Valo, valona, valoksi, valoon....

Jumala on valo tai Jumalan ilmenemistä voidaan kuvata valona. Pyydän sinua matkalle hengen maailmoihin. Kysyt, onko sen mahdollista? Olemme kaikki henkiä, meillä on päällysteenä aineellinen keho ja niillä, jotka ovat siirtynet kehollisesta elämästä hengenmaailmaan, heillä on energia keho. Olemme kaikki Jumalan lapsia ja liitymme toisiimme mitä upeimmilla yhteyksillä. Kyse on meidän kehittymisemme tilasta, henkisestä avautumisesta, henkistymisestä. Ne joitka ovat vielä siinä luulossa, että ei ole olemassa mitään muuta kuin aine, ovat poissa asemilta. Heidän henkiset vastaanottimensa ja lähettimensä ovat vielä ns. teon alla.

Miten voit matkustaa eri sfääreihin? Kehittämällä ja avautumalla niille ulottuvuuksille, missä yhteytesi oppaisiisi mahdollistuu. Ajattele, kanssasi työskentelee oma henki tiimisi. Heitä on useampia ja he kaikki tekevät työtä sen eteen, että sinä sallisit itsellesi aikaa tutustua ensin itseesi ja sitten heihin. Vapaa tahtosi on kasvusi perusta. Mitä enemmän annat itsellesi aikaa tutkia elämää ja sen ilmiöitä, sitä varmemmin saat yhteyden Heihin. Vapaata tahtoasi ei voi kukaan ylittää, koska kyse on sinun elämästäsi, kehittymisestäsi ja vartumisestasi henkiseksi-, itsensä tiedostavaksi olennoksi Kukaan ei koskaan voi pakottaa sinua. Vastaat siis täysin elämästäsi ja valinnoistasi itsellesi. Jumalan lait ovat pysyviä lakeja ja kaikki elämä mukautuu niihin. Se minkä kautta kehittymisesi ja kasvusi mahdollistuu on 100% oikeudenmukaisuus suhteessa muihin ja suhteessa itseesi. Luot oman "urasi" ja vastaat tuloksista. Kasvussa on kyse hioutumisesta.

Rukous on silta Jumalan luo.  Henki ylevöityy rukouksessa. Mieli keskittyy ja sydän rauhoittuu. Meditaatio on Jumalan kuulemista, kuuntelemista. Juuri meditaatio avaa yhteyden henkitiimiisi. Mielesi asettuu sille taajuudelle, että voit olla yhteydessä heihin. Niin kauan kun pääsi pälpättää, et saa asemaasi kohdalleen. Häiriöt estävät ymmärryksen vahvistumista ja kun kaipaamaasi yhteyttä ei synny, niin turhautumisesi saattaa estää koko asian. Olemme niin kärsimättömiä ja saamme sen vuoksi mennä pidemmän kaavan mukaan. Jos vain sallit itsellesi hiljentymisen ja suhtaudut siihen voimaannuttavana tekijänä elämässäsi, niin kohta huomaat edistyneesi. Henkitiimisi tekee tosissaan työtä sen eteen, että he ovat siellä valmiinä, kun sinä saat itsesi siihen tilanteeseen, että käännät vastaanotintasi heitä kohti.

Lue tämä "tarina" ja paina se mieleesi. Sulje silmäsi ja kuvittele miten tämä tapahtuu. Kuvittele itsesi päähenkilöksi ja anna mennä.

" Istun tässä aivan rauhan sydämessä. On aika siirtyä katsomaan miltä ihminen näyttää hengenmaailmasta päin katsottuna. Oppaani ovat valmistelleet minulle huikean matkan ja minun osuuteni on nyt vain nauttia kokemuksesta. Olen valmistautunut tälle matkalle hyvin. Kaiken mahdollistaa rauha tässä tilassa missä olen. Mikään ei saa häiritä minua. Se on minun osuuteni ja kun se puoli on kunnossa, voin aloittaa.

Suljen silmäni ja hengitän kehoni, mieleni, aivoni, hermojärjestelmäni rennoksi. Kaikki jännitys katoaa ja tilalle tulee miellyttävä lämpö. Suljettujen silmäluomien alla näen värejä jotka ovat merkkinä siitä, että oppaani jo odottavat minua. Sieluni istuin, kolmannen silmän kohdalla otsalla, lämpenee. Päästän irti ja liun tai liikun hengessä ylöspäin. Oppaani ovat ympärilläni, tunnen sen kihelmöitinä, lämpönä, turvallisuutena.

Valtava valo verkosto avautuu eteeni. Se jatkuu ylöspäin, sivulle ja alaspäin. Hienot energia virrat muodostavat energiaverkoston ja pisteiden sisällä on henki/sielu. Kaikki liittyy kaikkiin. Osalla "asemista" on himmeä valo, osalla pimeää ja suurin osa on täynnä valoa. Oppaani selittää, että valon määrä paljastaa sen, missä tilassa henki on. Valoisuus merkitsee tietoisuuden tilaa. Jumala säteilee valossa ja ne asemat joissa on valoa, ovat jo yhteydessä muihin, mutta valottomat asemat viestivät sielusta, joka vielä nukkuu eli ei ole tietoinen itsestään eikä hengestään.

Nousemme aina vain ylöspäin ja ymmärrän, että olemme nyt rajalla, jonne minä en voi päästä.Saan kuitenkin katsoa avautuvaa näköalaa. Hämmennys ja häikäistyminen ovat ne kuvaavat sanat, jolla voin kuvata näkymää. On mahdotonta pukea sanoiksi sitä, millä ei ihmisen kielessä, ole ilmausta.

Palaamme alaspäin ja menemme paikkaan, jossa asemilla ei ole valoa. Se ahdistuneisuuden tunne, mikä ympäröi tätä osaa, saa minut itkemään. Ymmärrän nyt, kuinka ihminen tietämättään sulkee itsensä pois valosta eli Jumalasta. Valo verkostot ovat kytkettyinä, mutta ihminen ei osaa, tahdo ja halua ottaa niitä käyttöönsä. Hän on pimeydessä ja omien ahdistavien pelkojensa vallassa. Tunne suurta surua, mutta oppaani sanovat, että jokainen ihminen on käynyt läpi tämänkin vaiheen. Se ei kestä loputtomiin ja kasvua tapahtuu myös pimeydessä. Ole huoleti, mutta jos tahdot, niin muista rukoilla niiden puolesta, jotka elävät pimeydessä. Ovatpa ne henget maanpäällä kehoissaan tai täällä henkimaailmassa. Rukoileminen vahvistaa Jumalan energioita. Kuvittele miltä siitä hengestä tuntuu, kun hän kamppailee omassa pimeydessään, kun yhtä äkkiä hänen asemansa ulkopuolelle syttyy valo? Pimeys väistyy ja henki herää väistämättä. Kyse on hänen tahdostaan, mutta me muut voimme viedä valoa hänen lähelleen. Se on hyväntekemistä ja sillä on suuri siunaus."

Palaamme kotiin, minun asemallani. Katson sitä uusilla silmillä. Voi Jumalani, turhaan en ole opetellut kärsivällisyyden läksyjäni. Nyt sen ymmärrän. Kiitollisuus täyttä minut.Ymmärrän nyt, kuinka eteneminen tapahtuu. Se on työtä siinä missä on. Jokaisena hetkenä valitsen puoleni ja joko lisään valoa tai tuon varjoja elämääni. Mitä enemmän kytkeyden valoon eli Jumalaan, sen paremmin näen ja ymmärrän tekojeni seuraukset. En halua lisätä pimeyttä. Kitken siis kaiken negatiivisuuden, epäilyn ja pelon elämästäni. Varaan aikaa rukoilulle ja hiljaisuudelle, että pysyn valossa. Auttakoon hyvä henkimaailma, oma henkitiimini minua siinä. Näen kuinka valo virta sykkii ja soi. Kytkeyden siihen virtaan kaikesta sydämestä, kaikesta sieluni halusta. Energia impulssi singahtaa ylöspäin, asemani ikkunoista loistaa kirkas valo.

