tiistai 28. helmikuuta 2012

Vieläkin väristää

Valoa valoa valoa
Valo on  energiaa ja energia on elämää. Valo taittuu ja syntyy värit. Jokaisella värillä on oma värähtelytaajuntensa. Värähtely vaikuttaa kokonaisvaltaisesti uskot siihen tai et. Uskominen voimistaa sinun värähdettäsi niin, hyvässä tai pahassa, uskot sitten mihin tahansa elämässäsi olevaan. Olet magneetti ja vedät puoleesi sitä mitä ajattelet ja uskottelet. Niin elät itseäsi ulospäin ja luot oman todellisuutesi.

Värit vahvistavat tai heikentävät sinussa sinua. Puolihuolimattomat ja tiedostamatta valitut värit viestivät sinusta ulospäin ja vaikuttavat sinuun. Väreistä tulee hyvinvoinnin vahvistaja siinä vaiheessa kun teet värivalintasi tiedostaen. Otat sitä väriä jonka tiedät vahvistavan tai tasapainottavan tai laimentavan fiiliksiäsi. Siksi on tärkeä opiskella värejä, että epäilevän Tuomaan mieli avautuisi vaikutteille. Suurimmat väännöt ihminen käy aina itsensä kanssa. Kokeilla kannattaa, fiilistellä ja tunnistella. Tarkkailijan rooli omassa olemisessa on hyvin kannatettava koska silloin oikeasti voi panna merkille vaikutuksia ja merkityksiä. Ulkoiseen maailmaan suunnattu huomio ei jätä tilaa, aikaa eikä energiaa pohtia elämää ja sen vaikuttavuuksia omaan itseen. Itsetuntemuksen havainnoinnissa väreillä on valtava potentiaali saada sinut havahtumaan. Olen tavannut uudistuneita, myönteisiä ja niin voimaantuneita ihmisiä ja heidän uudistumisensa lähtöpiste ovat olleet värit.

Tarkastele inhokki- ja intohimovärejäsi. Ääripäät viestivät sinusta kaikkein eniiten. Miksi joku väri ällöttää ja joku toinen innostuttaa? Pohdi mitä muistoja ällötysvärit pitävät sisällään. Muistuuko niistä joku tapahtuma, ihminen, asia vai tilaisuus, jossa olet joutunut ikäviin tunnetiloihin? Esimerkkinä voisin mainita naisen, joka inhosi ylikaiken ruskeaa väriä. Hän pohti mitä tähän väriin liittyy? Ja yhtä äkkiä muisto murrosiästä ja siitä, kuinka äitinsä oli korjannut vanhan takin joka oli juuri tuota tiettyä ruskean sävyä, tytär inhosi itseään se nimenomainen takki päällä. Hän olisi toivonut saavansa aivan oman palttoon mutta äiti oli sanonut, ettei ole varaa ja tämä kelpaa kyllä, onhan se kelvannut isosiskollesikin.

Väritarinoita on vaikka kuinka. Aina ne kertovat kokemuksellista tarinaa. Kokemusta ei voi vähätellä niin kuin ei voi myöskään kokemuksesta johtuvia tunnetiloja. Kokijalle tuntemukset ovat 100% totuutta ja niin ollen niitä ei voi kukaan koskaan tehdä tyhjiksi. Jos koet ja tunnet saavasi apua esim. väreistä, iloitse ja onnittele itseäsi. Olet löytänyt oman tavan hoitaa hyvinvointiasi ja terveyttäsi. Älä anna kenenkään tehdä tyhjäksi ideaasi. Niin sinä vahvistut sinussa ja voin kertoa, että ihmeet odottavat sinua. Mitä pidemmälle päädyt näissä valinnoissa, sen voimaantuneemmaksi ja vastustuskykyisemmäksi kasvat.




Kevät on täällä. Aamulla talitintit soittelivat kosiovärssyjä puissa. Auringon oranssit säteet värjäsivät kirkkaan valkean hangen. Ilma tuoksui keväälle. Voi-olla tässä, tuntea elämän virtaus, hetken ainutlaatuisuus. Kiitollisuuden tunne ryöpsäytti kyyneleitä silmiin. Kiitos, kiitos, kiitos!

Väreistä värinää

Värit ovat energiaa. Ne värähtelevät, soivat ja niillä on vastineensa ihmisen tunteissa. Väreillä on voimakas symbolinen viestinsä joka on universaali.Itsehoidollisesti värien avulla voidaan päästä tasapainoon. Tasapaino on terveyttä. Kyse on vaikutuksista jotka on voitu todistaa myös tieteen keinoin. Kyse ei ole uskomuksista vaan todella toimivasta ja hyvin laajasta systeemistä.

Ihminen värähtelee energisesti. Positiivinen asenne antaa voiman- ja onnistumisen tunnetta, rohkeutta, vastustuskykyä niin fyysistä kuin henkistä, itseluottamusta ja myös terveyttä. Negatiivinen asenne alentaa vastustuskykyä ja avaa väylän niin henkisille kuin fyysisille vaivoille. Epätoivo, katkeruus, viha, alakulo, kateus, epäluulo vievät ihmisen olotilan pohjalukemiin. Suurin haaste hyvinvoinnille on ihmisen ikioma asenne. Asenne on opittua ja  elämänkielteinen suhtautumistapa vetää puoleensa samoin aennoituvia. Mielen mustuudesta kärsivät valittavat, kärsivät ja valittavat uudestaan. Usein syylliseksi nimetään joku muu.

Värit mitä puet yllesi on viesti sinusta ulospäin ja samalla värit vaikuttavat mielialaasi. Jos olet allapäin ja puet yllesi harmaata, mustaa, ruskeaa tai jotakin murrettua epäpuhdasta sävyä, olotilasi ei voi parantua koska valitsemasi värit tukevat ja vahvistavat olotilaasi. Eli kun oivallat, että voit värivalinnalla vaikuttaa mielialaasi niin valitse lämpimiä, kirkkaita sävyjä. Murra luomasi kielteisyyden kehä ottamalla olotilaasi kohentavia värejä.

Positiivisessa vireessä oleva ihminen käyttää usein voimakkaita värejä. Värit vahvistavat ihmisen auraa ja se taas tarkoittaa myös immuunipuolustuksen vahvistumista. Voimakkaat värit hehkuvat elämää ja energiaa, haaleat ja murretut sävyt taas lieventävät ja tasoittavat. Jos olet ristiallokossa etkä tiedä mille alkaisit, niin ota mieltä rauhoittavia sävyjä. Liian voimakkaat sävyt saavat sinut pois tolaltaan ja sysäävät sinut stressin syövereihin.

Ympäristösi värit vaikuttavat suoraan mieleesi ja tunteisiisi.Tarkastele kotisi värejä tuntemustesi kautta. Viihtyvyys ja miellyttävyys lisäävät voimavarojasi. Ärsyttävä tai vastenmielinen sävytys, lisää kielteisyyttä mutta voi antaa myös ärsykkeen aloittaa jotakin muutosta. Muutoksen aikaansaaminen vaatii energiaa ja joskus kiukku energia on hyvä sysäyksen antaja.

Värähtelet energisesti joko positiivisesti, neutraalisti tai negatiivisesti. Siivilöit maailmankaikkeuden energiaa omien asenteiden, tunteiden, ajatusten, sanojen ja lopulta tekojen kautta. Maailmankaikkeuden energia on sitä luovaa Luojan energiaa joka " paistaa" niin pahoille kuin hyvillekkin. Se on vakio, se on ikuinen ja muuttumaton. Sinä itsessäsi omaat vapaan tahdon ja pyrkimyksen kehittyä ja kehittää elämääsi tahtomuksiesi mukaan. Huomaa, että valitset siten oman "siiviläsi" ja värität siten oman todellisuutesi arkeesi.

Maailmankaikkeuden energia on valoa joka mahdollistaa kasvun, etenemisen ja lopulta täydellisen harmonian. Me ihmiset emme ole harmoniassa vaikkakin pyrimme sitä kohti. Harmoniaan pääsy tarkoittaa tasapainoa oman itsen, henkisen minän ja luojan säteilyn suhteen ja kesken. Siinä on se tavoite ja päämäärä mihin henkisellä polulla olevat ihmiset pyrkivät. Ne ihmiset jotka eivät tiedosta itseään osaksi Luojaansa tarpovat omissa luomuksissaan joissa ei ole tasapainoa. Kasvu ja tiedostaminen tapahtuu kuitenkin väistämättä. Kyse on hioutumisesta, karkea aine silottuu aikojen ja aikakausien kokemuksissa.

Värien avulla ja kautta voimme oivaltaa itsessämme piilevät  suunnattomat mahdollisuudet. Hauskaksi värien opiskelun tekee se, että jokainen työskentelee itsensä kanssa. Vuoropuhelu alkaa siitä, että tunnustelee poikkeavia värejä joita esimerkiksi ei jostakin syystä saata pukea ylle. Mistä väri muistuttaa? Mitä tähän väriin liittyy? Vähitellen henkiset silmät avautuvat ja yhteys todelliseen itseen syntyy. Lohdullista on se, että kun kerran yhteys on syntynyt niin se ei voi enää lakata. Kyse on äärimmäisen merkittävästä kokemuksesta. Valaistuminen tai kirkastuminen kuvastavat sitä taian omaista hetkeä. On ymmärrettävä, että ensimmäinen valaistumisen oivallus ei tee ihmisestä mestaria. Se on alku todelliselle henkiselle kasvulle joka etenee sitä mukaa kun ihminen kypsyy henkisyyteensä.

Tässä listaa värien merkityksistä; punainen; + elämänvoima, energia, vitaalisuus, intohimo, johtajuus,
- itsekkyys, omahyväisyys, viha, stressi, materialistisuus, omistaminen, ylimielisyys
oranssi;+ terveys, luovuus, itseluottamus, ilo, herkkyys, tunteet. - ärsyyntyminen, epävakaus, hermostuneisuus, itkukohtaukset, liika tunteellisuus, hepuli kohtaukset ; keltainen: +viisaus, oppiminen, optimistisuus, äly, tieto, rohkeus, uteliaisuus:- liika uteliaisuus, juoruilu, pahansuopaisuus, vähättely itsen ja muiden, keskittymiskyvyttömyys, naivius, pönötys ja kielteinen itsekkyys; vihreä:+ palvelu, tasapaino, harmonia, rakkaus, uusi alku, kasvu. muutos: - mustasukkaisuus, omaistamisehalu, marttyyrius, kauna, kateus, rakkaudettomuus; sininen:+rehellisyys, ilmaisu, uskollisuus, luovuus, rauha, järjestys: - kylmyys, välinpitämättömyys, yksinäisyys, eristäytyminen, järjen ylivalta, materialistisuus: indigo:+ mielenrauha, meditatiivisuus, intuitio, rahallisuus, psyykkisyys, uni, lepo :- mielen syvät syöverit, pako arjesta, pelot, unimaailmaan liittyvät utopiat; violetti;+ henkinen voima, mystiikka, usko, kyvykkyys, korkeat ihanteet, luopuminen sovinnolla: - ylimielisyys, uskonnollinen fanatismi, etääntyminen arjesta; vaaleanpunainen; + lämmin, tunteellinen rakkaus, välittäminen, rakastamisen korkeampi aste.- lapsellisuus, riippuvuus rakatetuksi tulemiseen: ruskea;+ jalat maassa, juurevuus, perinteiset arvot, pysyvyys:- juuttuminen, materialistisuus, perinteisiin jääminen ei uudistuksia: harmaa + suoja väri kun haluaa pysyä piilossa - tylsä, ahdistava, ei mielikuvitsuta, lisää uupumusta: valkoinen + uusi aika, puhtaus, puhdistuminen:- kylmä, steriili, jähmeä: musta; + suoja väri, musta tuntuu ja näkyy, kilpi jos tarvitsee sitä:- negatiivinen, pelkoja ja masennusta lisäävä.



