta ja Jumalaillisita laeista tuo voimaa ja energiaa elämiseen. On voimaa tehdä oikean suuntaisia korjaavia liikkeitä, aiemmin tehtyihin valintoihin. Joustavuus, luovuus ja ilo lisääntyvät väistämättä ja mikä tärkeintä stressi vähenee. Ennaltaehkäisevyydestä muotoutuu elämän sisältö ja tässä ja nyt oleminen mahdollistuu.

Eikö olisi järkevää ja kaikkien kannalta parasta, että ihmisen henkisyys tunnustettaisiin myös yhteiskunnan rakenteissa? Tosiasiassa yhteiskunnan intresseihin ei missään nimessä kuulu henkisyys, koska itsenäisesti ajattelevat yksilöt ovat uhka rakenteille, byrokratialle ja materialisteille. Mikäli ihmiset havahtuisivat henkisyyteen ja alkaisivat ottamaan enemmän vastuuta teoistaan, niin mihin tarvittaisiin lääketeollisuutta, sosiaali-ja terveyspalveluja, korjaavia toimintamutoja jne? Systeemimme tarvitsee vastuuttomia, välinpitämättömiä, itsekkäitä ja elämää vähätteleviä ihmisiä. Heidän tekonsa työllistävät ja varmistavat sen, että rahan kierto systeemin sisällä jatkuu.

Pahoinvoinnin varmistaminen, takaa sen, että mikään ei muutu. Muutos ei voi alkaa systeemistä, vaan ja ainoastaan, yksilöistä. Henkisesti valveutuneiden yksilöiden määrä lisääntyy huimaa vauhtia ja ottaen huomioon universaalit vaikuttavuudet, murros hengen esiin tulemiseen, ei voi enää olla äärettömässä kaukaisuudessa. Hengen esiintulolle ei kukaan voi mitään, koska se on kasvun ja kehittymisen seuraus ja tarkoitus. Se on Jumalallisen järjestyksen loppuunsaattamista. On olemassa henkinen tietoisuus ja tila, jossa kaikki on täydellisessä harmoniassa. Ihminen, joko kehollisena tai henkenä, ratkoo omia aikaansaannoksiaan suhteessa tuohon tilaan. Kasvun ja elämän kokemuksien avulla tie vie taivaaseen. Jumalan rakkaudellinen oikeudenmukaisuus haastaa ihmistä toimimaan täydellisen rehellisesti ja oikeudenmukaisesti sihteessa itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja koko elämään, pienimmästä osasesta suurimpaan. Niin paljon, kun ihminen toimii rakkaudettomasti ja epäoikeudenmukaisesti, epärehellisesti ja vääryydessä, hän on Jumalallisesta etäällä. Se lisääntyykö etäisyys vai onko ihminen jo paluu matkalla näkyy hänen tavoistaan toimia. On niitä, jotka rikkovat edelleen Jumalallisia lakeja vastaan ja niin ollen lisäävät omaa kielteistä karmaansa. He ovat edelleen selkä Jumalliseen päin. On niitä, jotka ovat jumissa tai pysäkillä. Heillä on suuri mahdollisuus päästä kotimatkalle. On niitäkin, jotka ovat paluumatkalla kotiin eli elävät elämäänsä jo hengestään päin. Ja he, jotka ovat jo kotona, eivät välttämättä ota ihmisen kehollista muotoa, vaan toimivat hengen tasoilla, oppaina ja parantajina.

Ottaessamme vastuun valinnoistamme, otamme paikamme luomisen toteuttajina, elämän myönteisessä kehityksessä. Löydämme henkisen pohjan, josta kaikki elämä lopulta kumpuaa. Meidän on tehtävä oma osuutemme ja mitä kurillisemmin keskitymme toimimaan hengestä päin, sen voimallisemmaksi muutumme. Tulemme aina vain tietoisemmaksi siitä Jumalallisesta järjestyksestä, mikä vallitsee hengen tasolla. Samalla alamme ymmärtää itseämme, lähimmäisiämme ja tapahtumien merkityksiä. Vapautuminen ja valaistuminen ovat saman kokemuksen ilmaisua. Jeesus Kristus opettaa: "Muistakaa, että emme ole maailmasta vaan maailmassa." Syntyperämme on taivaallinen eli henkinen. Voimme tuoda taivaallisuutta elämäämme, valitsemalla rakkaudellisen ja anteeksi antavuuden. Pitäytyessämme Jumalan lakiin, emme riko vaan korjaamme. Emme rankaise vaan annamme anteeksi. Yhteys pyhyyteen tuo valoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen kohtaamiseen, tekoon ja aikeeseen. Emme ole erossa tai erillisiä, vaan yhdessä ja yhteydessä kaikeen ja kaikkiin.

Tässä tietoisuudessa pelot väistyvät. Kontrollointi katoaa ja luovuus astuu esiin. Ei voi enää myrkyttää eikä myrkyttyä, ei ahnehtia eikä puhua palturia.  Olla sitä mitä on. Ilamista sen minkä tuntee ja tietää todeksi. Selvänäköisyys on parhaimmillaan toiminnan ja valintojen seurauksien näkemistä ja ymmärtämistä.



Elämme syystä, että oppisimme elämään. Oppimisemme on henkilökohtaisia valintoja ja lopulta vapaudumme elämään, joka ei sido meitä seurauksiin.Siinä tilassa on ikuisuus.

Mikä tai mitä meiltä puuttuu?

Olemme vapaantahdon alaisia Jumalan luomia olentoja. Jumalan luomus, jonka tarkoitus on toimia luovana henkisenä olentona. Henkisyys on siis elämän perusta, josta elämä kumpuaa. Ajattelemme usein, että henkisyys on tavoite ja määränåää, kun oikeammin kaikki elämä kumpuaa juuri hengestä eli Jumalasta.

On olemassa Jumalallinen taso, joka on täydellinen. Miksi sitten ihminen kokee sekasortoa, kaaosta ja tuskaa? Miksi elämä on niin haastavaa ja vaikeaa? Jotakin on täytynyt tapahtua ihmisen ajatuksissa, mielessä ja valinnoissa. Raamattu sanoo: Ihminen ei elä ainoastaan leivästä(materiasta) vaan Jumalan sanasta (hengestä). Ihmisen vapaa tahto on pääosin kiinnittynyt leivän hankintaan ja henkisyydelle on käännetty selkä. Materialismi ei tunnista henkeä, ei sielua, eikä henkisyyttä. Vain "leipä" on merkityksellistä ja se, että ihmiset sitoutuvat sen hankintaan, kuluttamiseen ja käyttämiseen. Energisesti se tarkoittaa sitä, että ihmisen energia ei riitä henkiseen elämään, kun kaikki aika ja energia kuluu leivän hankintaan. Sisäiseen tilaan jää tyhjiö, joka ei täyty eikä tyydyty tavaranpaljoudesta. Henki kaipaa henkeä.

Kysymys on kasvamisesta, oivaltamisesta. Mikäli ihminen on kääntänyt selkänsä hengelle ja henki on kuitenkin se oleellinen perusta, on selvää, että jossakin kohtaa ihmien havahtuu todelliseen elämään. Turhautuminen, loppuunpalaminen, ikuinen stressi ja kiire, ovat tunnusmerkkejä, jotka antavat viitteitä siitä, että ihminen elää yksinomaan materialistista elämää. Enenrgia, joka on keskeistä kaikessa elämässä, ei pääse virtaamaan uudistavasti, elvyttävästi ja parantavasti, koska se hupenee materiaan. Ihminen voi voida hyvin ja olla terve, kun hän omaa erottelukykyä ja syvää ymmärrystä käyttäen avautuu hengelle, joka on siis olemassa olon perusta.