Paraneminen

Tunteiden yhteys kehon järjestelmiin on tutkittu tosi asia. Varmin keino sairastuttaa itsensä, on hautoa negatiivisia tunteita. Mistä negatiiviset tunteet ovat sitten peräisin? Mikä saa ihmisen tuntemaan kauaa, kateutta, vihaa, mustasukkaisuutta, inhoa... Mitä ihmiselle on tapahtunut ja milloin, kun hänen reagoimisensa elämään, värittyy kielteisesti? Kyse on varhaislapsuuden kokemuksista ja niiden mallintumisesta alitajuntaan. Paranemisen avaimissa ( Loydin ja Jhonssonin kirja, suomeksi) on selkeä kuvaus, miten mekanismi toimii. Kouluikään mennessä kokemuksien herättämät tunteet jäävät alitajuisiksi vaikuttimiksi. Myöhemmällä iällä myös traumaattiset kokemukset muuttuvat alitajuisiksi malleiksi. Mallit putkahtavat pintaan jossakin tilanteessa, mikä muistuttaa ihmistä aiemmasta kokemuksesta. Siellä on siis se varasto, josta ihminen ammentaa mallinsa reagoida. Mikä valtava varasto!

Arjessa on tapahtumia, jotka saavat ihmisen mielen syttymään negatiivisesti. Sytysjärjestelmä toimii automaattisesti eikä ihminen kykene, ainakaan pitkään, vastustamaan reagointiaan. Tässä on äärimmäisen tärkeä asia. Tietäessämme, että negatiiviset, elämän kielteiset, tunteet sairastuttavat ihmisen, niin ymmärrämme, että kun syy on alitajuinen( tiedostamaton), paranemista ei voi tapahtua oireita puuteroimalla, syyn jäädessä edelleen muhimaan ihmisen järjestelmiin. On mentävä ajattelussa paljon pidemmälle, kuin pinnan raapaisuun. Mitä sitten tapahtuu ihmiselle, kun hän hakee apua esim. vatsan ongelmiin, joiden alkusyy on usein pelko, liika huolehtiminen, jännittäminen? Hän saa todennäköisesti kemiallista lääkettä, joka voi helpottaa oiretta ( kipua, kouristusta), mutta missän tapauksessa, se ei poista oireen syytä.

Koululääketiede, joka on suoraan kytkeytynyt kemiallisiin lääkkeisiin ja lääke bisnekseen, on vuosikymmenet tarjonneet oireiden puuterointia alkavien sairauskien kanssa painiville ihmisille. Seuraukset voimme nähdä sairauksien ja sairastumisien määrissä. Jos ne lääkemäärät, mitä ihmiset ovat popsineet, parantaisivat ihmisiä, yhteiskunnassa ei pitäisi olla ainuttakaan potilasta, ei kroonikoita, ei dementia osastoja. Kauheinta tässä on se, että yhteiskunnan virallinen taho on sitoutunut vain ja ainoastaan koululääketieeteeseen. Vero euroilla rahoitetaan systeemiä, mikä sairastuttaa ihmisiä ja sitouttaa ihmiset syömään lääkkeitä, jotka vain sairastuttavat lisää. Systeemin pitää pyöriä millä hinnalla hyvänsä!

Mitä sitten tekee ihminen? Syö pillereitä, kuureja kuurien perään, henkensä kaupalla! Ottaa rokotteita, joiden sisällöt on todettu sairastuttaviksi. Ja kaiken kukkuraksi uskoo virallisen tahon uskotteluja siitä, että ei ole olemassa muita keinoja hoitaa itseä. Kaikki muut hoitokeinot on teilattu tai mustamaalattu. Ne on asetettu toimimaatomien tai jopa vaarallisten asioiden listoille. Yhä edelleen perusterveyden piirissä työskentelevät eivät saa ohjeistaa asiakkita menemään luontaishoitajalle tai ravintoterapeutille. Jos ihminen itse ota vastuuta omasta hyvinvoinnista, hänestä tulee koululääketieteen uhri.

Maailmalla on onneksi niitä tutikija lääkäreitä, joiden ideologia ei ole lääkemarkkina bisneksen sokaisema. Onneksi on olemassa internet, jonka avulla ihminen pääsee ottamaan selvää, mitä muualla maailmassa puhutaan asioista. Tietoa ei voi enää pantata eikä pimittää. Ongelma on vain se, miten saada ihmiset olemaan kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan? Tuntuu, että suurinta osaa ihmisiä, ei voisi vähemmän kiinnostaa koko asia.

Paluu alkuun eli miksi ihminen sairastuu? Ennen sairastumista ovat oireet, joko mielelliset tai keholliset. Niiden alku juuret ovat siis siellä alitajunnassa. On löydettävä avaimet alitajunnan oveen, että voi alkaa työskentelemään oikeiden asioiden kanssa. Niiden syiden kanssa, mitkä muhivat siellä ja saavat ihmisen ennen pitkää sairastumaan ja sairastamaan. Kysymys kuuluu, onko olemassa avaimia? Luojan kiitos on! Ja kaiken kukkuraksi ne toimivat paremmin kuin hyvin. Tässä kohtaa pyydän sinua lukemaan aiemmin kirjoittamani kirjoitukset Paranemisen avaimista. Hanki se kirja ja lue. Kirja avaa sinulle ovet, mutta sinun tulee tehdä harjoituksia. Pelkkä lukeminen ei riitä.

Pane merkille, kuinka moni läheisesi sairastaa tai oireilee? Kuinka monella on dosetti täynnä pillereitä ja koko elämä pyörii pilleri rumban tahdissa? On totta, että lääkkeiden syöntiä ei saa lopettaa ilman hoitavan lääkärin ohjeistusta. Eri asia on, mistä löytää se lääkäri, jolla on rohkeutta purkaa kenenkään dosetin sisältöä? Tärkeintä on alkaa puhumaan näistä asioista. Haastamaan myös lääkäreitä ottamaan selvää muunlaisistakin hoidoista, kuin mitä he harjoittavat. Niin kauan, kun olemme kyykyssä lääkärien auktoriteetin edessä, emme voi odottaa muutosta vallitseviin tapohin. Tiedän monia, jotka käyvät lääkärissä, saavat resetin, mutta eivät hae lääkkeitä. Toisaalta on myös niitä, jotka hakevat lääkkeet, mutta eivät syö niitä, koska Kela voi evätä tiettyjä etuisuuksia, mikäli ihminen kieltäytyy syömästä pillereitä.

Vastuu omasta hyvinvoinnista on itsellä. On ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta sairastavat. Sairauden merkitys on aina pysäyttää ja kasvattaa ihmistä. Kuitenkin se hoito, mihin suostuu, tulisi kaiken järjen mukaan olla hoitavaa, myös pitkällä aika jänteellä. Emme saa päästää itseämme urhin asemaan, koska silloin avaamme väylän tulla hyväksikäytetyksi. Oman tahdon ja sinnikkyyden avulla voimme muuttaa vallitsevia olosuhteita. Vain muuttamalla itseä, voimme muuttaa maailman. Mistä kannattaa aloittaa? Tässä on alku...

Oletko jo kotona?

Kotona oleminen on sisäinen tila, joka tarkoittaa lepoa, rauhaa ja täyttymystä. Olla omassa itsessään siinä tunnossa, että näin on hyvä ja oikein. Oletko sinä jo kotona? Minkälainen on sinun kotisi? Tarkastelua voi tehdä monesta eri suunnasta, mutta se johon haluan sinua herätellä, tarkoittaa sinun henkistä tilaasi, tasoasi. Taso on sana, jota vieroksun, sen vuoksi, että se luo mielikuvan alemmasta tai ylemmästä tasosta. Vertailemme itseämme toisiin ja mittaamme kehitystämme, mikä ei anna oikeutta, koska olemme jokainen juuri siinä tilassa/tasolla, missä kykenemme olemaan. Se on kokemuksiemme tulosta. Emme voi olla missää muualla, kuin siinä missä olemme. Voimme vapauttaa energiamme ja miettiä lähinnä sitä, olemmeko tyytyväisiä siihen, missä olemme?

