keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Elämä on haurasta

Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Ihminen ei ole irrallinen olento, joka voi toimia toisista piittaamatta. Jokaisen elämällä on arvo ja merkitys, joka tulee punnittavaksi viimeistään siinä, kun elämän lanka katkeaa. On sanottu, että ihminen alkaa ajatella elämää, kun kuolema tulee lähelle. Siihen asti kaikki tuntuu sujuvan jouhevasti ja ilman suurempia käänteitä.
Kuolema pysäytää ihmisen ja yhteisön totaalisesti. Kysymykset miksi näin kävi? Mitä tapahtui? Miksi juuri hänelle piti käydä näin? Kysymyksiä, joihin ei vain tunnu löytyvän vastauksia, miltään suunnalta. Suru yhdistää ihmisiä hetkeksi, mutta aika pian elämän virta jatkaa kulkuaan. On raskasta ja vaikeaa käsittää tapahtunutta. Jokainen pyrkii selviytymään, koska on mahdotonta pysäyttää ajan pyörää. Tyhjäksi jäänyt tila ei täyty, ihminen ei ole enää tavoitettavissa.

Kokemuksien tarkoitus on havahduttaa ihmisiä. Mikäli ihmisellä on jonkinlainen käsitys henkisestä todellisuudesta, hän voi lohduttautua syvästä viisaudesta, mikä liityy ihmisen kuolemattomaan sielu-käsitykseen. Keho on sielun asunto, jossa se viipyy tarvitsemansa ajan. Siirtyminen tästä ajasta toiseen on tarkoin kontrolloitua ja suunniteltua. Usein nuoren ihmisen kuolemalla on suuri, jopa mittaamatton tarkoitus. Se havahduttaa yhteisöä pohtimaan omaa arvomaailmaansa, elämän perusteita ja merkityksiä. 

Mikä on totta elämässä? Totuutta on etsitty ja etsitään edelleen. Tuntuu, että se pakenee sitä mukaan, kun siitä ollaan saamassa jonkunlainen ote. Ehkä on niin, että totuus välttelee ilmituloa, koska suuri yleisö ja yksilöt eivät vielä kestä sitä. Ehkä totuus tuleekin jokaiselle omalla omimmalla tavalla koettavaksi. Matka totuuteen on ihmisen sielunkehityksen ja valistumisen seuraus ja syy. Henkiset lait ovat ikuisia, ne eivät muutu muuksi. Tietoisuus niistä avaa uutta ja kestävää pohdintaa. Kaikella elämällä on merkitys ja ihminen on syyn ja seurauksen lain alaisuudessa. Ymmärtäessään jatkuvan kehityksen ja edistymisen vaateen, on täysin selvää käsittää, että sielun on synnyttävä toistamiseen oppimaan suuria totuuksia itsestään ja luomakunnan järjestyksestä. 

Mikä on meneillään olevan elämän tarkoitus? Vastausta voi lähteä pohdiskelemaan omasta suhtautumisesta itseensä ja elämään yleensä. Ihmisten kanssa tänne on tultu oppimaan ja elämään. Ihmissuhteet kertovat suoraan ja epäilemättä, millä mallilla elämänkoulussa ollaan. On ymmärrettävä, että toiminnalla on aina seuraus, joka palaa omaan kokemusmaailmaan ennemmin tai myöhemmin. Sielu on kokemassa elämää ja tarvitsee niin kielteisiä kuin myönteisiä kokemuksia. Missä muualla ihminen havahtuu tarkastelemaan omaa toimintaansa, kuin suuren hädän tai menetyksen keskellä? 

Yksilöt muodostavat yhteisöjä ja yhteisössä on voimaa, joka usein tulee esille vaikeuksien keskellä. Ihmisten ei pitäisi koskaan eristää itseään tai toisia yhteisöjen ulkopuolelle. Kysymys on välittämisestä ja kokemuksien jakamisesta. Oman surun ja menetyksen keskellä lohdullisinta on lähimmäinen, joka jakaa kokemuksen tuottamaa tuskaa ja surua. Ehkä yhtä-äkkisellä kuolemalla onkin viesti, joka pitää lukea suoraan. Välittäkää toisitanne, välittäkää itsestänne ja elämästä yleensä.

Vanha rouva totesi kerran, että ihmisen on oltava valmis lähtemään. Elämän hauraus tarkoittaa jokaista. Se ei riipu iästä eikä asemasta. Hänen neuvonsa oli, että hoida asiasi kuntoon. Vapauta itsesi turhista luuloista ja löydä elämän ilo. Iloinen ihminen ilmaisee parhaiten kaikkiallista rakkautta, jota voi kutsua Jumalaksi, universaaliksi voimaksi tai millä nimellä sitä haluuakaan ilmaista. Luoja pitää lupauksensa, ihminen kiemurtelee ja pettää, mutta lopulta palaa Isän luo. Tuossa palaamisessa on kyse edistyneestä hengestä, joka maailman matkoillaan on oppinut läksynsä.