Ei siis välttämättä tarvitse matkata maailman ääriin löytääkseen tasapainon, onnen ja ilon. Ei siis tarvitse välttämättä rakenteita, instituutioita, kirkkoja ja kappaleita, löytääkseen Jumalan todellisuuden. Ihminen ei oikeasti tarvitse yhtään mitään, koska kaikki on jo olemassa. Ainoa asia, mikä sitoo ihmistä on vuosisatojen saatossa synytynyt karma eli velka toisille sieluille. Karman laki on ehdoton ja juuri sen lainalaisuudessa ihminen joutuu tarpomaan. Voiko karman puristuksesta vapautua muutoin, kun kohtaamalla ja elämällä läpi omaa aikaan saannostaan, olkoonkin, että aikaansaannokset ovat tapahtuneet edellisissä elämissä? Eikö juuri tässä ole se todellinen "salaisuus"  elämän järjestykseen? Se selittää ihmis-suhteidemme haasteet ja vaikeudet, koska sielujen tasolla selvitelemme karmallisia kokemuksiamme. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen on suurin rakkaudellinen teko ja juuri siinä piilee karmasta vapautuminen. Siksi on tärkeää saattaa ihmis-suhteet tasapainoon, tehdä sopu ja rauha niidenkin kanssa, jotka haastavat. Yksipuolinen anteeksi antaminen on mahdollista, koska siinä kuitenkin tapahtuu vapautumista. Se että toinen osapuoli ei kykene antamaan anteeksi, on lopulta hänen ristinsä, jota hän kantaa sinne saakka, että on kykenevä antamaan anteeksi.

Henkisyys ei ole leivän vastakohta vaan yhdessä ne mahdollistavat hyvän elämän. Valinta on aina ihmisellä ja niin myös seuraukset. Jokainen meistä on luova olento ja kun luovuus yhtyy Jumalalliseen valoon, kaikki on silloin, kuin niiden tuleekin olla. Parannuksen tekeminen on mielen muutoksen ilmaus. Minä haluan parantua ja minä paranen hengestä. Hengestä paraneminen on aina läsnä, mutta ihminen ei jostakin syystä halua parantua. Kärsimys ei siis ole ainoa keino kasvaa, kyse on tahtomisesta ja toimeen ryhtymisestä. Hakeutua hengen läsnäoloon, on kääntymistä sisäiseen itseen. Jumala puhuu, kun ihminen kuuntelee. Jumala on aina läsnä, hän ei koskaan ole poissa, koska hän on kaikissa ja kaikessa.

" Jumalani, minä olen huhuillut puoleesi monta elämää. Olen etsinyt sinua kaukaa ja nyt olen tullut tähän tietoisuuteen, että olet kaikessa. Eheytynyt minuus uppoutuu elämään täydellisen luottavaisena, mikään ei voi rikkoa tätä tilaa, koska Sinä  Jumalani, olet se tila. Tiedän, että vielä on matkaa tehtävänä, mutta sisäisyyteeni valaistuminen on muuttanut pysyvästi suhdettani maailmaan, ihmisiin ja tähän elämään. Hengitän Sinussa, hengitän Sinua ja antaudun elämään. En pitäydy mihinkään, en pidä kiinni mistään. Tätä on henkinen elämä. Kiitos, kiitos, kiitos!" Amen.

Verkostoissa

Muodostamme verkoston, joka etenee lasvussaan, joka tapauksessa, vaikka meistä voi tuntua, että olemme jumissa. Liike on hienovaraista, ettemme kykene useinkaan aistimaan ja tiedostamaan sitä. Kuvittele merta, miten sen allot rantautuvat, vetäytyvät, rantautuvat-aivan kuin hengitys, jota hengität.

Luoja hengittää universumiin lisää energiaa, jotta kaikki etenisi, ettei mikään pysähtyisi. Me henkinä, joko kehollisina ajallisina, tai henkinä ajattomuudessa, liitymme Luojan hengitykseen. Vapaan tahtoni kautta voin liitoutua minua edistyneimpiin valon lähettiläisiin ja niihin henkiin, jotka tiedostavat ja tietävät enemmän tästä kaikesta. Tuolloin energiani valostuttaa omaa polkuani, mutta myös lisää heidän valoaan. Toisaalta voin tarrautua riippakiviin eli negatiivisiin ajatuksiin, joiden kautta annan energiaani alemmalla tasolla oleville hengille. Heidän energiansa eivät säteile valoa, vaan he haluavat pysytellä varjoissa, osa pimeydessä.  Heidän energiansa vaikuttavat ajatuksieni sisältöihin, maalaten kaiken turhaksi, tyhjänpäiväiseksi, kielteiseksi ja mitään kannattomaksi. Voin kanavoida heidän maailmakuvaansa, koska he eivät halua, pysty eivätkä vielä kykene, näkemään Jumalallista valoa.

On tärkeää tarkastella myös fyysisen elämän erilaisia tasoja, koskapa nekin ovat vaikuttavina voimina universumissa. Torjumme omassa tietämättömyydessämme sen, että universumissa on muuta elämää.  Oma rajallisuutemme tulee havaittavaksi räikeimmin, juuri tämän tyyppisissä asioissa. Pitäydymme siinä. minkä jotenkin voimme käsittää ja suljemme pois sen, mikä kuulostaa mahdottomalta käsittää. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä, etteikö elämää ole muualla. Tämän tyyppinen ajattelu näkyy kehittymistä hidastavissa ja rajoittavissa ilmaisussa, esimerkiksi politiikoissa ja muissa valtaa pitävissä. Oma uskomus ei ole ainoa totuus, mutta moni antaa ymmärtää, että vain hänen mielipiteellään on merkitystä tai että tämä on ainoa totuus.

Elämän moninaisuus ja ulottuvuuden laajuudet ovat olemassa. Tiede pyrkii tuomaan tietoomme asioiden ja ilmiöiden perusteita, mutta on muistettava ketkä ja mitkä tahot tekevät tieteellistä tutkimusta. Taustalla vaikuttaa taloudelliset etuudet ja silloin esille tuodut näköalat eivät täytä puolueetonta tutkimuskriteeriä. Lääketeollisuutta syytetään tutkimuksien kaunistelusta ja manipuloinnista. Eettinen ja moraalinen vastuu on unohdettu rahan ja voittojen tavoittelun vuoksi. Maailmassamme toimii ahneuden markkinat ja se on kestämätön kehityksen suunta. Toisaalta historia kertoo, miten niille yhteiskunnille on käynyt, joiden ytimeen on pesiytynyt löyhän moraalin ja ahneuden ylläpitäjiä.

Ulkoinen maailma on kaikkien ihmisen ajattelun tulosta. Muutos voi syntyä vain ja ainoastaan ajatelun muuttumisen kautta. Matka muutokseen on pitkä, mutta merkkejä siitä on olemassa. Elämme muutosta ja kaiken hämmennyksen, toivottomuuden ja ristiriitaisuuksien keskeltä, meidän jokaisen tulee tajuta oma merkittävyys tulevaisuutemme suhteen. Olemme jokainen vastuussa ja niin ollen myös kärsimme tai iloitsemme seurauksista, riippuen siitä, mitä olemme ajatelleet, toivoneet, sanoneet ja lopulta tehneet.

Henkinen kasvu ja siihen suuntautuminen on keino, tarkoitus ja tavoite elämälle. Kehitys ja kasvaminen henkisesti, vapauttaa meidät aineen orjuudesta ja myös niistä sitovista, ahdistavista ja pakottavista rakenteista, jotka vielä tänään ovat vallalla. Elämämme merkitys on paljon laajempi ja moniulotteisempi, kun voimme nyt ymmärtää. Etenemme jokainen kohti jotakin suurta ja upeaa. Henkisten tasojen kauneus ja kestävyys ovat veraansa vailla olevia tietoisuuden tiloja. Mitä muuta ihminen kaipaa kuin hyvyyttä, kauneutta ja sopusointua? Se on sielun kutsumuksen ytimessä,  vaikka matkamme sinne, onkin kyynelten, pettymyksien ja varjojen täyttämää.