Henkisellä matkalla ollessamme, vaellamme kotiamme kohti. Olemme paluu muuttajia tai muuttujia. Kokemuksemme on avannut etemme koko elämän kirjon. Mitä olet poiminut mukaasi? Tarkastele sisäisyyttäsi ja kysy, tarvitsetko sinä kaikkea sitä, mitä kannat mukanasi? Eikö tarkoituksena ole purkaa kaikki vanhentuneet viritykset, tuntemiset ja taakat? Paluu muuttujina viemme kotiimme vain itsemme, kaikki muu on ylimääräistä.

Kuinka paljon ylimääräistä? Nyt voi tutkia sitä fyysistä asuntoa, jota myös kutsumme kodiksemme. Sanootanhan, että asunto kuvastaa omaa itseä, elämää ja asenteita. Mistä muualta voit aloittaa itsensä etsimisen, kuin asunnon tavara määrien seasta? Kaappien pursuavista hyllyistä tai varastojen kätköistä, niiden tarpeellisten tavaroiden, hyödykkeiden, käyttöesineiden, tunnearvoa sisältävien aarteiden alta? Miten paljon ja miten merkityksetöntä? Paitsi, että ilman tätä, en olisi päässyt tähän tilaan. Tarvitsee tulla täyteen, että voi alkaa tyhjentämisen. Tärkeintä on ymmärtää miksi tekee asioita, muutoin ei kokemuksilla ole mitään merkitystä. Kyse on tiedostamisesta.

Juuri tiedostaminen tarkoittaa henkistä näköalaa. Ymmärtää, että kaikella tekemisellä on tarkoitus, syy ja seuraus. Teemme tätä elämämme matkaa tarkoituksesta, ei sattumanvaraisesti. Juuri siinä pisteessä ymmärrys avautuu ja alat tehdä kotimatkaa. Ennen sitä voit vaeltaa elämästä elämään, toistaen samaa kaavaa, tulematta koskaan perille. Kotiin päästään vain ja ainoastaan tietoisuuden kautta. Tietoisuus avautuu, etenee ja läpäisee kaiken tietämättömyyden, uskomusjärjestelmät ja instittuutiot. Lopulta se valaisee kaiken niin, että ei ole enää kysyttävää. Juuri silloin ihminen astuu kotiin. On olemisen tila. On yhteyden tila.

" Matka on elämä, jonka sielu tekee vapaasta tahdostaan. Tullakseen siksi, mikä se on alunperin. Kuitenkin niin, että tiedostaa olevansa se, mikä on. Tiedostaa olevansa matkalla omaksi itsekseen. Silloin ei etsi vastauksia ulkopuolelta, vaan kääntyy sisäisyytensä. Maailma on mielentila jota tarvitaan niin kauan, kun tietoisuus nukkuu. Maailma lakkaa yksilön mielessä, kun taivas täyttää sen.
Taivas tulee maailmaksi ihmisen, yksilön kautta. Jokainen sielu syttyy valoon ja siinä valossa ei ole tilaa maailman pimeydelle. Mitä sinun tulee tehdä, jotta sieluusi syttyy elämän valo? Vain sinä voit tietää, koska olet oman tilasi ja olemisesi keskiö. Ytimesi ei koskaan häviä, lopu eikä kuole. Et voi muuttaa elämääsi muutoin kuin muuttumalla itse. Jumala on rakkaus, joka säteilee läpi kaiken olevaisen. Jumalan tietäminen ja tunteminen on sielun koti. Sitä kohti, kaikkien kokemuksien kautta.
Ole siunattu matkalainen. Amen"

Kuolemassa ja elämässä

Läheisen kuolema saatta sinut tilanteeseen, missä sinun on pakko punnita omaa itseäsi, elämääsi ja elämäntapojasi. Niin kauan, kun sinulla ei ole kokemusta läheisen kuolemasta, et välttämättä pysähdy pohtimaan elämää sen syvemmin. Kuolema avaa uuden ikkunan elämään ja pakottaa meitä jokaista katsomaan sisimpäänsä.

Veljeni siirtyi henkimaailmaan yllättäen, vaikkakin minulla oli aavistus siitä, että hänen elämänsä täällä, ei tule jatkumaan vanhuuteen asti. Hautasimme hänet eilen. Kuinka selkeästi erotin sen, miten erilailla eri uskomusjärjestelmissä suhtaudutaan kuolemaan. Luterilaisen kirkon tapa, on ilmaista asia niin, että viimeisenä päivänä sinut herätetään... Ikään kuin veljeni sielu, olisi edelleen sen kehon sisällä, joka lasketaan hautaan. Tai että sielu nukkuu jossakin määritellyssä, mutta käsittämättömässä tilassa, niin kauan, että ruumis nousee ylös. Tämä on se suuri kysymys. Ruumiin ylösnouseminen. Veljeni ruumis siunattiin hautaan, johon on haudattu useita ihmisiä. Yleensäkkin hautausmailla on tila ongelma, joten tiettyjen vuosien jälkeen, ruumita haudataan päällekkäin. Mahtaa käydä melkoinen huiske, kun viimeisenä päivänä kaikki ruumit nousevat haudoistaan? Mietin, kuinka lapsellista ajatella niin? Ei Jumala ole niin järjestänyt lapsiensa elämää. Jokainen meistä on Hänen lapsensa ja jokaista meitä kohdellaan täysin oikeudenmukaisen tasavertaisesti. Tämäkin on yksi niitä uskomiseen liittyviä asioita, jotka voidaan kirkon auktoriteetin voimalla kuitata, ne ovat niitä uskonasioita, niitä ei voi ymmärtää.

Jumala on antanut meille ymmärryksen ja järjen käyttö on myös Jumalan lahja. Jos jätämme ymmärryksen käyttämättä ja haahuilemme vuositunhantisen uskomuksen perään, niin missä meidän kehityksemme, edistyksemme sitten laahaa tällä saralla? Ongelma on se, että emme ole vaivautuneet edes ajattelemaan koko asiaa. Olemme suuntautuneet niin toisaalle, että henkiset asiat ovat jääneet lapsenkenkiin. Nyt kuitenkin on menossa murros, koska tiede on kiistatta lähentymässä sitä, että on pakko tunnustaa Jumalan olemassa oleminen. Kaikki ei ole kaaosta, eikä missään nimessä sattumaa. On luova äly, joka luo elämää ja pitää yllä sitä. Millä nimellä sitä nyt kutsutaankin, sillä ei ole merkitystä, vaan sillä on, että vihdoinkin ihmiskunta on ottamassa suuren askeleen henkisellä kehityksen tiellä, henkisessä evoluutiossa.

Kirkonpenkissä istuessani avasin aistejani hengenmaailmaan ja koin jotakin niin kaunista ja liikuttavaa. Isäni, joka siirtyi henkimaailmaan vuonna 1984 oli veljeni kanssa katsomassa hautajaisia. Isäni tuki veljeäni, joka muutoksesta tai olomuotonsa muutoksesta johtuen, näytti vielä toipilaalta. Heidän takanaan oli runsas joukko sukulaisia. Se rauha ja rakkauden voima, mikä virtasi sieltä, on sanoinkuvailematonta. Me itkemme täällä surua, kun meidän tulisi kiittää siitä, että elämä jatkuu ja siunata lähtijää uuteen elämään. Saattaa hänet matkaan rakastavin ajatuksin, eikä vetää häntä tuskaisin ajatuksin takaisin kohti maata. Henkimaailma on todellista, koska me kaikki olemme henkiä, vaikka toisilla on erilainen " vaatetus", Meillä täällä on ruumis tai keho, heillä sellä on hengen energia.