Suru on viesti sielulta, siltä ikuisuuksien matkalaiselta, joka tietää ja tuntee salaisimmatkin mysteerit. Itku on ikävää, kammoa ja kauhua. Pohjattomasta lähteestä nousevaa ahdistusta, jota ei persoona kykene ksäsittelemään, kuin aikojen jälkeen, jos sittenkään. Elämä jatkaa kulkuaan, kuukaudet ja vuodet vaihtuvat omassa rytmissään. Hän, joka siirtyi rajan toiselle puolen, on parhaassa mahdollisessa hoivassa. Tänne jääneillä on yksi äärimmäisen merkittävä tehtävä lähteneen suhteen. Rukoilla ja siunata hänen matkaansa. Se auttaa häntä kotiinpaluuseen sinne, mistä hän kerran poikkesi tänne. 

Elämän haurauden keskellä olkaamme vahvoja rakkaudessa ja välittämisessä. 


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Vastauksia kysymyksiin sielusta

Muistutamme sinua todellisesta. On monta syytä, miksi näin tehdään ja yksi merkittävin syy on se, että useat ihmiset ovat eksyneet.

Eksyminen tarkoittaa vikasuuntaa jonka kuluessa ihminen tekee asioita, jotka satuttavat häntä, hänen läheisiään ja lopulta koko luomakuntaa. Satuttaminen, tapahtuupa se millä tavalla tahansa, lisää aina kärsimystä. Kärsimyksen tietoinen lisääminen haavoittaa lopulta sielua eli henkistä ja todellista ihmisen olemuksessa. Ihmiskunnan välinpitämättömyys todellista itseä kohtaan on tullut näkyväksi kaikessa toiminnassa maapallolla.

Yksilöt rakentavat yhteisöjen toiminnan. Ei ole olemassa muuta yksikköä, jolla on valta toimia tuhoavasti tai rakentaen. Tuohaminen on tullut ikään kuin sivutuotteena, koska itsekkyys on kasvattanut välinpitämättömyyden ja ahneuden. On tullut tämän laskun maksun aika.

Muutoksen itäminen alkaa henkisen ulottuvuuden tiedostamisen kautta. Materialistinen ihminen ei piittaa tuon taivaallista henkisyydestä. Hän ei tunne eikä tunnista stä. Materialistit ovat tuhonneet maapallon ja nyt kun luonto osoittaa katastrofaalisen tilanteen, materialisteilla on tilaisuus vihdoin herätä. Kysymys on myös heidän elinmahdollisuuksista ja tulevista sukulaisista.

Henkinen olemus on elävöittävä elementti. Persoona on kehotietoisuuteen nivoutuva taso. Persoona ja keho kulkevat käsikädessä tämän elämän läpi, henkisielu on ollut olemassa aina. Henkistyneen ihmisen tunnistaa hänen tavoistaan elää ja ilmaista itseään. Henkinen olemus tulee esille persoona kehossa kokemuksien ja edistymisen kautta.

Voiko ihminen kasvaa yhdessä elämässä täyteen henkiseen kukoistukseensa? Kyllä, mutta se tarkoittaa lukuisten elämien elämistä ja hyvin kurinalaista keskittymistä oleelliseen. Oleellinen elämä on luottamus Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Henkistyneellä ihmisellä on usein hyvin vaikea ja haasteellinen ns. viimeinen elämä ennen kirkkauteen siirtymistä. Mielikuva useista erivärisistä langoista, jotka pujotetaan yhdestä pienestä silmukasta ( ovesta) hyvässä järjestyksessä uuteen tilaan.

Jeesus opettaa pienestä portista kulkemisesta. Juuri siitä on kysymys sielun ylevöitymisessä. Elämä jatkuu portin jälkeenkin, mutta olemuksen karkea jakoiset himot ja halut eivät enää raasta ja revi. "Kärsimys lakkaa kun ainainen halu katoaa"- Budhan eli valaistuneen sielun viisaus.

Tunne itsesi ei tarkoita pelkästään fyysistä kehoa ja mielihaluja. Nykyisin ihmisten tietoisuus itsestä on noussut, mutta usein henkisyys jätetään huomiotta. Kehon hoitaminen on muodikasta ja siihen uhrataan valtavasti aikaa, energiaa ja resursseja. Miten on henkisen puolen laita? Meditaatioon ei edelleenkään löydy aikaa, rukoilemisesta puhumattakaan.

Jumalan luomistyö etenee ihmisissä ja ihminen on vastuussa omasta luomuksestaan. Juuri tässä piilee yksi merkittävin asia. Ei Jumla ole luonut pahaa maailmaa vaan ihmiset ovat ryhtyneet toimimaan alkuperäistä suunnitelmaansa vastaan. He valitsevat kärsimyksen, kun heillä olisi mahdollisuus valita harmonia ja rauha.

Jumala ei unohda yhtäkään, koska jokainen omaa yhden hiukkasen hänen valostaan. Tuo valo on lahjoitettu ja jossakin vaiheessa valo palaa Jumalansa yhteyteen. Se on ihmisen monien elämien tarkoitus ja päämäärä. Missä vaiheessa itse kukin valon kantaja on, näkyy ja kuuluu ihmisen tavoissa ja tottumuksissa. Itsearvioinnin apuna voi käyttää muistoja ja tämän hetken tilanteita. Paljonko hyvää, keskinkertaista tai pahaa löytyy tästä päivästä? Monenko ihmisen kanssa on riitaa ja toraa? Monenko kanssa elämä sujuu luonnostaan?