maanantai 27. helmikuuta 2012

Sisäisyydestä löytyy polku

Mielen hiljentyminen, Jumalan kuunteleminen. Rukoileminen puhetta Jumalalle. Vuorovaikutus hengen kautta. Jumalan luomus, Jumalan lapsi, miksi en puhuisi Isälleni ja anna Hänen vastata? Mitkä asiat maailmassa antavat sen luulon, että Jumala ei puhuisi yksittäiselle lapselleen suoraa? Kuka sen tiedon on pannut liikkeelle ja miksi?
Erillisyyden tunne on seurausta väärinymmärtämisestä. Siinä tilassa on lähtenyt seuraamaan harhaa. Harhan vallassa ollessaan ihminen kuvittelee siis ei tiedä. Ei haluakkaan tietää eikä ottaa selvää totuudesta, koska totuuden paljastuminen vie pohjan pois siitä minkä kuvittelee todeksi. Elämme harhoissa kun kuvittelemme, että maailmamme siis ulkoinen olemisemme pohjautuisi todellisuuteen. Olemme unessa kun poltamme itsemme loppuun siinä kujanjuoksussa missä itsekukin hankkii elantoaan. Jumala on hengessä, henkisessä ulottuvuudessa, ihminen on erkaannuttanut itsensä omien halujensa kautta. Itsekkyys, ahneus, kilpailu jne. ovat ihmisten tapoja pyrkiä hallitsemaan. Minkä ajan annamme hengelle eli Jumalalliselle?

Ajan antaminen tarkoittaa tässä ulottuvuudessa, arjessa. Ihminen voi elää elämänsä niin kuin tahtoo-vai voiko? Kuinka valtavat sidokset pitävät ihmistä otteessaan ja niitä pidetään täysin hyväksyttyinä ja kannatettavina. Ihminen tarvitsee viitekehyksen, että kuuluisi yhteisöön. Olisi hyväksytty ja arvostettu yhteisön jäsenenä. Että tuntisi elävänsä ja olevansa oikealla puolella ja oikeassa.  Ihmiskunta lääkitsee itsensä kemiallisilla aineilla, kun tuntuu pahalta ja käy kipeää. Huumaamme itsemme, ettemme kuulisi oman hengen kuiskailuja. Samalla myrkytämme sielumme asuinsijan, tämän kertaisen elämän kulkupelin. Koululääketiede ei edelleenkään tunnista henkistä olemuspuolta, koulusysteemimme palvelee materialistista maailmaa jopa kirkko papaistoineen palvelee enemmän rahaa kuin Jumalaa. Siksi voimme niin huonosti kun emme tee elettäkään muuttaakseemme painoarvoja. Painoarvo kyllä muuttuu jossakin vaiheessa henkiseksi, koska Jumala on oikeudenmukaisuudessaan ja totuudessaan antanut jokaiselle lapselleen kipinän itsestään. Milloin kipinä leimahtaa liekkiin? Siinä vaiheessa kun se saa happea tai kun se pääsee liekin kanssa tekemisiin. Hapettaminen on jokaisen meistä tehtävä, sen osan Luoja on jättänyt meidän vastuullemme.

Kun maailma on harhaa niin todellisuus löytyy sisäisyydestä, hengen maailmasta. Kuitenkin elämme tämän vaiheen sielumme kehityksessä ihmisinä ja täällä harhassa. Voinko ratkaista tämän ristiriidan henkiseksi voitoksi ja millä tavoin? Antamalla Jumalalle enemmän aikaa. Rukoilemalla, hiljentymällä.Mitä enemmän kiinnityn siihen, sen voimakkammaksi henki muodostuu ja epävarmuus kaikkoaa. Samalla alan ymmärtää miksi olen elämässä tätä elämää täällä. Voiko suurempaa vahvistusta saada kun ymmärtää tarkoituksensa? Samalla tapahtuu niin monia asioita jotka hälventävät surun, kivun, epätoivon ja epäuskon. Luulottelun ja uskottelun väistyessä, esiin tulee lujuus ja totuus. Onko kyse kaikkiallisesta totuudesta vai omasta henkilökohtaisesta totuudesta? Ehkä kyse on kaikkiallisen totuuden omasta oivaltamisesta.

Aikojen alusta ihminen on kaivannut selkeää yhteyttä alkulähteeseensä eli Jumalaan. Kehitys on ollut vaivalloista ja tuskallistakin. Kehitys on henkistä eli tulla tietoisesti tietoiseksi sieluksi jolla on suora yhteys Luojaansa. Montako elämää siihen menee? Sillä ei juuri nyt ole merkitystä, koska kaikki kokemusten antama tietoisuus on mukanasi. Se näkyy ja kuuluu meistä, itse kenestäkin. Tarvitsemme kokemuksia kasvuumme-ja nykyisyydessä elämme todeksi sielumme tietoisuuden tasoja. Voimme nähdä millä portaalla suurin osa ihmiseksi puettuja sieluja on etenemässä. On muistettava että ne jotka ovat edellä eivät ole sen parempia tai pystyvämpiä vaan heillä on tietoisuutta laajemmin. Laajus tuo aina enemmän koettavaa ja aina enemmän vastuuta. Ne jotka kuvittelevat olevansa parempia ovat langnenneet itsekkyyden kuoppaan. Mitä enemmän ihmisen sielu tulee esille persoonsassa, sen nöyremmäksi persoona muuttuu.

Anna enemmän aikaa sielullesi ja Jumalalle. Tänään huomenna aina ja ikuisesti. Amen.






sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Meditaatio

Mielen hiljentäminen. Siinäpä sitä onkin haastetta kerrakseen. Kuinka paljon sitä ajatuksen virtaa oikein on? Pulinapoksin äärelle kun istahtaa ihmettelemään, että" mistä tätä tavaraa oikein tulee" niin vastauksesi ei taida riittä dnalta tai saunalahdelta?

Meditaatio-ole ajattelematta. Ole olemassa, ole olemisen keskellä vain ole. Keskitä mieli hengitykseen-kun ajatus tulee, hengitä se ulos. Sisään täynnä, ulos tyhjä. Ole olemisessa.

Jossakin kohtaa-mieli tyhjenee. Se tyhjeneekö se kuinka pian ja täydellisesti, niin on sitten jokaisen ihan omaa aikaansaanosta. Kun harjoittelen ahkerasti, innostuneesti ja motivoituneena voi saada tuntuvia tuloksia ihan varmasti joskus. Jos yrittelen, epäilen ja yrittelen jossakin välissä niin tulen aivan varmasti epäonnistumaan. Voin sitten vain todeta,-No eipä siitä tästäkään ollut apua?

Kyllä se niin vain on, että laiskuus ja mukavuudenhalu estää ihmistä henkistymästä ja valaistumasta. Kaikki kun pitäisi tapahtua sillä siunaamalla hetkellä, kun kerran vaivautuu istahtamaan ja keskittymään. Hetken lapsia tässä ollaan, pirstaloituneessa maailmassa kaiken kiiren ja uutisähkyn keskellä. " Mitä tuota ajattelet, anna mennä vaan. Kuuluuhan se elämä joka tapauksessa."-sanoi joku, joka oli oivaltanut elämäänsä helpotuksen.

Nii-iin, miksi ajatella liikaa? Miksi suunnitella, murehtia, jauhaa onko se niin tai niin? Miksi jaaritella ja surra, että josko se ei riitäkkään ja riittääkö mikään? Olenko riittävä, olenko henkistynyt, olenko sitä tätä vaiko ehkä sittenkin jotakin aivan muuta? Onko tällä merkitystä? Millä sitten on merkitystä?

Entäs jos totuus onkin niin yksinkertainen? Miksi ajatella liikaa? Antaa mennä vaan luottamuksella ja uskolla.

Olla olemisen tilassa, olla olemassa. Nyt hetkessä läsnä, ilman ajatustakaan siitä, mitä pitäisi, täytyisi. Hengittää ajatus ulos. Ja ilo tulee, täyttää valaisee koko minuuden. OLEN ELOSSA! Olen olemassa äärettömyyden meressä yhtenä kipinänä toisten kipinöiden keskellä. Ja rakkauden aalto kannattelee meitä, niin täytenä ja niin tyhjänä. Tämä on se hetki-läsnäolo olemisessa.



torstai 23. helmikuuta 2012

Stansted Hall Arthur Findley College Essex



Näin viime yönä unta Mathew Smithistä ja Stasted Hallista. Opiskelin transsi puhumsta ja Mathew sanoi minulle. " Nyt on aika laajentaa piiriä. Ota vain rohkeasti tila hallintaasi. Kaikki on valmista." Heräsin ja olin kuin puoliksi Stanstedtissa, tunsin vanhan kartanon tuoksut ja energiat. Laskin että noin puolen vuoden kuluttua olen neljättä kertaa siellä.

Stasted Hall on spiritualistinen koulu jossa opetetaan henkisyyttä, sen muotoja ja mahdollisuuksia. Teemoja on transsi puhuminen, henkiparantaminen, viestien välittäminen, henkinen taide ja lisäksi on aloittelijoiden ryhmä joka tutustuu mistä spiritualismissa on kyse. Osallistujia Suomi viikolla oli  viimevuonna yli 90 suomalaista. Opettajina toimivat maailman kuulut parantajat ja meediot. Ryhmissä on noin kymmenen osallistujaa ja jokainen opiskelija saa henkilökohtaista ohjausta. Kaikki luennot tulkataan suomeksi joten opetusta voi seurata vaikkei osaisikaan englanninkieltä. Yliopettajana toimi parantaja Steven Upton. Steven on transsi parantaja ja hän tekee loistavaa työtä. Hän on vieraillut myös suomessa muutamia kertoja.

Olin Mathewin opissa toissa vuonna. Hän on spiritualistisen kirkon pappi ja toimii luennoijana ja opettajana. Kyvykäs ja hauska meedio, jonka persoona ja ilmaisu saa jäykät suomalaisetkin ulvomaan naurusta. Hän nimesi minut " hot mama" ja se kuvannee minua hyvin.

Spiritualismi on täällä suomessa vielä hyvin suurien epäluulojen ja ennakkoluulojen kohde. Se sekoitetaan usein spiritismi peliin jota itsekukin on tainnut joskus nuoruusvuosina pelata. Spiritualismi ja spiritismi on kuitenkin aivan muuta. Sanan spiritisme alkuosa  tulee latinankielen sanasta spiritus, englanniksi spirit ja suomeksi henki, sanan loppuosa -isme ilmaisee aatetta tai oppia ( ts. ismiä)

Ranskassa on aikoinaan vaikuttanut ( 1800 luvun puolivälissä) Hippolyte Leòn Denizard Rivali, kirjailija nimellä Allan Kardec. Häneltä on käännetty suomeksi Henkien Kirja ja Evankeliumi Spiritismin mukaan. Hänen kirjoissaan selvitetään perusteellisesti koko spiritismi.  Kardecin kirjoja on myyty yli 25 miljoonaa kappaletta ja tänä päivänä on tuhansittain ryhmiä, jotka opisekelevat hänen kirjoihinsa konnettua oppia. Kyse ei siis ole mistään pelin pelaamisesta vaan hyvin syvästä, vaikuttavasta ja merkitykseltään innoittavasta filosofiasta.