Tämä aika haastaa meitä jokaista. Kaikki olemme kokemassa, omalla tasollamme, suunnatonta muutosta. On niitä, jotka ovat ajaneet itsensä umpikujaan. Ulospääsyä ei näy, koska ajatus ja muistot, tavat, tottumukset, asenteet ja uskomukset eivät anna vastausta, mitä pitäisi tehdä? Vanha malli ei toimi. On niitä, jotka ovat jo tehneet korjaavia liikkeitä ja elämä sujuu kohtuullisesti, mutta suurimmat väännöt ovat silti vielä edessä. Irtiotto vanhaan malliin käy aina kipeää, vaikkakin kipu muuttuu jossakin vaiheessa helpotukseksi. On niitä, jotka tiedostavat ja ymmärtävät. Heidän tilanteensa kysyy suunnatonta kärsivälisyyttä, koska kehitys on hidasta. On pimeintä juuri ennen auringon nousua ja nyt on se aika. On tärkeä etsiä toimintamalleja siihen suuntaan, että energia ja voima voi purkautua hyvään. Kärsimättömyys on suurin virhe, mihin nyt voi turhautumisessaan sortua.

" Oi suuri rakkaus, valon lähde ja itse valo. Sääteesi kirkkaus porottaa valheellisuuteen kietoutuneet rakennelmamme. Rehellisyytesi vaade kirvelee silmiämme, sydämiämme ja sielujamme. Olemme sitoneet itsemme maahan,vaikka sielumme kaipaa taivaalliseen. Pidämme kiinni vanhasta, kuluneesta ja turmeltuneesta, koska emme kykene näkemään taivaasi kirkkautta, loistoa ja syvyyttä. Itkemme menetystemme vuoksi, koska kuvittelemme, että elämäntyömme, ponnistelumme ovat menneet hukkaan. Kouristumme uskomuksiimme, koska pidämme niitä edelleen tosina, vaikka kaikki merkit kertovat niiden olevan oman mielemme, meitä ennen olleiden mielien luomuksia, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Olemme totisesti lapsia hengeltämme, vaikka kuvittelemme olevamme ainoita, jotka tietävät. mikä on totta. Rakas Jumala, rukoilen kestävyyttä, sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Vahvista erottelukyäni niin, etten haaskaisi energiaani ja aikaani turhanpäiväiseen jossitteluun. Voimistu Sinä minussa, että kykenen toimiaan rakentavasti ja rakkaudellisesti kaikissa tilanteissa. Kiitos voimastasi, joka virtaa lakkaamatta. Kiitos valostasi, jossa voi kylpeä. Kiitos elämästä, joka on ikuinen."

Energiaa

Elämä on energoiden yhteenliittymiä, vaikuttavuuksia ja ilmenemisiä. Me kuvittelemme olemisemme ja elämämme, fyysisten kokemuksien kautta, mutta emme syvenny pohdinnoissamme sen pidemmälle, koska ymmärryksemme ei riitä käsittämään aineettomia ulottuvuuksia. Vasta henkisen kasvun myötä, meille avautuu väylä energoihin ja niiden valtaviin tasoihin.

Vaikka vierastan vertailemista, niin tämän asian ilmaiseminen mahdollistuu, vertailevien ilmaisujen avulla. Lähtökohta on se määräävä tekijä, joka tuo tietynlaiset asiat esille. Ajatteluni rajallisuus ja uskomuksieni ahtaus ei totisesti voi laajentaa maailmankuvaani tai antaa näköaloja energisiin tasoihin. Torjun ne ennen kuin edes pääseen alkuun, koska olen kiinnittynyt tiettyihin tapoihin, olen kiinni uskomuksissani, jotka olen kopioinut kasvattajiltani, kulttuuristani ja uskonnostani. Kaiken näiden tasojen alla tai sisällä, on kuitenkin yksi pienen pieni sirkama, todellista itseäni. Kaikki se muu on lainattua, kopioitua, matkittua ja toistoa. Tämä on siis fyysisessä tasossa eli arkisessa elämässä.

Lisäksi  minuun ja elämääni vaikuttaa henkimaailma, siis ne ajattomassa tilassa olevat sielut. Siis he, jotka ovat siirtyneet henkiseen tilaan ja tasoon. He vaikuttavat minuun halusimpa, uskoimpa tai uskottelempa minä mitä tahansa. Perspektiivi on tässä se ratkaiseva tekijä. Jos suostun avartamaan ymmärrystäni tutkimalla ja pohtimalla, niin voin käsittää maailmankaikkeuden rakenteesta sen verran, että oikeasti kaikki on energiaa. Energia virtaa lakkaamatta, se ei koskaan lopu eikä vähene, koska alkulähde on Jumala. Ikuisesti luova, rakastava ja täydellisesti oikeudenmukainen. Meille ihmisille kovin vääntö tulee siinä, että me emme ole oikeudenmukaisia emmekä rehellisiä. Meidän uskomuksemme tukevat vääristyneitä käsityksiä, siitä että voimme mennä siitä mistä aita on matalin ja voimme peesata ja pelata loputtomiin. Kasvumme sisin kulminoituu kuitenkin tähän vaativimpaan osaan itseämme eli oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen.

Saman tyyppiset vetävät toisiaan puoleensa, niin tällä fyysisellä kuin myös henkisessä maailmassa. Vedän siis puoleeni henkimaailmasta saman sorttisia, kuin olen itse. Henkimaailmassa opiskellaan elämän peruslakeja ja kun kaikki vaikuttavat kaikkeen, tiettyjen lainalaisuuksien kautta, niin mikä on se pienen pieni osa, jossa minä olen oikeasti minä? Ja miten voin päästä kosketuksiin oman todellisen itseni kanssa?

Tietoiseksi tuleminen eli unesta herääminen on jokaisen meistä edessä, ennemmin tai myöhemmin, riippuen kiintymyksemme ja uskomusjärjestelmiemme vallitsevuudesta. Suurin osa ihmiskuntaa nukkuu edelleen, vaikkakin heräämisen prosessit ovat lisääntyneet, samoin kun vanhasieluisten syntyminen maapalolle on kiihtynyt. Lapsi tuo usein mukanaan tietoisuuden, joita valitettavsti ei ymmärretä. Nukkuvat vanhemmat ja nukkuva systeemi, ei voi käsittää eritasoisuutta, vaan ne pyritään tasapäistämään, nujertamaan tai lääkitsemään hiljaisiksi. Juuri tämä tekijä hidastaa lajamittaisempaa havahtumista. Uni, jossa ihmiset ovat, mahdollistaa materialistisen maailman eriarvoisuuden. Sitä ahtaammalle joutuvat ne, jotka käyttävät hankkimaansa valtaa väärin ja epärehellisin perustein. Heidän maailmansa tulee totaalisesti romahtamaan.Romahtaminen on kuitenkin merkki jostakin orastavasta uudesta tasosta. Vanhan ja loppuun kuluneen tulee väistyä uuden tieltä. Se on myös luonnon yksi laki joka tulee havaittavaksi esimerkiksi kasvikunnassa.

Tutkiessasi elämääsi, pyri nostamaan tasoasi ylemmäs eli kohti henkisempää näkemystä. Alhaalla olevat tasot ovat vielä raskaampia ja vaikeampia, koska energia kevenee ylöspäin mentäessä. Juuri siitä on kyse henkisessä etenemisessä . Keveä energia liikkuu ja joustaa paremmin, kuin raskas ja tahmea. Jumittunut ja ahdistunut olo ilmaisee sitä energian laatua. Jos kykenet ajattelemaan olemistasi energian kautta, se merkitsee suurta edistymistä. Sinulla on avaimet oivaltamiseen joka auttaa sinua ymmärtämään. On äärimmäisen tärkeä käsittää tässä se, että tässä ei ole kysymys jostakin uskonnosta tai erilaisesta järjestelmästä, jonkun tahon ideoimasta tavasta elää. Henkiset lait ovat Jumalan lakeja, kasvun ja kehityksen saattamisesta Jumalalliseen järjestykseen eli oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen eli totuuteen.