Kaiken mitta on rakkaus, koska Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole himoa ja seksuaalisuutta vaan kaikessa elämässä virtaava voima. Se läpäisee kaiken ja on läsnä kaikessa. Ihminen siivilöi rakkautta oman itsensä kautta ja tulos näkyy toiminnassa, tavoissa, puheessa ja ajatuksissa. Mikäli ihminen on roskannut oman siivilänsä ja ilmaisee tuhoisuutta, se on ihmisen aikaan saamaa. Hänen tehtävänsä on ensin puhdistaa siivilä eli korjata omaa itseään, jotta siivilänsä läpi virtaisi parantavaa rakkautta.

Muutos paranemiseen alkaa ajatuksesta. Olkoon elämäntilanne kuinka kaaosmaista ja sotkuista, muutos parempaan on mahdollista. Jo se, että näkee oman tilanteensa, merkitsee pientä heräämistä. Pienen heräämisen jälkeen on mahdollisuus suureen havahtumiseen. Juuri siitä on kysymys, että ihminen alkaisi tajuta oman voimansa suhteessa elämänsä rakentamiseen.

Tavoite elää hyvä elämä muuttaa ihmisen suhtautumisen itsee ja toisiin. Hyvä tarkoittaa miellyttävää ja voimaannutaavaa arkea. Asioiden saattamien järjestykseen on alku, jota seuraa tilaa olla se mitä on oikeasti.

Sielu on voimaa läpäisevä, jumalallinen ja ikuinen. Ihmisen saavutettua paremman yhteyden sieluunsa, hänelle avautuu aivan uudenlainen elämä. Uusi maa ja uusi taivas on tietoisuudentila, jossa elämä on täydesti läsnä.

Hoida siis elämäsi tilanteet kuntoon. Siivoa ja järjestä kotisi, ota huomioon läheiset, meditoi ja rukoile. Jumalalinen ei ole jättänyt sinua koskaan, sinä olet ollut kiinnittyneenä toiseen ja ensimmäinen on jäänyt vaille huomiotasi. Rakasta ja kiitä, niin elämäsi punoslangat asettautuvat niille kuuluvaan tilaan ja järjestykseen.


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Maailman sekamelska

Sekamelskainen maailma kuvastaa ihmiskunnan sekasortoisia ajatuksia. Luomus elämästä on ihmisten aikaan saamaa, ajatusmuodot liittyvät energioissa toisiinsa ja todentuvat tapahtumina ja tilanteina. Ulkoinen maailma on sisäistä heijastusta ja jokaisella ihmisellä on tila ja paikka olla todellistamassa luomustaan, joka sopii samaan suuntaan ajattelevien ja toimivien kanssa.

Murros aineelliseen todellisuuteen syntyy henkisesti toimivien ja ajattelevien kautta. Valo, joka liittyy alkemistisesti maailman luomiseen murtautuu pimeyteen. Pimeydellä kuvataan tietämättömyyttä ja materialistista maailman käsitystä, jossa rahalla on Jumalaan verratava voima. Henkeä ei kuvata luovana voimana vaan se mitätöidään. On selvää, että ihminen, joka elää tässä hypnoottisessa tilassa, voi huonosti ja tuhoaa itse itseeän ja luomustaan. Arvottomuus, itsekkyys, ahneus, kilpailu, moraalittomuus synnyttävät terrorin, johon liittyy korruptio ja vallassa olevien elitistinen toiminta.

Materialistinen maailma natisee liitoksissaan, koska yhä useampi ihminen on havahtumassa mielttömyyteen, mikä on meneillään ns. virallisissa piireissä. Yhteiskunnan rakenteet murenevat ja ihmisten usko demokratiaan horjuu. Vallanpitäjien ja tavallisen kansan välille on revitty juopa, joka lopulta ajaa alas koko järjestäytyneen yhteiskunnan.

Pimeys ja valo vääntävät kättä ja kaukana ei ole aika, jolloin suuri osa ihmisiä herää tajuamaan oman todellisen alkuperänsä. Kehitystä ei voi pysäyttää millään keinolla, koska kyse on ihmiskunnan henkisestä evoluutiosta. Jokaisella on sama määränpää, toisilla mutkikkaampi, mutta perille pääsevät kaikki. Oman vapaan tahdon ja älyllisen ponnistelun avulla yksilö valistuu toimimaan elämää edistävillä tavoilla. Henkinen ihminen opettelee olemaan ja elämään sopusoinnussa itsensä, toisten ihmisten ja koko luomakunnan kanssa. Juuri siitä on kysymys näinäkin sekamelskaisina aikoina. Aina ennen asioiden järjestymistä uuteen uskoon, ihmiskunta käy läpi sekasortoisen ajan. Niin kehitys etenee yksiöiden kuin myös kansakuntien elämässä.

