Nyt

Istun mukavasti tässä. Annan itselleni luvan vain olla. Ymmärrän ja tunnen, että olen paljon enemmän kuin tämä keho. Olen olemassa tämän kehon sisällä ja tunnistan liittyväni kaikkeen. Suljen silmäni, katson sisäänpäin. Muistan eletyn elämän tässä kehossa, tällä nimellä ja syntymä ajalla. Muistan ja tunnen, että olen aina pyrkinyt ymmärtämään ja hahmottamaan elämää kokonaisuutena, jatkumona ja seurauksina. Olen olemassa, ollut aina olemassa ja tulen aina olemaan.

Mikä minussa on totta? Kokemukset joiden läpi olen taivaltanut. Tuntemukset ja tunteet, joiden kanssa istun sisäisyydessäni. Mitä heijastan ulos maailmaan, ihmisille, tilanteisiin? Sitä mikä on minussa totta, koska en elä enää sitä vaihetta, että yritän olla muuta, kuin mitä olen. Joskus menneisyydessä yritin olla parempi, fiksumpi, menevämpi, onnistuja, yrittäjä... Nyt kaikki se on onneksi koettu. Kokemuksista olen ottanut opiksi ja siitä olen onnellinen.

Ei elämää voi huijata valehtelemalla. Muita ihmisiä voi pettää aikansa, mutta jossakin kohtaa sekin päättyy. Oivallus elämästä saa aikaana muutoksen. Enää ei tarvitse esittää mitään. Enää ei tarvitse yrittää onnistua. Enää ei tarvitse yrittää miellyttää. Nyt,  tässä tietoisuudessa, saa vain olla se mikä on oikeasti. Voiko suurempaa vapautta olla? Voiko mahtavampaa onnen tunnetta? Ei, koska juuri tässä on elämän ydin. Olla se mikä on, on ollut ja tulee olemaan. Ja kaiken huipuksi voi kokea olevansa riittävä.

Ulottuvuuksien avautuminen mahdollistuu vain elämän kautta. Tulemiseen tarvitaan lähteminen. Jos ei koskaan ole lähtenyt, ei voi koskaan tullakkaan, mihinkään, koskaan, ikinä. Siksi olen loputtoman kiitollinen, että olen joskus lähtenyt tälle tielle ja tullut nyt tähän. Se ei tarkoita, että olen perillä vaan voin ymmärtää matkantekoni merkityksen. Luotan elämään, koska ymmärrän, että kaikissa tilanteissa ja niiden seurauksissa jäljelle jää elämä. Suhtautumiseni tilaan ja tapahtumiin vain muuttuu.

Elämä on virtaavaa energiaa, joka sykkii, soi ja väreilee. Ääretön määrä määrittelemättömiä mahdollisuuksia. Rajallisuus on ihmisen päätelmä, koska aistien kyky suodattaa näkemäänsä, kokemaansa, on riippuvainen tietämisen, tiedostamisen tasosta. Yhtyminen virtaukseen, elämän alkulähteeseen on elämämme tarkoitus ja tavoite.

Kaikki liittyy kaikkeen, emme ole irrallisia tai erillisiä. Minä ja sinä, kuten kaikki muutkin, sykimme samaa alkulähteen energiaa, muuntamalla sen itselle ominaiseksi. Siinä ilmennämme omaa vapaata tahtoamme ja siinä tulemme esiin sellaisina kuin olemme nyt. Kuvittele mikä energioiden sinfonia?

" Kiitos elämästä ja siitä että tunnen olevani olemassa. Tätä olemassa oloa haluan juhlistaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olkoon, että maailma huutaa, itkee ja parkuu. Tiedän, että jonakin päivänä joskus, maailmakin laulaa kiitos virttä elämälle. Jokainen on matkalla kotiin ja jokainen saapuu sinne ajallaan. Kiitos. kiitos, kiitos."