Oletko tienhaarassa?

Tienhaara tai tienristeys kuvastaa tulevaa valintaa. Mennäkkö vasemmalle, oikealle, suoraan vai jäädäkkö tähän? Valintojen runsaus merkitsee henkistä avartumista, koska henkistyneessä olossa ja tilassa, on aina enemmän valittavaa, kuin vain yksi ja ainoa.

Mistä tietää mihin suuntaan tulee lähteä? Taitekohdat tai risteykset elämän polulla, ovat äärimmäisen tärkeitä, koko myöhäisempää elämää ajateltellen. Summan mutikassa tehdyt valinnat johtavat aivan varmasti johonkin. Ei ole tietä, etteikö se vie jonnekkin, mutta onko tuo jonnekkin meneminen elämää ja ihmistä tyydyttävä? Sitä ei tiedä, ennen kuin käy siellä jossakin. Kokemisesta ja kokemuksesta on kysymys, mutta myös kokemuksesta oppimisesta. Mitä muuta ihminen opiskelee, näissä jonnekkin suuntautuvissa matkoissa, kuin omaa itseään? Se oppiiko sitä, jää nähtäväksi ja koettavaksi, uuden valinnan myötä.

Kuinka vaikeaa oppikirjaa ( omaa itseä) sitä itse kukin opiskelee, kuuluu, näkyy ja tuntuu, kokijan tunnoissa. Montako projektia sitä on aloittanut ja huomannut kohta, että tuli aloitettua mitä turhauttavin ja ikävystyttävin homma? On siis tärkeää opetella kuulostelemaan omaa sisintä itseä, jos kerran haluaa elää hyvää ja sisältörikasta elämää.

Tienhaaraan saavutaan usein uupumisen ja kyllästymisen seurauksesta. Voimat ja halut eivät riitä pitämään yllä kuolettavan sopimatonta elämän tyyliä. Viimeisillä voimilla tienhaaraan saapuvalla, on kyllä suuri vaara valita entistäkin vaikeampi reitti, koska näkö kyky on heikentynyt haasteisiin. Oman itsen laiminlyönti johtaa väistämättä energia katoon. Väsyminen ja turhautuminen ovat merkkejä siitä, että edellisessä risteyksessä, on ajautunut sille tielle, joka ei edistä vaan taannuttaa. On päivänselvää, jos emme opi hyvässä, elämä saattaa meidät aina vain kovimpien haasteiden eteen. Niin kauan hakkaamme päätä ja sydäntä seinään, että jokin saa meidät tajuamaan muutoksen välttämättömyyden.

Muutoksen tekeminen vaatii todellista rohkeutta ja voimaa, koska ympärillämme voi olla ihmisiä, jotka ovat sitoneet omat odotuksensa ympärillemme. On luonnollista olla avuksi, tehdä ja touhuta, koska tietyllä tavalla saamme tyydytystä siitä, että meistä on hyötyä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta hyvä muuttuu pahaksi siinä, että voimme unohtaa ja lyödä laimin oman elämän suunnitelmamme. Voimattomuus ja stressi nivoutuvat yhteen, tekemisen ilo hyytyy pitää tehdä ja minun kuuluu tehdä, rytmiin. Energia hupenee ja stressi kasvaa. Tämä on se merkki, jonka ilmaantuminen elämään, saa hälytyskellot pirahtamaan. Se kuulemmeko pirahtelut ja reagoimmeko niihin, on sitten toinen tarina.

On mielenkiintoista katsoa elettyä elämää henkiseltä tasolta eli nousta hengen siiville ja liidellä oman tien, tienristeyksien ja valintojen yllä. Lintuperspektiivi auttaa hahmottamaan, mistä on tullut ja mitä on tehnyt, mutta myös sen mitä kohti on menossa. Elämme seurauksien elämää ja tämän hetkinen elämä kuvastaa valintojemme oikeutusta. Jos olo on kuin maansa myyneellä, niin ymmärrämme, että on menossa ojasta allikkoon. Tyytyväisyys taas merkitsee sitä, että on onnistunut kuuntelemaan sisintään ja toteuttamaan omaa suunnitelmaansa.

Elämään kuuluu vaikeuksia, haasteita ja kovaa työtä. Vain ja ainoastaan erottelukyvyn avulla, kykenemme toimimaan oikein. Meidän on kyettävä erottamaan avun annon ja hyväksi käytetyksi tulemisen ero. Kabbalassa opetataan mm. sitä, että on kyettävä antamaan hädän alaiselle vain sen verran, että hän voi ottaa opiksi. Toisen puolesta eläminen ei johda toivottuun päämäärään vaan mutkistaa ja hankaloittaa kaikkien osapuolten elämää. Elämässä kun on kyse oppimisesta ja missä muussa ihminen oppii kuin vaikeuksissa. Tämä on se akilleen kantapää, jota moni opettelee. Kuinka helposti ja usein, me ajaudumme tilanteisiin, joissa annamme väärinperuistein joko aikaamme, energiaamme tai rahaa. Autettava ei oikeasti tule autetuksi, jos teemme ja tuemme hänen vikasuuntaan mennyttä elämäänsä, myöntymällä hänen itsekkyydestä johtuviin vaatimuksiinsa. Ein sanominen voi olla suurin rakkaudellinen teko, vaikka se sillä hetkellä tuntuu katastrofin lähtölaukaukselta. Tuen tarjoaminen on aivan eri asia, kuin puolesta uhrautuminen. Uhrina oleminen tai uhriksi ajatuminen on kaikkein surullisin tapahtuma, koska uhriudessa meistä on tullut objekteja eli kohteita. Ja tähän kun liittyy tietynlaista marttyyrin kruunu menttaliteettia, niin sanoisin, että soppamme on palamassa pohjaan tällä kertaa, tässä elämässä. Objektista subjektiin pääseminen vaatii  suurta ponnistusta, että olemassa olevilla voimavaroilla, se tuskin onnistuu.