Tässä ajassa meidän kaikkien on nostettava omaa vastustuskykyä. Energiatietoinen elämä antaa parhaan suojan tapahtuupa maailmassa tai omassa elämässä mitä tahansa. Pimeyden nujertamiseen tarvitaan valoa. Me jokainen voimme ohjata, itsemme kautta, lisää rakkautta elämään. Rakkaus ja valo ovat samaa olemusta. Rakkaus on elämän voima, joka uudistaa, parantaa ja hoitaa. Se tuo valon ja poistaa pimeyden sekä häilyvät epävarmuuden ja pelon varjot.

Rakkaus on Luojamme sisin ja olemme osa sitä. Meissä kaikissa on valon ydin ja sen esille tuominen on elämämme merkitys ja tehtävä. Nyt on aika huoltaa ja hoitaa oma valonlähde kuntoon.

" Kaikki on valmista Sinun tulla. Liittyä ikuiseen valonkantajien joukkoon. Tee työsi, hoida keskeneräiset asiasi ja anna palaa!"


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Oppimisen kova hinta

Ihmiskunnan historia osoittaa ihmisten kykenevän tappamaan. Tänään tappaminen ja tuhoaminen ovat saavuttanut uuden tason. Enään ei tapeta vihollisiksi luokiteltuja, vaan sattumanvaraisesti, ketä tahansa. Tavoitteena on saada paljon ruumiita, että näytös olisi tekijöilleen ja heidän tausta ryhmilleen kannattava ja tarpeeksi pelottava.

Terrorismi ei ole enään ohimenevä ilmiö, vaan sitä pidetään yhtenä vaikuttamisen keinona yhteiskunnassa. Terroristit ovat ihmisiä, jotka ovat radikalisoituneet toteuttamaan jonkun toimeksiantajan suunnitelmia. Ketä ovat nämä toimeksiantajat? Heistä ei mainita uutisissa eikä tutkimuksissa. Se antaa aihetta epäillä jälkien johtavan kabinettien hämäriin. Ryhmiin ja henkilöihin, joilla on rahaa, aikaa ja intressejä saattaa ihmiskunta pois tolaltaan. Pelotteet ja pelko tekevät ihmisistä helposti johdettavia, senhän tiedämme ja ymmärrämme. Pelokkaat ihmiset väistyvät ja nujertuvat.

Keitä nämä tappajiksi manipuloidut ihmiset ovat? Minkälaisista oloista, perheistä ja yhteiskuntaryhmistä he ovat kotoisin? Tutkimuksissa on saatu selvää, että  keitä tahansa. Hyväosaiset ja syrjäytyneet tappavat yhtä innokkaasti. Se on varmaa, että he ovat manipuloitavissa ja valmiita toimimaan, kun käsky kuuluu.

Mistä asiasta tässä koko kauheudessa on lopulta kysymys?

On mentävä yksilö tasolle, koska kysymys on aina lopulta yksilöstä. Yksilöt muodostavat ryhmiä ja ryhmät liittoutuvat toisiinsa. Syyn ja seurauksen tasolla, kysymys on kostonhimosta, vihasta ja katkeruudesta, mutta myöskin rahan ja vallan liittoumista. On joku, joka haluaa enemmän, hinnalla millä hyvänsä. On joitakin, jotka ovat ostettavissa tekemään mitä tahansa, joko henkensä kaupalla tai palkkion vuoksi.

Pahuus sikiää ihmisestä, se ei ole Jumalan tahto. On tärkeää ymmärtää mekanismi, jotta siihen voidaan puuttua. Ihminen vastaa teoistaan itselleen ja elämälleen. Elämä tappajana ei ole kunniakasta tai tavoiteltavaa. Harhaa osataan markkinoida vetoavilla keinoilla ja elämäänsä pettyneet voivat kokea kerrankin olevansa jotakin enemmän. Eriarvoistava yhteiskunta ruokkii terroria ja aina on olemassa niitä, jotka keinoja kaihtamatta käyttävät tilanteita ja ihmisiä hyväkseen omien tavoitteidensa saavauttamiseksi.

Valta toisten ihmisten yli on houkuttelevaa. Vallan makuun pääseet eivät halua luopua eduistaan. Tyrannit ja diktaattorit ovat historiassa ja vielä tänänkin päivänä ihmisiä, jotka hullantuvat mahdollisuudesta valtaan ja omaisuuksiin. Heillä täytyy sisimmässään olla kiihkeä halu päästä hallitsemaan muita, omistamaan ja rikastumaan. Ketkä ja mitkä tahot mahdollistavat näiden tyrannien valtaan nousun ja vallassa pysymisen? Kysymys, jota kannattaa pohtia.

Hyväkö vai paha?