Ollessamme Stanstedissa, sain siellä kokemuksen, joka ei anna arveluille sijaa. Isäni ja tätini toivat viestiä hengenmaailmasta ja oikein kuvien kera. Tänään ymmärrän, miksi he tulivat niin voimallisesti esille. He antoivat totisen todisteen elämän jatkumisesta ja varsinkin nyt, kun veljeni siirtyi sinne, voin vain kiittää ja jakaa tätä kokemustani teidän kanssanne. Olkoonkin niin, että epäilette ja osa ei usko. Sellaisia me olemme, emme mielellään usko, vakka näemmekin tai koemme jotakin, mikä ei sovi uskomusjärjestelmämme viitekehykseen. Torjumme kokemuksen ja todisteen, koska mieluummin pidämme yllä vanhaa tapaa, olkoonkin että se ei kestä kriittisempää tarkastelua.

Olen aina pitänyt sitä totuutena, minkä joku kertoo kokeneensa. Toisen kokemusta ei toinen ihminen voi kumota, sillä perusteella, että itse uskottelee muuta. Tämä on tärkeä ymmärtää, koska jokaiselle meistä, on oma näkemys elämään. Kumpa vapautuisimme oikeassa olemisen tarpeesta ja toisen mitätöinnistä, niin elämämme olisi paljon moniulotteisempaa ja rikkaampaa. Kumpa oppisimme antamaan arvon elämälle emmekä kiinnittyisi mielipiteisiin tai väittämiin, onko se niin tai niin. Itse elämä on se syy, miksi olemme täällä. Jokaisena hetkenä joko lähennymme ydintä tai välinpitämättömyyttämme sidomme itsemme. Etenetkö sinä, vai oletko jumissa omien uskomuksesi verkossa?

Yhteys elämään on se voima, joka virtaa lakkaamatta. Veljeni ruumiin hautaaminen voimistaa minua suunnattomasti. Hän on muuttanut uuteen kotiin, uuteen osoitteeseen, jossa on kaikki niin selvää ja selkeää. Jumalan rakkaus kantaa niin häntä, kuin meitä täällä. Meidän on jatkettava tällä tasolla niin kauan, kuin on tarkoitettu. Sen ajan, aijon tehdä työtä, kaikessa siinä, missä pitääkin.

" Maan lapset, katsokaa taivaan kirkkautta. Miksi painatte päänne, kun on aika iloita? Ettekö tiedä, kaikki elämänpiirinne asiat ovat seurausta omista valinnoistanne? Olette luoneet ne todellisuudet joissa elätte ja käytätte aikanne ja energianne. Elätte seurauksien tilassa ja kun silmiinne, sydämiinne  syttyy tietoisuus siitä, voitte muuttaa sitä, mikä kaipaa korjaavaa kättänne. Jumalan rakkaus ei rajoita eikä rajaa, mitään, kenestäkään, koskaan. Ihminen rajoittaa, rajoittuu ja pitäytyy siihen, minkä voi käsittää. Käsityskykykin on muutoksenalainen ja siihen muutokseen tarvitaan tahtoa ymmärtää, aikaa tutkia ja ottaa selvää. Kaikki tieto on jo olemassa, sitä ei tarvitse kaukaa etsiä. Se tieto löytyy sydämestänne, jos vain malttaisitte kuunnella.

Jumalan oikeudenmukaisuus koskee kaikkia. Ihminen ei voi edetä oikomalla vaan oppimalla. Jos et tiedä, niin ota selvää. Pysähdy ja huomaat, kuinka tarvitsemasi asia tulee eteesi. Et voi loputtomiin kieltäytyä kohtaamasta itseäsi, sillä juuri siitä on kysymys henkistymisessäsi. Jumala on rakkaus, miksi pakenet sitä? Mikä saa sinut edelleen uskottelemaan muuta? Maailma ei tunne Jumalaa, ei hänen poikaansa Jeesusta Kristusta eikä muita sanansaattajia katsota hyvällä. Syystä, että he kaikki todistavat hengen voimaa, Jumalan olemassa oloa ja ihmisen lapseutta suhteessa häneen.

Lapseni, avaa sydämesi valolle. Tee se hiljentymisellä. Kuuntele ja ymmärrä kuulemasi, koska Jumala puhuu sinulle. Hän on odottanut hetkeäsi, mutta sinun tehtäväsi on järjestää se hetki. Rakkaus ympäröiköön Teitä, sillä vain sen kautta voitte kasvaa siihen mittaan, että valmistutte ottamaan vastaan mestarinne. Itsekkyyden murtuessa valo läpäisee kaiken ja selkeys astuu esiin. Näin on ollut aina ja niin tule olemaan. Amen."

Sinulta ei puutu mitään

Sinulla on kaikki mitä tarvitset. Tarve omistaa jotakin on ulkopuolisen maailman harha. Juuri sillä, että suuntaat huomiosi siihen, että haluat omistaa jotakin, merkitsee sitä, että olet kiinnittänyt mielesi, ajatuksesi ja tahtosi ulkopuolella olevaan maailmaan. Maailma ei tunne sinua, sinun henkisyyttäsi. Maailma ei tunnusta Jumalaa eikä niin ollen ole oikeasti kiinnostunut siitä, kuinka sinä voit tai mitä sinulle kuuluu. Jumala on sen sijaan kiinnostunut vain Sinusta. Häntä ei kiinnosta maailma, koska se ei ole totta eikä todellista. Sinä olet hänelle totta. Jokainen hengen vetosi merkiutsee hänelle sitä, että olet matkalla hänen luokseen tai itse asiassa olet jo perillä, mutta itse et sitä aivan tarkalleen tiedä.

Syvenny ajatukseen, että sinulla on kaikki tarvittava tullaksesi, ollaksesi, elääksesi Sinuna. Se mitä sinulta puuttuu, niin todennäköisesti et tarvitse sitä. Ajattele elämääsi, kuinka suurelta osin tarvitseminen säätelee ajan käyttöäsi, energiaasi, kaikkea mitä arkeesi kuuluu. Olet hankkimassa itselle elämää, et tavaroita, et hyödykkeitä, et kulutusta vaan yksinkertaisesti elämää. Sinä olet oman elämäsi luoja ja sinun valinnoillasi määrittelet itsesi.

Hengitä syvään, syvempään kuin koskaan ennen. Hengität valoa, energiaa, joka virtaa Jumalasta, valosta, ikuisuudesta. Hengitä tietoisesti ja tunne hengityksen voima. Tunne maa jalkojesi alla. Seisot juuri sillä paikalla, missä sinun kuuluukin seistä, juuri nyt. Tunne ja tule tietoiseksi maasta. Luo kuva  maapallosta ja omasta kohdastasi sillä. Sinä olet olemassa, elossa ja seisot omalla paikallasi maapallolla, siinä kohdassa, jossa tiedostat olevasi yksi monista. Tunne kuinka maapallo, maaäiti virrattaa energiaansa sinuun. Ole siinä niin kauan, että energia nousee sydämeesi asti. Vieläkin ylemmäs, päälaelle, kohti yläpuolellasi loistavaa valoa.

Keskity sielusi-istuimeen otsalla. Luo kuva kuinka maa äidin ja Isä Jumalan energiat kohtaavat, sinun kauttasi. Pysy siinä tilassa niin pitkään kuin mahdollista. Anna itsellesi lupa päästää irti kaikesta haluamisesta, tarvitsemisesta. Olet vapaa. Olet eheä. Olet se mikä olet. Tämä on se elämä, jota varten olet syntynyt tänne, siihen kehoon kuka olet. Tunnista olemuksesi , olet totisesi paljon enemmän kuin kehosi.

Kysy nyt itseltäsi, mitä sinä tarvitset sellaista, mitä sinulla ei ole?

Tunne sydän

Kiire, stressi, osallistuminen ja osallisena oleminen. Aistien kuormitus, hiipivä uupumus ja silti on vain jaksettava. Mitä meille on tapahtumassa? Vapaa-aikakin täynnä aikatauluja, harrastuksia, tekemistä, ei hetkistäkään rauhaa, rauhoittumista.. Miksi olemme hukannet itsemme? Miksi olemme antautuneet suorittamisen, pitämisen elämään? Joku sanoi, pakkohan se on, jos et ole mukana, olet ulkona kaikesta.