Henkimaailmasta tulee  usein ja monen hengen kautta saman suuntaisia viestejä. He sieltä kyllä näkevät ja tuntevat elämämme käännekohtien vaikutukset. He ovat itse tehneet valintansa, kestäneet seuraukset ja ymmärtävät miten vaikeaa elämä voi olla. Kuuntele sydäntäsi, todellista itseäsi ja tee valintasi vastuullisesti. Kestä seuraukset mukisematta ja ota opiksi.

Miten kaikki toimii?

Kaikki toimii juuri niin kuin kaiken tuleekin toimia. On syyn ja seurauksen elämä. Vastaamme omista valinnoistamme itsellemme. Valitsessamme omaa elämänsuunnitelmaamme hankaloittavan tai vaikeuttavan, matkantekomme mutkistuu, vaikeutuu ja emme saavuta tarkoitustamme. Jatkuvasti toistamamme virheellinen ( rakkaudeton) toiminta, etäännyttää meidät omasta todellisesta itsestämme, joka on Jumalallinen. Rakkaudeton elämä johtaa aina vain vaikeampiin tilanteisiin.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on oikeudenmukaisuudessaan meille käsittämätöntä. Olemme lapsia ja toimimme kuten lapset. Haluamme asioita, tavaroita ja kokemuksia, joita emme oikeasti tarvitse, mutta hingumme kokemuksiimme tilanteita, joiden loppujen lopuksi on tarkoitus opettaa meitä. Se opimmeko, riippuu luonteemme laadusta ja kasvatuksestamme.

Jumalan rakkaus on elämä itse, koska Jumala on yhtä kuin elämä. Myönteinen suntautuminen on Jumalallista, koska vain myönteisyys vie meitä kohti oivallusta. Kieriskelemme kielteisyydessä itsekkyytemme ja omahyväisyytemme vuoksi. Kuvittelemme olemattomia ja saamme tahtomamme, mutta erilaisessa paketissa, kuin odotimme.

Kaikki toimii juuri niin kuin kaiken tuleekin toimia. Vapaus valita, tuo vastuun, ennemmin tai myöhemmin. Niin lapsi oppii. Tarpeeksi monta kertaa, kun lyö päänsä pöydän kulmaan, niin vaistomaisesti oppii sivuuttamaan hankaloittavan tai kipeää tekevän esteen.

Rakennamme mielikuvituksekkaassa mielessämme esteitä, kun meidän tulisi purkaa niitä.
Ajamme takaa ilmiöitä ja extreme kokemuksia, kun meillä on jo kaikki tavoittelemisen arvoinen.
Ulkoistamme, kun meidän tulisi sisäistää.
Suunnittelemme, unelmoimme, tavoittelemme, kun meidän tulisi ryhtyä tomimaan.
Nukumme onnemme ohi, kun meidän onnemme on jo läsnä.
Olemme jokainen jo perillä, vaikka odotamme pääsevämme perille sitten kun.

Kaikki väännöt, taistelut, kriisit ja hankaluudet ovat peräisin lapsen mielestämme. Kunigas EI meissä teettää työtään.

Aika aikaa kutakin tai mitäkin. Kaikessa on kysymys kasvamisesta. Tässäkin.

Irti kielteisestä, edes hetkeksi!

Kesä on kukkeimmillaan. Nyt on aika ottaa irtiotto synkistelylle ja negatiiviselle asioiden lappamiselle. Mikä voisi enemmän vapauttaa oloa, kuin hyvä, nauruhermoja kutkuttava kirja?

Löysin sellaisen ja tässä teille vinkki, joka kannattaa katsoa, lukea ja nauttia. Kirjan nimi jo kertoo, ettei kyseessä ole mikään ihan tavallinen tarina.

Koko eurooppaa hihkuu-luki kirjan esittelyssä ja täytyy myöntää, että naurunpurskahdukset tulevat väkisin ilmoille, vaikka kuinka yrittäisi pidätellä. Eräs ystäväni, jolla kuulosti olevan heti maailmanlaajuinen ja syvyinen apeus, suostui lukemaan kirjan, Sanoin hänelle, että en jaksa kuunnella hänen marmatustaan yhtään enempää. Sain muutaman päivän jälkeen viestin: " Luin kirjan, meinasin tukehtua nauruun. Oletko nyt tyytyväinen?"  Hyvää keski kesän juhlaa ja muistattehan, että maailmalaajuinen harmonian ja oikeudenmukaisuuden meditaatio on 21.6 klo 19.00! Energioissa tavataan!

Kenen kanssa sinä väännät kättä?

Kaikkien haasteiden, vaikeuksien, kriisien mutta myös onnen-ja ilon hetkien keskellä, on hyvä pitää mielessä se, että olemme luoneet itsellemme nämä tilanteet kasvaaksemme. Henkinen tasomme, joka tietää, mitä eniiten tarvitsemme, järjestää ja ohjaa kulkuamme parhaaksi katsomallaan tavalla. Vaikeudet ovat parhaita tilanteita, koska muuten emme hiljennä vauhtia tai pysähdy pohtimaan elämäämme. Mennä tohotamme kokemukseta toiseen, kiirehdimme onnemme ohi.