Vaikutamme toinen toisiimme suoraan ja välillisesti. Hyvän ja pahan taistelu on käynnissä kaikilla rintamilla. Yksilöt valitsevat ja potevat seuraukset omassa elämässään, itsessään ja arjessaan. Pahaa tekevät keräävät pahoja seurauksia, hyvään pyrkivät kokoavat hyvää. Luonnon lait antavat suoraan vastauksia ihmisen elämän syvvimpiin merkityksiin. Ihmiskunta on eksynyt väärille jäljille, kun se on unhotanut Luojansa olemassa olon ja oman osuutensa kaikessa luomisessa. Rahaan ja materialismiin sitoutuneet
yhteiskunnat johtajineen ovat antaneet tilaisuuden ja ruokkineet kaikenlaista pahuutta. Seuraukset ovat näköpiirissä ja on selvää, että tätä taistelua ei voiteta materialistien keinoilla.

Jokainen ihminen valitsee puolensa tässä taistelussa. Mahdollistamme terrorismin etenemisen sillä, että emme välitä tarpeeksi. Emme rakasta elämää vaan olemme välinpitämättömän omahyväisiä. Nyt kun tappaminen kolkuttelee omaa lintukotoamme, kyyristymmekö koloihimme odottamaan seuraavaa iskua? Emme vieläkään näe tarpeeksi syvälle, emmekä suostu muuttamaan itseämme parempaan suuntaan. Jatkammeko katkeraan loppuun saakka vai suostummeko heräämään?

Herääminen on tietoisuuden laajenemiseen johtava kokemus. Tarvitsemmeko näitä viheliäisiä uutisia ja kokemuksia pahuudesta, tullaksemme tietämään keitä oikeastaan olemme? Tarvitsemmeko yhä edelleen pelkoa ja kauhua, jotta ymmärtäisimme mitä rakkaus ja välittäminen on. Tarvitsemmeko enenevässä määrin menetyksiä, jotta alkaisimme tajuamaan, että kaikki on jatkumoa, ammoisista ajoista, tähän päivään ja ikuisuuteen. Opimme kovissa kokemuksissa ja olemme kaikki vaikuttamassa tapahtumiin omien asenteiden ja ajatuksien kautta. Hautoessamme kostoa, vihaa, kaunaa ja kateutta energisoimme toisaalla tappajia, jotka tekevät tekonsa synnyttämissämme energioissa. Energiatietoisuus on avain kaikkeen kehitykseen niin hyvässä kuin pahassa.

Pelko on rakastamisen vaskohta. Rakkaus poistaa pelon, koska rakkaudessa luottamus hyvään kasvaa. Meidän jokaisen on opeteltava rakastamaan elämää ja ensimmäisenä kohteena on oma itse. Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi. Et voi rakastaa lähimmäistäkään, jos vihaat itseäsi. Rakkaus tarkoittaa Jumalan olemassa olon tunnistamista ja oman henkisyyden hyväksymistä. Maailmastamme voi tulla parempi paikka vasta sitten, kun yksilö, ihminen tietää ja ymmärtää oman olemuksensa syvimmän tason. Olemme aineellishenkisiä olentoja ja sitoutuessamme pelkästään aineeseen, käänämme selkämme henkisyydellemme. Henkisyydestä kumpuaa todelliset voimavarat ja kyvykkyys muuttaa vallitsevaa tilaa. Jokainen on tässä historiallisessa kohtaa vaikuttajan paikalla.Voimme yhdessä korjata virheet ja muuttaa suunta parempaan.

Matka tähän on ollut pitkä, vaikea ja täynnä muuttuvia olosuhteita ja kokemuksia. Kaikesta kaaoksesta huolimatta olemme nyt tässä eli se tarkoittaa selviytymistä. Emme saa antaa itsemme liukua taaksepäin menneisyyden hämäriin, koska ainoa tie vapauteen on edessäpäin. Meidän on energisesti liityttävä toisiimme valon ja rakkauden hengessä. Ensin meidän on hoidettava itsemme kuntoon ja sitten voimme operoida muiden ja koko suurenmoisen planeettamme hyväksi.


Olemme lähellä ns. kriittistä pistettä maapallomme tietoisuudentason nousussa. Se tarkoittaa pimeyden väistymistä ja valon murtautumista esiin kaikessa elämässä.

Suunnatkaamme ajatuksemme rakkauteen, valoon ja voimaan aikaisempaa voimallisemmin. Emme saa enään jättäytyä välinpitämättömyyden valtaan, vaan meidän tehtävämme on pitää ääntä hyvän puolesta.


Tähän olemme kaikki kykeneviä ja se on meriittimme tässä murroksen ajassa.
 Taivaallinen Isä, kaiken luojana, siunaa pyrkimyksiämme tehdä oma osuutemme.





torstai 1. kesäkuuta 2017

Kohtaamisia

Ajan laatu on merkittävä meille jokaiselle. Nyt on tarjoutunut mahdollisuus oppia tunnistamaan elämää kannattelevat ja sitä murentavat energiat. Jokainen meistä on matkallaan siinä kohdassa, mihin on kyennyt etenemään elämissään. Olemme monella eri ulottuvuuden tasolla, vaikka uskottelemme muuta. Elämän tasot eivät avaudu muutoin kuin ottamalla selvää, tutkimalla ja keräämällä tietoa ja kokemuksia.