Englannissa toimii Spiritualistien kansallinen liitto SNU. Juuri SNU omistaa myös Stansted Hallin. Spiritualismin seitsemän periaatetta ovat: 1) Jumalan isyys  2)Ihmisten veljeys  3) Henkien yhteys ja enkelilähettiläät 4)Ihmissielun jatkuva olemassaolo  5)Henkilökohtainen vastuu  6)Hyvitys ja rangaistus seuraavat maan päällä tehtyjä hyviä ja pahoja tekoja  7)Ikuinen kehitys on avoin jokaiselle ihmissielulle
SNU on julkaissut kirjan Spiritualistinen filosofia ja se on myös käännetty suomeksi.

Suomessa toimii spiritualistinen yhdistys ja sillä on useita paikallisia henkisenkehityksen yhdistyksiä. Lisäksi on Allan Kardecin elämäntyötä esille tuova yhdistys. Googlettamalla löytyy lisätietoa asiasta.

Henkinen kehitys on mielenkiintoinen asia. Olen tutkinut ja pohtinut oppia, verrannut sitä esim. EvLut kirkon oppeihin. Keskusteluni  Ev Lut kirkon edustajien kanssa ovat avanneet silmäni ja pohdinta jatkuu. Jokaisella on uskonnonvapaus, Luojan kiitos siitä, koskapa jos niin ei olisi, minua kärvennettäisiin ( taas) erinäisillä nuotioilla. Ajattelun vapaus kun ei aina, jos ei nytkään, kuulu kirkon piiriin. Sokea usko ja uskomus pitää vielä tiukasti otteessaan ihmisiä. Mielestäni Jumala on antanut ihmiselle myös järjen ja sen käyttö on sallittua. Tiede ja sen kehitys suunnat eivät varmaan ole kovin mieluista luettavaa kirkon piirissä oleville, koskapa tieteessä on saatu todisttettua monia rajatiedoksi luettavia asioita. Eräs professori totesi, että nyt eletään aikaa, jolloin suuret verhot poistuvat ihmisten ajattelusta. Se minkä olemme luulleet, uskotelleet tai aavistelleet niin totuus tulee välttämättömästi esiin. Totuuden esille tulo ei ole kaikille mieluisaa varsinkaan kun paljastuu mitä on salattu ja mitä on jätetty kertomatta.

Joka tapauksessa elämme suurein muutoksien ja siirtymien aikoja. Kaikilla meillä on tarkoituksemme elää juuri tällä planeetalla ja tässä ajassa. Materialistinen maailman järjestys natisee liitoksissaan ja on vajomassa omaan tyhjyyteensä. Kylläkin maailmankaikkeudessa ei ole tyhjyyttä vaan se täyttyy aina energialla. Mikä on se energia joka ottaa materialismin tilan? Mikä on se energia joka virtaa alkulähteestään ja värittää koko kaikkeuden, sinut mukaan lukien.

Tällä ja yleensä koko blogilla kannustan sinua lukijani ajattelemaan ja ottamaan selvää itsestäsi. Kaikki vastaukset löytyvät sisältäsi ja ensin on vain kyettävä kysymään oikeansuuntaisia kysymyksiä. Oletpa kuka tahansa, teetpä mitä hyvänsä olet matkalla kotiin. Kotiin tulo on suuren juhlan hetki, koska silloin kaikki on selkeää ja valossa ei ole varjoja, ei pelkoja, ei ahdistusta eikä epäselvyyttä siitä kuka oikeasti olet. Työtä on tehtävä paljon omassa sisimmässä ja elämässä. Kannustimena olkoon oikeudenmukaisuus ja se, että vapaamatkustajia ei ole olemassakaan.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Tärkeintä?

Luin eilen erinäisejä blogeja tämän ajan merkittävyydestä jokaisen täällä olevan kannalta. Jäin pohtimaan mikä onkaan tärkeintä. Jokainen meistä on tarkkaan siinä elämässä missä kuuluukin olla. Energiatasojen ja ulottuvuuksien keskellä meistä jokainen pyrkii tiedostamaan ja ymmärtämäänkin mitä on tekeillä. Mitä laajemmista sfääreistä on kysymys, sitä hämmenntyneemmäksi voi tuntea itsensä. Kysymys on tietoisuudesta ja sen ulottuvuuksista. Lukiessani dimenssioista ja ulottuvuuksista, mietin mitä merkitystä siitä tiedosta on minulle tässä ja nyt? Ylentääkö tai laajentaako luetut tekstit minua henkilökohtaisessa elämässä kun olen juutuksissa moniin arjessani oleviin tapahtumiin ja asioihin? Auttaako se minua, että maapallo on siirtymässä uuteen ulottuvuuteen? Mikä on minun tehtäväni tässä prosessissa?

Lähestymistapa on tärkeä. Eikö ole niin, että me ihmiset teemme tämän muutoksen omasta itsestä ja omista valinnoista päin? Muutos ei tule ylhäältä ulkopuolelta vaan sisäisesti meistä. Katsoessani ja kuunnellessani uutisia, tulee tunne, että niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kaukana on henkistyminen vastaan materialistinen maailma. Mikäli ja jos maapallo ihmisineen siirtyy uuteen ulottuvuuteen niin minkä kautta se voi tapahtua? Siirrytäänkö sinne koko sakki, vaan vain harvat valaistuneet joilla on niin paljon potentiaalia  ja tietoisuuta, että muutos heille mahdollistuu.

Arjen elämässä teemme valinnat siitä lähtökohdasta minkä tunnemme itselle todeksi ja uskottavaksi. Valinnat johtavat seurauksiin joita sitten elämme läpi omassa itsessä, ihmissuhteissa jne. Kysymys kuuluu, voinko valita tai kykenenkö valitsemaan tapojani niin, että se veisi minua todellisesti eteenpäin kohti uusia ulottuvuuksia? Vai pitäydynkö vallitseviin tapoihin, ajattelen ja suunnittelen kyllä, mutta kun tulee tekemisen aika, en pysty murtamaan vanhan turvallisen käytännön suomaa etua. Silloin pitäydyn vanhan toistossa ja mitään huikaisevaa ulottuvuuksien oivallusta ei voi syntyä. Minun astiani eli minä en voi ottaa vastaan uutta toiminta-ajattelu tapaa(energiaa), ennen kuin olen niin valmis tekemään. Voin suunnitella, voin lukea kirjoja, käydä kursseja, istua meditoimassa ja siltikään minusta ei ehkä löydy uskoa sitä sinapinsiemenkään vertaa, muuttaa tai ottaa uutta suuntaa.

Kasvu ja laajeneminen on aina henkinen prosessi. Henkisyys murtautuu esiin materiaan eli arkeen, siihen eämään mitä elän todellisesti tässä ja nyt. Niihin ihmissuhteisiin, asioiden hoitamisiin, mielleyhtymiin, haluamisiin. Kaikkeen siihen mitä elämäni on. Muutos ulottuvuuksiin täytyy tulla näkyville. Se ei voi olla joidenkin ihmisten tai sielujen etuoikeus, koska muutos ei synny muutoin kun massojen muuttuessa, kasvaessa henkisyyteensä. On niitä jotka menevät edellä ja tekevät, ja niitä jotka valittavat ja eivät tee. Miten sen joukon on laita? Mitä heille tapahtuu tässä valtavassa prosessissa? Putoavatko he kelkasta, koska eivät suostu edes pakonedessä tutkimaan syvempiä sfäärejä vaan laskevat euroja ja omistuksiaan?

Aika voipuneelta tuntuu ja vaikka kuinka ajattelen, että kyllä tämä tästä selkeytyy, niin mieleen hiipii epäilys. Onko tuho ja katastrofit se tie, jolla ihmiset heräävät? Eikö ole tosissaan muuta väylää? Joku kirjoitti jossakian, että ennen kuin maapallo siirtyy uuteen ulottuvuuteen ja ihmiset tietoisiksi olennoiksi, moni päättää jättää koko leikin sikseen. Tällä lähtemisellä kirjoittaja tarkoitti sitä, että ne jotka ovat sitoneet elämänsä materialistiseen maailmanvaltaan eivät tule kestämään sitä painetta, että onkin olemassa todellinen Jumala ja että ihmisellä on sielu. Sielun pyrkimys edetä, kasvaa ja tulla tietoiseksi on elämän tarkoitus. Henki murtautuu aineen läpi-siinä on se ulottuvuus ja sfäärit.

Niii-in, mille sitä tässä nyt aletaan? Jatketaan samaan mallin, päivitellään uutisia, ollaan huuli pyöreinä mitä tapahtuu missäkin maailman kolkassa, koetetaan pitää jonkunlainen järjestys omassa elämässä,  yritetään maksaa laskut ajallaan, yritetään uskoa että systeemi toimii, suunnitellaan mitä tehdään hiihtolomilla, jos semmonen on tulollaan, niistetään nenää, soitetaan kavereille ja taas päivitellään. Meditoidaan jos keritään ja ei millän tahdota ehtiä, kun pitäisi olla jo siellä ja siellä menossa, iltasella mennään maate ja yritetään rukoilla, josko Taivaan Isä varjelisi lapsia ja omaisia ja vähän itteäkin. Nukutaan toisinnan hyvin ja toisinaan ei ollenkaan. Podetaan ristirittaa, syyllisyyttä ja ihmetellään. Niin päivät seuraa toisiaan, huomaamatta sama arki toistaa itseään. Mikään ei muutu jos minä en muutu. Haluanko minä muuttua ja mihin suuntaan? Onko minulla voimavaroja aloittaa jotakin uutta, erilaista, henkisempää? Odotanko yhä sitä taivaallista merkkiä, joka ilmoittaa että nyt on H-hetki valaistua? Odotanko elämäni onnellistuttajaa siinä luulossa että se on tuloillaan ulkopuolelta, jonkun muun toimesta? Niin ja tässä kohtaa muistelen jonkun ennustaneen, että kaikki menee hyvin ilman sen suurempia ponnistuksia. Siinäpä se on minun uusi uljas elämäni vai onko?


Maailmanparantajan veri virtaa niin kiihkeän sakeana, että korviss soi-lienee verenpainetta? Joka tapauksessa tämä päivä on elämämme tärkein päivä. Juuri tänään tunnen eläväni enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kiitos auringosta ja valosta, joka merkitsee kevään ja kesän tuloa. Olkoon tämä päivä juuri sellainen joka vahvistaa minussa minua, sinussa sinua.


maanantai 20. helmikuuta 2012

Ahistaa vai ahistaako?

Uutisissa kreikkalaiset heitelevät kiviä kohti mellakkapoliiseja. Tori näyttää sotatantereelta. Toisessa otoksessa Eu:n virkamiehet menevät pitämään kokousta ja ovat hyvin tyytyväisiä viimeaikaisesta kehityksestä, koska Kreikan päättäjät ovat saaneet päätettyä uusista säästöistä, joiden turvin EU maksaa Kreikalle muutamia miljardeja tukea?

Asiat joita tapahtuu voi tarkastella likinäköisesti tai laajemmin. Likinäköisesti tarkoittaa sitä, ettei vaivaudu ajattelemaan vaan uskoo sen mitä muut väittävät. Kysymys kuuluu-ketkä ja mitkä tahot ovat rahoittaneet Kreikkaa niin suurilla summilla ja suurilla riskeillä? Lainat ovat erääntymässä ja sehän tarkoittaa sitä, että rahaa on löydettävä. Helisemässä ovat lainoittajat omine riskeineen. Jos Eu:n  virkakoneisto ei saakkaan aikaan sopimusta? Jos joku maa edustjiensa suulla lopettaa omalta osaltaan tämän näytelmän?

