Oletko tienhaarassa?

Tienhaara tai tienristeys kuvastaa tulevaa valintaa. Mennäkkö vasemmalle, oikealle, suoraan vai jäädäkkö tähän? Valintojen runsaus merkitsee henkistä avartumista, koska henkistyneessä olossa ja tilassa, on aina enemmän valittavaa, kuin vain yksi ja ainoa.

Mistä tietää mihin suuntaan tulee lähteä? Taitekohdat tai risteykset elämän polulla, ovat äärimmäisen tärkeitä, koko myöhäisempää elämää ajateltellen. Summan mutikassa tehdyt valinnat johtavat aivan varmasti johonkin. Ei ole tietä, etteikö se vie jonnekkin, mutta onko tuo jonnekkin meneminen elämää ja ihmistä tyydyttävä? Sitä ei tiedä, ennen kuin käy siellä jossakin. Kokemisesta ja kokemuksesta on kysymys, mutta myös kokemuksesta oppimisesta. Mitä muuta ihminen opiskelee, näissä jonnekkin suuntautuvissa matkoissa, kuin omaa itseään? Se oppiiko sitä, jää nähtäväksi ja koettavaksi, uuden valinnan myötä.

Kuinka vaikeaa oppikirjaa ( omaa itseä) sitä itse kukin opiskelee, kuuluu, näkyy ja tuntuu, kokijan tunnoissa. Montako projektia sitä on aloittanut ja huomannut kohta, että tuli aloitettua mitä turhauttavin ja ikävystyttävin homma? On siis tärkeää opetella kuulostelemaan omaa sisintä itseä, jos kerran haluaa elää hyvää ja sisältörikasta elämää.

Tienhaaraan saavutaan usein uupumisen ja kyllästymisen seurauksesta. Voimat ja halut eivät riitä pitämään yllä kuolettavan sopimatonta elämän tyyliä. Viimeisillä voimilla tienhaaraan saapuvalla, on kyllä suuri vaara valita entistäkin vaikeampi reitti, koska näkö kyky on heikentynyt haasteisiin. Oman itsen laiminlyönti johtaa väistämättä energia katoon. Väsyminen ja turhautuminen ovat merkkejä siitä, että edellisessä risteyksessä, on ajautunut sille tielle, joka ei edistä vaan taannuttaa. On päivänselvää, jos emme opi hyvässä, elämä saattaa meidät aina vain kovimpien haasteiden eteen. Niin kauan hakkaamme päätä ja sydäntä seinään, että jokin saa meidät tajuamaan muutoksen välttämättömyyden.

Muutoksen tekeminen vaatii todellista rohkeutta ja voimaa, koska ympärillämme voi olla ihmisiä, jotka ovat sitoneet omat odotuksensa ympärillemme. On luonnollista olla avuksi, tehdä ja touhuta, koska tietyllä tavalla saamme tyydytystä siitä, että meistä on hyötyä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta hyvä muuttuu pahaksi siinä, että voimme unohtaa ja lyödä laimin oman elämän suunnitelmamme. Voimattomuus ja stressi nivoutuvat yhteen, tekemisen ilo hyytyy pitää tehdä ja minun kuuluu tehdä, rytmiin. Energia hupenee ja stressi kasvaa. Tämä on se merkki, jonka ilmaantuminen elämään, saa hälytyskellot pirahtamaan. Se kuulemmeko pirahtelut ja reagoimmeko niihin, on sitten toinen tarina.

On mielenkiintoista katsoa elettyä elämää henkiseltä tasolta eli nousta hengen siiville ja liidellä oman tien, tienristeyksien ja valintojen yllä. Lintuperspektiivi auttaa hahmottamaan, mistä on tullut ja mitä on tehnyt, mutta myös sen mitä kohti on menossa. Elämme seurauksien elämää ja tämän hetkinen elämä kuvastaa valintojemme oikeutusta. Jos olo on kuin maansa myyneellä, niin ymmärrämme, että on menossa ojasta allikkoon. Tyytyväisyys taas merkitsee sitä, että on onnistunut kuuntelemaan sisintään ja toteuttamaan omaa suunnitelmaansa.

Elämään kuuluu vaikeuksia, haasteita ja kovaa työtä. Vain ja ainoastaan erottelukyvyn avulla, kykenemme toimimaan oikein. Meidän on kyettävä erottamaan avun annon ja hyväksi käytetyksi tulemisen ero. Kabbalassa opetataan mm. sitä, että on kyettävä antamaan hädän alaiselle vain sen verran, että hän voi ottaa opiksi. Toisen puolesta eläminen ei johda toivottuun päämäärään vaan mutkistaa ja hankaloittaa kaikkien osapuolten elämää. Elämässä kun on kyse oppimisesta ja missä muussa ihminen oppii kuin vaikeuksissa. Tämä on se akilleen kantapää, jota moni opettelee. Kuinka helposti ja usein, me ajaudumme tilanteisiin, joissa annamme väärinperuistein joko aikaamme, energiaamme tai rahaa. Autettava ei oikeasti tule autetuksi, jos teemme ja tuemme hänen vikasuuntaan mennyttä elämäänsä, myöntymällä hänen itsekkyydestä johtuviin vaatimuksiinsa. Ein sanominen voi olla suurin rakkaudellinen teko, vaikka se sillä hetkellä tuntuu katastrofin lähtölaukaukselta. Tuen tarjoaminen on aivan eri asia, kuin puolesta uhrautuminen. Uhrina oleminen tai uhriksi ajatuminen on kaikkein surullisin tapahtuma, koska uhriudessa meistä on tullut objekteja eli kohteita. Ja tähän kun liittyy tietynlaista marttyyrin kruunu menttaliteettia, niin sanoisin, että soppamme on palamassa pohjaan tällä kertaa, tässä elämässä. Objektista subjektiin pääseminen vaatii  suurta ponnistusta, että olemassa olevilla voimavaroilla, se tuskin onnistuu.

Henkimaailmasta tulee  usein ja monen hengen kautta saman suuntaisia viestejä. He sieltä kyllä näkevät ja tuntevat elämämme käännekohtien vaikutukset. He ovat itse tehneet valintansa, kestäneet seuraukset ja ymmärtävät miten vaikeaa elämä voi olla. Kuuntele sydäntäsi, todellista itseäsi ja tee valintasi vastuullisesti. Kestä seuraukset mukisematta ja ota opiksi.