Mikä on se juttu, mitä meidän pitäisi tehdä, jotta voisimme paremmin itsemme kanssa?  Kun kerran olemme itse saattannet itsemme tähän, niin ei kai siinä voi olla toista tai jotakin muuta, joka voisi ratkaista ongelmani? Ja onko ongelma oikeastaan ongelma, jos sen tarkoitus on opettaa minulle jotakin itsestäni? Kyse on suhtautumisesta, asenteesta ja tavoista toimia. Ulkoistamme ongelmat muiden alkuunpanemiksi, koska on miellyttävämpää syyttä muita, olosuhteita ja yleistä maailmanpoliittista tilannetta. On paljon turvallisempaa ja miellyttävämpää jäävätä itsensä, koska kipeeähän se käy, kun tajuaa, ettei ole kyennytkään täydelliseen suoritukseen, kun on toivonut ja odottanut.

Omien odotuksen kanssa kannattaa olla hereillä. Mistä muualta pettymykset johtuvat, kuin siitä että olemme odottaneet liikoja. Miksi meidän yleensä pitää odottaa jotakin tapahtuvaksi? Miksi yleensä suuntaamme huomiomme aina sitten kun sinne?Entä kun elämän onni on tässä ja nyt? Miten saan mieleni rauhoittumaan ja ajatukseni seestymään, tämän hetken kokemiseen. Tämä hetki jatkuu aina, koska emme voi astua yhdenkään kokemuksen tai hetken yli, ohi tai sivu.  Tämä hetki on osa ikuisuutta, jos kykenemme päästämään irti kontrolloinnista, pelosta ja hallitsemisen halusta.

Mikä meitä pelottaa? Elämä? Kuolema? Ja kaikki mitä tapahtuu syntymän ja kuoleman välissä? Entä ennen sitä ja sen jälkeen? Entä sitten, kun tietämättömyyden ja epäilyn verho katoaa ja tajuamme, että olemme käyttäneet aikamme, mahdollisuutemme ja koko elämämme turhanpäiväiseen pelkääämiseen?  No- jos uskottelet, että on vain yksi elämä ja että ei ole olemassa henkeä, niin kuoleman tullessa se on töpseli pois seinästä ja virta pois. Toisaalta jos uskottelet, että on henki, joka kuolemassa jää köllöttelemään odotukseen uuden elämän aamunsarastusta, niin silloinkin tajunta on pois, koska henki nukkuu. Mitenkäs jälleensyntymisen uskovilla on tilanne? Kuolema singauttaa hengen henkimaailmaan ja elämä jatkuu, vaikkakin ilman fyysistä kehoa. On siinä uskomuksia kerrakseen ja kun niihin lisätään kaikki muut variaatiot, niin mistä ihmeestä kaikki on saanut alkunsa? Ja mikä on sitten todellista totta?

Entä jos kaiiki on totta? Kun kerran luomme oman maanpäällisen elämän, niin totta meillä on vaikutusta, myös siihen, mitä on kuoleman jälkeen tai ennen syntymää? Onko se niin, kun olemme syntyneet Jumalan luomisen seurauksena, eli meillä on henki, joka kasvaa ja kehittyy Jumalallisen oikeudenmukaisuuden turvin monissa eri elämissä, niin pitkään ja hartaasti, että tulee tietoiseksi Jumalallisesta olemuspuolestaan ja palaa vasta sitten lopullisesti henkimaailmaan. Heitämme reissuja eri kehoissa, kasvutarpeemme mukaan ja siihen kuuluu karmallisten asioiden setviminen, kunnes ymmärrämme mistä elämässä on kyse? 

Minä väännän kättä itseni kanssa. Henkinen ja aineellinen puoli taistelevat, kuka sanoo sen kuuluisan viimeisen sanan? Ongelma jossakin vaiheessa on se, että aineelliseen puoleen liittyvät kaikki muutkin aineeseen uskovat ja henkisellä puolella ei ole kovin paljon tukijoita. On mukavaa kuulua joukkoon, kun taas oman tien kulkijoille tahtoo käydä huonosti. Se viivästyttää omaa henkistä evoluutiota, kun vallitsevassa elämässä, ei ole hengen heimolaisia. Tarvitsemme toinen toistamme, koska meidät on luotu niin. Kimpassa tässä matkustetaan kuitenkin niin, että jokaiselle on varattu ihan oma väylä. Olemme samalla matkalla ja kamppailemme itseämme vapaiksi menneisyyksien uskomusjärjestelmistä ja karmallisuuksista. Minä tiedän, mutta merkittävin kysymys kuuluu, mihin minä käytän aikani ja energiani tässä nimenomaisessa elämässä? 

Väännetään kättä itsemme kanssa. Vanha saa väistyä uuden tieltä. Jossakin kohtaa tartumme toisiamme kädestä ja huomaamme, että emme oleetkaan erossa. Olemme nukkuneet tiedostamattomuuden unessa ja nyt kun on heräämisen aika, voin ryhtyä elämään. Silmät avoimina ja mieli luottavaisena, olen aina oikeassa paikassa. Aika on aina oikea. Nytkin.

Tutkimusmatkalle

Kannustan sinua ottamaan selvää, tutkimaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan oman käsityksesi itsestäsi, uskomusjärjestelmästäsi ja lopulta koko elämästä. Lähde muuttamaan perspektiiviäsi ja huomaat, että koko todellisuutesi muuttuu. Voi olla, ettei se muutu heti mutta kun jatkat tutkimustasi, niin voin vakuuttaa, että sen se tekee aivan varmasti.