Ahistus on merkki jota kuuntelen herkemmällä korvalla. Jotakin on tulossa pintaan josta tulisi ottaa selkoa. Kollektiivinen tunne, siis ihmiskunnan tajunnasta tuleva viesti, paljonko onkaan ahdistuneita lähimmäisiä? Ahdistus viittaa siihen, että ihmisten turvallisuudentunne on katoamassa. Mietin taas-siis materialistinen turvallisuus joka perustuu rahaan, tavaraan ja kuluttamiseen. Tässä kohtaa hiljennyn ja kysyn henkimaailman läheisiltä, mitä tässä heidän näkökulmastaan on tapahtumassa?


-Ajattelimmekin jo, oletko unohtanut meidän läsnäolomme. Meidän on selvennettävä muutamia seikkoja, jotka valaisevat koko elämän kenttää, olemmepa ihmisinä tai henkinä. Ihminen on aina henki, vaikkakin puku voi olla fyysinen keho tai tämä missä me olemme, energinen ilmaus. Keho tai ruumis, millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan, on hengen asunto. Me täällä olemme jättäneet ruumiimme jo kauan sitten. Meitä on useampia kokoontuneina nyt tämän asian ympärille ja olemme kiitollisia tästä mahdollisuudesta tuoda tietoonne näköalaa ja merkitystä. Jumalan rakkaus on niin pitkämielinen, että se ei koskaan pakota ihmistä kääntymään puoleensa, vaikka yhteisöissänne tapahtuisi mitä. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta katsottuna maailmassanne on meneillään taistelu. Rahan valta on sidoksissa ahneuteen jolla ei ole loppua. Yksilöt jotka löytyvät kaiken takaa omistavat suunnattomat määrät materiaa ja heillä on nälkä. Nälissään ollessaan, heistä tulee petoja. Petoja istuu saman pöydän ympärillä ja heidän käsissään on eri valtioiden päätöksentekijät. Tämä tapahtuu siis aineellisessa maailmassa. Täällä ylhäällä käydään myös hyvin kiivaita keskusteluja asioista, koska liitymme hyvin kiinteästi teihin, ei niinkään maailmaan, vaan teihin henkilökohtaisesti. On erotettava henkimaailma ja materiaalinen maailma. Henkimaailmassa pätevät 100 % Jumalan lait, maailmassa ovat ihmisten laatimat lait materiassa mutta hengessä olette myös Jumalan lakien alaisuudessa. Teillä on vapaa tahto toimia elämässä. Sinä valitset ja vastaat seurauksista. Hengenmaailmassa on Jumalan lait joiden alaisuudessa tai virtauksessa kaikki toimii. On huomioitava, että ihmisen sielu tai henki on kehityskulussaan omalla tasollaan niin siellä kuin myös täällä. Ne joiden kehitys on saavuttanut kirkkauden toimivat Jumalassa. mutta on niitä, joilla kehitys on kesken ja he ovat kaukana Jumalallisesta  ja toimivat kuitenkin omasa kategoriassaan lähimpinä niitä henkiä joilla on vastine ihmiseen eli maailmassa oleviin. Ihmisen henki kehittyy niin maailmassa eläessään kuin täällä. Eli ei ihminen puhdistu keskeneräisyyksistään kuollessan vaan kehitys jatkuu siinä tasossa kun henki on tullut tietoiseksi. Syyn ja seurauksen laki on Jumalan laki ja pätee niin olleen siellä ja täällä. Tehdessäsi pahaa saatat itsesi pahuuteen. Ollessasi ahne eli itsekäs saatat itsesi siihen, että palvelet mammonaa eli olet kääntänyt selkäsi Jumalalle. Jumala ei koskaan käännä selkääsi sinulle vaan ihminen kehityksessään voi niin tehdä. Ja kun teet niin, niin kestätä myös seuraukset. Nyt siis maailmassa eletään seurauksien aikaa. Yksi tie on kuljettu loppuun ja siltä osin loppunätös on käynnistynyt. Mitä yksittäinen sielu voi tehdä? Mitä sinä voit tehdä? Ensinnäkin hoitaa asiansa kuntoon kaikkien lähimmäisten eli toisten sielujen kanssa. Miksi se on tärkeää? Siksi, että kun siirryt sieltä tänne, se on asia josta teet selvitystä. Ei täällä kysytä pankkitilisi numeroa, ei saldoasi eikä virkanimitystäsi. Täällä kysytään mitä hyvää olet tehnyt lähimäisillesi? Mitä olet jättänyt tekemättä vaikka tiesit että olisi pitänyt tehdä? Miten on anteeksi antamisen laita? Rakkaus ja rakastaminen ovat sielun kehityksen kannustin ja päämäärää. Niin paljon kun sinussa on rakkautta niin paljon sinussa on Jumalaa. Niin paljon kun sinussa on katkeruutta, kateutta, ahneutta, vihaa, anteeksiantamattomuutta, mustasukkaisuutta, vähättelyä, pahan puhumista, niin paljon sinulla on työtä itsessäsi. Kaikki on selkeää täällä koska näköalaa ei sido maalliset lait, ei yhteiskunnalliset instituutiot ei organisaatiot ja niiden uskomusjärjestelmät. Täällä kaikki näkyy hengen tasolla ja voimme todeta, että tällä hetkellä käydään totisinta taistelua. Taistelun voittaja on Jumala. Eli kun murehditte niin miettikää, mitä te oikeasti surette? Sitäkö että ihmiset kärsivät rahan puutetta? Eikö se ole kuitenkin välttämätöntä että ihmisen henki kääntyisi vapaaehtoisesti Jumala puoleen ja alkaisi rukoilla? Kärsimys johtaa kasvuun koska itsekkyys ei muuten antaudu. Maailmassa on kärsimys mutta se on ainoa tie vapauteen. Rukoileminen on puhetta Jumalalle ja hiljentyminen on Jumalan kuuntelua. Eikö nyt ole oikea aika valita tämä tapa? Opetella jos sitä ei vielä ole kiireiltään voinut toteuttaa. Mihin sinulla on muuten niin kiire? Täällä ajalla ei ole mitään merkitystä vaan kaikki on edessämme tai itse asiassa keskellämme. On asioita joita on mahdotonta yrittää selittää kielellänne koska sanat eivät kerro kaikkea. Katso siis ympärillesi ja itseesi. Kaikki se mitä kuuluu elämääsi on sinun aikaansaannostasi. Ihmiset joiden kanssa elät siellä, ovat vanhoja tuttuja, sieluja joiden kanssa olet matkannut halki ikuisuuksien. Minkä arvon annat itsellesi, sillä arvolla elät elämääsi. Muistutamme, että sielujen välinen yhteys tai ihmisten välinen yhteys, on se kasvunkenttä missä toteutuu valintojesi summat. Pyri tekemään sovinto, anna anteeksi ja saat anteeksi, rukoile ja kuuntele Jumalaa, tee työsi, olipa se mitä tahansa työtä kiitollisin mielin, korjaa korjattavissa olevat epätasapainot olivatpa ne missä elämän osassa tahansa, ota vastuu ajatuksistasi, sanoistasi ja teoistasi. Hyväntekeväisyys tarkoittaa itsekkyyden vastakohtaa. Anna ja jaa omastasi kiitollisuuden tuntein, ei katkeruudella eikä näytöksen omaisesti, koska sydämesi kyllä tietää, miten on laitasi. Maailma muuttuu ja jokainen on vaikuttamassa syntyvään lopputulokseen. Mitä enemmän ihmiset syttyvät Jumalalle, sen nopeammin muutosprosessi etenee, vastustus on kova mutta lopulta valo syttyy sinnekkin, missä vallitsee synkin pimeys.
Älkää siis ajatuksin eikä teoin lisätkö ahdistusta, vaan lisätkää valoa. Sitä valoa joka läpivalaisee kaiken ja mahdollistaa valinnat täysin tietoisesti. Nyt on tekojen aika. Siihen me kannustamme teitä, aloittakaa omasta elämästä ja kun parannus eli mielenmuutos on tapahtunut, laajentakaa valopiiriänne niin, että ne jotka hoippuvat hämärässä näkisivät valonne kutsuvana ja helppona lähestyä. Siinä tapahtuu Jumalan tahto, siinä kohtaamisessa valo siirtyy ja laajenee. Siinä on siunaus joka palkitaan monin tavoin.-

Niinpä-ei lisätä ahdistusta vaan lisätään valoa. Nyt on tekojen aika.
Mistä sinä aloitat?

lauantai 18. helmikuuta 2012

Jaksamisia

Edessäni istuu joukko väsyneitä, kyllästyneitä, uupumisen kourissa taistelevia ihmisiä. Hartioiden linjat kertovat karua kieltä siitä, että mitta on täynnä tai täyttymässä. Kasvojen ilme kertoo olotilasta joka värittää koko elämän. On muistettava että olotilamme muokkaa asenteemme joka värittää niin ulkoisen mutta myöskin sisäisen elämän.Moni ei tule ajatelleeksi koko asiaa tai sitä, että ihminen itse kirjoittaa elämänsä käsikirjoitusta. Kovin helposti ja hyvin yleisesti elämme ulkopäin ohjautuvaa suoritus elämää. Teemme niin kuin meidän "kuuluu" tehdä, emme kysenalaista asioita, toimintatapoja, uskomusjärjestelmiä vaan kiiruhdamme täyttämään omaa osuuttamme tässä suunnattomassa systeemissä.

Missä vaiheessa mitta tulee täyteen tai kuppi vuotaa yli tai palamme loppuun? Energia kielellä loppuun palaminen tarkoittaa sitä, että ihminen kuluttaa energiansa eli elämänvoimansa sellaiseen elämän ylläpitämiseen joka nielee aina vain lisää voimia mutta tekeminen ei lataakkaan akkuja. Kyse on silloin vääntämisestä, pakonomaisesta tekemisestä jonkun ulkoisen yllykkeen vuoksi. Loppuunpalamisessa on kyse oman itsen uhraamisesta, jonkun muun vuoksi. Mikä se joku muu on joka saa ihmisen jatkamaan hamaan katkeraan loppuun asti? Sitä voi jokainen kysyä itseltään, mutta kannustimena on usein pelko. Pelko ansion menetyksistä, arvostuksen kadottamisesta, elintason romahtamisesta jne. Energian kierto hiipuu ja kun se hiipuu niin vaikutukset voivat olla loppuelämää värittävät monisairaudet niin fyysiset kuin mielenlaadulliset. Psyykkisen energian romahtaminen syöksee ihmisen sellaiseen kierteeseen että selviytyminen sieltä vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. Ikävintä tässä on se, että lääkkeet astuvat elämään jäädäkseen.

Kuinka moni "nappaa nappeja naamaan "kun tuntuu kurjalta? Kurjalta tuntuminen voi olla fyysisellä keholla tai tuntemuksena sisällä. Särkee päätä, pakottaa, pistelee, ei tule uni silmään. Ahdistaa ja on vain epämukava olla. On muistettava, että lääke ei poista syytä huonoon oloon vaan puuteroi tuntemuksen. Puuteroitu tuntemus on yhä olemassa koska syy siihen on edelleen olemassa. Otetaan uutta roppia, vähän vahvempaa ja useammin päivässä. Mitä keholle tapahtuu tässä puuteroidussa olotilassa? Mitä vatsa sanoo? Mitä maksa, munuaiset, sydän ? Kovin helposti anamme periksi ja ajaudumme puutroiduiksi. Kovin helposti unohdamme keitä me oikeasti olemme. Olen  monta kertaa miettinyt sitä, mikä olisi se asia elämässä joka havahduttaisi ihmisen ajoissa tarkastelemaan elämänsä suuntaa ja sisältöä? Miksi annamme elämämme hiipua kun meillä on mahdollisuus hehkua ja kipinöidä? Kuinka syvällä horteessa voimmekaan olla ja lopulta kyse on oman itsen kohtaamisesta.