Kohtaaminen itsensä kanssa on huikaiseva kokemus. Suunnatessamme huomiomme ulkoisiin ilmiöihin ja ihmisiin, käännämme väistämättä selkämme omalle omimmalle itselle. Voimme etsiä vastauksia lopputomasti ulkoisesta, kun kaikki löytyy sisäisestä. Miten päästä itsensä luo? Miten kyetä kuulemaan ja aistimaan ääretöntä?

Katsoessani omaa elämää, näen itseni toteuttamassa omaa käsikirjoitustani. Käsikirjoitus ei aina ole ollut helppoa luettavaa eikä epävarmuuksien aikoina toteuttaminen ole onnistunut. Pyrkimykseni on ollut vilpitöntä ja siitä olen onnellinen. Ihmisten kanssa olen kohdannut elämän koko kirjon, ilot, surut, menetykset ja onnen tunteet. Jokaisella on ollut sama kaipuu päästä etenemään ja olemaan onnellinen tai edes joskus rauhassa itsensä suhteen.

Rauhaan pyrkiminen on sisäisyydestä nouseva kaipaus. Henkinen tasapaino ja rauha ovat tiloja, joita jokainen tarvitsee. Elämän myllerrykset jättävät kuitenkin vähän aikaa hiljentymiselle, jos itse ei tee valintoja sen mahdollistamiseksi. Kiire ja stressi pakottavat ihmisiä juoksemaan ja näyttää siltä, että he juoksevat pakoon itseään. Sitä ydin olemusta, joka on aina olemassa uskoipa siihen tai ei.

Sisäisen viisauden esille tuleminen näkyy tavoissa toimia. Poissa on pelko, hätäily, kontrollointi ja liian suuret odotukset. Poissa on epätietoisuus elämän perustasta, rakkaudesta ja sen voimasta. Poissa on omistamisen halu, omaisuuksien haaliminen ja vertaileminen. Viisaus on läsnäolemisen ydin tai läsnäoleminen on viisautta.

Jossakin käänteessä ystävät ja ihmiset kaikkoavat. Tulee hiljaisuus ja tila olla yksin. Yksin oleminen ei ole yksinäisyyttä vaan pyhä hetki elämän polulla. On aivan sanomattoman siunattua olla itsekseen. Kokemus, joka muuttaa tulevaisuuden ja elämän. Entinen itse kuoriutuu kaikesta vanhasta, ahtaiksi käyneistä tavoista ja tottumuksista. Uusiutunut minuus on kuin untuvikko, joka tarvitsee kovin vähän tai ei ollenkaan, sitä entistä.

Rohkaisen kaikkia lukijoita hakeutumaan itsensä äärelle. Nyt on aika siirtyä uuteen vaiheeseen, jonka kivijalka rakentuu henkisyydelle ja rakkaudelle. Rakkaus kasvaa kokemuksen tasolle, kun on tehnyt itsensä kanssa sovun. Samalla tulevat sovituksi kaikki menneet ja tulevat. Olla perillä tarkoittaa tätä tilaa ja hetkeä. Olla se joka on, jokaisessa hengenvedossa siunauksellisuuden tuntu.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Murroksen kautta muutokseen

Ihmiskunta muodostaa suuren yhteisön, joka oikeastaan on pienen pieni universaalissa mittakaavassa. Ymmärryksemme ei riitä hahmottamaan kaikkiallisen suuruutta, koska olemme itsetietoisuudessamme juuttuneet minimalistiseen ajatteluun ja hyvin sitoviin uskomuksiin. Uskottelemme fyysisen todellisuuden ainoaksi todeksi ja samalla jätämme huomiotta suunnattoman henkisen potentiaalin.Ymmärryksemme ja uskomuksemme muuttuvat kokemuksellisuudessa ja siksi edistymisemme on vaivalloista.

Menneisyydessämme ovat avaimet tulevisuuksimme. Historiamme kuvastaa pyrkimyksiämme verratessamme entisajan ihmisiä ja yhteisöjä tähän aikaan. Voimme nähdä huikean kehityksen tekniikassa, mutta miten ihmisen henkilökohtaisessa edistyneisyydessä on käynyt? Ongelmat ovat lisääntyneet ja yhä useampi ihminen taistelee hyvinvointinsa suhteen fyysisellä ja henkisellä tasolla. Ihmisen kokonaisvaltaisuus, asioiden ja tapahtuminen vaikuttavuus kaikkeen on unohdettu. Oireilua on alettu diagnosoimaan ja lääkitsemään, kun sen alkusyyt on haluttu jättää huomiotta.