Uskomusjärjestelmäsi on istutettu sinuun olemassa olevan kulttuuriin, ajattelutapojen, asenteiden ja  kasvattajiesi näkemysten mukaan. Ei niin, etteikö vanhemillasi ja kasvattajillasi olisi ollut ja on jotakin hyvää ja viisastakin jaettavaa, mutta myös heidän varjonsa, pelkonsa, tuhoisat ajattelutapansa varjostavat ajatuksiasi ja niin ollen koko elämääsi. Olet kuitenkin erillinen heistä, vaikkakin olet saapunut tänne aikaan, heidän kauttaan. Sinun pyhä tehtäväsi, on ottaa selvää, kuka sinä oikeasti olet.

Asioita voi tutkia positiivisessa hegessä, koska kyse on tietoisuutesi laajenemisesta. Jos sinua on kohdeltu kaltoin tai sinut on hylätty, älä tee sitä virhettä, että vihanvimmalla alkaisit tähän urakkaan. On turha kasvattaa lisää negatiivista karmaa, koska se taannuttaa etenemistäsi. Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä ovat tehneet. Suurinta viisautta on päästää irti ja jatkaa matkaansa.

Mistä voit aloittaa? Yksi lähestymistapa on kirjata omat asenteet ja reagointitavat ylös. Mikäli uskottelet itsellesi, että sinusta ei ole, ei tämä kannata, ei tästä mitään tule, haasteesi on suurin, koska suhtaudut itseesi kielteisesti. Elämän kielteisyys estää sinua nauttimasta elämästä. Se on kuin sumu tai savu verho, joka värjää maisemasi haarmaan mustiin varjoihin. Vaikka aurinko paistaa, niin kielteiselle mielelle se paistaa joko liikaa tai ei ollenkaan.

Tutki kuka tai ketkä lähipiirissäsi pitävät yllä negatiivisuudesta. Käytä omaa ymmärrystäsi, ajattele ja tarkkaile, miksi he niin tekevät. Huomaa, että he ovat kuin autopilootin ohjauksessa. He eivät huomaa kielteisyyttään eivätkä sitä, mitä se tekee heille itselleen, sinulle ja lopulta koko elämälle. Toimi sinä toisin ja muuta asennattasi myönteisempään suuntaan. Tulet huomaamaan, kuinka vaikeaa se on, koska se mitä pitää itsestäänselvyytenä, ei kovin helposti ole muutettavissa. Oletettavasti sinulla on halu elää hyvä elämä? Haluat voida paremmin ja saada iloa elämääsi? Muuta siis asenteesi, niin ei mene kauan, kun tunnet energiatasosi nousevan ja hyviä asioita alkaa ilmaantua elämääsi. Tähän asti ne ovat ohittaneet sinut kaukaa, koska et ole suostunut näkemään niitä. Oheinen kuva kertoo, miten negatiivinen energia sitoo, painostaa ja pakottaa.

Mitä uutterammin alat kasvattaa itseäsi pois, vanhaksi käyneistä, elämän kielteisistä tavoista, elämäsi saa aivan uuden sisällön. Sisälläsi uinuva positiivinen henki alkaa virkoamaan. Tulet saamaan oivalluksia ja sisäsitä ohjausta siitä, mihin sinun kannattaa seuraavaksi ryhtyä. Kyse on ryhtymisestä, tekemisestä ja elämän elämisestä. Aiemmin voi olla, että olet vain löhöttänyt kiukuissasi ja tylsistyneenä, mutta henkesi virottua, se ei enää tule onnistumaan. On niin paljon tutkittavaa ja niin paljon uusia mahdollisuuksia, ettei vanha malli enää istu toimintaasi.

Seuraava vaihe voi olla oman aarrekartan tekeminen. Tee unelmistasi kuvakollaasi, liitä siihen voimaannuttavia värejä, symbooleja, valokuva itsestäsi hymyilevänä ja innokkaana. Mitään hapan-naama potrettia ei kannata sinne tällätä, koska se madaltaa karttasi energiaa. Tee inspiroiva kartta, jonka laitat sitten paikkaan, josta voit sitä aika ajoin tutkia. Puhutan itsensä toteuttavista ajatuksista ja kartta on osviitta sinulle. Jos olet epävarma, miten kartta tehdään, niin tutki nettiä, niin sieltä löydät tarkemmat ohjeet.

Värien maailma on ihmeellinen ja suosittelen niihin perehtymistä. Katso omia värejäsi, koska ne kuvastavat sinua ja elämääsi. Murretut, mustanharmaat, synkeät sävyt eivät koskaan nosta energioitasi, vaan vetävät sinua apeuteen. Ne sitovat, eivät vapauta! Lämpimät värit antavat liikettä, vauhtia ja energiaa. Kylmät värit rauhoittavat, supistavat ja selventävät ajatuksiasi. Värien tutkiminen vie sinut väistämättä kohti energiakeskuksiasi. Ja voin kertoa, että siinä vaiheessa sinussa on tapahtunut jo muutos, joka voidaan havaita myös ulkoisesti. Energioiden kieli on elämän kieltä ja sen kautta ja avulla voit oppia ymmärtämään miten systeemisi, mutta myöskin koko universumi toimii. Siihen kategoriaan liitty myös Jumala ja luomisen prosessit.