Henkinen havahtuminen, valaistuminen, oivallus syntyy yleensä juuri kovimpien kokemuksien syövereissä. Entä jos olemme lääkinneet itsemme tunnottomaan tilaan-voinko silloin havahtua? Nukunko onneni ohitse ja niin jätän käyttämättä sen mahtavan tilaisuuden jonka elämä on järjestänyt minulle? Olen matkalla henkistymistä kohti, mutta jos kytkeydyn kemiallisten aineiden tasoille, väitän, henkistyminen jää toteutumatta. Tässä on se merkittävä näköala materialistiseen ja henkiseen elämään. Materialistinen maailma ei tunnista henkeä eikä niin ollen tunnista myöskään valaistumista. Henkinen maailma janoaa etenemistä, kasvua ja kehitystä henkisessä olemuksessa. Henkisessä tietoisuudessa ymmärrämme, että kasvu tapahtuu kärsimyksen ja vastoinkäymisten keskellä. Niitä ei aleta lääkitsemään tai tukahduttamaan vaan niiden keskellä pohditaan, mitä olen oppimassa. Vastoinkäymiset eivät ole esteitä vaan mahdollisuuksia kasvaa, oivaltaa ja ratkaista ongelma luovuudella.

Keho on sielun asunto tässä elämän vaiheessa. Sielussa asuu ikuinen tieto ja sen esille saamiseksi tarvitsemme kokemuksia elämästä, että muistaisimme keitä me olemme oikeasti? Meillä on vastuu niin kehostamme kuin koko elämisestämme. Haluni voida hyvin ja elää onnellinen elämä, on sisään asennettu tietoisuus. Tunnistan kyllä jos olen pudonnut polultani. Merkiytystä on sillä teenkö silloin toisenlaisia valintoja vai annanko kaiken jatkua hamaan katkeraan loppuun asti? Katkeralla lopulla tarkoitan sitä, että vanhana minulla ei ole mitään muisteltavaa. Tai jos muistan jotakin mietin vain olenko ottanut kaikki ne 25 pilleriä....

Voi kuinka paljon onkaan asioita joista pitäisi puhua, kirjoittaa. Niin helposti unohdumme ja unohdamme. Niin kovin helposti käytämme toisten repliikkejä kun omat sanat juuttuvat kurkkuun. Niin kovin mieluusti mukailemme, kyykistelemme, kumartelemme kun meidän tulisi nousta täyteen mittaamme. Aika aikaa kutakin-mutta haluan muistuttaa että nyt elämme niin suuren murroksen aikaa, että jos aiomme selvitä tulevista, meidän on kyettävä ottamaan oikeansuuntaisia askeleita oikeaan suuntaan. Kysy oletko onnellinen ja tyytyväinen ja jos sisimpäsi vaikenee tai ahdistut, niin se on varma merkki siitä, että on aika tarkistaa elämänsisällöt, mihin hukkaat energiasi ja mihin aikasi kuluu.


keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Henkimaailman havinoita

Aamuyöllä heräsin siihen, että joku tuijotti minua. Se joku seisoi sängyn vieressä, en erottanut muuta kuin hahmon. En pelännyt enkä edes säikähtänyt vaan pähkäilin, kukahan hän on? Jatkoin unia, ja nyt kun kirjoitan tätä, mietin mitä oikein tapahtui.

Yleensä kommunikointi tapahtuu henkisessä tilassa. Se tarkoittaaa syvää rauhan tilaa sisimmässä itsessä ja yhteys tapahtuu ajatuksen kautta eli telepaattisesti. Nämä fyysisen tason näkemiset, kuulemiset ja haistamiset toimivat siis hyvin kehollisessa tilassa. Ero on aivan selvä. Tuttavani soitti ystävänpäivän terveisiä ja kertoi, että isänsä partavesi tuoksui eteisessä niin voimakkaasti, että oikein nenään pisteli. Isä on mennyt tästä ajasta henkimaailmaan parisen vuotta sitten. Oma mies ei käytä sitä partavettä joka siellä eteisessä tuoksui.

Unimaailma on sitten aivan oma juttunsa, koska unissa symbooleilla on suuri merkitys. Unimaailmassa unennäkijä matkustelee kehonsa ulkopuolella ja tapaa ystäviä tai tuttuja. Merkitykselliset unet erottaa vähemmän merkityksellisistä siinä, että ne tuntuvat niin eläviltä ja niissä on selvä sanoma.

Moni meistä pelkää tämän tyypisiä kohtaamisia tai pitää niitä mahdottomina tai täysin huuhaana.  Kummittelu jo sanana antaa negatiivisen kuvan ja niimpä ihminen torjuu koko tietoisuuden vaihtelut ja sitoutuu siihen todellisuuteen missä fyysinen keho on. Se ei ole tietenkään huono asia mutta toisaalta sitä leimaa kapea-alaisuus ja torjuvuus, jotka ovat lopulta kasvua  hidastavia. Pelko lamauttaa ja lamaantunut ihminen on energiaton ihminen.

Tiedämme ja ymmärrämme tasan tarkkaan sen verran kun olemme tietoisia. Tietoisuus voi olla nukkuvassa tilassa eli siinä tilassa, että yhteys omaan todelliseen itseen on syntymättä. Valaistuminen tai henkinen herääminen tapahtuu usein joko jonkun kriisin yhteydessä tai sitten, kun on edennyt pohdinnoissaan tarpeeksi pitkälle ja syvälle. Valaistumiseen ei voi tahtomalla vaikuttaa vaan se kuuluu niihin kokemuksiin että se tulee kun on sen aika. Pyrkiä voi kohti valaistumista, tutkimalla ja pohtimalla henkisiä lainalaisuuksia, meditoimalla, rukoilemalla ja elämällä henkisempää elämää. Henkisempi elämä on toisten palvelua, anteeksi antamisen prosessointia, pyrkimistä tasapainoon ja tekemällä asioita sydämestä päin. Rakastaminen ja anteeksi antaminen ovat selviä merkkejä hekisestä kasvusta.

Henkistymisessä myös henkimaailma aktivoituu, koska yhteys paranee. On kuin kumpikin taho lähentyisi toisiaan puolitiehen vastaan. Pelon väistyessä kommunikointi vapautuu. On muistettava, että rakkaudessa ei ole pelkoa. Rakkaus on Jumalan olemus ja on mielenkiintoista katsoa, kuinka paljon säteilee valoa               ( rakkautta) tai pimeyttä (pelkoa). Asioita voi tutkia ja oman ymmärtämisen käyttäminen on sallittua. Kyse ei ole siis pelkästään uskomisesta vaan myös ymmärtämisestä.


Kuinka huikeita näkymiä elämä tarjoaakaan! On kuitenkin muistettava, että arki on se koululuokka jossa kasvu tapahtuu. Arjen väännöissä, ihmisuhteiden kiemuroissa me itsekukin teemme valintamme, jaammeko valoa vai pimeyttä. Mitä enemmän pyrin jakamaan valoa sitä eneemmän se valaisee niin minua kuin arkeani ja niitä ihmisiä keitä tapaan. Hengenmaailma on kiinnostunut meistä ja valinnoistamme. He toivovat meille parasta mahdollista siinä mielssä että selvittäisimme ihmisuhteita vaivaavat ongelmat tai väärinkäsitykset, rukoilisimme enemmän, pyytäisimme myös itsellemme henkistä voimaa ja rohkeutta tehdä oikan suuntaisia valintoja. Silloin etenemme kaikki samassa rintamassa ja vahvistamme sitä hyvää mikä vain odottaa aktivoijiaansa. Niin muodostamme valon piirin jossa jokainen voi edetä siinä rytmissä kun on hyvä. Askel askeleelta-oikotietä ei ole vaan täydellinen oikeudenmukaisuus siivittää askellustamme.





maanantai 13. helmikuuta 2012

Ystävä


Pyhä Valentinus-ystävänpäivän pyhimys.Muistutan itseäni ja sinua tämän blogin lukijaa, että ystävät pitävät käsissään kultaisia nauhoja joiden kauttaa virtaa rakkauden energiaa. Kulta on korkean tietoisuuden merkki ja sillä on aivan erikoinen taianomainen voima, jos me kykenemme vain ottamaan vastaan ja lähettämään. Juuri tänään jokainen meistä voi voimistaa kultaisen energian voimaa muistamalla niitä rakkaita lähimmäisiä, jotka tunnistamme ystäviksi. Olen tuntenut sinut jo kauan, enkä koskaan tule unohtamaan sinua. Ystävyytemme on saanut alkunsa jo aikojen alussa ja juuri tässä elämässä me tapasimme. Vaikka on aikoja jolloin emme ole juurikaan tekemisissä niin sitten kun taas tapaamme jatkamme siitä mihin jäimme viimeksi. Elämä jatkuu ja pidetään huolta toisistamme. Kuunnellaan herkillä korvilla ja otetaan yhteyksiä, kun tulee tunne, että juuri nyt on oikea hetki lähestyä. Pidä hyvää huolta itsestäsi. Muista että sinulla on ystäviä jotka välittävät sinusta.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Luovuuden ja luomisen rajoilla

Ajattele-sinä luot omaa elämääsi omien ajatustesi, sanojesi, tekojesi kautta. Ideasta sanoihin, sanoista aikomuksiin, aikomuksista tekoihin ja valintoihin. Luominen on jätetty useimmiten Jumalan tehtäviksi ja niin se onkin, mutta Jumala käyttää myös ihmistä kanavana toteuttaa luomista tässä maailmassa. Miten se tapahtuu käytännössä, arjessa jossa elämme? Miten minä voisin toimia luomisen kanavana entistä aktiivisemmin ja tavoitteellisemmin?

Katson elämää taaksepäin ja tunnistan ne opit ja ojennukset, jotka ovat muokanneet minusta minun. Kuinka paljon kannan mukanani arvostelua, etten osaa piirtää, tai laulaa tai tanssia tai... Monestikko olen kuullut kannustusta-hyvä, anna mennä vaan, toteuta ajatuksesi, maalaa kuvasi jne...Olenko varautunut miinuksilla vaiko plussila, omissa silmissäni? Kykenenkö vapautumaan vanhoista ehdollistumista niin, että voisin avautua kanavaksi, luomisen osatekijäksi? Siitäkö on osaltaan kyse, kun puhutaan henkisestä varttumisesta. Vapautumisesta, avautumisesta ja itseksi tulemisesta. Kyse elämässä on juuri siitä, tulla siksi mikä on oikeasti. On tärkeä erottaa mistä minä alan ja mihin muiden rajoitukset päättyvät. Muutoin en voi tulla tietoiseksi siitä kuka minä oikeasti olen. Kuinka paljon olen sulattanut muiden uskomuksia, tahtomisia, odotuksia ja toiveita, luullen että ne ovat minun? Kuinka paljon elän elämääni joka ei ole minun, vaan jonkun minuun vaikuttaneen tai vaikuttavan ihmisen, systeemin? Juuri luomisen ja luovuuden akselilla, tämä rajapinta näkyy ja tuntuu. Vasta sitten voi aloittaa avautumisen kun menen niin syvälle elettyyn elämääni ja itseeni, että kykenen ymmärtäen päästämään itseni vapaaksi. Se on kova asia niille jotka toivovat minun pysyvän samanlaisena kuin hekin. Itselleni se on elämään alkamisen hetki-syntymisen ihme. Jokin särkyy, helähtää pirstaleiksi ja huomaan sen olevan itselleni rakennetun sellin tai vankilan ristikot. Olen vapaa.

