Erottelukyky

Näinä päivinä ja tästä eteenpäin, meidän kaikkien on pidettävä silmämme ja aistimme hereillä, kaiken ja kaikkien suhteen. Tarjolla on kaikkea taivaan ja maan päältä, höystettyina uskomuksilla, omilla mielikuvilla ja mielikuvituksella värittettyinä. Totuus piilee kaiken sen pinnan takana. Jos tartumme pintaan ja alamme uskotella, emme voi päästä näkemään syvempiä ja usein myös totuudellisempia virtauksia.

Ilmiöt, jotka ponnahtavat pintaan jossakin ja joita mainostetaan tarpeeksi pontevasti, voivat saada terveen järjen ja erotelukyvyn unohtumaan. "Kun tuntuu niin mahtavalta" ei voi olla se ainoa maata kaatava " totuus". Tunne on inhimillistä ja me reagoimme tapahtumiin ja tietoon tunteella. Tunteen elementti on vesi, joka virtaa. muuttaa muotoa ja jatkaa matkaansa. Mikäli kuvittelemme, että kaikki mitä tunnemme on totta, olemme auttamatta eksymässä. Järjen ja ajattelun käyttö on sallittua sekä suotavaa. Mikäli, joku ilmiö tuntuu vievän jalat alta,  meidän sisäisen herätyskellon tulisi kyllä pirahtaa.

Ilmiöitä tulee ja menee. Me ihmiset annamme niille sen energian, millä ne pysyvät agendalla. Historiasta voimme nähdä miten kultit, lahkot ja uskonnot ovat saaneet alkunsa. Totuus on tarua ihmeellisempää. Kaapit ja laatikot, joihin tietyn systeemin omakseen ottaneet sulkeutuvat, voivat muodostaa koko elämän järjestyksen. Kuinka taitavia laatikoiden ja kaappien luojia me olemmekaan, olkoonkin, että idea itsessään on hyvä, mutta tulkinnat pilaavat koko asian.

Mistä voi tunnistaa onko kyse tulkinnoista vai totuudellisesta asiasta? Siinäpä kysymys, jonka vastausta voi joutua etsiskelemään niin tulkinnan antajan motiveista, mutta myös oman mielen ja uskomuksien syövereistä. Voihan olla, etä tarvitsemme kasvuumme, jonkun sortin hurahtamista tai hurahtamisemme osoittaa täydellistä erottelukyvyn puutetta. Hullaantuminen on merkkinä juuri siitä. Mikä on mahtavampaa, kuin kokea ja tuntea kuuluvansa, johonkin elämää suurempaan juttuun?

Jumalalliset lait ovat ikuisia lakeja ja niiden arvo tai sisältö ei muutu. Olkoonkin, että ihmiskunnan henkinen tietoisuus kasvaa ja kehittyy Jumallisuuden ymmärtämistä kohti, lait sitovat jokaista. Oikotietä onneen ei ole olemassa. On elämä ja eläminen niiden lakien alaisuudessa. Tietoisuus omasta henkisestä eli Jumalallisesta alkuperästä, ei tee meistä Jumalaa, koska kehittymisemme on kesken. Emme voi ylentää itseämme jonkun systeemin suoman siunauksen myötä, jos sisuskunnassamme kukkii edelleen keskenkasvuisuus, joka näkyy myös ulospäin. Systeemiin kuuluminen ei riitä, koska kyse on jokaisen henkilökohtaisesta matkasta. Rituaalit ja manoveerit eivät ratkaise ongelmiamme. Ne voivat peittää ne alleen, mutta ne tulevat esille ennemmin tai myöhemmin.

Jeesuksen opetukset ja niiden pohdinta henkisessä perspektiivissä, näyttävät meille suuntaa, mutta meidän on kuljettava oma luomuksemme askel askeleelta, kokemus kokemukselta läpi. Henkistyminen ei voi näihin opetuksiin nähden tapahtua nappia painamalla. Syyn ja seurauksen laki on jokaista sitova, niin ylhäällä hengen maailmoissa, kuin täällä alhaalla, ihmisten elämässä.  Mikäli muuta esitetään, se ei ole Jumalasta. Se on ihmisen luoma tulkinta, joka on värittynyttä persoonatason mieltymyksien lävitse.

Valaistuminen tai herääminen on pitkä prosessi, jossa kaikki persoonatason sidokset ja intohimot purkautuvat. Ydin paljastuessaan antaa tiedon kaiken olevaisen luonteesta. Kuinka pitkän, kivisen ja vaivalloisen matkan, sitä itse kukin joutuu kulkemaan, on vaikea arvioida.  Yhtäkään kiveä ei jää kääntämättä, koska mitään varjoa ei voi valaistuneessa sielussa olla. Emme voi oikaista kotimatkaamme, jonkun tulkinnanvaraisuuden tai uskottellun systeemin turvin. Emme voi piiloutua kenenkään selän taakse ja kuvitella, että nyt olen valmis, valaistunut tai herännyt.

Hurmos ei takaa sitä, että toiminta on totuudellista. Juuri se tekee asioista vielä mutkikkaampia ja vaikeaselkoisia sekä vaarallisia. Meillä on vastuu siitä, mitä opetamme ja teemme. Hyväuskoisia on maailma täynnä, joihin tietyillä tempuilla voidaan vaikuttaa. Ainoa turva on tutkia asioita, ottaa selvää ja käyttää omaa ymmärrystä ja järkeä päätelmien tekemiseen. Rukoileminen on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuulemista. Epävarmuuden tilassa ja muutoinkin, meidän tulisi muistaa vuorovaikutus oppaidemme kanssa.

" Jumalani rukoilen vahvuutta ymmärtää ja toimia totuudellisesti. Kaiken keskellä tunteeni vyöryvät laidasta laitaan ja en enää tiedä, mikä on totta. Maailma on täynnä hullutusta, joka repii ja raastaa ihmistä.  Asioita kaunistellaan, mutta myös vääristellään. Jumalani auta minua pysymään tielläni, joka johtaa luoksesi kotiin. Vahvistu minussa, etten eksyisi ja alkaisi pitää totuteena sitä, mikä ei sitä ole. Anna minulle totuudellista erottelukykyä, etten alkaisi uskotella olematonta olevaiseksi. Tiedän, että kaikella on tarkoituksensa, mutta rukoilen, että en enää sekaantuisi sellaiseen, joka suistaa minut pois polultani.
Kiitos varjeluksesta jossa saan kasvaa ja edetä. Kiitos voimasta, jonka tunnen olevan läsnä, kun maltan hiljentyä. Kiitos."