Muistutan vielä, että kaikki vastaukset löytyvät sinusta itsestäsi. Olkoonkin, että suuntaat huomiosi uusiin asioihin, mutta tosiasiassa tutkit itseäsi. Jumalaan kohdistuvat ajatuksesi ovat  kaikkein syvimmin uskomusjärjestelmiisi sidottuja. Vaikeaksi asian tekee se, että Jumala on värjätty muiden ihmisten, uskonsuuntien ja lahkojen toimesta niin mahdottoman vaikeaselkoiseksi ja pelotavaksikkin. Toisaalta Jumalan kieltäminen ja torjuminen voi liittyä elämäntapaan, jossa kaikki on ulkoistettua ja negatiivista. Oman henkisen olemuspuolen oivaltamisen yhteydessä, Jumalan olemassaolo, tulee aivan varmasti tarkasteltavaksi, koska oman sielun olemassa oleminen ei voisi olla totta, ilman Luoja Jumalan luomistyötä. Samalla ajatus kaikkien ihmisten sisriudesta ja veljeydestä selkeytyy. Ajattele, mikä vapauttava tieto! Olemme kaikki samanarvoisia, samasta lähteestä luotuja ja samojen kehityksen ja kasvun lainalaisuuksien piirissä kasvavia henkiä.

Elämä on lahja. Täyteen kukoistukseen pääseminen vaatii ponnisteluja. Ponnisteluun tarvitset energiaa ja energiaa saat muuttamalla itsesi. Niin yksinkertaista ja pitää sisällään kaiken hyvinvoinnin ja ilon avaimet. Yhden henkisen mestarin, Jeesuksen Kristuksen, opetus ohjeistakoon myös sinua: Tee toisille se, mitä toivot itsellesi tehtävän.  Tutkimusmatka alkakoon!

Mitä voimme tehdä?

Edellinen blogi vaatii jatkoa, koska asia on niin vakava ja toisaalta on  paikallaan pohtia, mitä voimme tehdä arjessamme. Ennaltaehkäisevyys tarkoittaa tilanne tajua, hereillä oloa ja huolen ilmaisua heti,  kun huomaa tilanteiden alkavan luisua kielteiseen suuntaan. Huolen puheeksi ottaminen on merkittävä keino. Olemme liian vaivautuneita ja voimattomia ottamaan asioita puheeksi, koska yhteiskunnassamme, jopa lainsäädäntö, kieltää meitä puuttumasta lähimmäistemme elämään. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja vakuuttua siitä, että kyse ei ole kielteisestä asioihin puuttumisesta vaan positiivisesta välittämisestä.

Vieraantumisemme on saanut mitä merkillisimpiä muotoja. Toimimme itseämme ja elämää vastaan, kun kieltäydymme näkemästä, kuulemasta ja puuttumasta. Jälkeenpäin podemme huonoa omaatuntoa ja syytämme itseämme, miksi en tehnyt mitään, miksi en sanonut tai osoittanut välittäväni. Joku äiti sanoi lapsensa menettämisen jälkeen, että "en voi nyt käsittää, miksi en tehnyt mitään, kun näin lapseni pahanolon."  Pahaolo on merkkinä jostakin asiasta ja kokemuksesta, joka tulee ottaa puheeksi. Ihmisen jäädessä yksin, meistä pieneltä tuntuvan ongelman kanssa, kärpäsestä voi kasvaa suunnaton härkä, jonka kanssa tuntuu olevan mahdoton elää. Siksi on tärkeää toimia ajoissa, ottaa huoli puheeksi ja on parempi puhua omasta tunteesta, kuin yrittää tivata toiselta, että mikä sulla on vikana, kun olet niin outona, surullisena, apeana. Omaista tuntemuksista puhuminen ei haasta toista vähättelemään tai puolustautumaan.

Henkiopin mukaan vanhemmilla on sitoumus lapsiensa huolehtimesesta ja kasvattamisesta. Vastuu kuuluu vanhemmille, jotka ovat saattaneet lapsen maailmaan. Toisaalta koko yhteisö on tukiverkko, joka varmistaa asioiden sujuvuutta. Pohtiessamme nykyistä elämän mallia, voimme heti huomata, missä olemme menneet vikasuuntaan. Välinpitämättömyydellä on kova hinta, jota joudumme maksamaan. Luulemme, että yhteiskunta asiantuntijoineen kykenee hoitamaan näitä vakavia ongelmia. Uskottelemme, että joku muu tai jollekkin muulle kuuluu ottaa vastuu näistä asioista. Mikäli systeemimme toimisi luulojemme mukaan, maassamme ei tehtäisi niitä lukemattomia itsemurhia, kuin niitä tehdään.

Kuulin vasta surullisen uutisen nuoren elämän päättymisestä oman käden kautta. Olkoonkin, että hänelle oli ollut tarjolla apua ja tukea, niin jostakin syystä hän toteutti aikeensa. Ihmiset jotka yrittivät auttaa häntä,  potevat nyt suunnatonta surua ja syyllisyyttä. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Kysymyksiä joihin tuntuu olevan mahdoton löytää ymmärrettäviä vastauksia. Mitkä voimat ovat takana näissä tilanteissa? Pakkomielle, joka ei poistu vaikka toisenlaiset ratkaisut ovat jo tiedossa? Tietämättömyys siitä, että kuolemaa ei ole. Kielteiset henkimaailman henget, jotka lietsovat ihmisen mieleen tuhoavia ajatuksia? Meidän tulee muistaa, että magnetisoimme ajatuksiemme avulla vastaavuutta henkimaailmasta päin. Mitä synkempiä ajatuksemme ovat, sen synkemäksi energiamme muuttuu. Olkoonkin, että henkioppaamme ja suojelusenkelimme tekevät työtä elämämme puolesta, he eivät voi mennä tahtomme ohi. Meillä on vapaa tahto, jota kunnioitetaan. Meidän tulee tajuta, että vapaus tuo myös vastuun. Emme pääse pakoon itseämme, emme elämäämme emmekä valintojemme seurauksia. Tästä meidän tulee puhua läheistemme kanssa. Tässä on se keino, jolla saamme ihmisen ajattelemaan elämää eikä ihannoimaan kuolemaa, jota oikeasti ei ole olemassakaan.

