Paraneminen

Tunteiden yhteys kehon järjestelmiin on tutkittu tosi asia. Varmin keino sairastuttaa itsensä, on hautoa negatiivisia tunteita. Mistä negatiiviset tunteet ovat sitten peräisin? Mikä saa ihmisen tuntemaan kauaa, kateutta, vihaa, mustasukkaisuutta, inhoa... Mitä ihmiselle on tapahtunut ja milloin, kun hänen reagoimisensa elämään, värittyy kielteisesti? Kyse on varhaislapsuuden kokemuksista ja niiden mallintumisesta alitajuntaan. Paranemisen avaimissa ( Loydin ja Jhonssonin kirja, suomeksi) on selkeä kuvaus, miten mekanismi toimii. Kouluikään mennessä kokemuksien herättämät tunteet jäävät alitajuisiksi vaikuttimiksi. Myöhemmällä iällä myös traumaattiset kokemukset muuttuvat alitajuisiksi malleiksi. Mallit putkahtavat pintaan jossakin tilanteessa, mikä muistuttaa ihmistä aiemmasta kokemuksesta. Siellä on siis se varasto, josta ihminen ammentaa mallinsa reagoida. Mikä valtava varasto!

Arjessa on tapahtumia, jotka saavat ihmisen mielen syttymään negatiivisesti. Sytysjärjestelmä toimii automaattisesti eikä ihminen kykene, ainakaan pitkään, vastustamaan reagointiaan. Tässä on äärimmäisen tärkeä asia. Tietäessämme, että negatiiviset, elämän kielteiset, tunteet sairastuttavat ihmisen, niin ymmärrämme, että kun syy on alitajuinen( tiedostamaton), paranemista ei voi tapahtua oireita puuteroimalla, syyn jäädessä edelleen muhimaan ihmisen järjestelmiin. On mentävä ajattelussa paljon pidemmälle, kuin pinnan raapaisuun. Mitä sitten tapahtuu ihmiselle, kun hän hakee apua esim. vatsan ongelmiin, joiden alkusyy on usein pelko, liika huolehtiminen, jännittäminen? Hän saa todennäköisesti kemiallista lääkettä, joka voi helpottaa oiretta ( kipua, kouristusta), mutta missän tapauksessa, se ei poista oireen syytä.

Koululääketiede, joka on suoraan kytkeytynyt kemiallisiin lääkkeisiin ja lääke bisnekseen, on vuosikymmenet tarjonneet oireiden puuterointia alkavien sairauskien kanssa painiville ihmisille. Seuraukset voimme nähdä sairauksien ja sairastumisien määrissä. Jos ne lääkemäärät, mitä ihmiset ovat popsineet, parantaisivat ihmisiä, yhteiskunnassa ei pitäisi olla ainuttakaan potilasta, ei kroonikoita, ei dementia osastoja. Kauheinta tässä on se, että yhteiskunnan virallinen taho on sitoutunut vain ja ainoastaan koululääketieeteeseen. Vero euroilla rahoitetaan systeemiä, mikä sairastuttaa ihmisiä ja sitouttaa ihmiset syömään lääkkeitä, jotka vain sairastuttavat lisää. Systeemin pitää pyöriä millä hinnalla hyvänsä!

Mitä sitten tekee ihminen? Syö pillereitä, kuureja kuurien perään, henkensä kaupalla! Ottaa rokotteita, joiden sisällöt on todettu sairastuttaviksi. Ja kaiken kukkuraksi uskoo virallisen tahon uskotteluja siitä, että ei ole olemassa muita keinoja hoitaa itseä. Kaikki muut hoitokeinot on teilattu tai mustamaalattu. Ne on asetettu toimimaatomien tai jopa vaarallisten asioiden listoille. Yhä edelleen perusterveyden piirissä työskentelevät eivät saa ohjeistaa asiakkita menemään luontaishoitajalle tai ravintoterapeutille. Jos ihminen itse ota vastuuta omasta hyvinvoinnista, hänestä tulee koululääketieteen uhri.

Maailmalla on onneksi niitä tutikija lääkäreitä, joiden ideologia ei ole lääkemarkkina bisneksen sokaisema. Onneksi on olemassa internet, jonka avulla ihminen pääsee ottamaan selvää, mitä muualla maailmassa puhutaan asioista. Tietoa ei voi enää pantata eikä pimittää. Ongelma on vain se, miten saada ihmiset olemaan kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan? Tuntuu, että suurinta osaa ihmisiä, ei voisi vähemmän kiinnostaa koko asia.

Paluu alkuun eli miksi ihminen sairastuu? Ennen sairastumista ovat oireet, joko mielelliset tai keholliset. Niiden alku juuret ovat siis siellä alitajunnassa. On löydettävä avaimet alitajunnan oveen, että voi alkaa työskentelemään oikeiden asioiden kanssa. Niiden syiden kanssa, mitkä muhivat siellä ja saavat ihmisen ennen pitkää sairastumaan ja sairastamaan. Kysymys kuuluu, onko olemassa avaimia? Luojan kiitos on! Ja kaiken kukkuraksi ne toimivat paremmin kuin hyvin. Tässä kohtaa pyydän sinua lukemaan aiemmin kirjoittamani kirjoitukset Paranemisen avaimista. Hanki se kirja ja lue. Kirja avaa sinulle ovet, mutta sinun tulee tehdä harjoituksia. Pelkkä lukeminen ei riitä.

Pane merkille, kuinka moni läheisesi sairastaa tai oireilee? Kuinka monella on dosetti täynnä pillereitä ja koko elämä pyörii pilleri rumban tahdissa? On totta, että lääkkeiden syöntiä ei saa lopettaa ilman hoitavan lääkärin ohjeistusta. Eri asia on, mistä löytää se lääkäri, jolla on rohkeutta purkaa kenenkään dosetin sisältöä? Tärkeintä on alkaa puhumaan näistä asioista. Haastamaan myös lääkäreitä ottamaan selvää muunlaisistakin hoidoista, kuin mitä he harjoittavat. Niin kauan, kun olemme kyykyssä lääkärien auktoriteetin edessä, emme voi odottaa muutosta vallitseviin tapohin. Tiedän monia, jotka käyvät lääkärissä, saavat resetin, mutta eivät hae lääkkeitä. Toisaalta on myös niitä, jotka hakevat lääkkeet, mutta eivät syö niitä, koska Kela voi evätä tiettyjä etuisuuksia, mikäli ihminen kieltäytyy syömästä pillereitä.

Vastuu omasta hyvinvoinnista on itsellä. On ihmisiä, jotka kaikesta huolimatta sairastavat. Sairauden merkitys on aina pysäyttää ja kasvattaa ihmistä. Kuitenkin se hoito, mihin suostuu, tulisi kaiken järjen mukaan olla hoitavaa, myös pitkällä aika jänteellä. Emme saa päästää itseämme urhin asemaan, koska silloin avaamme väylän tulla hyväksikäytetyksi. Oman tahdon ja sinnikkyyden avulla voimme muuttaa vallitsevia olosuhteita. Vain muuttamalla itseä, voimme muuttaa maailman. Mistä kannattaa aloittaa? Tässä on alku...