Vain vapaana voin luoda, koska silloin toteutan sitä sisäistä visiota joka virtaa minussa ja minusta. Ajattelen, että olen instrumentti jonka läpi puhaltaa  Luojan henki. Kaikki virtaa ja soi. Onhan sanottu että koko universumi värähtelee niimpä minäkin värähtelen ja voiko suurempaa olla, kuin värähdellä Isä Jumalan orkesterissa, omana itsenä, sopusoinnussa, harmoniassa.kaiken olevaisen kanssa?

Vapautuminen on päämäärä ja tavoite henkiseksi olennoksi kasvussa. Mistä minä vapaudun voidakseni olla minä? Kaikesta siitä mikä ei ole minua. Minkä kanssa olen ristiriidassa, epä harmoniassa, peloissani, epäuskossa, toiovottomuudessa, kyllästyneenä, martyyrina, rakkaudettomassa tilassa. Siis kaikesta jonka olen käynyt läpi ja oppinut siitä sen opin, minkä tarvitsinkin. Jotakinhan varten olen kulkenut tuon pitkän pimeän läpi. Ei ne kokemukset ole olleet turhia vaan juuri niissä on piillyt suurin elämänoppi matkallani itseksi.  Nyt on vain aika astua siltä kehältä toiselle kasvun kehälle. Jos jään rämpimään siihen, ettei se sovi tai eihän se voi olla niin, niin taannun ja hukkaan vapautumisen mahdollisuuteni. Katkeruuden simenet kylvetään jumittuneisiin tilanteisiin ja niillä on suuri itävyys. Siinä on oltava hereillä, juuri siinä on se ahdas portti josta niin moni kääntyy takaisin, uskaltamatta astua sisään. Kuvitelma turvallisesta ja tutusta arjesta, elämästä jossa kuuluu joukkoon, houkuttaa ja jos houkutus on niin suuri ettei kykene astumaan ikiomalle polulle, niin ei olisi ollut vielä kypsäkään itseksi tulemiselle. Tilaisuus menee ohi ja  hamassa tulevaisuudessa on uusi mahdollisuus nousta ja edetä. Niin elämä vie ihmistä kokemuksista kokemuksiin ja itse kukin valitsee mille alkaa vai alkaako millekkään.

Elämän mielekkyys syntyy monesta eri tekijästä ja siihen vaikuttaa ihmisen persoona kokonaisuutena. Jos en koskaan ota selvää kuka olen, niin sattumanvaraisuus ja ulkopäinohjautuvuus on kohtaloni. Luovuus ja luominen ovat utopiaa koska en ole virtaavassa tilassa. Virtaan kyllä mutta vain sisässäni .En kykene ilmaisemaan itseäni vaan matkin muita. Jäljittelen ja jäljitän idoleja ja samaistun heihin. Uskon siihen mitä minulle on opetettu. Olen kuuliainen ja kiltti, koska en ole mitään mieltä mistään. Nyökyttelen ja puistelen päätä siinä rytmissä kuin muut kaltaiseni. Pidän kaikkea itsestään selvyytenä enkä koskaan epäile vaikuttimia. Asiantuntijat ovat aina oikeassa ja minun on tehtävä niin kuin he sanovat. En ota vastuuta teoistani, koska systeemissä jossa elän, syyllisiä ovat muut tai on olemassa joku, jonka selän taakse voin kipaista itkeä tihruuttamaan, jos oikein kirpaisee. En suostu heräämään eikä sitä sallitakkaan. Joten pitäydyn siinä, vaikkakin voi olla, että joinakin yön pitkinä tunteina ajattelen, missä on ilo, missä onni ja onnellisuus? Missä minä olen ja kuka minä olen?

Niin-keitä me olemme? Mitä olemme tulleet tänne tekemään? Mitä varten, miksi olen tässä ja kirjoitan? Miksi sinä luet blogiani? Mikä osa sinussa hiljentyy näiden sanojen äärelle? Minun hiljaisuudestanihan nämä kumpuavat tavoittaakseen sinun hiljaisuutesi. Jo siinä on yksi mysteeri joka viittaa siihen suunnattomuuteen jonka äärellä olemme. Anna virrata-pyri siihen tilaan jossa ei ole rajaa ei rajoitusta siitä ettet kykene. Kykenet siihen mitä haluat, oikeasti sydämesi syvyydestä. Murra ne itsesi ympärille rakennetut rajoitukset, koska et tarvitse niitä enää. Astu portista valoon, pysy valossa ja ole osa sitä.













perjantai 10. helmikuuta 2012

Miksi kannattaa välittää?

(Julkaistu myös Pyhäjokiseutu lehdessä 9.2)
Uutisoinnit nuorten pahastaolosta ja  ratkaisuista joihin he päätyvät, nostattaa tunteita ja järkytyskin on liian lievä ilmaisu siitä. Tilanteita on kyettävä katsomaan syyn ja seurauksen kautta.
Jotakin sellaista on tapahtunut, että ihminen ei kykene ratkaisemaan tilannettaan muutoin kuin äärimmäisellä tavalla, joka meidän on tulkittava avun huudoksi. Syyllistäminen ja syyttely ei auta vaan on kyettävä ottamaan käyttöön niitä keinoja, joita on olemassa ja joista on näyttöä. Ennaltaehkäisevästä työstä on puhuttu mutta sitä ei edelläänkään ole otettu käyttöön siinä mittakaavassa, että tulokset alkaisivat näkyä. Jälkihoito nielee resurssit siis viranomaisten työajat ja varat. Mitä meistä jokainen kuitenkin voi? Se on kysymys johon on olemassa selvä vastaus.

Ennaltaehkäisevä työ on laajasti katsottuna elämänasenne. Elämänasenne joka pureutuu välittämiseen. Välittäminen, huomioiminen, kohtaaminen, vuorovaikutus- ja vastuu. Välittäminen tarkoittaa vastuullista elämänasennetta suhteessa omaan itseen, omaan toimintaan ja myöskin lähimmäisien kohtaamiseen. Jokainen meistä tarvitsee tulla kohdatuksi ja nähdyksi ihmisenä.

Ratkaisukeskeinen malli tarjoaa myös eväitä ihan tavalliselle ihmiselle. Miten minun tulee toimia kun elämässäni pahaolo, ahdistus, ongelmat ja pelko pesiytyvät ajatuksiini ja olemiseeni. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että tunteet syntyvät tapahtumista ja tapahtumat ovat asioita, tilanteita joita voi hoitaa. Tunteet ovat siis seurausta jostakin. Tunteiden vyöryessä ja myllertäessä, niiden alle uupuminen, aiheuttaa masennusta ja jos tilanteet vain jatkuvat,  ratkaisuja, jotka ovat kestämättömiä. On siis toimittava, tehtävä pieniä korjaavia liikkeitä omassa arjessa ja asenteissa. On keskityttävä tutkimaan, mitkä asiat omassa arjessa odottavat korjaavaa huomiota. Onko se parisuhde? Vireillä oleva ero? Tervyteen liittyvät ongelmat? Raha huolet ? Itsetunto, omanarvon tunto, itsensä hyväksyminen jne. Huoli ja pelko ovat tunteita jotka jo viittavaat siihen että on aika toimia. Ei pidä jäädä odottelemaan, että josko tämä pulma ratkeaisi itsekseen. Hereillä oleminen suhteessa omaan elämään ja sen piiriin liittyviin ihmisiin ja asioihin on juuri sitä vastuuta, jota nyt tarvitaan.

Mikä estää meitä näkemästä lähimmäistämme? Mikä estää meitä kohtaamiselta? Minkä vuoren olemme rakentaneet itsemme ympärille, että voimme olla tekemättä jotakin jonka varmasti tunnemme sydämissämme oikeaksi? Olemme rakentaneet yhteiskuntaamme välinpitämättömyyttä edistävän systeemin. Ei kuulu puuttua, koska siitä voi seurauta jotakin kielteistä. Ei saa sanoa asioita suoraan, koska sinua voidaan syyttää toiseen henkilöön kohdistuvasta arvostelusta. Ei saa koskettaa, koska se on lähentelyä tai seksuaalista häirintää. Lista on pitkä ja kertoo siitä todellisuudesta missä yritämme selvitä.

On olemassa kuitenkin jotakin joka menee ylitse ja lävitse kaiken luomamme teennäisyyden, kovuuden ja kylmyyden. Se on ikiaikainen parantaja, se ei maksa euroakaan ja lisäksi se kasvaa mitä enemmän sitä jaetaan. Se on välittäminen joka kumpuaa sydämestä ja sillä on juurensa inhimillisen elämän perustassa. Tästäpäivästä lähtien meidän on alettava näkemään, kohtaamaan ja välittämään. Jokainen meistä on asiantuntija omassa elämässään. Jos joku osa huuta itsesämme, parantaja on paikalla kunhan suomme sen tulla esille. Mikäli asiat ja tilanteet vaativat, avun hakeminen on tervettä järkeä ja itsesuojelu vaistoa. Ja ne joita apua haetaan, kohdataan ihmiset sydäntasolla, välittäen, koska jo siinä tapahtuu voimaantumista.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Surullisia viestejä

Tänään aamulla sain viestin, että nuorukainen oli päättänyt päivänsä. Kuinka näissä tilanteissa ihminen voi olla lohtuna ja tukena niille, joiden elämää koskettaa tämänlainen katastrofi? Istun tässä hiljaa ja rukoilen. Rukoilen hänen puolesta, joka teki teon itselleen ja niiden puolesta joiden on selvittävä tästä. Rukous: Rakas Jumala-sinä joka olet luonut elämän kaikki muodot. Tänään tämä maailma ei ole helppo paikka etenkään niille, joille on kasautunut huolia, pelkoja, tuskaa ja niitä tunteita joista lähellä olijat eivät ole voineet tietää. Kaikella on kuitenkin joku merkitys, tässä suuressa elämän kuultokuvassa, vaikkakaan me ihmiset, emme voi ymmärtää emmekä läheskään aina hyväksyä niitä seurauksia, joihin olemme pakotettuja. Jumala,  lähimmäisen lapsi, ystävä ja tuttu, on satuttanut itseään tavalla, että hän on kuollut tästä ajasta. Lähetä sinä Jumala enkelisi saataamaan hänet luoksesi siihen paikkaan missä hänen sielunsa saa parasta mahdollista hoitoa. Ota Sinä hänet syliisi sillä hän tarvitsee nyt suunnattomasti rakkautta. Ne ihmiset jotka nyt itkevät täällä tarvitsevat lohdutusta ja tietoa sinun rakkaudestasi. Näinä tuskaisina hetkinä rukoilen, että lohdutuksesi rauhoittaisi surevien sekasortoisia mieliä, niin että he olisivat turvassa. Rakas Jumala, uskon että jonakin päivänä kaikki asiat tulevat täyteen valoon jokaisen ihmisen kohdalla ja että pelot väistyvät.  Amen.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Taasko täällä?