Tartutaan toisimme kädestä ja annetaan energiamme nousta. Se tuo voimaa meille sanoa asioita oikeassa sävyssä ja antaa toivoa niille, jotka juuri nyt vaeltavat hämärissä.  Meidän tehtävämme on toimia ajoissa.  Antakoon Luoja Jumala meille rohkeutta ja viisutta. Katsotaan näkevin silmin. Kuullaan kuulevin korvin. Tästä päivästä lähtien emme kävele ohi vaan pysähdymme kohtaamaan. Juuri tuossa kohtaamisessa myös enkelimme ovat mukana.

Itsemurhasta

Luin kirjan itsemurhasta henkiopin pohjalta. Kirjoittaja on Richard Simonetti, brasilialainen henkioppiin perehtynyt ja lukuisia kirjoja kirjoittanut entinen pankkiiri, nykyinen hyväntekijä. Kirja on kanavoitu ja siihen on koottu henkimaailmasta saatujen tietojen pohjalta, mitä tapahtuu ihmisen sielulle eli hänen hengelleen, kun ihminen päätyy riistämään itseltään elämän.

Se miksi otan tämän kipeän ja vaikean asian pohdittavaksi, johtuu siitä, että olen kohdannut ihmisiä, joiden lähipiirissä, joku on riistänyt itseltään elämän.  Lisäksi olen välittänyt viestiä joiltakin henkimaailmaan menneiltä, itsensä murhanneilta hengiltä. 

Henkioppi on ala, joka perustuu useista eri henkimaailman lähteistä, eri meedioiden välittämänä ja kokoamana tietoon saatettu kokonaisuus. Se selittää ihmisen ikuisen henkielämän perusteet, mutta myöskin vastaa lukemattomiin elämäämme koskeviin mysteereihin, joita ei ole voitu selittää ymmärrettävällä tavalla. Miksi olemme täällä? Ketä me oikeasti olemme? Mikä on elämämme perimmäinen tarkoitus? Syyn ja seurauksen vaikuttavuus? Vastuu elämästä? Henkinen kasvu? Kärsimyksen merkitys? Jumalan rakkaus ja ihmisen osuus omassa elämässä? Kuolemaa ei ole henkisessä mielessä? Elämä on ikuista?  Allan Kardecin kirjat ovat tutustumisen arvoisia ja on tärkeä käyttää omaa ymmärrystä tekstejä lukiessa. Se mihin kirjoja lukiessa törmää, on olemassa olevien uskomusjärjestelmien hataruus ja hyvin usein väritetty todellisuus. Henkiseen kasvuun liittyy asioiden ja todellisuuksien kriittinen tutkiminen. Henkiopissa ei ole kyse jostakin uudesta uskomuksiin perustuvasta uskonnosta, vaan tiedosta, jota voidaan tarkastella ja tutkia omasta sisäisyydestä päin.

Itsemurha kirjan alkulause; " mikäli elämä rajoittuisi ainoastaan kehdon ja haudan välille, silloin itsemurha olisi loistava ratkaisu maanpäällisiin kipuihin ja ongelmiin" , kuvastaa juuri sitä todennäköistä ajattelu kaavaa, mitä itsemurhaa hautova pohtii. Tietämättömyys ja elämän merkityksen unohtaminen on tunnusomaista meidän materialistisessa elämässä. Henki puuttuu yhteiskuntamme rakenteista ja jopa valta uskonnosta. Tyhjiö mihin ihminen voi joutua, silloin kun elämä haastaa, vie ihmistä itetuhoisuuteen. Yhteiskunnassamme eli siis meissä jokaisessa, ei tunnu olevan keinoja pysäyttää tai perustella, miksi elämä on tärkeä ja merkittävä, että sitä ei tule riistää itseltä, saati toiselta.

Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Vaikeuksien ja haasteiden merkitys hengelle, on kasvattaa ja edistää hänen kasvuaan henkiseen tietoisuuteen. Syyn ja seurauksen laki on ihmistä sitova. Elämme ihmiskehoissa niin monta elämää, että pääsemme tasapainoon ja harmoniaan menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme suhteen. Ihmisuhteet, siis henkien välillä tapahtuva vuorovaikutus, on perusta henkiselle kasvulle. Missä muussa voimme opetella henkisiä lainalaisuuksia, kuin vuorovaikutus-suhteissa? Juuri sieltä kumpuaa seurauksien maailma,  joka haastaa meitä, mitä moninaisimmilla tavoilla. Ymmärtäessämme, että elämä on ikuista ja me henkinä kuulumme siihen täysivaltaisesti, astumme askeleen oikeaan suuntaan.

Haastaan teitä, rakkaat ihmiset, etsimään käsiinne tämän kirjan, josta nyt kirjoitan. Lukekaa se ja jakakaa sen välittämää tietoa läheisillenne. Liian moni ihminen syöksee itsensä ja läheisensä syvälle ikuisuuksia kestävään tuskaan, tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden vuoksi. Emme pääse tekojamme pakoon, emme voi paeta hankaluuksia ja vaikeuksia. Meidän tehtävämme on ottaa paikkamme Jumalan luomisen prosesseissa ja se tarkoittaa elämän pyhyyden tiedostamista. Henkiopin yksi selkein ja loistavin lause on: Tee sitä toisille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Ei omahyväisesti tai marttyyrina, vaan palvelevalla mielellä. Elämä alkaa väistämättä asettumaan siihen energian virtaan, mikä kannattelee meitä silloinkin, kun vaikeudet, pettymykset ja kriisit rantautuvat elämäämme. Ne ovat seurauksia menneisyydessä tekemistämme valinnoista.

