Miksi kannattaa välittää?

(Julkaistu myös Pyhäjokiseutu lehdessä 9.2)
Uutisoinnit nuorten pahastaolosta ja  ratkaisuista joihin he päätyvät, nostattaa tunteita ja järkytyskin on liian lievä ilmaisu siitä. Tilanteita on kyettävä katsomaan syyn ja seurauksen kautta.
Jotakin sellaista on tapahtunut, että ihminen ei kykene ratkaisemaan tilannettaan muutoin kuin äärimmäisellä tavalla, joka meidän on tulkittava avun huudoksi. Syyllistäminen ja syyttely ei auta vaan on kyettävä ottamaan käyttöön niitä keinoja, joita on olemassa ja joista on näyttöä. Ennaltaehkäisevästä työstä on puhuttu mutta sitä ei edelläänkään ole otettu käyttöön siinä mittakaavassa, että tulokset alkaisivat näkyä. Jälkihoito nielee resurssit siis viranomaisten työajat ja varat. Mitä meistä jokainen kuitenkin voi? Se on kysymys johon on olemassa selvä vastaus.

Ennaltaehkäisevä työ on laajasti katsottuna elämänasenne. Elämänasenne joka pureutuu välittämiseen. Välittäminen, huomioiminen, kohtaaminen, vuorovaikutus- ja vastuu. Välittäminen tarkoittaa vastuullista elämänasennetta suhteessa omaan itseen, omaan toimintaan ja myöskin lähimmäisien kohtaamiseen. Jokainen meistä tarvitsee tulla kohdatuksi ja nähdyksi ihmisenä.

Ratkaisukeskeinen malli tarjoaa myös eväitä ihan tavalliselle ihmiselle. Miten minun tulee toimia kun elämässäni pahaolo, ahdistus, ongelmat ja pelko pesiytyvät ajatuksiini ja olemiseeni. On äärimmäisen tärkeää muistaa, että tunteet syntyvät tapahtumista ja tapahtumat ovat asioita, tilanteita joita voi hoitaa. Tunteet ovat siis seurausta jostakin. Tunteiden vyöryessä ja myllertäessä, niiden alle uupuminen, aiheuttaa masennusta ja jos tilanteet vain jatkuvat,  ratkaisuja, jotka ovat kestämättömiä. On siis toimittava, tehtävä pieniä korjaavia liikkeitä omassa arjessa ja asenteissa. On keskityttävä tutkimaan, mitkä asiat omassa arjessa odottavat korjaavaa huomiota. Onko se parisuhde? Vireillä oleva ero? Tervyteen liittyvät ongelmat? Raha huolet ? Itsetunto, omanarvon tunto, itsensä hyväksyminen jne. Huoli ja pelko ovat tunteita jotka jo viittavaat siihen että on aika toimia. Ei pidä jäädä odottelemaan, että josko tämä pulma ratkeaisi itsekseen. Hereillä oleminen suhteessa omaan elämään ja sen piiriin liittyviin ihmisiin ja asioihin on juuri sitä vastuuta, jota nyt tarvitaan.

Mikä estää meitä näkemästä lähimmäistämme? Mikä estää meitä kohtaamiselta? Minkä vuoren olemme rakentaneet itsemme ympärille, että voimme olla tekemättä jotakin jonka varmasti tunnemme sydämissämme oikeaksi? Olemme rakentaneet yhteiskuntaamme välinpitämättömyyttä edistävän systeemin. Ei kuulu puuttua, koska siitä voi seurauta jotakin kielteistä. Ei saa sanoa asioita suoraan, koska sinua voidaan syyttää toiseen henkilöön kohdistuvasta arvostelusta. Ei saa koskettaa, koska se on lähentelyä tai seksuaalista häirintää. Lista on pitkä ja kertoo siitä todellisuudesta missä yritämme selvitä.

On olemassa kuitenkin jotakin joka menee ylitse ja lävitse kaiken luomamme teennäisyyden, kovuuden ja kylmyyden. Se on ikiaikainen parantaja, se ei maksa euroakaan ja lisäksi se kasvaa mitä enemmän sitä jaetaan. Se on välittäminen joka kumpuaa sydämestä ja sillä on juurensa inhimillisen elämän perustassa. Tästäpäivästä lähtien meidän on alettava näkemään, kohtaamaan ja välittämään. Jokainen meistä on asiantuntija omassa elämässään. Jos joku osa huuta itsesämme, parantaja on paikalla kunhan suomme sen tulla esille. Mikäli asiat ja tilanteet vaativat, avun hakeminen on tervettä järkeä ja itsesuojelu vaistoa. Ja ne joita apua haetaan, kohdataan ihmiset sydäntasolla, välittäen, koska jo siinä tapahtuu voimaantumista.