Keskusteluja Jumalan kanssa. Miten voin saada mieleni ja ajatukseni tasapainoon ja viritykseen, niin että voin keskustella Jumalan kanssa? Tiedän ja ymmärrän, jos olen huolien, pelkojen, epäuskon, negaatioiden tai muiden niin inhimillisten miinus merkkisten tuntemusten, uskomusten ja luulojen valtaamana, niin en mitenkään. On kyettävä erottamaan henkinen ulottuvuus ja maallinen olotila. Jumala on henkisessä tilassa ja säteilee energioitaan toki läpi kaiken olevaisen, mutta jos minä yritän piipittää kuinka huolestunut, pelokas, epäonnistunut ja huono olen, niin juuri tuo energaitaso sitoo minut niin materiaan, että en voi saada lähetintäni enkä liioin vastaanotintani auki. Tuskailen omien toiveideni ja odotuksieni kanssa, enkä tajua, että minun on tehtävä itsessäni täydellinen parannus tai mielenmuutos. Rukouskin voi kaikua taivaiden tuulin jos joka viikko vingun, että eikös se Lottovoitto voisi jo kolahtaa kohdalleni, että saisin asiani järjestykseen. Hengellinen rukous on rukousta henkisten voimavarojen suhteen, niin että saan voimaa, rohkeutta, oikeamielisyyttä, sinnikkyyttä ja luovuutta hoitaa asiani niin, että voisin edetä tällä kotiin vievällä henkisellä polulla. Runsaus on todellinen olotila ja se on henkinen tila jossa tiedän, ymmärräm ja uskon selviytyväni kaikesta niin kuin oikein on. Se meneekö se minun toiveiden mukaisesti, onkin sitten toinen juttu.

Keskustelu alkaa yleensä toivotuksella. Huomenta, taas on uusi aamu.Minulla olisi muutamia kysymyksiä joihin toivon saavani vastauksia. Onnistuukohan se juuri nyt? 
" Huomenta rakas lapseni, tiedäthän sinä sen, että olen aina valmis keskustelemaan kanssasi. Tämä kanava onkin oikein hyvä, koska keskusteluamme lukee muitakin asioista kiinnostuneita. No mitä haluat kysyä? " Maailmamme on muuttunut hyvin epävarmaksi paikaksi. Miten voimme saada varmuutta elämämme?" Maailma on paikka, jossa ovat vallalla maailman lait. Maailman lait ovat ihmisten lakeja, joilla yritetään hallita ja saada aikaan jonkunlaista järjestystä. Maailman tai yhteiskuntanne lait laaditaan valta rakenteissa kulloinkin valtaa pitävien toimesta. Voit tarkastella asiaa siitä kulmasta ja huomaat, että lakien sisältöjä muutetaan aina siihen suuntaan, että sillä varmennetaan omia etuja. Se on inhimillistä  mutta kuvastaa myös suunnatonta itsekkyyttä. Lakien, asetuksien ja ohjeistuksien takaa löytyvät aina ihmiset. Jumalan lait ovat hengellisiä ja luonnon lakeja. Jumala on täysin oikeudenmukainen ja siispä, jokaisen ihmisen elämässään on löydettävä ja toteutettava täyttä ja aitoa rehellisyyttä. Rehellisyys johtaa oikeudenmukaisuuteen ja se on Jumalan tahdon täyttämistä. Epävarmuus johtuu siitä syvästä ristiriidasta joka on vuosisatojen saatossa erkaannuttanut ihmisen Jumalan yhteydestä. Muistutan tässä nyt sitä, että ei Jumala ole hylännyt ihmisiä vaan ihminen on kääntynyt maailman puoleen ja alkanut palvoa maailman materiakeskeistä elämänmuotoa. Mitä enemmän ihminen sitoo itsensä mammonaan, sen epävarmemmaksi elämä muuttuu. Eikö se ole suoraa seurausta ja vaikutusta valinnoista? Ihminen tarvitsee kokemuksia kasvaakseen ja materian kanssa touhutessa, on aivan varmaa, että jossakin vaiheessa ihminen kääntyy oikeaan suuntaan eli alkaa pohtia elämän epävarmuuden syitä ja oman olonsa epävakautta."
Kuulostaa tutulta ja niin todelta. Mikä on sellaista joka vahvistaisi ihmistä tässä murroksen ajassa? " Mikä vahvistaa epävarmaa lasta? Vanhempien huolenpito, rakkaus ja oikeansuuntainen kasvun tukeminen. Vanhemmiksi on luotettava ne, jotka tietävät asioiden todellisesta laadusta, syyn ja seurauksen laista, rakastamisen korkeammasta tasosta, anteeksi antamisen merkittävyydestä, vahvuudesta, moraalista ja syvimmästä oikeudenmukaisuudesta. Heidän esimerkillään on suuri merkitys siinä vaiheessa, kun ihminen on itse valmis kasvamaan henkisesti. Pakottamalla ei näitä asioita voida viedä eteenpäin koskapa kyse on jokaisen ihmisen, sielun matkasta. Toinen voi olla tukena toiselle mutta toisen puolesta ei voi kasvaa. Vanhemmilla siis lapsien vanhemilla on myös vastuu lapsiensa kasvattamisesta. Tukeeko vanhemmat henkistä kasvua vai ohjeistavatko he lapsiaan kilpailemaan toisiaan ja lopulta itseään vastaam? Muistutan tässä sitä, että jokaisella lapsella on kipinä Jumalaa mukanaan eli sielu, jolla voi olla jo paljon enemmän tietoisuutta kuin vanhemmilla. Tämän ajan lapset ovat tulleet oikaisemaan ja opettamaan vanhempia. Sitä on syytä pohdiskella jos ja kun perheessä lapsella on tietoa asioista joitka vanhemmat ovat tyystin unohtaneet." Kiitos tästä avauksesta. Onko jotakin mitä haluat sanoa tämän kirjoituksen päätteeksi? " Etsikää ensin Jumalan valtakunta niin saatte kaiken sen mikä kuuluu teille luonnostaan, sillä olettehan jokainen Jumalan täysivaltaisia lapsia."

perjantai 3. helmikuuta 2012

Siirtymiä

Aikaa ei ole-on vain impulsseja jotka sykähtelevät tietyssä universaalisessa rytmissä. Energia on vallitseva ja sen kautta avautuu aivan toisenlainen todellisuus kuin missä me, täällä materiassa elävät ihmiset juuri nyt olemme. Kaikki on muuttumassa, myös me, vaikka sitä on vaikea havaita fyysisillä silmillä ja rajallisella päättelykyvyllä. Kyse on vapautumisesta, laajenemisesta, ulottuvuuksien välisen tietämisen lomittumisesta ja limittymisestä uuteen järjestykseen. Muistatko sinä, vaikka vain välähdyksittäin, jotakin joka kiehtoo ajatusta mutta sitä kuvaa tai muistoa ei saa palautettua mieleen? Näetkö kasvoja, jotka piirtyvät seiniin tai kiertävät kehää suljettujen silmäluomiesi alla? Tunnetko että joku seisoo tai istuu lähelläsi, vaikka et näe häntä? Uneksitko voimakkaita unia, joissa olet enemmän läsnä, kuin ehkä omassa arkisessa elämässäsi? Heräiletkö öisin merkillisiin kellon aikoihin 2.22, 4.44, 3.33 jne? Tiedätkö, nämä ovat niitä merkkejä että olet muuttumassa siksi mikä oikeasti olet, henkiseksi olennoksi. Et ole tulossa hulluksi vaan kyse on tämän ajankohdan haasteista sinulle. Mihin aiot suunnata huomiosi? Otatko vastaan ne universaalit viestit joita nyt tarjoillaan.Vapautatko itsesi ja aloitat siirtymisen siihen todellisuuteen jonka tiedät, syvällä alitajunnassasi, olevan tuloillaan?

Verkostot joissa olemme toimineet joskus ennen ovat aktivoitumassa. Sielut kohtaavat sieluja, joiden kanssa on sovittu yhteenliittymistä, sitten kun aika on. Nyt on se aika ja todisteita ulottuvuuksien välisistä siirtymistä on havaittavissa. Miten sitten toimia, että lupaukset ja tehtävät voivat toteutua tietoisina valintoina ja pyrkimyksinä? Unenomaisuudesta on voitava siirtyä todellisuuteen ja sen eron kuromiseksi on tehtävä jotakin voimistavaa. Se on tehtävä johon on paneuduttava, sillä ilman unesta siirtymistä, kauan aikaa sitten sopimamme velvoitteet, jäävät täyttymättä. Emme voi jäädä odottelemaan, että joku muu ottaa asiat hoitoonsa, koska se mitä olemme tulleet tänne tekemään on yksistään meidän itsemme tehtävä. Yhteenliittymiä on lukuisia mutta tunnusomaista on määrä 12. Tarkkaile ja tutki lähellesi tulleita ihmisiä ja niin löydät sen piirin mikä on omasi.

Piirissä istuu kaksitoista opetuslasta, jos sitä nimitystä käyttää. Tai piirissä, pöydän ympärillä istuu 12 innokasta opiskelijaa, jotka opettelevat muistamaan keitä he oikeastaan ovat. Ominaisuuksiltaan he täydentävät toisiaan, koska on tärkeää, että ryhmässä on 12 näköalaa, mielipidettä ja tahtoa. 12 vastaanotinta ja lähetintä. Piirteet joihin kannattaa kiinnittää huomio ovat seuraavat: Realistinen ajattelija, joka haastaa tarkastamaan motivaatiot, ajatukset ja suunitelmat, visionääri, jolla on kyky nähdä ajan, paikan ja tilan läpi, tasapainottaja, joka pelkällä olemisellaan rauhoittaa tilanteet ja silottaa energioita, puhuja, jonka ilmaisulla on energinen vaikutus kuulijoihin, kanavoija, joka tuo viestiä henkisiltä veljiltä ajan ja tilan tuoltapuolen, ongelmien ratkaisija jolla on selvännäköisyyden voimakas lahja, joka tietää toiminta tavat,  parantaja, jolla on ikiaikainen tieto parantamisesta, tiedottaja, joka kykenee muuntamaan puhutun sanan ymmärrettävään kirjalliseen muotoon,  organisoija, joka kokoaa tiedon tekemisen kielelle ja kykenee toimimaan alkuun saattajana, kokoaja, joka toimii yhdysiteenä muiden liittyminen välillä, hoitaja joka keskittyy piirin sisäisiin asioihin, täydentäjä, joka toimii siellä missä tarvitaan lisää energiaa.

Piirit eivät synny pakosta, vaan ne kokoontuvat sisäisen tietoisuuden kautta. Ne motivoituvat ja alkavat edetä siinä rytmissä mikä on sopusoinnussa jokaisen osallistujan kanssa. Voi olla, että piiri täydentyy jossakin vaiheessa siksi, että joku jää pois henkilökohtaisten syiden vuoksi. Tärkeää on muistaa, että jokaisella on oma vapaa tahto ja että tahtoon ei pidä puuttua.