Entä jos haluaa olla ulkona kaikesta? Onko se mahdollista?Voiko ihminen valita niin täydellisesti oman elämän, että ulkoistaa itsensä kaikesta ja kaikista?Onko systeemissämme ihmisen mentävää aukkoa? Entä jos ei suostu pitämään, pakottamaan, osallistumaan?

Ihminen kirjoittaa oman elämänsä käsikirjoituksen. Ihmisellä on vapaa tahto. Ihminen voi aina valita toisin. Kuinka moni haluaisi, mutta ei uskalla. Kuinka moni kaipaisi, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Kuinka moni ei enää jaksa?

Sydän sykkii rinnassa tahtomattasi. Se elää omaa elämäänsä ja ilmaisee itseään niin kauan, kun on tarpeellista. Tarpeen lakattua, sydän lakkaa sykkimästä. Elämä päättyy tällä tasolla siihen, että sydän pysähtyy. Ennen sitä, nyt jos koskaan, opettele tuntemaan sydämesi.

Sydämessä asuu viisaus, koska se tietää aina mikä on parasta. Viisaus on sata miljoonaa kertaa enemmän, kuin tietäminen. Juuri sydämeen on kätketty kaikki se oppi, minkä olemme oivaltaneet elämissämme. Eikö se ole jo sen arvoista, että tutustuisit sydämeesi paremmin? Antaisit sille mahdollisuuden tulla esiin ja kertoa totuutensa. Juuri sinun sydämessäsi on aarre, joka odottaa löytymistä.Sinun tehtäväsi on etsiä se, koska kukaan toinen ei sitä voi tehdä.

Sydän odottaa hiljaisuutta. Järjestä itsesi hiljaisuuteen. Varmista, että puhelin ei soi, eikä kukaan tule kopistelemaan oveasi. Olet aivan rauhassa itseksesi, sydämesi kanssa. Voit istua tai olla makuulla, kuitenkin niin, että voit rentoutua. Kuuntele ja kuule mitä kotisi puhuu sinulle. Pane merkille äänet tai hiljaisuus. Anna hiljaisuuden virrata lävitsesi. Muutu osaksi sitä. Tunne se. Sulje silmäsi ja laita kätesi sydämesi päälle niin, että voit tuntea sydämesi sykkeet kämmeneesi. Tunne sydämesi. Anna sydämellesi lupa kertoa omaa viisauttaan sinulle. Kuule mitä se sanoo. Kuule kuinka rauhan tunne täyttää koko olemuksesi. Ole rauha.

Viivy rauhassa niin pitkään kuin mahdollista. Älä yritä ohjailla, kontrolloida.  Ole vain siinä tilassa, että tunnet sydämesi. Jokin sinussa muuttuu. Jokin sinussa avautuu. Voi olla, että oivallat jotakin äärimmäisen tärkeää itsestäsi ja elämästäsi.

Ajattele vain sydämesi hiljaisuudesta voit tavoittaa Jumalan. Hän on paikalla. Hän vastaa  sinulle aina. Hän odotaa yhteydenottoasi ja hän ei koskaan ole varattu. Rukouksesi on puhetta Jumalalle ja hiljentyminen on Jumalan kuulemista. Eikö nyt olekkin oikea hetki varmistaa yhteys? Miksi siirtäisit sitä tuonemmaksi? Eikö nyt ole oikea hetki avautua elämälle, sille todelliselle, jota olet kaivannut niin pitkään? Tunne sydän ja anna sen puhua....

Nyt

Istun mukavasti tässä. Annan itselleni luvan vain olla. Ymmärrän ja tunnen, että olen paljon enemmän kuin tämä keho. Olen olemassa tämän kehon sisällä ja tunnistan liittyväni kaikkeen. Suljen silmäni, katson sisäänpäin. Muistan eletyn elämän tässä kehossa, tällä nimellä ja syntymä ajalla. Muistan ja tunnen, että olen aina pyrkinyt ymmärtämään ja hahmottamaan elämää kokonaisuutena, jatkumona ja seurauksina. Olen olemassa, ollut aina olemassa ja tulen aina olemaan.

Mikä minussa on totta? Kokemukset joiden läpi olen taivaltanut. Tuntemukset ja tunteet, joiden kanssa istun sisäisyydessäni. Mitä heijastan ulos maailmaan, ihmisille, tilanteisiin? Sitä mikä on minussa totta, koska en elä enää sitä vaihetta, että yritän olla muuta, kuin mitä olen. Joskus menneisyydessä yritin olla parempi, fiksumpi, menevämpi, onnistuja, yrittäjä... Nyt kaikki se on onneksi koettu. Kokemuksista olen ottanut opiksi ja siitä olen onnellinen.

Ei elämää voi huijata valehtelemalla. Muita ihmisiä voi pettää aikansa, mutta jossakin kohtaa sekin päättyy. Oivallus elämästä saa aikaana muutoksen. Enää ei tarvitse esittää mitään. Enää ei tarvitse yrittää onnistua. Enää ei tarvitse yrittää miellyttää. Nyt,  tässä tietoisuudessa, saa vain olla se mikä on oikeasti. Voiko suurempaa vapautta olla? Voiko mahtavampaa onnen tunnetta? Ei, koska juuri tässä on elämän ydin. Olla se mikä on, on ollut ja tulee olemaan. Ja kaiken huipuksi voi kokea olevansa riittävä.

Ulottuvuuksien avautuminen mahdollistuu vain elämän kautta. Tulemiseen tarvitaan lähteminen. Jos ei koskaan ole lähtenyt, ei voi koskaan tullakkaan, mihinkään, koskaan, ikinä. Siksi olen loputtoman kiitollinen, että olen joskus lähtenyt tälle tielle ja tullut nyt tähän. Se ei tarkoita, että olen perillä vaan voin ymmärtää matkantekoni merkityksen. Luotan elämään, koska ymmärrän, että kaikissa tilanteissa ja niiden seurauksissa jäljelle jää elämä. Suhtautumiseni tilaan ja tapahtumiin vain muuttuu.

Elämä on virtaavaa energiaa, joka sykkii, soi ja väreilee. Ääretön määrä määrittelemättömiä mahdollisuuksia. Rajallisuus on ihmisen päätelmä, koska aistien kyky suodattaa näkemäänsä, kokemaansa, on riippuvainen tietämisen, tiedostamisen tasosta. Yhtyminen virtaukseen, elämän alkulähteeseen on elämämme tarkoitus ja tavoite.

Kaikki liittyy kaikkeen, emme ole irrallisia tai erillisiä. Minä ja sinä, kuten kaikki muutkin, sykimme samaa alkulähteen energiaa, muuntamalla sen itselle ominaiseksi. Siinä ilmennämme omaa vapaata tahtoamme ja siinä tulemme esiin sellaisina kuin olemme nyt. Kuvittele mikä energioiden sinfonia?

" Kiitos elämästä ja siitä että tunnen olevani olemassa. Tätä olemassa oloa haluan juhlistaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olkoon, että maailma huutaa, itkee ja parkuu. Tiedän, että jonakin päivänä joskus, maailmakin laulaa kiitos virttä elämälle. Jokainen on matkalla kotiin ja jokainen saapuu sinne ajallaan. Kiitos. kiitos, kiitos."

Näköala elämään

Mikä merkitys on sillä, missä olet syntynyt ja missä asut? Länsimaat ja länsimainen kulttuuri, uskonnot ja markkinatalous pitää yllä armotonta materialismia. Kulutusjuhlan korostaminen on mennyt niin pitkälle kaikkeen toimintaan yhteiskunnassamme, että ihmisen henkiset arvot on tyystin poljettu jalkoihin, tehty naurunalaisiksi, demonisoitu ja jätetty huomiotta niin terveydenhoidossa, kuin koulutuksessa, uskonnosta puhumattakaan.

