

Jossakin kohtaa-mieli tyhjenee. Se tyhjeneekö se kuinka pian ja täydellisesti, niin on sitten jokaisen ihan omaa aikaansaanosta. Kun harjoittelen ahkerasti, innostuneesti ja motivoituneena voi saada tuntuvia tuloksia ihan varmasti joskus. Jos yrittelen, epäilen ja yrittelen jossakin välissä niin tulen aivan varmasti epäonnistumaan. Voin sitten vain todeta,-No eipä siitä tästäkään ollut apua?
Kyllä se niin vain on, että laiskuus ja mukavuudenhalu estää ihmistä henkistymästä ja valaistumasta. Kaikki kun pitäisi tapahtua sillä siunaamalla hetkellä, kun kerran vaivautuu istahtamaan ja keskittymään. Hetken lapsia tässä ollaan, pirstaloituneessa maailmassa kaiken kiiren ja uutisähkyn keskellä. " Mitä tuota ajattelet, anna mennä vaan. Kuuluuhan se elämä joka tapauksessa."-sanoi joku, joka oli oivaltanut elämäänsä helpotuksen.

Entäs jos totuus onkin niin yksinkertainen? Miksi ajatella liikaa? Antaa mennä vaan luottamuksella ja uskolla.
Olla olemisen tilassa, olla olemassa. Nyt hetkessä läsnä, ilman ajatustakaan siitä, mitä pitäisi, täytyisi. Hengittää ajatus ulos. Ja ilo tulee, täyttää valaisee koko minuuden. OLEN ELOSSA! Olen olemassa äärettömyyden meressä yhtenä kipinänä toisten kipinöiden keskellä. Ja rakkauden aalto kannattelee meitä, niin täytenä ja niin tyhjänä. Tämä on se hetki-läsnäolo olemisessa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti