sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Vakavan äärellä

Tähän olemme tulleet. Jokainen meistä on kulkenut omaa elämänpolkua tietoisesti tai sattumavaraisesti. Nyt hetken sisään sovimme jokainen, kaikkinemme hengitämme samaa ilmaa ja jaamme tilan ja ajan. Katsoessamme taaksepäin muistamme menneet ajanjaksot, kokemukset ja kohtaamiset. Jotkut niistä ovat piirtyneet mieliimme niin syvälle, että ne ovat läsnä päivin ja öin. Toiset taas eivät ole juurikaan jättäneet jälkiä. Meissä näkyy ja kuuluu sukumme ja kulttuurimme tavat, asenteet ja tottumukset. Olemme paljon vartijoina, koska ilmaisemme ja tuomme esiin moraalimme ja eettisyytemme tai niiden puuttumisen.

Toive paremmasta kannustaa tekemään asioita oikein. Se kummittelee mielissä vaikka toimemme arjessa olisivat kuinka epäloogisia tai kevytmielisiä. Paremman elämän kaipuu nousee korkeimpaan potenssiinsa näinä aikoina, kun vääryyteen ja valheellisuuteen perustuvat teot tulevat yleisesti tietoon. Syyn ja seurauksen laki toimii vääjättömällä voimalla jokaisen kohdalla. Aika viive, milloin maksuun lankeavat menneisyydessä puuhastellut, valoa kestämättömät aikeet, sanat ja teot, ei ole meidän tahdosta riippuvaisia. Laskun eräpäivä voi olla heti tai 14 vrk kuluessa. Hyvin tehdyt ja hyvään pyrkivät toimemme kannattelevat meitä. Niiden palaute antaa toivoa ja iloa. Onnen tunnetta onnellisesta lopusta.

Tämän päivän maailma osoittaa kiistatta, että ihmiskunta on eksynyt totuudesta. Totuudesta on tehty tulkinnanvaraisia johtopäätelmiä oman alemman itsen halujen ja toiveiden kautta. Moraalinen ja eettinen näköala on tuhrittu vääristymien ja valheen värityksillä. Kestämättömäksi tilanteen tekee se, että päätökset ja valta keskittyy ahneiden ja narsitisten ihmisten hallintaan. Kuinka pitkälle historiaan meidän pitää mennä, että näemme sen valinnan, mikä on johtanut kehityksen kulun tähän hetkeen?

Hukummeko kaikki siihen tsunamiin, joka on syntymässä? Koemme sen lähestyvän monella eri rintamalla ei pelkästään luonnon katastrofeina vaan myös yhteiskunnan perustan ja ihmisten hyvinvoinnin murenemisena. Väärät valinnat eivät voi johtaa muualle kuin ongelmiin ja katastrofeihin niin yksityisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Kuinka korjata kurssi ajoissa? Onko ylipäätään mahdollista oikoa vääriä päätöksiä ja mitä se vaatii?
Kuvainnollisesti voidaan ilmaista hyvän ja pahan käyvän siihen kuuluisaan viimeiseen taisteluun. Pahan voimme havaita olevan voitolla, koska se pitää niin isoa ääntä. Missä ovat ne maan hiljaiset, jotka lopulta ratkaisevat koko taiston? Heidän ilmitulonsa voi muuttaa meneillään olevan, mutta he antavat odottaa itseään.

Markkinamiesten alennusmyynnit on nyt sitten koluttu läpi. Paluu juurille on alkanut ja alamäessä vauhti vain kiihtyy. Tulemme näkemään ja kokemaan asioita, jotka puistelevat meidät hereille. Enään emme voi kaivautua omaan pesään päivittelemään maailman menoa. Meidän on lähdettävä ja alettava puolustamaan oikeutta elämään. Vaatimusta totuuden puhumiseen ja vastuun ottoon myös niiden osalla, joka sanoavat olevansa päättäjien asemassa. Sanahelinän aika on ohi, nyt tarvitaan tekoja.

Tämän vakavan ajan äärellä ja keskellä meidän on rohkaistuttava esittämään mielipiteitä. Totuus kumpuaa sydämestä, koska omantunnon ääni on Luojan kuiskintaa. Hälyn ja kiireen keskeltä on löydettävissä tila hiljentymiselle. Siinä hiljaisuudessa voimistuminen tapahtuu. Meidän on tehtävä oma osuutemme, koska olemme tähän elämään tulleet. Motivaatio muutokseen syntyy ryhtymisen kautta, odottaminen ei enää ole mahdollista.