Rukoileminen on puhetta Jumalalle, meditointi on Jumalan kuulemista. Voimme jakaa huolemme, pelkomme ja ahdistuksemme. Voimme rukoilla voimaa, rohkeutta ja mahdollisuuksia.Voimme pyytää apua, tukea ja vahvistuksia. Meidän on kuitenkin muistettava, että meidän on tehtävä asioita eikä vain odoteltava, että ne järjestyisivät ilman suuria ponnistuksia. Kyse elämässä on tekemisestä, ryhtymisestä ja toteuttamisesta. Jokainen meistä on Jumalallisen rakkauden katalysaattori ja jos "koneemme yskii" tai mielemme harhailee, meidän on korjattava asennoitumistamme elämän myönteiseen suuntaan. Haudoille lymyileminen ei pelasta yhtäkään sielua. Olipa hauta sitten kalmistossa tai oman mielen syövereissä. Valoon päin...

Millainen ajatus, sellainen elämä!

 

Eräänä päivänä, joskus kauan sitten, ajattelin asuvani vanhalla koululla, jossa on tilaa ja rauhan tuntua. Ajattelin paikkaa, vaikka en tiennyt, missä se on.  Tiesin sen olevan olemassa, koska se oli ajatuksissani.  Tunsin nenässäni vanhan koulun tuoksun, kuulin lasten naurua, puhetta ja opettajan opetusta. Kuuntelin ja ajattelin, että se on totta tässä elämässä.

Nyt olen asumassa tuolla koululla.

Tarvitsetko todistusta tai vakuuttelua, että  voisit alkaa ajattelemaan omaa unelmaasi todeksi?

Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi.

Saat sen ja paljon muuta.

Kyse ei ole uskomisesta.

Kyse ei ole haaveilemisesta.

Kyse on tietämisestä ja tuntemisesta.

Sinä olet täynnä mittaamattomia mahdollisuuksia.

Sinulla on kaikki, mitä tarvitset, tullaksesi onnelliseksi ja tyytyväiseksi ihmiseksi.

Luomuksemme

Suuntaamme katseemme, mielemme, ajatuksemme ja havaintomme ulkoiseen maailmaan. Otamme vaikutelmia ulkoisesta maailmastaa ja puntaroimme päivittäin, jopa  50 000 ajatuksen voimin, mistä tässä elämässä  on oikeastaan kyse. Mikä tulva ja mikä kaaos! Voimme huonosti, olemme stressaantuneita ja ahdistus kasvaa kasvamistaan sairauteen asti. Olemme jumissa, oman mielen luomassa, pelkojen täyttämässä illuusio elämässä. Uskomusjärjestelmämme ruokkii erillisyyttä, pelkoa, viimeistä tuomiota ja mitä kauheimpia mahdollisia kokemuksia. Syvään juurtunut pelko ei anna armoa eikä arvoa toisenlaiselle mahdollisuudelle. Emme ymmärrä ja kun emme ymmärrä, niin elämme täydellisen ymmärtämätöntä elämää. Koko systeemi ruokkii pelkoon perustuvaa rakennetta. Pelko estää, koska ei ole energiaa muuttaa mitään. Sitoutuneisuus pelkoon estää meitä kokemasta onnea, iloa, kiitollisuutta, rakkautta ja yhteisyyttä. Valitsemme pelon, koska emme uskalla valita rakkautta. Mikä paradoksi!

Luomme oman elämämme. Ajatus on ensimmäinen teko. Ajatusta seuraa valinta. Valitsen sen mikä on juurtunut ja juurrutettu minuun. Siis automaattisesti sen, mikä on vallitsevaa eli pelko. Kysymys, joka kaipaa vastausta; miksi toimin aina vain niin, vaikka tiedostan kaipaavani muunlaista elämää? Miksi yhä edelleenkin pidän yllä vanhentuneita käyttäytymis-suhtautumistapoja? Mikä voima onkaan uskomuksilla, kun niistä ei pääse millään eroon?

Kaiken täytyy olla kiinni siitä, mihin kiinnitän huomioni. Maailmani muuttuu, kun käännän huomioni sisäisyyteen ja kohti kaikkiallista Luojaa. Kaikkiallinen Luoja on tavoitettavissa sisäisyydessä, koska henkinen olemukseni löytyy sisäisyydestä. Niin kauan, kun pitäydyn vain ulkoisessa maailmassa, en voi kokonaisvaltaisesti päästä yhteyteen, eheyteen enkä myöskään elämän tosiasiallisen laidan ymmärtämiseen. Maailman palvomisen sijaan, alan vähä vähältä rakentua henkisiin ulottuvuuksiin.

Kauneus on katsojan silmissä, eli sielun kauneus värittää elämän itsessään kauniiksi. Niin kauan, kun mieleni askaroi ulkoisen maailman ilmiöissä, en kykene muuttumaan henkiseksi, en kykene kokemaan yhteyttä enkä päästämään irti kielteisyydestä. Muutos on kasvua kohti oman todellisen itsen hahmottamista ja sitä todellisuuta, että en oikeasti ole ollut koskaan erillinen mistään enkä kenestäkään. Illuusioni pitää minut ottessaan oman mieleni ja tahtoni vuoksi. Mikä paradoksi!