On tärkeää yrittää päästä perille tietyistä luonnon ja ihmisen lainalaisuuksista. Tietoa on kerätty ja tutkimuksia tehty vuosikymmeniä. Kuitenkin jokaisen ihmisen henkilökohtainen elämä, on ihmiselle itselleen, huikea tutkimuksen kohde. Edistymistä ja kehitystä ei voi mitata ulkoisien statuksien kautta vaan henkisinä kokemuksina, tapoina, pyrkimyksinäö ja tahtona. Ulkoinen maailma on heijastusta ihmisen sisäisyydestä, koska ihminen itsessään luo ja valitsee tapansa toimia. Ne, jotka ovat sitoutuneet materialismiin elävät materailismin maailmassa, kilpailuineen ja hankkeineen. Kuitenkin heissäkin on henkinen ydin, mutta sille ei anneta arvoa eikä siihen kiinnitetä huomiota. Henkisen itsen laiminlyönti on suurin läntisenmaailman trauma. Traumatisoituneet yksilöt elävät hengettömyydessä ja tuolloin käyttäytyminen on itsekästä, välinpitämätöntä ja väkivaltaa ihannoivaa. Kilpailu paremmuudesta ja taloudellisista eduista vääristää yhteisön elämän mahdottomaksi johtaa. Muurros syntyy, kun ihmisen tietoisuuteen syntyy toive paranemisesta. Yksilön havahtuessa seurauksena on yhteisön herääminen.

Itsekkyyteen ja ahneuteen syyllistyvät jäävät väistämättä vähemmistöksi. Heidän traumansa on ahneus ja luulo, että valta säilyisi loputtomasti heidän käsissään. Romahtavassa yhteiskunnassa kaaos on tunnuspiirre muutoksen rantautumisesta yksilöihin. Uskomukset ja luulot murenevat totuuden tullessa nähdyksi ja koetuksi. Paluuta menneeseen ei ole, joten kyse on edistymisestä.

Tänään

Yksilöt käyvät elämässään läpi murroksen ja koska kysymys on henkilökohtaisesta elämästä, tunnelmat ja kokemukset voivat olla musertavan ahdistavia. Se, mihin on uskonut ja luottanut lakkaa olemasta sitä, mitä on kuvitellut. Putoamisen tunne, hukkuminen, eksyminen ja kipu viittaavat meneillään olevaan suureen mullistukseen. Ulkoinen menttää vähitelleen merkityksensä ja ihminen on pakotettu vetäytymään. Voimavarat eivät riitä statuksien ylläpitämiseen ja kaikki turha laitetaan sivuun ihmisen itsensä toimesta.

Jäljelle jää hyvin vähän tai ei ollenkaan siitä mitä aiemmin piti tärkeänä. Materialistiset arvot lakkaavat olemasta ja samalla henkinen todellisuus näyttäytyy. Voi olla, että tuskallisuus saa aikaan pakenemista tai itsetuhoisuutta. Osa ihmisistä ei halua vieläkään kasvaa ja edetä uuteen vaiheeseen vaan pidättäytyvät vanhaan. Heidän auttamisekseen on hyvin vähän tehtävissä, koska syyn ja seurauksen laki on ehdoton. Kukaan ei voi elää toisen puolesta ja tämä on yksi kovin oppimiskokemus.

Kehitystä ei voi ohittaa ja keinoja oikaista ei ole olemassa. Uudessa elämässä ei voi olla vanhaa, koska vanhan täytyy väistyä itsestämme. Ihminen ei voi huijata Luojaansa, itsensä huijaamisessa ihminen on  mestari. Totuudelliseen elämään siirtyminen tuo esille valheet, joiden varassa elämää on yritetty elää. Juuri tänään murroksen aallot pyyhkivät jokaista ihmistä. Ihmisestä itsestä riippuu mitä hän tekee, mihin ryhtyy ja miten asennoituu. Muutos on totta ja sitä ei voi muuttaa lieventää tai mitätöidä. Ainoa asia, mihin voi vaikuttaa, on asenne. Niin pitkään, kun kouristuu vanhaan, tuska yltyy, Heti, kun suhtautuminen muuttuu, tuska laantuu ja lieventyy. Valinta on itsellä ja seuraus on elettävä.

Ymmärrys oman elämän liittymisestä kaikkiin muihin, on henkisen murroksen suurin oivallus. Irrallisuuden päättyminen vapauttaa henkisen sidoksen. Vuosituhantinen harhailu saa aivan uuden merkityksen ja elämän tarkoituksenmukaisuus selkenee. Syy elää ja olla olemassa on uuden vaiheen alku. Ymmärryksen valo syttyy vain kerran ja se ei koskaan lakkaa olemasta. Matka siihen taivaalliseen oivallukseen on jokaisella äärettömän pitkä, vaikea ja haastava.

Mitä sitten?

Sitten muuttuu nyt hetkeksi. Ikuisuus väreilee tässä hetkessä, joka jatkuu jatkumistaan. Muoto voi muuttua ja muuttuukin, mutta nyt on tietoisuuden tila. Aikamatkailu on mahdollista, siirtymät tiloista toisiin tulevat selkeiksi. Henkinen olemus voimistuessaan avaa aivan uuden todellisuuden.

Kyetä olemaan täysin nyt hetkessä kokoaa pirstaoilutuneen itsen eheyteen. Eheys ei ole selkeästi rajattu oleminen vaan tieto olemassa olosta laajemmassa kokonaisuudessa. Ystävät ja ihmiset yleensä näyttäytyvät eri ulottuvuudessa kuin aiemmin. Totuuden näkeminen on huikaisevaa, koska se on ikuista. Valheiden romahtaminen voi tehdä ihmisestä heikon ja voipuneen, mutta ei mene kauaa, kun voimavarat alkavat elpyä. Turhuus muuttuu todeksi.