Mitä ihmiselle on tapahtunut tässä oravanpyörässä? Irrallisuus, juurettomuus, mielenterveysongelmat, itsemurhat, pitkäaikaiset sairaudet ja sairastamiset, yksinäisyys, syrjäytyminen, epätasa-arvo... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä hyvää materialismi on tuonut? Nyt hetkeä elettäessä, kaikki edellä luetellut ovat juuri seurausta materialistisesta vallasta. Kuka on hyötynyt? No markkinamiehet, ne joilla on rahaa ja jotka keräväät kaikesta kuluttamisesta hyödyn. Yhteiskuntamme rakenteet on luotu aikana, jolloin kuluttamista pidettiin ainoana keinona kehittyä. Tänään asiat ovat toisin ja nyt tarvitaan muunlaista ideologiaa.. Rahat ovat uineet systeemin ylläpitävien liivereihin. Sitähän ei kyllä äänen sanota, koska on hyvin ikävää myöntää se tosi asia, että systeemi nikottelee pahemman kerran. Kupla on puhkeamassa tai se on jo oikeastaan puhjennut.

Nyt kuntapäättäjät ja politikoistakin osa, huhuilevat ihmisten oman vastuun suuntaan. Toisaalta se on hyvä, koska lopultahan me jokainen kannamme itsestämme vastuun. Siihen ei politikkoja, lääkäreitä eikä pappejakaan tarvita. No jos kerran niin on, että resursseja ei riitä, niin mistähän päästä valtio ja kunnat aikovat realisoida ja priorisoida toimintaansa? Miksi terveydenhoito on kriisissä? Miksi niin moni syrjäytyy, joutuu tai paremminkin pääsee eläkkeelle ? Kriisin syyt ovat niin syvällisiä, että niiden äärelle pääseminen vaatii todella paljon muutoksia ajatteluun ja asenteisiin. Kyse ei ole mistään pikku asiasta, vaan perustuksia myöten menevästä uudistamisesta. Kyse on henkisten arvojen esiin kaivamisesta.Politiikoista vain ei taida löytyä niitä kaivajia, koska he ovat sotkeutuneet syvälle syövereihin, että taitaisivat myydä oman mummonsakkin ennen kuin tekeisivät toisenlaisia päätöksiä.

Kuuntelin erään ihmisen luentoa siitä, kuinka Intiaan oli syntynyt hengeltään puhdas, eli täysin tietoinen lapsi. Yhteisö oli oitis tiedostanut asian ja lasta oli kohdeltu sen mukaisesti. Hän pääsi paikkaan, jossa hän kykeni tuomaan esille tietämyksensä. Hänestä kasvoi ja kehittyi mestari. Vaikuttava henkinen johtaja, joka tuo edelleen tietoa maailmaan ja ihmisille.

Miten meillä? Jos lapsi osoittaa olevansa tietoisempi kuin muut ikäisensä, hänet diagnosoidaan  häiriytyneeksi tai joksin muuksi tapaukseksi, jota pitää lääkitä. Vanhemmat joilla perheessä on tällainen lapsi, joutuvat pakosta suojelemaan lastaan yhteisöltä. Lapsi nujerretaan sillä, että hänelle hoetaan jatkuvasti sitä, että älä, älä älä. Kouluun mentäessä lapsi on jo tukahdutettu ainakin osin, koulusysteemi tukahduttaa sitten sen lopun. Miettikääpä tätä asiaa? Niin-onko sillä väliä, mihin maahan ja kulttuurin synnyit?

Kuinka monta tietoista lasta eli vanhasieluista sinä tunnistat?  Kuinka monta vanhasieluista aikuista tunnet? Vanhasieluinen aikuinen on harvinainen, sillä niin moni on kadottanut itsensä materialismin syövereihin tai sairastunut henkisesti. Vaatii todellista rohkeutta ilmaista itsensä henkisenä ihmisenä koska yhteisömme eivät hyväksy eivätkä tiedä mistä henkistymisessä on oikeastaan kyse. Niin syvälle olemme uponneet tavaranpaljouden keskelle, että olemme kadottaneet aarteemme romujen alle. Niitä setviessähän aika kuluu lupsakasti.

Mietin lapsia, joita olen saanut kohdata. Heidän mahdollisuutensa tuoda todellista uudistavaa energiaa tähän systeemimme, on haaste. He joutuvat kulkemaan vaikean tien, koska koko systeemi on rakennettu estämään heidän tietoisuutensa esiin tulemisen. Entä jos he olisivat syntyneet esimerkiksi Intiaan tai jonnekkin vanhan kulttuurin maahan? Jostakin syystä he ovat kuitenkin päättäneet syntyä tänne. Heidän merkityksensä tulee olemaan suuri, olkoonkin että elämänpolkunsa on vaikeimmista vaikein. Ehkä he tarvitsevat juuri siitä kokemuksia. Emme kuitenkaan saiai jäädä toimettomiksi. Me aikuiset olemme heidän elämänsä vakuuttajia ja jos emme tue heitä, niin miten luulemme voivamme edistyä ja kasvaa ihmisinä?

Systeemimme syö ihmisen henkisen potentiaalin, jos emme pidä varaamme. Yhteiskunnan systeemit romahtavat syystä, että henkinen energia on jäävätty niistä. Mitä sinä aiot tehdä elämällesi? Mistä alat raapia kokoon uutta elähdyttävää ajatusta? Alennus myynnit ja Kärkkäisen sika päivät eivät enää päde.
Joskus iskee apeus ja epätoivo. Juuri nyt tuntuu tältä.

" Rakas Jumala, tänään olen niin tietoinen yhteiskuntamme tilanteesta, että tunnen sen kipuna itsessäni. Tiedän, että on tekemisen aika. Ryhtymisen mahdollisuudet ovat näköpiirissäni, mutta en osaa aloittaa. Urakka on valtava ja yksin en siihen kykene. Rukoilen johdatusta ja voimaa. Joku sanoi, että pienistä puroista  valtamerikin on saanut alkunsa. Rukoilen, että tästä pienestä purosta kasvaisi suuri rakkauden joki, joka avaisi paatuneimmatkin sydämet. Sydämessä asuu viisaus ja vain sieltä päin voi syntyä henkinen vallankumous, jota nyt tarvitaan. Niin, että jonakin päivänä, joskus voisimme kääntää kasvomme valoosi, ilman häpeää siitä, ettemme ole tehneet tarpeeksi. Siihen tekemiseen me tarvitsemme Sinua ja rakkauttasi. Amen."

Joku muistaa

Joku muistaa syntymäsi ihmeen. Siitä on kauan aikaa, ihmisen elämässä mitattuna ikuisuus. Sinä itse voit tutkia vuosilukuja ja kerätä muistoja tästä elämästä. Lapsuus aika on kuitenkin sinussa asenteina, uskomuksina, käyttäytymismalleina, tapoina ja tottumuksina. Se aika josta tässä puhutaan, tarkoittaa sitä hetkeä, kun ensikerran singahdit Jumalasta sielun kipinänä ihmiskehoon. Siellä on sinun syntymäsi hetki ja kuvittele, joku muistaa sen täsmälleen.

Onko sinun tarpeen muistaa missä, milloin ja miten? Tai kuinka monta kertaa, millä vuosituhannella, missä kulttuurissa, keiden kanssa jne? Kaikki kokemukset ovat sinussa, sillä juuri niissä kokemuksissa sinusta on kasvanut se, kuka olet juuri nyt. Ne ihmiset joiden kanssa elät nykyisin, ovat juuri niitä sieluja, joiden kanssa singahdit elämään. Matkanne on ollut pitkä, vaihteikas, mutta aina yhteys on toiminut jollakin salaperäisellä tavalla.

Katso läheisiäsi herkillä aisteilla. Mitä hän on sinulle opettanut? Mitä sinä olet opettanut hänelle? Mitkä kokemukset ovat tuoneet teidät yhteen? Kaikki vastaukset ovat löydettävissä sille, joka haluaa löytää ne. Siihen tarvitaan tutkijan mieltä ja herkkyyttä aistia näkymättömältä vaikuttavia ulottuvuuksia. Kyse on henkisestä virittäytymisestä.