Totuus on yhtä kuin Jumala. Jumala on yhtä kuin elämä. Jumala on yhtä kuin rakkaus. Me kaikki olemme hänestä. Me kaikki olemme hänessä. Ja sitä kautta olemme toisissamme, olemmepa kehollisia- tai kehottomia henkiä. Henkiä joka tapauksessa. Osoitteemme on tällä kertaa maapallolla oleva se ja se paikka, ja tämä keho tässä talossa, näiden kehollisten henkien kanssa. Nämä keholliset henget ovat juuri niitä, joiden kanssa minulla on yhteisiä pyrkimyksiä. Se tiedostanko minä tämän todellisuuden, viittaa omaan tasooni henkisessä etenemisessä. Jos kuvittelen, että elämä on vain fyysistä, en peusta tuon taivaallista tämän tyyppisistä pohdinnoista ja se taas merkitsee nukkumista.

Henkistyminen on myös herkistymistä. Herkkyys ei ole heikkoutta, mutta sen käyttämiseen tarvitaan kriittistä erottelukykyä ja tahdonvoimaa. On kyettävä olemaan itselle, siis sille pienelle sirkamalle täysin uskollinen, koska siinä sirkamassa kohtaan Luojani. Kuulostaa mahdottomalta, mutta niin se on. Tullakseni itsekseni, minun on kyettävä riisumaan itseni ympärille kasaantuneet mallit, opit, ohjeet ja uskomukset. Minun on tehtävä se, elämällä itseni näköistä, kuuloista ja tuntuista elämää. Mitä tietoisemmaksi muutut, sen haastavammaksi maailman horrostila muuttuu.

Miten voimme edistää uuden syntyä, uudelle tasolle siirtymistä? On huomioitava, että se mikä tapahtuu yksilössä tulee tapahtumaan yhteiskunnassa ja lopulta koko maailmassa ja universumissa. Yhden paraneminen on alku.

Sisäinen muodon muutos tarkoittaa henkiminän esille tuloa. Yhteys omaan itseen ja sitä kautta Luoja Jumalaan tapahtuu väistämättä. Tuska, kipu, ahdistus ajaa ihmisen muutokseen. Jonkun on muututtava minussa, että elämäni voi muuttua. Uskomusjärjestelmäni on murennuttava, jotta uusi voi alkaa kasvaa. Henkiset mestarit, Jeesus Kristuksena  opettaa juuri tästä. Kysymys on parannuksen tekemisestä. Tekeminen on ryhtymistä, alkamista  ja toiminnallisuutta. Arkeni on muututtava. Ajatukseni on muututtava. Asenteeni ja uskomukseni on muututtava. Minä olen toimija, tekijä ja voin vaikuttaa elämäni sisältöihin. Antautuesani sisäiseen johdatukseen, jonka alkulähde on siis Luoja Jumala, tunnen ja tiedän mihin on ryhdyttävä. Se ryhdynkö riippuu taas sidoksistani, odotuksistani mutta myöskin henkimaailmasta tulleilla vaikutteilla.Kuulostaa monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole.
On henkiä, jota haluavat edetä, minä tunnen lukeutuvani heihin. Siis vedän puoleeni niitä ajattomuudessa olevia henkiä, joilla on samansuuntainen motivaatio. He inspiroivat minua ja saan heiltä lisää energiaa, ratkoa elämäni suuntaa ja sisältöä koskevia ajatuksia. He saavat avustaan ja siitä, että olen avoin uusille ajatuksille, taas lisää energiaa etenemiseensä. Niis kasvamme ja etenemme rinta rinnan-kuvannollisesti ilmaistuna.

Tärkeintä on alkaa tavoitella yhteyttä omaan itseen. Se miten sen teet, riippuu tahdostasi ja tavoistasi. Kyse on opettelemisesta, joten se vaatii ponnistelua ja ahkeroimista. Suunta omaan sisäisyyteen löytyy mielen ja ajatuksen suunnan tarkistamisesta. Energioiden tutkiminen ja havainnointi on myös
henkisyyttä vahvistavaa, meditointi, rentoutuminen jne. Menetelmiä on lukuisia ja se mikä sopii sinulle löytyy kyllä. Rukoileminen on puhetta Jumalalle. Ala siis puhua Luojallesi ja muista myös pysähtyä kuuntelemaan, mitä hän vastaa. Ala tutkia sukusi ja perheesi kasvatus metodeja. Ota tarkkailijan rooli ja pane merkille, mitkä uskomukset ovat sitovia juurillasi. Sukusi on juuresi tähän elämään ja myös osaan itseäsi, persoonaasi ja tapojasi. Mietiskele ja muistele, miten sinua on kasvatettu ja kohdeltu. Onko sinulle annettu myönteistä vai kielteistä palautetta. Juuri niissä olet saanut itsetuntosi. Tutki uskontoja, uskomuksia ja omaa käsitystäsi niihin. Käytä omaa järkeäsi ja päättely kykyäsi. Pyri olemaan niin avoin ja rehellinen kun kykenet. Älä anna armonpullia vaan ole terveesti kriittinen. Muodosta iki oma käsitys elämästäsi ja siitä mihin päätät ryhtyä.

Lue kirjoja henkisyydestä, mestarien elämäntarinoita ja uusimpia tieteen tutkimuksia. Pidä kuitenkin mielessäsi se, että olet matkalla itseesi. Urakkaa riittää, mutta se kannattaa. Tulet huomaamaan, että ajankäyttösi muuttuu enemmän mielenkiintoiseksi. Elämäsi muuttuu ja jonakin päivänä huomaat, että olet sen oven edessä, jonka takana olet sinä itse. Avaat oven ja näet. Näet ja ymmärrät. Siita alkaa todellinen elämä.

Apu on läsnä, kun suostut

Olet sielu, joka on ikuinen. Elämä on oppimistapahtuma, jonka tarkoitus on saada sinut oivaltamaan elämän pyhän kauneuden ja oman osuutesi siinä. Vaikeudet, haasteet ja kriisit opettavat aina sinua sinusta. Ilman vaikeuksia oppimista ei voi tapahtua, koska juuri vaikeuksien keskellä voit oivaltaa, että et koskaan ole yksin. Sinun elämälläsi, siis sinulla, on tarkoitus ja merkitys. Sinun tehtäväsi on ottaa selvää siitä, mikä se on.

Rakkaus on parantavaa, koska rakkaus on Jumalan olemassa oleminen sinussa. Jumala rakastaa jokaista luotuaan, olkoonkin että luotu on jäävännyt itsensä tästä rakkauden virrasta. Itsekkyys ja välinpitämättöyys ovat merkkejä tästä. Pyhä yksinkertaisuus tarkoittaa sitä, että jokainen on matkalla kohti valaistumista.

Valaistuminen tarkoittaa oman todellisen itsen ja Jumalan välisen yhteyden ymmärtämistä. Kyse on ymmärtämisestä eli ei uskomukseen perustuvasta opista.

Vastaat ajatuksistasi, sanoistasi ja teoistasi itsellesi ja Jumalalle. Saat sitä mitä teet eli elät seurauksien elämää. Ongelmasi ovat merkkejä siitä, että olet joskus tehnyt jotakin rakkaudettomasti. Ihmissuhteesi kuvaavat suhdetta itseesi, koska olemme kaikki vuorovaikutuksissa toisiimme. Kukaan ei ole erillinen kenestäkään vaikka kuvittelemme niin. Kuvittelemme niin paljon sellaista mikä ei ole totta. Uskomusjärjestelmämme sitoo luovan ajattelun ja ongelmien ratkaisu kyvyt. Yhteisömme kiertää kehää, joka ei voi ratkaista ongelmien syitä. Puuteroimme oireita, kun emme uskalla emmekä kykene näkemään tai ymmärryksemme ei riitä, käsittämään syitä.

Elämä on pyhä, koska juuri elämällä itsemme todeksi, annamme sille kuuluvan arvon tulla nähtäväksi. Kieltämällä henkisyyden eksymme tieltämme. Hengen puuttuminen yhteiskuntamme rakenteista on suurin trauma ihmiselle. Henkisyyden vähättely ja mitätöinti johtaa kuolemaan. Materialistinen systeemi ei voi tunnistaa henkisyyttä, koska kaiken tulisi tuottaa voittoa. Ihminen ei voi olla muuta kuin koneen jatke. Se sidotaan siihen malliin ja siitä otetaan kaikki se hyöty irti mitä saadaan. Sen jälkeen sillä ei ole enää käyttöä.

