Syvempi ymmärtäminen

Olen pohtinut pitkään ja hartaasti elämän eri tasoja. Tarkoitan henkistä ymmärrystä ja elämän sisällöllisyyttä. Taso ei tässä merkitse negatiivista vertailua, vaan syvyys-suuntaan etenevää tiedostamista, josta kumpuaa ymmärrys elämää ja sen ilmiöitä kohtaan.

Ihmisen tietoisuus on sitä, että on oivaltanut itsestään, omaan alkuperäänsä, liittyviä piirteitä. Itseoivallus on merkki henkisestä heräämisestä. Siinä on raja pyykki, jossa kohtaa tiedostamattomuus ja alkava tietoisuus. Nukkuja herää uuteen elämään. Ymmärrys syntyy kokemuksesta ja kokemus avaa henkiset aistit, näkemisen, kuulemisen, tuntemisen ja ymmärryksen.

Miten sitten jos en ole herännyt? No-elän ulkoapäin johdetusti ikään kuin automaatti ohjauksessa, mitä muut edellä, sitä minä perässä. Jokainen meistä on elänyt näin, koska edistyminen ei voi tapahtua hyppäyksittäin tai kirjaviisastelun avulla. Henkinen varttuminen on elämässä koettujen kokemusten tulosta. Kirjoista lukemalla saa viitteitä, jotka voivat auttaa oivalluksien syntymisessä, mutta itsessään ne ovat vain sanoja. Ymmärrys on lukijassa oleva piirre. Energisesti ajateltuna voi kuvitella, kun ihminen lukee henkistä kirjallisuutta, niin energia virtaa lukijan tietoisuuden läpi, joko vahvistaen jotakin tai vain neutraalisti, ilman sen kummempia väristyksiä.

Voimme lukea mitä tahansa kirjaa tai tekstiä ilman ymmärryksen häivääkään. Tällöin lukija ja teksti eivät kosketa toisiaan. Teksti ei liikuta eikä liikauta meitä, vaan toistamme " hauki on kala, hauki on kala..." Väitän, että vasta sitten kun olemme havahtuneet henkisyyteen, esimerkiksi raamatun tekstit, avautuvat aivan uudella tavalla. Raamattua luetaan kuin opaskirjaa sana sanasta ja päätellään materialistisessa mielessä, tämä on sääntö, tämä on laki jne. Silloin teksti ei ole avautunut tutkijan henkiselle mielelle, vaan kyse on järjen, päättelyn ja opittujen oppien toistosta. Kuinka paljon eri uskonlahkoissa raamattua luetaan juuri näin?

Syvempi ymmärtäminen voi kummuta hiljaisuudesta. Meidän tulisi opetella hiljentymisen taito, koska Jumala puhuu hiljaisuudessa. Rukous on puhetta Jumalalle, hiljentyminen on Jumalan kuuntelemista, kuulemista. Pyhien tekstien iättömät ja ajattomat opetukset ovat hengen puhetta hengelle. Kenellä on korvat se kuulkoon, kenellä on silmät se nähköön!  Jos meillä on vain fyysiset silmät tai korvat avoinna, emme voi kuulla, emmekä nähdä, saati ymmärtää hengen puhetta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta järkemme ja alempi mielemme uskomuksineen, ei tahdo taipua tähän. Haluamme olla niin oikeassa, koska meidät on opetettu ajattelemaan tietyllä tavoilla. Ja juuri näissä uskomiseen liittyvissä asioissa, joudumme käymään kovimman väännön. On niin paljon miellyttävämpää olla samaa mieltä kaikkien muiden kanssa, kuin  että rohkaistua ottamaan selvää muunlaisista ajatusmalleista. Saati siten etsiä ja oivaltaa aivan ikioma.

Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Jo se että suostuu ajattelemaan sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia olentoja, avaa ahdasmielisyyden portteja. Ahdasmielisyys on tietämättömyyden ilmaus ja siksi vaarallinen, koska juuri tietämättömyydellä tehdään hirmutekoja. Tietämättömyyteen on kuitenkin olemassa lääke ja se on tutkiminen. Asioiden pohdinta ja oman itsen kohtaaminen. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät syntinä asioiden tutkimista. Heille elämä mysteereineen on uskomisen asia ja joka asiassa, mitä ei haluta ymmärtää, nähdään itse paholainen vehkeilemässä tai synti. Pelottelu on varma merkki ahdasmielisestä ja hengettömästä asioiden tulkitsemisesta.

Jumalan sana on elävää ja jokainen voi kuulla sitä, oman ymmärryksensä valossa. Ymmärrys on henkinen ulottuvuus ja sen voimaantuminen tapahtuu elämässä. Ymmärrys laajenee henkisen kasvun myötä. Pyrkikäämme elämään oikeudenmukaisesti, lempeästi ja rakkaudellisesti. Tuodaan iloa, valoa ja myönteisyyttä omaan arkeen, omiin ihmissuhteisiin, niin etenemme aivan varmasti kohti valaistumista, kirkastumista tai jumaloitumista, millä nimellä sitä prosessia halutaankaan kutsua.