Kaikilla meillä on, viiden aistin lisäksi, henkiset instrumentit. Niiden olemassa oleminen on utopiaa niille, joiden kiinnostuksen kohteet sijaitsevat fyysisellä, aineellisella tasolla. Henkisesti herännyt ihminen tulee tietoiseksi ja saa kokemuksiinsa yli aististen taajuuksien olemassa olemisen. Kyse on energiasta, sen värähtelyistä ja taajuuksista. Maallinen ihminen värähtelee karkeilla tasoilla, lähellä aineen taajuuksia. Henkistynyt ihminen resonoi henkisten värähteiden kanssa ja kesken. Siksi henkisesti värähtelevien on joskus vaikeaa kestää tätä maailmallista vaihetta. Toisaalta, jokaisella täällä olijalla on tehtäviä suoritettavanaan, koska eteneminen ei tapahdu muutoin, kuin opiskelemalla elämää. Vaikeudet viittaavat suoraan oppiläksyihin ja karmallisiin tapahtumiin.

Joku muistaa syntymäsi ja on kiinnostunut kasvustasi. Hänelle olemassaolosi, kasvusi ja kehittymisesi, on universumin merkittävin asia. Hän tuntee sinut, jopa paremmin kuin sinä itse tai kukaan muu ihminen. Kuvittele ja silti sinä voit olla täysin tietämätön ja torjuva häntä kohtaan.

Koko elämän etsimme vastauksia. Etsiessämme jotakin, kadotamme sen, mikä on ollut koko ajan läsnä. Paradoksi, jota emme tahdo millään käsittää.

Uskomukset värittävät elämää. Nyt meidän tulisi vihdoinkin avata tämä asia täyteen päivän valoon, koska on olemassa tietoa. Tieto on ainoa turvamme, koska tapahtuneet asiat kertovat sen, miten uskomusjärjestelmämme ovat oikeasti rakentuneet. Uskomuksien ja tietämättömyyden verhot repeytyvät silmiemme alla ja totuus tulee esille vääjäämättä. Miten sinä reagoit siihen tietoon, joka tulee osoittamaan, uskomuksesi mielikuvituksellisuudeksi? Muistan keskustelun jonka kävin erään kirkkoherran kanssa, hänen ajattelunsa päättyi siihen, kun hän totesi: Ne ovat uskon asioita, niitä ei tarvitsekkaan ymmärtää. Juuri tällä sanan parrella hän osoitti sen, kun keskutelu kääntyi opillisesti kiellettyyn asiaan, jälleensyntymään, henkimaailman olemassa oloon jne. Samaan hengen vetoon hän totesi, että niin se perkele vehkeilee....

No joka tapauksessa elämässä tapahtuu koko ajan ihmeitä. Toiset nimittävät niitä sattumiksi, koska heille koko elämä on yhtä suurta sattumuksien sarjaa. Kuinka pieni askel siihen suuntaan, että entäs jos sattumaa ei olekkaan? Jo siitä voi alkaa luovan ajattelemisen aika, oivalluksesta, että itse kukin onkin tarkoin suunnitellun luovuuden ilmaus. Jokaisella meistä on tarkoitus. Emme ole syntyneet sattumalta, eikä elämämme tarkoitus  ole vain pistäytyä täällä.

Kaikki tarvittava tieto ja kokemus on jokaisen meidän ulottuvilla. Sisimmässämme odottaa valtava aarre, jota ei voi mitata millään inhimillisillä mittareilla. Haluatko sinä löytää, oivaltaa ja ymmärtää?

Nyt jos koskaan on sen aika.

Syvempi ymmärtäminen

Olen pohtinut pitkään ja hartaasti elämän eri tasoja. Tarkoitan henkistä ymmärrystä ja elämän sisällöllisyyttä. Taso ei tässä merkitse negatiivista vertailua, vaan syvyys-suuntaan etenevää tiedostamista, josta kumpuaa ymmärrys elämää ja sen ilmiöitä kohtaan.

Ihmisen tietoisuus on sitä, että on oivaltanut itsestään, omaan alkuperäänsä, liittyviä piirteitä. Itseoivallus on merkki henkisestä heräämisestä. Siinä on raja pyykki, jossa kohtaa tiedostamattomuus ja alkava tietoisuus. Nukkuja herää uuteen elämään. Ymmärrys syntyy kokemuksesta ja kokemus avaa henkiset aistit, näkemisen, kuulemisen, tuntemisen ja ymmärryksen.

Miten sitten jos en ole herännyt? No-elän ulkoapäin johdetusti ikään kuin automaatti ohjauksessa, mitä muut edellä, sitä minä perässä. Jokainen meistä on elänyt näin, koska edistyminen ei voi tapahtua hyppäyksittäin tai kirjaviisastelun avulla. Henkinen varttuminen on elämässä koettujen kokemusten tulosta. Kirjoista lukemalla saa viitteitä, jotka voivat auttaa oivalluksien syntymisessä, mutta itsessään ne ovat vain sanoja. Ymmärrys on lukijassa oleva piirre. Energisesti ajateltuna voi kuvitella, kun ihminen lukee henkistä kirjallisuutta, niin energia virtaa lukijan tietoisuuden läpi, joko vahvistaen jotakin tai vain neutraalisti, ilman sen kummempia väristyksiä.

Voimme lukea mitä tahansa kirjaa tai tekstiä ilman ymmärryksen häivääkään. Tällöin lukija ja teksti eivät kosketa toisiaan. Teksti ei liikuta eikä liikauta meitä, vaan toistamme " hauki on kala, hauki on kala..." Väitän, että vasta sitten kun olemme havahtuneet henkisyyteen, esimerkiksi raamatun tekstit, avautuvat aivan uudella tavalla. Raamattua luetaan kuin opaskirjaa sana sanasta ja päätellään materialistisessa mielessä, tämä on sääntö, tämä on laki jne. Silloin teksti ei ole avautunut tutkijan henkiselle mielelle, vaan kyse on järjen, päättelyn ja opittujen oppien toistosta. Kuinka paljon eri uskonlahkoissa raamattua luetaan juuri näin?

Syvempi ymmärtäminen voi kummuta hiljaisuudesta. Meidän tulisi opetella hiljentymisen taito, koska Jumala puhuu hiljaisuudessa. Rukous on puhetta Jumalalle, hiljentyminen on Jumalan kuuntelemista, kuulemista. Pyhien tekstien iättömät ja ajattomat opetukset ovat hengen puhetta hengelle. Kenellä on korvat se kuulkoon, kenellä on silmät se nähköön!  Jos meillä on vain fyysiset silmät tai korvat avoinna, emme voi kuulla, emmekä nähdä, saati ymmärtää hengen puhetta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta järkemme ja alempi mielemme uskomuksineen, ei tahdo taipua tähän. Haluamme olla niin oikeassa, koska meidät on opetettu ajattelemaan tietyllä tavoilla. Ja juuri näissä uskomiseen liittyvissä asioissa, joudumme käymään kovimman väännön. On niin paljon miellyttävämpää olla samaa mieltä kaikkien muiden kanssa, kuin  että rohkaistua ottamaan selvää muunlaisista ajatusmalleista. Saati siten etsiä ja oivaltaa aivan ikioma.

Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Jo se että suostuu ajattelemaan sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia olentoja, avaa ahdasmielisyyden portteja. Ahdasmielisyys on tietämättömyyden ilmaus ja siksi vaarallinen, koska juuri tietämättömyydellä tehdään hirmutekoja. Tietämättömyyteen on kuitenkin olemassa lääke ja se on tutkiminen. Asioiden pohdinta ja oman itsen kohtaaminen. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät syntinä asioiden tutkimista. Heille elämä mysteereineen on uskomisen asia ja joka asiassa, mitä ei haluta ymmärtää, nähdään itse paholainen vehkeilemässä tai synti. Pelottelu on varma merkki ahdasmielisestä ja hengettömästä asioiden tulkitsemisesta.