Yhteisömme potee henkistä nälkää ja se ei tule tyytyväiseksi sirkushuveilla tai oireiden puuteroinnilla. Yhteisö paranee, kun yksilö paranee. Kyse on jokaisesta yksilöstä. Kaipaamme rakkautta eli Jumalaa. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan siihen rinnalle tarvitaan Jumalan rakkautta. Jos leivän hankinta vie kaiken voimamme, aikamme ja elämän sisällön, niin seurauksena on väistämättä näivettyminen. Henkinen näivettyminen edistää kuolemaa. Siitä sikiää negatiivinen asenne, elämän kielteinen elämä. Negatiivisuus on mielen syöpä, joka tappaa aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Valinta on jokaisella ihmisellä, jokaisena hetkenä valitsemme edistämmekö elämää vai kuolemaa?

Rukous on puhetta Jumalalle, meditointi on Jumalan kuulemista. Siinä on tie lähteä kohtaamaan omaa todellista olemustaan. Ajattelemme yli 50 000 ristiriitaista ajatusta päivittäin. Jos emme koskaan vaivaudu etsimään, emme voi koskaan oivataa ja löytää. Unesta havahtuminen haastaa koko vallitsevan systeemin, koska systeemi ei voi muuttua, ennen kuin yksilö muuttuu. Kyse on aina yksilöstä ja yksilöt muodostavat yhteisön. Niin kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kaikkiin.

Ei ole sama mitä ajattelet, sanot ja teet. Halutessasi rakentua ja rakentaa parempaa

elämää, ota vastuu itsestäsi ja kaikesta siitä mihin ryhdyt. Rukoile ja meditoi, koska valo voi lisääntyä elämääsi vain henkistymisesi kautta. Valossa näet ja ymmärrät paremmin. On aika siirtyä pimeydestä ja hämärästä kohti valoa. Valo on jo sinussa, olethan ihminen jolla on henki. Anna valosi kirkastua tekemällä hyviä asioita, muutos parempaan alkaa ajatuksesta. Ajatus on ensimmäinen teko.

 

Erottelukyky

Näinä päivinä ja tästä eteenpäin, meidän kaikkien on pidettävä silmämme ja aistimme hereillä, kaiken ja kaikkien suhteen. Tarjolla on kaikkea taivaan ja maan päältä, höystettyina uskomuksilla, omilla mielikuvilla ja mielikuvituksella värittettyinä. Totuus piilee kaiken sen pinnan takana. Jos tartumme pintaan ja alamme uskotella, emme voi päästä näkemään syvempiä ja usein myös totuudellisempia virtauksia.

Ilmiöt, jotka ponnahtavat pintaan jossakin ja joita mainostetaan tarpeeksi pontevasti, voivat saada terveen järjen ja erotelukyvyn unohtumaan. "Kun tuntuu niin mahtavalta" ei voi olla se ainoa maata kaatava " totuus". Tunne on inhimillistä ja me reagoimme tapahtumiin ja tietoon tunteella. Tunteen elementti on vesi, joka virtaa. muuttaa muotoa ja jatkaa matkaansa. Mikäli kuvittelemme, että kaikki mitä tunnemme on totta, olemme auttamatta eksymässä. Järjen ja ajattelun käyttö on sallittua sekä suotavaa. Mikäli, joku ilmiö tuntuu vievän jalat alta,  meidän sisäisen herätyskellon tulisi kyllä pirahtaa.

Ilmiöitä tulee ja menee. Me ihmiset annamme niille sen energian, millä ne pysyvät agendalla. Historiasta voimme nähdä miten kultit, lahkot ja uskonnot ovat saaneet alkunsa. Totuus on tarua ihmeellisempää. Kaapit ja laatikot, joihin tietyn systeemin omakseen ottaneet sulkeutuvat, voivat muodostaa koko elämän järjestyksen. Kuinka taitavia laatikoiden ja kaappien luojia me olemmekaan, olkoonkin, että idea itsessään on hyvä, mutta tulkinnat pilaavat koko asian.

Mistä voi tunnistaa onko kyse tulkinnoista vai totuudellisesta asiasta? Siinäpä kysymys, jonka vastausta voi joutua etsiskelemään niin tulkinnan antajan motiveista, mutta myös oman mielen ja uskomuksien syövereistä. Voihan olla, etä tarvitsemme kasvuumme, jonkun sortin hurahtamista tai hurahtamisemme osoittaa täydellistä erottelukyvyn puutetta. Hullaantuminen on merkkinä juuri siitä. Mikä on mahtavampaa, kuin kokea ja tuntea kuuluvansa, johonkin elämää suurempaan juttuun?

Jumalalliset lait ovat ikuisia lakeja ja niiden arvo tai sisältö ei muutu. Olkoonkin, että ihmiskunnan henkinen tietoisuus kasvaa ja kehittyy Jumallisuuden ymmärtämistä kohti, lait sitovat jokaista. Oikotietä onneen ei ole olemassa. On elämä ja eläminen niiden lakien alaisuudessa. Tietoisuus omasta henkisestä eli Jumalallisesta alkuperästä, ei tee meistä Jumalaa, koska kehittymisemme on kesken. Emme voi ylentää itseämme jonkun systeemin suoman siunauksen myötä, jos sisuskunnassamme kukkii edelleen keskenkasvuisuus, joka näkyy myös ulospäin. Systeemiin kuuluminen ei riitä, koska kyse on jokaisen henkilökohtaisesta matkasta. Rituaalit ja manoveerit eivät ratkaise ongelmiamme. Ne voivat peittää ne alleen, mutta ne tulevat esille ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen opetukset ja niiden pohdinta henkisessä perspektiivissä, näyttävät meille suuntaa, mutta meidän on kuljettava oma luomuksemme askel askeleelta, kokemus kokemukselta läpi. Henkistyminen ei voi näihin opetuksiin nähden tapahtua nappia painamalla. Syyn ja seurauksen laki on jokaista sitova, niin ylhäällä hengen maailmoissa, kuin täällä alhaalla, ihmisten elämässä.  Mikäli muuta esitetään, se ei ole Jumalasta. Se on ihmisen luoma tulkinta, joka on värittynyttä persoonatason mieltymyksien lävitse.

Valaistuminen tai herääminen on pitkä prosessi, jossa kaikki persoonatason sidokset ja intohimot purkautuvat. Ydin paljastuessaan antaa tiedon kaiken olevaisen luonteesta. Kuinka pitkän, kivisen ja vaivalloisen matkan, sitä itse kukin joutuu kulkemaan, on vaikea arvioida.  Yhtäkään kiveä ei jää kääntämättä, koska mitään varjoa ei voi valaistuneessa sielussa olla. Emme voi oikaista kotimatkaamme, jonkun tulkinnanvaraisuuden tai uskottellun systeemin turvin. Emme voi piiloutua kenenkään selän taakse ja kuvitella, että nyt olen valmis, valaistunut tai herännyt.

Hurmos ei takaa sitä, että toiminta on totuudellista. Juuri se tekee asioista vielä mutkikkaampia ja vaikeaselkoisia sekä vaarallisia. Meillä on vastuu siitä, mitä opetamme ja teemme. Hyväuskoisia on maailma täynnä, joihin tietyillä tempuilla voidaan vaikuttaa. Ainoa turva on tutkia asioita, ottaa selvää ja käyttää omaa ymmärrystä ja järkeä päätelmien tekemiseen. Rukoileminen on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuulemista. Epävarmuuden tilassa ja muutoinkin, meidän tulisi muistaa vuorovaikutus oppaidemme kanssa.

