Maailmassa mutta en maailmasta

Huikea oivaltava tunne, maailmassa mutta en maailmasta! Mistä sitten olen kotoisin tai mikä osa minusta ei ole tästä maailmasta? Henkiseen perspektiiviin liittyy aina juuri tämä. Kun kerran en ole maailmasta niin olen täällä vain käymässä, tapaamassa tuttuja, tekemässä tutkimuksia ja myös saattamassa loppuun edellisen reissun keskenjääneitä töitä. Oma kotomaani on jossakin aivan toisaalla. Eikö ole aivan luonnollista olla kiinnostunut siitä mistä tänne on tullut? Jos olen hetkekesi menettänyt muistini siinä rytäkässä kun tulla tupsahdin tänne ja vielä niin pieneen kulkupeliin, että on ensin pitänyt kasvaa, jotta voisi saada edes jonkunlaisen käsityksen. Niin ja kun kerran täällä ollaan aika sidonnaisia ja kulkupeli on sidottu maailman systeemeihin, niin jossakin vaiheessa sitä sitten ollaankin paluumuuttajina.

Kuolema on vakava paikka. Tapasin hiljakkoin ihmisen joka itki katkerasti sitä tietoa, että lähimmäinen on hiipumassa tästä elämästä. Silloin kun uskoo, että on tästä maailmasta ja kuolema on lopullinen niitti, niin pakokauhu ja paniikki on hyvin ymmärrettävä tunne. Kirkko opettaa sitä, että maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää tuleman. Miten se niin voisi olla, koskapa Jeesus joka opetuksissaan nimenomaan todistaa, että et ole maasta. Tässä on asia jota kannattaa pohtia syvemmin koska sen avulla voi alkaa pohdiskella sitä omaa osuutta omassa elämässä. Keho tai ruumis on maasta, senkin on tiede todistanut. Hiili ja erilaiset yhdisteet löytyvät niin maasta, avaruudesta ja kehosta tai ruumiista. Ruumis on minun mielestä kuollut, eli henki on jo mennyt matkoihinsa. Missä on henki, miksi sitä ei mainita ruumiin maahan panijaisissa? Viimeisenä päivänä sinut herätetään? Missä sitä siheen asti köllötetään? Hei haloo-
Siis ruumisko herätetään? Sehän maatuu, muuttu mullaksi. Mahtaa olla mahdoton huiske kun hautausmaalta porukalla noustaan? Järjen käyttö on sallittua, koska ei Jumala kiellä ihmistä kehittymästä ja käyttämästä järkeään. Kehityshän vie ihmistä eteenpäin ja jos vihdoinkin tiede joka on yksi kehittyvien ihmisten keino tutkia asioita ja tuoda yleiseen tietoon tosiasioita, niin kyllä meillä on täysi oikeus myös selventää omia uskomuksia asiaan kun asiaan.

Jälleensyntymisen mysteeriä on avattu nykyisen tieteen keinoilla ja tuloksina on juuri sitä, mitä henkiset ihmiset ovat tienneet todeksi jo aikakausia. On pystytty todentamaan ja mittaamaan, että ihmisen sielu voi siirtyä uuteen kehoon ja vieläpä muistaa aiemman elämänsä. Yhdysvalloissa ja euroopassa on tehty vuosikymmeniä tutkimuksia asiasta ja nyt kun aika alkaa olla sopiva, tuloksia tuodaan esille laajemmillekkin joukoille. Aiemmin olisi voinut käydä niin, että tutkimuksen tekijät olisi julistettu pannaan tai pahimmassa tapauksessa kärvennetty. Kyse on tietoisuuden laajenemisesta ja kokemuksien todentumisesta. Skeptikoilla voi tulla tuliset paikat, kun he yrittävät tehdä tyhjäksi näitä asioita.

Henkinen olemus on jätetty paitsi tai sitä ei ole virallisissa materialistissa systeemeissä ja taitaa olla niin, että myös kirkot puhuvat asianvierestä. Kenen puoleen sitä sitten tiedonhaluinen ja henkisesti virittynyt ihminen voi kääntyä? Ehkä siinä onkin koko elämän suurimman mysteerin paikka. Ehkä juuri tässä kohtaa, ovi yläkertaan raottuu, kuvannollisesti sanottuna. "Etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan..." Passiivinen odottaja, uskomuksiensa kanssa liisterissä oleva ihminen, onkin aktiivinen etsijä ja oville kolkuttelija. JEE-siinä se on. Eli etsin niin kauan että löydän, kolkuttelen niin kauan että ovi avautuu, siinä sivussa kasvan henkisesti ja tulen oivalluksen tai havahtumisen kautta tajuamaan, ymmärtämään, että olen henki jolla on fyysisiä kokemuksia. Kuinka kauan olen sitten etsiskellyt? Monta elämää-sillä ei sitä yhdessä kehossa ja elämässä ehdi, kun on niin paljon keskeneräinen....

Henkinen näköala antaa vastauksen kaikkiin suuriin kysymyksiin ihmisen elämästä. Vastaukset ovat sopusoinnussa myös järjen kanssa. Voin ymmärtää mistä tässä elämisessä on kyse. Kyse on silloin valaistumisesta, suuresta henkisestä kirkastumisesta. Jokainen meistä on matkalla kirkastumiseen mutta kirkastuminen voi tapahtua, kun kykenen irrottautumaan uskomuksieni vuosituhantisesta ikeestä. Elämä on henkilökohtainen matka täällä ajassa, mutta sitten kun tehtävät on tehty ja aika on siirtyä kotiin, niin kulkupeli eli ruumis maatuu maaksi. Sielu eli se todellinen itse ei koskaan makaa matojen eväänä, eikä köllöttele odottamassa viimeistä päivää.

Huhuh-mikä kokemus. Tästä teemasta tulen jatkamaan, koska henkimaailma on niin kiehtova tila, että vasta sieltä sitä riittääkin juttua. Toivon lukijalle vapauttavia fiiliksiä oletpa matkallasi missä kohdassa tahansa. Jonakin hetkenä joskus kaikki asiat selviävät-siihen asti tehdään parhaamme kun muuta ei voida. Parhaansa  tekeminen tarkoittaa lempeyttä niin itseä kuin lähimmäisiä kohtaan. Laiskana ei auta jäädä köpöttelemään, onhan niin paljon niitä keskeneräisiä töitä...