Jumalan sana on elävää ja jokainen voi kuulla sitä, oman ymmärryksensä valossa. Ymmärrys on henkinen ulottuvuus ja sen voimaantuminen tapahtuu elämässä. Ymmärrys laajenee henkisen kasvun myötä. Pyrkikäämme elämään oikeudenmukaisesti, lempeästi ja rakkaudellisesti. Tuodaan iloa, valoa ja myönteisyyttä omaan arkeen, omiin ihmissuhteisiin, niin etenemme aivan varmasti kohti valaistumista, kirkastumista tai jumaloitumista, millä nimellä sitä prosessia halutaankaan kutsua.

Yksin ja yksinäinen

Tapasin tänään vanhan ystäväni ja pohdimme syntyjä syviä. Esille nousi tämä äärimmäisen tärkeä asia, josta kyllä on käyty ja käydään keskusteluja, laajemmissakin foorumeissa. Yksinäisyys on tappava tauti-sanoi ystäväni.

Jäin pohtimaan asiaa ja myöntää täytyy, että äärimilleen vietynä, yksinäisyys voi tappaa ja aivan varmaa on, että se sairastuttaa. Aika on mielenkiintoinen käsite, kun odotat jotakin tapahtuvaksi, aika matelee. Tehdessäsi jotakin mielekästä, aika rientää. Ajan kulumiseen vaikuttaa mielemme ja ajatuksiemme laatu. Odottavan aika on pitkä ja kun odotat jotakin saapuvaksi, joka ei varmastikkaan saavu, niin millä saat päiviisi mielekkyyttä?

Turvattomuus ja yksinäisyys ovat kammottava kaksikko, koska niiden taustalla voi piillä paniikki. Ystäväni kertoi, että kun vointi on kehnompi ja on yksin, niin sitä kiinnittyy kipuihinsa ja vaivoihinsa. Kaikki alkaa tuntumaan pahalta, aina vain pahemmalta. Lopulta ei keksi muuta, kuin soittaa terveyskeskukseen, mennä vastaanotolle ja toivoa, että löytyisi joku syy. Ihan sama,  mikä syy ja vanhan kaavan mukaan, lääkettä vaivaan. Tai ainakin resepti. Mietin, kuinkahan paljon ylilääkityksien taustalta löytyy tämä syy, jota on sitten lääkitty, milloin milläkin ropilla?

Mielenlaatu ja ajtus on kaikkeen vaikuttava asia. Ajatus ja asenne. Media on hehkuttanut uusista tutkimustuloksista, joissa on näytetty toteen positiivisen ja negatiivisen asenteen huimat erot suhteessa elämisen laatuun ja mielekkyyteen sekä terveyteen. Miten siis voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja asenteisiimme? No jos kerran olet positiivinen, elät mielekkäämmin ja terveemmin kuin negatiivinen kanssa kulkijasi. Hänelle ei kunnian kukko laula, vaan edessä on synkkääkin synkempi, sairauksien ja epäonnen värittämä elämä, hamaan hautaan asti.

Mysteerinen kysymys: Voinko siis muuttaa asenteitani? Voinko hilata itseni miinukselta plussalle? Voiko tämä rusinoitunut, hapan naama virkistyä ja elävöityä? Jos voi, niin miten?

On vanhempi tai voi se olla nuorempikin ihminen, jota elämä on koulinut monenlaisilla harmeilla, vaikeuksilla ja kivuilla. Hymy on hyytynyt, kangistunut juonteiksi leukaperiin ja otsan rypyt laskeutuvat niin alas, että ne toisinaan estävät näkyvyyden. Hartiat ovat painuneet alas tai sitten ne hipovat korvia ja estävät kuulemisen ja ymmärtämisen. Vatsa ei toimi tai toimii liiankin kanssa. Ihmis-suhteet ovat satunnaisia tai niitä ei ole. Ystävät ovat kaikonneet tai kuolleet. Kukaan ei käy, ei soita.  Hymyile siinä sitten.positiivisesti!

On toinen, joka on kokenut yhtä kovia tai ehkä vielä kovempiakin. Silti hän hymyilee, osallistuu ja näyttää jopa nauttivan elämästään.  Keholla on kipuja, mutta kun on muuta ajattelemista, niin niihin ei ehdi kiinnittyä. On ystäviä ja tuttavia. Yksin olemiset ovat juhlaa, joista voi nauttia.

Mikä on se ensimmäinen asia, mihin meidän tulisi kiinnittää huomiomme? Todellisuus missä elämme. Ei niin, että arvostelemme muita tai vähättelemme itseämme, vaan katsotaan, mikä on totta.
Meneisyys on meissä. Kaikki kokemukset ovat meissä, niin meidän on tiedettävä mikä on totta. Vain totuuteen perustuva ajattelu johtaa johonkin. Valehteleminen, vähätteleminen ja arvosteleminen ei auta, kun kyseessä on elämän arvojen ja elämisen laadun tarkastaminen. Kuinka moni meistä, vapaaehtoisesti lähtee keskustelemaan itsensä kanssa, omasta osuudestaan omassa elämässä? On mukava puhua muiden edesottamuksista, mutta omasta-miksi ihmeessä?

Naapuri asuu seinän takana. Ihminen, joka on asustellut siellä vuosia, niin kuin sinäkin omassa kodissasi.  Matka ei ole pitkä, ovet vastakkain eteisessä, yksi huonosti eristetty seinä on kuitenkin erottanut teidät. Hän on yksin ja sinä yksinäinen. Kuitenkin varot menemästä yhtä aikaa eteiseen. Et halua tavata vaikka sielusi itkee. " Ei se sovi. Mistä sitä tietää, kuinka kauhean riippakiven siitä saa."

Vieraantuminen elämästä voi alkaa jo lapsena. Kaverit kiusaavat, syrjivät ja seurauksena on eristäminen ja lopulta eristäytyminen. Kukaan ei välitä ja jos joku välittää, niin et halua tulla huomioiduksi. Parempi olla pieni ja huomaamaton. Kukaan ei pysähdy, ei kosketa eikä kuule. Niin elämä etenee. Aika kuluu kulumistaan.

Kuinka paljon lähistöllä onkaan yksinäisiä ihmisiä? On niitä, jotka eivät enää odotakkaan ketään muuta kuin kuolemaa, joka korjais pois. On niitä, jotka odottavat, vaikka eivät koskaan sano sitä. Juuri he ovat niitä, joita varten me muut olemme olemassa. He näkevät sinut, vaikka sinä et heitä huomaa. Juuri he tunnistavat sinut, vaikka sinä et heitä tunnistakkaan. Joskus katseenne kohtaavat, kassa jonossa tai linja-autossa. He ovat sinulle ilmaa, mutta sinä olet heille ihminen, joka voisi vapauttaa heidät heidän vankilastaan. Hymyllä, pään  nyökkäyksellä, muutamalla sanalla. Vähän voi olla paljon, tässä se tulee esille. Kuinka vähällä maailmastamme voisi tulla osallisten maailma!!!!

On tutkittu myös sitä, että hyväntekeminen lisää myönteisyyttä. Jospa se meneekin näin. Voidaksemme saada positiivisuutta elämään, miedän kaikkien on ryhdyttävä tekemään hyvää. Muutetaan tunteiden jauhaminen tekemisen kielelle. Mitä hyvää sinä voisit tehdä seuraavaksi? Tekeminen on aktiivista, tunteminen on passiivista. Omat tunne jumit avautuvat ja energiavire lähtee nousuun. Jaksaminen lisääntyy, ilo ja innostus tarttuu. Kohta rypyt silottuvat tai ainakin muuttavat muotoa hehkuvammaksi. Positiivinen ryppy, on aivan eri näköinen, kun negatiivinen kurttu.

Haastakaamme itsemme osallisuuteen. Ei mennä ohi vaan pysähdytään kohtaamaan, näkemään ja kuulemaan. Katsotaan miten hyväntekeminen, vaikka kuinka pieni, muuttaa meitä ja elämäämme. Seuraukset ovat aivan varmasti mahtavia, koska sitä saa mitä tilaa....