" Jumalani rukoilen vahvuutta ymmärtää ja toimia totuudellisesti. Kaiken keskellä tunteeni vyöryvät laidasta laitaan ja en enää tiedä, mikä on totta. Maailma on täynnä hullutusta, joka repii ja raastaa ihmistä.  Asioita kaunistellaan, mutta myös vääristellään. Jumalani auta minua pysymään tielläni, joka johtaa luoksesi kotiin. Vahvistu minussa, etten eksyisi ja alkaisi pitää totuteena sitä, mikä ei sitä ole. Anna minulle totuudellista erottelukykyä, etten alkaisi uskotella olematonta olevaiseksi. Tiedän, että kaikella on tarkoituksensa, mutta rukoilen, että en enää sekaantuisi sellaiseen, joka suistaa minut pois polultani.
Kiitos varjeluksesta jossa saan kasvaa ja edetä. Kiitos voimasta, jonka tunnen olevan läsnä, kun maltan hiljentyä. Kiitos."

Oletko tienhaarassa?

Tienhaara tai tienristeys kuvastaa tulevaa valintaa. Mennäkkö vasemmalle, oikealle, suoraan vai jäädäkkö tähän? Valintojen runsaus merkitsee henkistä avartumista, koska henkistyneessä olossa ja tilassa, on aina enemmän valittavaa, kuin vain yksi ja ainoa.

Mistä tietää mihin suuntaan tulee lähteä? Taitekohdat tai risteykset elämän polulla, ovat äärimmäisen tärkeitä, koko myöhäisempää elämää ajateltellen. Summan mutikassa tehdyt valinnat johtavat aivan varmasti johonkin. Ei ole tietä, etteikö se vie jonnekkin, mutta onko tuo jonnekkin meneminen elämää ja ihmistä tyydyttävä? Sitä ei tiedä, ennen kuin käy siellä jossakin. Kokemisesta ja kokemuksesta on kysymys, mutta myös kokemuksesta oppimisesta. Mitä muuta ihminen opiskelee, näissä jonnekkin suuntautuvissa matkoissa, kuin omaa itseään? Se oppiiko sitä, jää nähtäväksi ja koettavaksi, uuden valinnan myötä.

Kuinka vaikeaa oppikirjaa ( omaa itseä) sitä itse kukin opiskelee, kuuluu, näkyy ja tuntuu, kokijan tunnoissa. Montako projektia sitä on aloittanut ja huomannut kohta, että tuli aloitettua mitä turhauttavin ja ikävystyttävin homma? On siis tärkeää opetella kuulostelemaan omaa sisintä itseä, jos kerran haluaa elää hyvää ja sisältörikasta elämää.

Tienhaaraan saavutaan usein uupumisen ja kyllästymisen seurauksesta. Voimat ja halut eivät riitä pitämään yllä kuolettavan sopimatonta elämän tyyliä. Viimeisillä voimilla tienhaaraan saapuvalla, on kyllä suuri vaara valita entistäkin vaikeampi reitti, koska näkö kyky on heikentynyt haasteisiin. Oman itsen laiminlyönti johtaa väistämättä energia katoon. Väsyminen ja turhautuminen ovat merkkejä siitä, että edellisessä risteyksessä, on ajautunut sille tielle, joka ei edistä vaan taannuttaa. On päivänselvää, jos emme opi hyvässä, elämä saattaa meidät aina vain kovimpien haasteiden eteen. Niin kauan hakkaamme päätä ja sydäntä seinään, että jokin saa meidät tajuamaan muutoksen välttämättömyyden.

Muutoksen tekeminen vaatii todellista rohkeutta ja voimaa, koska ympärillämme voi olla ihmisiä, jotka ovat sitoneet omat odotuksensa ympärillemme. On luonnollista olla avuksi, tehdä ja touhuta, koska tietyllä tavalla saamme tyydytystä siitä, että meistä on hyötyä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta hyvä muuttuu pahaksi siinä, että voimme unohtaa ja lyödä laimin oman elämän suunnitelmamme. Voimattomuus ja stressi nivoutuvat yhteen, tekemisen ilo hyytyy pitää tehdä ja minun kuuluu tehdä, rytmiin. Energia hupenee ja stressi kasvaa. Tämä on se merkki, jonka ilmaantuminen elämään, saa hälytyskellot pirahtamaan. Se kuulemmeko pirahtelut ja reagoimmeko niihin, on sitten toinen tarina.

On mielenkiintoista katsoa elettyä elämää henkiseltä tasolta eli nousta hengen siiville ja liidellä oman tien, tienristeyksien ja valintojen yllä. Lintuperspektiivi auttaa hahmottamaan, mistä on tullut ja mitä on tehnyt, mutta myös sen mitä kohti on menossa. Elämme seurauksien elämää ja tämän hetkinen elämä kuvastaa valintojemme oikeutusta. Jos olo on kuin maansa myyneellä, niin ymmärrämme, että on menossa ojasta allikkoon. Tyytyväisyys taas merkitsee sitä, että on onnistunut kuuntelemaan sisintään ja toteuttamaan omaa suunnitelmaansa.

Elämään kuuluu vaikeuksia, haasteita ja kovaa työtä. Vain ja ainoastaan erottelukyvyn avulla, kykenemme toimimaan oikein. Meidän on kyettävä erottamaan avun annon ja hyväksi käytetyksi tulemisen ero. Kabbalassa opetataan mm. sitä, että on kyettävä antamaan hädän alaiselle vain sen verran, että hän voi ottaa opiksi. Toisen puolesta eläminen ei johda toivottuun päämäärään vaan mutkistaa ja hankaloittaa kaikkien osapuolten elämää. Elämässä kun on kyse oppimisesta ja missä muussa ihminen oppii kuin vaikeuksissa. Tämä on se akilleen kantapää, jota moni opettelee. Kuinka helposti ja usein, me ajaudumme tilanteisiin, joissa annamme väärinperuistein joko aikaamme, energiaamme tai rahaa. Autettava ei oikeasti tule autetuksi, jos teemme ja tuemme hänen vikasuuntaan mennyttä elämäänsä, myöntymällä hänen itsekkyydestä johtuviin vaatimuksiinsa. Ein sanominen voi olla suurin rakkaudellinen teko, vaikka se sillä hetkellä tuntuu katastrofin lähtölaukaukselta. Tuen tarjoaminen on aivan eri asia, kuin puolesta uhrautuminen. Uhrina oleminen tai uhriksi ajatuminen on kaikkein surullisin tapahtuma, koska uhriudessa meistä on tullut objekteja eli kohteita. Ja tähän kun liittyy tietynlaista marttyyrin kruunu menttaliteettia, niin sanoisin, että soppamme on palamassa pohjaan tällä kertaa, tässä elämässä. Objektista subjektiin pääseminen vaatii  suurta ponnistusta, että olemassa olevilla voimavaroilla, se tuskin onnistuu.

Henkimaailmasta tulee  usein ja monen hengen kautta saman suuntaisia viestejä. He sieltä kyllä näkevät ja tuntevat elämämme käännekohtien vaikutukset. He ovat itse tehneet valintansa, kestäneet seuraukset ja ymmärtävät miten vaikeaa elämä voi olla. Kuuntele sydäntäsi, todellista itseäsi ja tee valintasi vastuullisesti. Kestä seuraukset mukisematta ja ota opiksi.

Miten kaikki toimii?

Kaikki toimii juuri niin kuin kaiken tuleekin toimia. On syyn ja seurauksen elämä. Vastaamme omista valinnoistamme itsellemme. Valitsessamme omaa elämänsuunnitelmaamme hankaloittavan tai vaikeuttavan, matkantekomme mutkistuu, vaikeutuu ja emme saavuta tarkoitustamme. Jatkuvasti toistamamme virheellinen ( rakkaudeton) toiminta, etäännyttää meidät omasta todellisesta itsestämme, joka on Jumalallinen. Rakkaudeton elämä johtaa aina vain vaikeampiin tilanteisiin.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on oikeudenmukaisuudessaan meille käsittämätöntä. Olemme lapsia ja toimimme kuten lapset. Haluamme asioita, tavaroita ja kokemuksia, joita emme oikeasti tarvitse, mutta hingumme kokemuksiimme tilanteita, joiden loppujen lopuksi on tarkoitus opettaa meitä. Se opimmeko, riippuu luonteemme laadusta ja kasvatuksestamme.