Olla tosi itselle ja toisille on oppi, mikä jouduttaa tätä murroksen aikaa. Kaaosmaisuus lakkaa, kun totuus näyttäytyy jokaisen ihmisen olemuksessa. Olla totta tänään tarkoittaa ikuisen olemuksen esille tuloa ja voiko mikään muu olla merkityksellisempää?



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Usko paranevasi

Lääkäri voi olla ensimmäinen hyvin vaikuttava lumelääke eli placebo!  Auktoriteetin sana vaikuttaa kuulijaan tietyn mekanismin kautta. Mekanismi on tutkittu ja siitä tiedetään, mutta edelleenkään sitä ei täysin hyödynnetä tai sitä ei haluta ottaa käytöön tiettyjen taloudellisten intressisidoksien vuoksi. Lääketeollisuus yrittää kaikella tavoin hidastaa placebosta tiedottamisesta, koska miljoona virrat alkavat hyytyä ihmisten tietäessä omista voimavaroistaan enemmän. Lumelääkettä vähätellään ja tavalliset ihmiset menevät lankaan, koska uskovat sen mitä markkinamiehet todistelevat.

Useissa kokeissa on päädytty siihen, että placebo toimii kiistatta. Ihmisten välisiä eroja on olemassa, mutta tilastollisesti vaikuttavuus on huomattava. Miten sitten tavallinen ihminen kipuineen ja kolotuksineen voisi saada placebon käyttöönsä? Tarvitaanko siihen lääkäriä tai hoitajaa vai voisiko pelkkä uskomus antaa saman vaikutuksen? Placebossa on kysymys uskosta ja jo raamattu todistaa, että usko siirtää vuoria!

Placebo testeissä käytetään ns. sokeripilleriä joiden on vakuuteltu auttavan. On testejä, joissa pillerin ottaja ei tiedä ottavansa placeboa. On myös kokemuksia, kun on kerrottu, että tässä on nyt placebo ja katsotaan saatko siitä apua. Ihme-kummassakin tapauksessa paranemisia ja tilan kohenemisia on tapahtunut. Myös niissä, joissa tiedetään, että pilleri on sokerista tehty.

Miten voimme saavuttaa uskomisissamme tason, että "vuoret" siirtyvät? Kysymys, joka herättää monenlaisia ajatuksia. Kysymys täytyy olla luottamuksesta ja voimakkaasta uskomisesta. Halu parantua ei riitä, toki se voi auttaa, mutta siihen täytyy liittyä syvä näkemys ja motivaatio. Entä jos alkaisimme testaamaan asiaa omaehtoisesti? Kirjaisimme vaikutukset ja menetelmät muistiin yhteenvetoja varten.

Seuraavan kerran kivun tai sairauden kolkutellessa ovellamme, nappaamme sokeripillerin ja uskomme paranemiseen. Sanomme itsellemme olen terve ja hyvinvoiva. Tutkimukset tukevat uskomuslauseiden käyttöä joten se kannattaa liittää kokeiluun. Entä jos emme odota sairauksia vaan alamme yksinkertaisesti elämään tervettä ja hyvinvoivaa elämää. Näemme itsemme virkeinä, voimallisina ja onnellisina. Salaisuus piilee siinä-siis meissä jokaisessa.

Seuraavan kerran mennessämme lääkäriin, olkaamme varovaisia. Lääkärillä voi olla todellisuudessa myös siemenet sairastamiseen pitkään ja pysyvästi. Vähättelevä, negatiivinen ja sairautta korostava puhe saa meidät uskomaan sairauteen, ei paranemiseen tai edes siihen mahdollisuuteen, että voimme olla terveitä. Olemme auktoriteetti uskovaisia, mutta he eivät välttämättä tiedä omaa vaikuttavuuttaan vaan käyttävät valtaansa vastuuttomasti. Siksi meidän on oltava hereillä ja pysäytettävä negatiivinen puhe. Ongelmallista, koska moni ei uskalla avata suutaan itseään koskevissa asioissa ja varsinkin kun vastapäätä istuu arvonsa tunteva valkotakkinen.

Hyvinvointi on tasapainoa itsen ja ulkoisten olosuhteiden kesken ja välillä. Tietoinen mieli ja ajatus luovat todellisuutemme ja uskomuksemme määrittävät lopullisen sisällön. Uskotelemalla ja uskomalla hyvään vaikutamme sisäiseen itseemme joka heijastuu kehollemme. Alamme voida paremmin ja paraneminen jatkuu niin kauan, kun olemme siinä vireessä. Kömmähtäessämme luulemaan muuta kehomme reagoi jälkijunassa. Kehomme on paikka johon uskomuksemme laskeutuvat viiveellä.  Immuunivaste puolustaa terveyttämme ja vaikutamme vasteeseen tuntemuksien ja uskomuksien kautta. Systeemi on tunnistettu ja henkisesti virittyneet ihmiset elävät tässä todellisuudessa.