Kaikki on etenemässä kohti siirtymistä uuteen ulottuvuuteen. Paljon on tehtävää mutta ei pidä epäillä sitä, etteikö apua ja tukea ole tarjolla. Meidän on kyettävä pyytämään. Tähän haluan liittää sen rukouksen ja pyynnön, joka muotoutui yhdessä kirkastutetussa kokoontumisessa. Muistammehan, että voimme elää runsaudessa ja olemme kykeneviä ottamaan myös vastaan, sen mikä kuuluu meille

" Olen kiitollinen tästä hetkestä, tästä päivästä, elämästä, kaikesta mitä on. Nyt otan vastaan maailmankaikkeuden kaiken rikkauden ja hyvinvoinnin, jonka tiedän aina omistaneeni. Kiitos, kiitos, kiitos!"


torstai 2. helmikuuta 2012

Maailmassa mutta en maailmasta


Huikea oivaltava tunne, maailmassa mutta en maailmasta! Mistä sitten olen kotoisin tai mikä osa minusta ei ole tästä maailmasta? Henkiseen perspektiiviin liittyy aina juuri tämä. Kun kerran en ole maailmasta niin olen täällä vain käymässä, tapaamassa tuttuja, tekemässä tutkimuksia ja myös saattamassa loppuun edellisen reissun keskenjääneitä töitä. Oma kotomaani on jossakin aivan toisaalla. Eikö ole aivan luonnollista olla kiinnostunut siitä mistä tänne on tullut? Jos olen hetkekesi menettänyt muistini siinä rytäkässä kun tulla tupsahdin tänne ja vielä niin pieneen kulkupeliin, että on ensin pitänyt kasvaa, jotta voisi saada edes jonkunlaisen käsityksen. Niin ja kun kerran täällä ollaan aika sidonnaisia ja kulkupeli on sidottu maailman systeemeihin, niin jossakin vaiheessa sitä sitten ollaankin paluumuuttajina.

Kuolema on vakava paikka. Tapasin hiljakkoin ihmisen joka itki katkerasti sitä tietoa, että lähimmäinen on hiipumassa tästä elämästä. Silloin kun uskoo, että on tästä maailmasta ja kuolema on lopullinen niitti, niin pakokauhu ja paniikki on hyvin ymmärrettävä tunne. Kirkko opettaa sitä, että maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää tuleman. Miten se niin voisi olla, koskapa Jeesus joka opetuksissaan nimenomaan todistaa, että et ole maasta. Tässä on asia jota kannattaa pohtia syvemmin koska sen avulla voi alkaa pohdiskella sitä omaa osuutta omassa elämässä. Keho tai ruumis on maasta, senkin on tiede todistanut. Hiili ja erilaiset yhdisteet löytyvät niin maasta, avaruudesta ja kehosta tai ruumiista. Ruumis on minun mielestä kuollut, eli henki on jo mennyt matkoihinsa. Missä on henki, miksi sitä ei mainita ruumiin maahan panijaisissa? Viimeisenä päivänä sinut herätetään? Missä sitä siheen asti köllötetään? Hei haloo-
Siis ruumisko herätetään? Sehän maatuu, muuttu mullaksi. Mahtaa olla mahdoton huiske kun hautausmaalta porukalla noustaan? Järjen käyttö on sallittua, koska ei Jumala kiellä ihmistä kehittymästä ja käyttämästä järkeään. Kehityshän vie ihmistä eteenpäin ja jos vihdoinkin tiede joka on yksi kehittyvien ihmisten keino tutkia asioita ja tuoda yleiseen tietoon tosiasioita, niin kyllä meillä on täysi oikeus myös selventää omia uskomuksia asiaan kun asiaan.

Jälleensyntymisen mysteeriä on avattu nykyisen tieteen keinoilla ja tuloksina on juuri sitä, mitä henkiset ihmiset ovat tienneet todeksi jo aikakausia. On pystytty todentamaan ja mittaamaan, että ihmisen sielu voi siirtyä uuteen kehoon ja vieläpä muistaa aiemman elämänsä. Yhdysvalloissa ja euroopassa on tehty vuosikymmeniä tutkimuksia asiasta ja nyt kun aika alkaa olla sopiva, tuloksia tuodaan esille laajemmillekkin joukoille. Aiemmin olisi voinut käydä niin, että tutkimuksen tekijät olisi julistettu pannaan tai pahimmassa tapauksessa kärvennetty. Kyse on tietoisuuden laajenemisesta ja kokemuksien todentumisesta. Skeptikoilla voi tulla tuliset paikat, kun he yrittävät tehdä tyhjäksi näitä asioita.

Henkinen olemus on jätetty paitsi tai sitä ei ole virallisissa materialistissa systeemeissä ja taitaa olla niin, että myös kirkot puhuvat asianvierestä. Kenen puoleen sitä sitten tiedonhaluinen ja henkisesti virittynyt ihminen voi kääntyä? Ehkä siinä onkin koko elämän suurimman mysteerin paikka. Ehkä juuri tässä kohtaa, ovi yläkertaan raottuu, kuvannollisesti sanottuna. "Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan..." Passiivinen odottaja, uskomuksiensa kanssa liisterissä oleva ihminen, onkin aktiivinen etsijä ja oville kolkuttelija. JEE-siinä se on. Eli etsin niin kauan että löydän, kolkuttelen niin kauan että ovi avautuu, siinä sivussa kasvan henkisesti ja tulen oivalluksen tai havahtumisen kautta tajuamaan, ymmärtämään, että olen henki jolla on fyysisiä kokemuksia. Kuinka kauan olen sitten etsiskellyt? Monta elämää-sillä ei sitä yhdessä kehossa ja elämässä ehdi, kun on niin paljon keskeneräinen....

Henkinen näköala antaa vastauksen kaikkiin suuriin kysymyksiin ihmisen elämästä. Vastaukset ovat sopusoinnussa myös järjen kanssa. Voin ymmärtää mistä tässä elämisessä on kyse. Kyse on silloin valaistumisesta, suuresta henkisestä kirkastumisesta. Jokainen meistä on matkalla kirkastumiseen mutta kirkastuminen voi tapahtua, kun kykenen irrottautumaan uskomuksieni vuosituhantisesta ikeestä. Elämä on henkilökohtainen matka täällä ajassa, mutta sitten kun tehtävät on tehty ja aika on siirtyä kotiin, niin kulkupeli eli ruumis maatuu maaksi. Sielu eli se todellinen itse ei koskaan makaa matojen eväänä, eikä köllöttele odottamassa viimeistä päivää.

Huhuh-mikä kokemus. Tästä teemasta tulen jatkamaan, koska henkimaailma on niin kiehtova tila, että vasta sieltä sitä riittääkin juttua. Toivon lukijalle vapauttavia fiiliksiä oletpa matkallasi missä kohdassa tahansa. Jonakin hetkenä joskus kaikki asiat selviävät-siihen asti tehdään parhaamme kun muuta ei voida. Parhaansa  tekeminen tarkoittaa lempeyttä niin itseä kuin lähimmäisiä kohtaan. Laiskana ei auta jäädä köpöttelemään, onhan niin paljon niitä keskeneräisiä töitä...


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Enkelisi odottaa Sinua

Enkelit-Jumalan sanantuojia ja viejiä. Yhdistävä energia Luojan ja luodun välillä ja kesken. Enkelisi odottaa Sinun heräämistäsi. Tiedäthän, niin kauan kun sidot itsesi maalliseen eli fyysiseen todellisuuteen, yhteys enkeleihin, sinun puoleltasi on mahdotonta. Maallinen tai materialistinen ei tunnista eikä tunnusta henkeä, ei Jumalaa, eikä henkisyyttä. Raha on materialistin "Jumala."

Enkelisi on silti koko ajan kuulolla ja seuraa herkeämättä, mutta hän ei voi toimia ennen kuin sinä pyydät. Rukous on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuulemista, kuuntelemista. Enkeillä on kummassakin tilassa suuri merkitys. Yhteydenpito ja vuorovaikutus syntyy rukoilemisen ja meditaation avulla. Jumala on läsnä, hän ei nuku ja hän on loputtoman kärsivällinen suhteesi. Olethan hänen luomuksensa. Sinulla on vapaa tahto mikä tarkoittaa valinnan vapautta mutta myöskin seurauksien vastuuta. Jo ajatuksesi antavat energisen impulssin maailmankaikkeudelle, siksi on oltava hereillä omien ajatuksiensa suhteen. Se mitä ajattelet, sitä sinä elät ja olet huomenna. Mieti-siksi on alettava muuntaa ajatuksia valoa kohti, että huomisen elämä olisi edes hievenen positiivisempi, valoisampi.
Enkelisi rakastaa naurua, iloa ja huumoria. Onko sinun elämässäsi iloa? Miten on naurun ja huumorin laita? Näitä ajatuksia välittäessäni tunnen pistoksen sydämessäni. Voi kuinka helppo on vajota ahdistavaan ilottomuuteen, paasaamiseen kuinka asiat ovat pielessä, tyytymättömyyteen tekemättömien töiden äärellä, epäuskoon-kuinka pitkä lista sitä energiaa joka loitontaa minut yhteydestä, eheydestä, terveydestä. Syyttäminen ja syyllistäminen, motkottaminen ja valitus virren kertosäkeistön hoilaaminen korkealta ja kovaa.... Se on niin inhimillistä, mutta tässä juuri on se muutoksen tekemisen välttämättömyyden paikka. Mikäli aion saada itseni kuntoon, kaikilta osin, minun on aloitettava juuri nyt.
Hiljentykäämme. Mielenhiljaisuus on tila jossa ajatukset lakkaavat. On luonnollinen hengitys joka tuo puhdasta energiaa, joka vähitellen täyttää koko olemuksen. Uloshengitys vie mennessään kaiken sen mistä on valmis päästämään irti. Suljettujen silmäluomien takana, otsassa kolmannen silmän kohdalla on sinun sielusi istuin. Kiinnity siihen ja hengitä luonnollisesti. Yhteys syntyy energioiden kautta, värejä, pyörteitä, säkeneitä, symboleja. Mikä on sinun symbolisi? Yhteys on syntynyt-tunnet sen kyllä. Ole tässä rakkaudellisessa yhteydessä, anna sen täyttää sinut, kaikki sinun kerroksesi, kaikki sinussa ja elämässäsi yhtyvät tähän taianomiaseen yhteyteen. Viivy vielä-älä kiirehdi-ole oma itsesi minä olen.
"Jumala vastaa ja sanoo kaiken järjestyvän. Tee lapseni oma osuutesi. Elämä on tekojen tila ja sinä teet sen minkä koet tärkeäksi. Voit täyttää aikasi niin kuin haluat. Halusi on sinun motivointisi väline. Intohimosi ajaa sinua eteenpäin, ottamaan selvää, olemaan osallinen. On aikoja jolloin pysähdyt tai voit ajatella että Jumala on asialla, kun epäonnistut, sairastut tai elämääsi kohtaa joku järkytys. Jumala ei puutu siihen, koska sinä olet vastuussa valinnoistasi ja seuraukset tulevat elämääsi joka tapauksessa. Kysy itseltäsi-rakastatko itseäsi? Tai pohdi, kuinka paljon annat toisten, ulkopuolisten, säädellä elämääsi, sen vuoksi että kuvittelet sen olevan ainoa oikea tapa selvitä tai olla väleissä tai saada ymmärrystä? Muistathan, että hekin ovat samalla polulla, matkalla kotiin. Älä unohda, että olet sielu, kipinä Jumaluutta hehkuu sismmässäsi ja odottaa pääsevänsä enemmän esiin. Älä anna kenenkään koskaan ikinä varjostaa valoasi. Se juuri on sinun tehtäväsi, pitää huolta ja hoitaa sisimmässäsi olevaa Kristus valoa, tietoisuutta siitä kuka olet oikeasti. "
Kiitollisena tästä uudesta päivästä, tästä tuokiosta äärettömässä rakkauden virrassa. Annetaan valomme, ilomme, rakkautemme ja huolenpitomme välittyä kohtaamillemme matkalaisille. Enkelisi odottaa huomiotasi.....