Jumalan rakkaus on elämä itse, koska Jumala on yhtä kuin elämä. Myönteinen suntautuminen on Jumalallista, koska vain myönteisyys vie meitä kohti oivallusta. Kieriskelemme kielteisyydessä itsekkyytemme ja omahyväisyytemme vuoksi. Kuvittelemme olemattomia ja saamme tahtomamme, mutta erilaisessa paketissa, kuin odotimme.

Kaikki toimii juuri niin kuin kaiken tuleekin toimia. Vapaus valita, tuo vastuun, ennemmin tai myöhemmin. Niin lapsi oppii. Tarpeeksi monta kertaa, kun lyö päänsä pöydän kulmaan, niin vaistomaisesti oppii sivuuttamaan hankaloittavan tai kipeää tekevän esteen.

Rakennamme mielikuvituksekkaassa mielessämme esteitä, kun meidän tulisi purkaa niitä.
Ajamme takaa ilmiöitä ja extreme kokemuksia, kun meillä on jo kaikki tavoittelemisen arvoinen.
Ulkoistamme, kun meidän tulisi sisäistää.
Suunnittelemme, unelmoimme, tavoittelemme, kun meidän tulisi ryhtyä tomimaan.
Nukumme onnemme ohi, kun meidän onnemme on jo läsnä.
Olemme jokainen jo perillä, vaikka odotamme pääsevämme perille sitten kun.

Kaikki väännöt, taistelut, kriisit ja hankaluudet ovat peräisin lapsen mielestämme. Kunigas EI meissä teettää työtään.

Aika aikaa kutakin tai mitäkin. Kaikessa on kysymys kasvamisesta. Tässäkin.

Irti kielteisestä, edes hetkeksi!

Kesä on kukkeimmillaan. Nyt on aika ottaa irtiotto synkistelylle ja negatiiviselle asioiden lappamiselle. Mikä voisi enemmän vapauttaa oloa, kuin hyvä, nauruhermoja kutkuttava kirja?

Löysin sellaisen ja tässä teille vinkki, joka kannattaa katsoa, lukea ja nauttia. Kirjan nimi jo kertoo, ettei kyseessä ole mikään ihan tavallinen tarina.

Koko eurooppaa hihkuu-luki kirjan esittelyssä ja täytyy myöntää, että naurunpurskahdukset tulevat väkisin ilmoille, vaikka kuinka yrittäisi pidätellä. Eräs ystäväni, jolla kuulosti olevan heti maailmanlaajuinen ja syvyinen apeus, suostui lukemaan kirjan, Sanoin hänelle, että en jaksa kuunnella hänen marmatustaan yhtään enempää. Sain muutaman päivän jälkeen viestin: " Luin kirjan, meinasin tukehtua nauruun. Oletko nyt tyytyväinen?"  Hyvää keski kesän juhlaa ja muistattehan, että maailmalaajuinen harmonian ja oikeudenmukaisuuden meditaatio on 21.6 klo 19.00! Energioissa tavataan!

Kenen kanssa sinä väännät kättä?

Kaikkien haasteiden, vaikeuksien, kriisien mutta myös onnen-ja ilon hetkien keskellä, on hyvä pitää mielessä se, että olemme luoneet itsellemme nämä tilanteet kasvaaksemme. Henkinen tasomme, joka tietää, mitä eniiten tarvitsemme, järjestää ja ohjaa kulkuamme parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikeudet ovat parhaita tilanteita, koska muuten emme hiljennä vauhtia tai pysähdy pohtimaan elämäämme. Mennä tohotamme kokemukseta toiseen, kiirehdimme onnemme ohi.

Mikä on se juttu, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta voisimme paremmin itsemme kanssa?  Kun kerran olemme itse saattannet itsemme tähän, niin ei kai siinä voi olla toista tai jotakin muuta, joka voisi ratkaista ongelmani? Ja onko ongelma oikeastaan ongelma, jos sen tarkoitus on opettaa minulle jotakin itsestäni? Kyse on suhtautumisesta, asenteesta ja tavoista toimia. Ulkoistamme ongelmat muiden alkuunpanemiksi, koska on miellyttävämpää syyttä muita, olosuhteita ja yleistä maailmanpoliittista tilannetta. On paljon turvallisempaa ja miellyttävämpää jäävätä itsensä, koska kipeeähän se käy, kun tajuaa, ettei ole kyennytkään täydelliseen suoritukseen, kun on toivonut ja odottanut.

Omien odotuksen kanssa kannattaa olla hereillä. Mistä muualta pettymykset johtuvat, kuin siitä että olemme odottaneet liikoja. Miksi meidän yleensä pitää odottaa jotakin tapahtuvaksi? Miksi yleensä suuntaamme huomiomme aina sitten kun sinne?Entä kun elämän onni on tässä ja nyt? Miten saan mieleni rauhoittumaan ja ajatukseni seestymään, tämän hetken kokemiseen. Tämä hetki jatkuu aina, koska emme voi astua yhdenkään kokemuksen tai hetken yli, ohi tai sivu.  Tämä hetki on osa ikuisuutta, jos kykenemme päästämään irti kontrolloinnista, pelosta ja hallitsemisen halusta.

Mikä meitä pelottaa? Elämä? Kuolema? Ja kaikki mitä tapahtuu syntymän ja kuoleman välissä? Entä ennen sitä ja sen jälkeen? Entä sitten, kun tietämättömyyden ja epäilyn verho katoaa ja tajuamme, että olemme käyttäneet aikamme, mahdollisuutemme ja koko elämämme turhanpäiväiseen pelkääämiseen?  No- jos uskottelet, että on vain yksi elämä ja että ei ole olemassa henkeä, niin kuoleman tullessa se on töpseli pois seinästä ja virta pois. Toisaalta jos uskottelet, että on henki, joka kuolemassa jää köllöttelemään odotukseen uuden elämän aamunsarastusta, niin silloinkin tajunta on pois, koska henki nukkuu. Mitenkäs jälleensyntymisen uskovilla on tilanne? Kuolema singauttaa hengen henkimaailmaan ja elämä jatkuu, vaikkakin ilman fyysistä kehoa. On siinä uskomuksia kerrakseen ja kun niihin lisätään kaikki muut variaatiot, niin mistä ihmeestä kaikki on saanut alkunsa? Ja mikä on sitten todellista totta?

Entä jos kaiiki on totta? Kun kerran luomme oman maanpäällisen elämän, niin totta meillä on vaikutusta, myös siihen, mitä on kuoleman jälkeen tai ennen syntymää? Onko se niin, kun olemme syntyneet Jumalan luomisen seurauksena, eli meillä on henki, joka kasvaa ja kehittyy Jumalallisen oikeudenmukaisuuden turvin monissa eri elämissä, niin pitkään ja hartaasti, että tulee tietoiseksi Jumalallisesta olemuspuolestaan ja palaa vasta sitten lopullisesti henkimaailmaan. Heitämme reissuja eri kehoissa, kasvutarpeemme mukaan ja siihen kuuluu karmallisten asioiden setviminen, kunnes ymmärrämme mistä elämässä on kyse? 

Minä väännän kättä itseni kanssa. Henkinen ja aineellinen puoli taistelevat, kuka sanoo sen kuuluisan viimeisen sanan? Ongelma jossakin vaiheessa on se, että aineelliseen puoleen liittyvät kaikki muutkin aineeseen uskovat ja henkisellä puolella ei ole kovin paljon tukijoita. On mukavaa kuulua joukkoon, kun taas oman tien kulkijoille tahtoo käydä huonosti. Se viivästyttää omaa henkistä evoluutiota, kun vallitsevassa elämässä, ei ole hengen heimolaisia. Tarvitsemme toinen toistamme, koska meidät on luotu niin. Kimpassa tässä matkustetaan kuitenkin niin, että jokaiselle on varattu ihan oma väylä. Olemme samalla matkalla ja kamppailemme itseämme vapaiksi menneisyyksien uskomusjärjestelmistä ja karmallisuuksista. Minä tiedän, mutta merkittävin kysymys kuuluu, mihin minä käytän aikani ja energiani tässä nimenomaisessa elämässä? 