Koko elämä on paradoksi. Taistelen sitä vastaan, mitä eniiten kaipaan ja haluan. Tiedän kaiken olevan hyvin yksinkertaista, mutta kuvittelen ja uskottelen kaiken olevan vaikeaa ja miltei mahdotonta. Kärsin vaikka voin olla onnellinen. Sairastan vaikka voin olla terve. Elän köyhyydessä vaikka voin olla rikas. Pelkään vaikka voin olla täysin vapaa. Pidän kynsin hampain kiinni kaikesta negatiivisuudesta vaikka voin pästää irti ja olla positiivinen. Toimin järjen ja ymmärryksen vastaisesti.

Mikä on tie onnelliseen ihmiseen? Missä on polku sisäiseen rauhaan, muualla kuin sopusoinnussa omassa sisäisyydessä? Sisäisyyden kokemisen tila on ajatuksen ja mielen harmonia. Juuri se värittää ulkoisen maailmamme. Kaikki syntyy ajatuksissa ja värittyy ulkoiseen. Maailmamme ei voi muuttua paremmaksi  parhaaksi muutoin kuin täydellisestä muutoksesta ajatuksissamme ja mielissämme. Juuri siellä kohtaamme Luoja Jumalan joka säteilee täydellistä rakkautta, kauneutta ja hyvyyttä. Sieltä ammannamme henkisen voiman, joka lopulta muuttaa ulkoisen maailman paremmaksi parhaaksi. Siirtyminen henkiseen ulottuvuuteen on siinä taianomaisessa sisäisessä olemisessa, kun pelkoon pohjautuvat uskomusjärjestelmämme lakkaavat olemasta tosia meille itsellemme ja täydellinen luottamus Jumalaan vahvistuu todelliseksi luonnoksemme. Oikeastaan emme ole koskaan olleet erossa siitä, mutta olemme vain kiinniittäneet huomiomme toisaalle. 

Ajattele, et ole koskaan ollut erillään rakkaudesta, koska Jumala on kaikiakkiseti läsnä kaikessa. Hengität rakkautta. Maailma on luomuksesi ja voit muuttaa maailmasi, hengittämällä Jumalaa eli rakkautta. Mielesi, ajatuksesi ja asenteesi luovat kokemuksesi elämästäsi. Miksi et loisi jotakin hyvää, kaunista ja pysyvää, joka kaiken lisäksi on jo olemassa? Tule tietoiseksi siitä. Tule tietoiseksi ja anna ymmärryksesi täyttää olemuksesi. Ajatuksen muuttuessa, elämä muuttuu.

Kuuntele kuinka lintu laulaa alkavan kesän riemua. Olet osa tuota laulua, mutta myöskin lintua. Katso ja näe luonnon kaunis pyhyys. Olet osa sitä, kuulut siihen pyhyyteen, anna sen energia virrata elämääsi, sinun mieleesi ja ajatuksiisi. Ajattele pyhää alkuperääsi ja ymmärrä, mitä se tarkoittaa oikeasti. Jumala on rakkaus ja sinussa virtaa rakkauden ihmeellinen voima. Päästä irti rajoittavista uskomuksista, että et ole vielä henkisesti kypsä. Olet ollut kypsä syntymästäsi asti, mutta et ole antanut sen tiedon saavuttaa sinua. Muuta ajatuksesi paremmaksi, ala nähdä Jumalan hyvyys elämässäsi. Kitke kielteisyys puutarhastasi niin se kukoistaa oitis. Jos tarvitset vielä kielteisyyttä, niin muista, että siitä seuraa vain pahaa. Haluatko sinä pahaa? Miksi et sitten ala ajattelemaan hyvää? Niin yksinkertasista ja selkeää, mutta voi tuntua mahdottomalta toteuttaa. Juuri siinä on kohtasi tajuta, mikä sitoo sinua. Oma uskomuksesi kieltää sinulta hyvän. Oma uskomuksesi pidättää sinulta onnen, vaurauden ja rakkauden. Oma uskomuksesi on se vankila, johon palaat aina vain uudelleen, vaikka lukkoja ei olekkaan. Ei ole koskaan ollut, mutta sinä pitäydyt uskoon, että lukot ovat totta. Ja niin elämäsi jatkuu....

 " Rakas Jumala, ymmärrän missä vankilassa olen istunut monta kärsimyksen elämää. Olen luonut oman erillisen maailmani ja uskomuksillani jättänyt Sinut huomiotta. Olen kovin helposi uppoutunut vallitseviin uskomusjärjestelmiin, etten ole kuullut sisäisyydestä kaikuvaa puhettasi. Niinä kertoina, kun olen ollut oivaltamaisillani olemassa olemiseni ulottuvuudet, olen peruttanut takasin luomaani turvalliseen vankilaani. Elämästä elämään, kokemuksista toiseen olen elänyt luomassani erillisyydessä. Se ei ollut tahtosi, vaan se on ollut minun haluni värittämä, mielikuvituksekas kokemus elämästä. Mieleni luo ja tahtoni toteuttaa.

Juuri nyt istun vaiti ja hengitän Sinua, oi Jumala. Tässä ikuisuuden tilassa, joka virtaa lävitseni, en ole erillään, en ole yksin vaan liityn kaikkeen, mikä on sinua. Kiitollisuudesta vapiseva sydämeni sykkii elämää. Sitä elämää, joka on ollut ja tulee olemaan aina. Amen."