Väännetään kättä itsemme kanssa. Vanha saa väistyä uuden tieltä. Jossakin kohtaa tartumme toisiamme kädestä ja huomaamme, että emme oleetkaan erossa. Olemme nukkuneet tiedostamattomuuden unessa ja nyt kun on heräämisen aika, voin ryhtyä elämään. Silmät avoimina ja mieli luottavaisena, olen aina oikeassa paikassa. Aika on aina oikea. Nytkin.

Tutkimusmatkalle

Kannustan sinua ottamaan selvää, tutkimaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan oman käsityksesi itsestäsi, uskomusjärjestelmästäsi ja lopulta koko elämästä. Lähde muuttamaan perspektiiviäsi ja huomaat, että koko todellisuutesi muuttuu. Voi olla, ettei se muutu heti mutta kun jatkat tutkimustasi, niin voin vakuuttaa, että sen se tekee aivan varmasti.

Uskomusjärjestelmäsi on istutettu sinuun olemassa olevan kulttuuriin, ajattelutapojen, asenteiden ja  kasvattajiesi näkemysten mukaan. Ei niin, etteikö vanhemillasi ja kasvattajillasi olisi ollut ja on jotakin hyvää ja viisastakin jaettavaa, mutta myös heidän varjonsa, pelkonsa, tuhoisat ajattelutapansa varjostavat ajatuksiasi ja niin ollen koko elämääsi. Olet kuitenkin erillinen heistä, vaikkakin olet saapunut tänne aikaan, heidän kauttaan. Sinun pyhä tehtäväsi, on ottaa selvää, kuka sinä oikeasti olet.

Asioita voi tutkia positiivisessa hegessä, koska kyse on tietoisuutesi laajenemisesta. Jos sinua on kohdeltu kaltoin tai sinut on hylätty, älä tee sitä virhettä, että vihanvimmalla alkaisit tähän urakkaan. On turha kasvattaa lisää negatiivista karmaa, koska se taannuttaa etenemistäsi. Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä ovat tehneet. Suurinta viisautta on päästää irti ja jatkaa matkaansa.

Mistä voit aloittaa? Yksi lähestymistapa on kirjata omat asenteet ja reagointitavat ylös. Mikäli uskottelet itsellesi, että sinusta ei ole, ei tämä kannata, ei tästä mitään tule, haasteesi on suurin, koska suhtaudut itseesi kielteisesti. Elämän kielteisyys estää sinua nauttimasta elämästä. Se on kuin sumu tai savu verho, joka värjää maisemasi haarmaan mustiin varjoihin. Vaikka aurinko paistaa, niin kielteiselle mielelle se paistaa joko liikaa tai ei ollenkaan.

Tutki kuka tai ketkä lähipiirissäsi pitävät yllä negatiivisuudesta. Käytä omaa ymmärrystäsi, ajattele ja tarkkaile, miksi he niin tekevät. Huomaa, että he ovat kuin autopilootin ohjauksessa. He eivät huomaa kielteisyyttään eivätkä sitä, mitä se tekee heille itselleen, sinulle ja lopulta koko elämälle. Toimi sinä toisin ja muuta asennattasi myönteisempään suuntaan. Tulet huomaamaan, kuinka vaikeaa se on, koska se mitä pitää itsestäänselvyytenä, ei kovin helposti ole muutettavissa. Oletettavasti sinulla on halu elää hyvä elämä? Haluat voida paremmin ja saada iloa elämääsi? Muuta siis asenteesi, niin ei mene kauan, kun tunnet energiatasosi nousevan ja hyviä asioita alkaa ilmaantua elämääsi. Tähän asti ne ovat ohittaneet sinut kaukaa, koska et ole suostunut näkemään niitä. Oheinen kuva kertoo, miten negatiivinen energia sitoo, painostaa ja pakottaa.

Mitä uutterammin alat kasvattaa itseäsi pois, vanhaksi käyneistä, elämän kielteisistä tavoista, elämäsi saa aivan uuden sisällön. Sisälläsi uinuva positiivinen henki alkaa virkoamaan. Tulet saamaan oivalluksia ja sisäsitä ohjausta siitä, mihin sinun kannattaa seuraavaksi ryhtyä. Kyse on ryhtymisestä, tekemisestä ja elämän elämisestä. Aiemmin voi olla, että olet vain löhöttänyt kiukuissasi ja tylsistyneenä, mutta henkesi virottua, se ei enää tule onnistumaan. On niin paljon tutkittavaa ja niin paljon uusia mahdollisuuksia, ettei vanha malli enää istu toimintaasi.

Seuraava vaihe voi olla oman aarrekartan tekeminen. Tee unelmistasi kuvakollaasi, liitä siihen voimaannuttavia värejä, symbooleja, valokuva itsestäsi hymyilevänä ja innokkaana. Mitään hapan-naama potrettia ei kannata sinne tällätä, koska se madaltaa karttasi energiaa. Tee inspiroiva kartta, jonka laitat sitten paikkaan, josta voit sitä aika ajoin tutkia. Puhutan itsensä toteuttavista ajatuksista ja kartta on osviitta sinulle. Jos olet epävarma, miten kartta tehdään, niin tutki nettiä, niin sieltä löydät tarkemmat ohjeet.

Värien maailma on ihmeellinen ja suosittelen niihin perehtymistä. Katso omia värejäsi, koska ne kuvastavat sinua ja elämääsi. Murretut, mustanharmaat, synkeät sävyt eivät koskaan nosta energioitasi, vaan vetävät sinua apeuteen. Ne sitovat, eivät vapauta! Lämpimät värit antavat liikettä, vauhtia ja energiaa. Kylmät värit rauhoittavat, supistavat ja selventävät ajatuksiasi. Värien tutkiminen vie sinut väistämättä kohti energiakeskuksiasi. Ja voin kertoa, että siinä vaiheessa sinussa on tapahtunut jo muutos, joka voidaan havaita myös ulkoisesti. Energioiden kieli on elämän kieltä ja sen kautta ja avulla voit oppia ymmärtämään miten systeemisi, mutta myöskin koko universumi toimii. Siihen kategoriaan liitty myös Jumala ja luomisen prosessit.

Muistutan vielä, että kaikki vastaukset löytyvät sinusta itsestäsi. Olkoonkin, että suuntaat huomiosi uusiin asioihin, mutta tosiasiassa tutkit itseäsi. Jumalaan kohdistuvat ajatuksesi ovat  kaikkein syvimmin uskomusjärjestelmiisi sidottuja. Vaikeaksi asian tekee se, että Jumala on värjätty muiden ihmisten, uskonsuuntien ja lahkojen toimesta niin mahdottoman vaikeaselkoiseksi ja pelotavaksikkin. Toisaalta Jumalan kieltäminen ja torjuminen voi liittyä elämäntapaan, jossa kaikki on ulkoistettua ja negatiivista. Oman henkisen olemuspuolen oivaltamisen yhteydessä, Jumalan olemassaolo, tulee aivan varmasti tarkasteltavaksi, koska oman sielun olemassa oleminen ei voisi olla totta, ilman Luoja Jumalan luomistyötä. Samalla ajatus kaikkien ihmisten sisriudesta ja veljeydestä selkeytyy. Ajattele, mikä vapauttava tieto! Olemme kaikki samanarvoisia, samasta lähteestä luotuja ja samojen kehityksen ja kasvun lainalaisuuksien piirissä kasvavia henkiä.

Elämä on lahja. Täyteen kukoistukseen pääseminen vaatii ponnisteluja. Ponnisteluun tarvitset energiaa ja energiaa saat muuttamalla itsesi. Niin yksinkertaista ja pitää sisällään kaiken hyvinvoinnin ja ilon avaimet. Yhden henkisen mestarin, Jeesuksen Kristuksen, opetus ohjeistakoon myös sinua: Tee toisille se, mitä toivot itsellesi tehtävän.  Tutkimusmatka alkakoon!