Jaksamisia

Edessäni istuu joukko väsyneitä, kyllästyneitä, uupumisen kourissa taistelevia ihmisiä. Hartioiden linjat kertovat karua kieltä siitä, että mitta on täynnä tai täyttymässä. Kasvojen ilme kertoo olotilasta joka värittää koko elämän. On muistettava että olotilamme muokkaa asenteemme joka värittää niin ulkoisen mutta myöskin sisäisen elämän.Moni ei tule ajatelleeksi koko asiaa tai sitä, että ihminen itse kirjoittaa elämänsä käsikirjoitusta. Kovin helposti ja hyvin yleisesti elämme ulkopäin ohjautuvaa suoritus elämää. Teemme niin kuin meidän "kuuluu" tehdä, emme kysenalaista asioita, toimintatapoja, uskomusjärjestelmiä vaan kiiruhdamme täyttämään omaa osuuttamme tässä suunnattomassa systeemissä.

Missä vaiheessa mitta tulee täyteen tai kuppi vuotaa yli tai palamme loppuun? Energia kielellä loppuun palaminen tarkoittaa sitä, että ihminen kuluttaa energiansa eli elämänvoimansa sellaiseen elämän ylläpitämiseen joka nielee aina vain lisää voimia mutta tekeminen ei lataakkaan akkuja. Kyse on silloin vääntämisestä, pakonomaisesta tekemisestä jonkun ulkoisen yllykkeen vuoksi. Loppuunpalamisessa on kyse oman itsen uhraamisesta, jonkun muun vuoksi. Mikä se joku muu on joka saa ihmisen jatkamaan hamaan katkeraan loppuun asti? Sitä voi jokainen kysyä itseltään, mutta kannustimena on usein pelko. Pelko ansion menetyksistä, arvostuksen kadottamisesta, elintason romahtamisesta jne. Energian kierto hiipuu ja kun se hiipuu niin vaikutukset voivat olla loppuelämää värittävät monisairaudet niin fyysiset kuin mielenlaadulliset. Psyykkisen energian romahtaminen syöksee ihmisen sellaiseen kierteeseen että selviytyminen sieltä vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. Ikävintä tässä on se, että lääkkeet astuvat elämään jäädäkseen.

Kuinka moni "nappaa nappeja naamaan "kun tuntuu kurjalta? Kurjalta tuntuminen voi olla fyysisellä keholla tai tuntemuksena sisällä. Särkee päätä, pakottaa, pistelee, ei tule uni silmään. Ahdistaa ja on vain epämukava olla. On muistettava, että lääke ei poista syytä huonoon oloon vaan puuteroi tuntemuksen. Puuteroitu tuntemus on yhä olemassa koska syy siihen on edelleen olemassa. Otetaan uutta roppia, vähän vahvempaa ja useammin päivässä. Mitä keholle tapahtuu tässä puuteroidussa olotilassa? Mitä vatsa sanoo? Mitä maksa, munuaiset, sydän ? Kovin helposti anamme periksi ja ajaudumme puutroiduiksi. Kovin helposti unohdamme keitä me oikeasti olemme. Olen  monta kertaa miettinyt sitä, mikä olisi se asia elämässä joka havahduttaisi ihmisen ajoissa tarkastelemaan elämänsä suuntaa ja sisältöä? Miksi annamme elämämme hiipua kun meillä on mahdollisuus hehkua ja kipinöidä? Kuinka syvällä horteessa voimmekaan olla ja lopulta kyse on oman itsen kohtaamisesta.

Henkinen havahtuminen, valaistuminen, oivallus syntyy yleensä juuri kovimpien kokemuksien syövereissä. Entä jos olemme lääkinneet itsemme tunnottomaan tilaan-voinko silloin havahtua? Nukunko onneni ohitse ja niin jätän käyttämättä sen mahtavan tilaisuuden jonka elämä on järjestänyt minulle? Olen matkalla henkistymistä kohti, mutta jos kytkeydyn kemiallisten aineiden tasoille, väitän, henkistyminen jää toteutumatta. Tässä on se merkittävä näköala materialistiseen ja henkiseen elämään. Materialistinen maailma ei tunnista henkeä eikä niin ollen tunnista myöskään valaistumista. Henkinen maailma janoaa etenemistä, kasvua ja kehitystä henkisessä olemuksessa. Henkisessä tietoisuudessa ymmärrämme, että kasvu tapahtuu kärsimyksen ja vastoinkäymisten keskellä. Niitä ei aleta lääkitsemään tai tukahduttamaan vaan niiden keskellä pohditaan, mitä olen oppimassa. Vastoinkäymiset eivät ole esteitä vaan mahdollisuuksia kasvaa, oivaltaa ja ratkaista ongelma luovuudella.

Keho on sielun asunto tässä elämän vaiheessa. Sielussa asuu ikuinen tieto ja sen esille saamiseksi tarvitsemme kokemuksia elämästä, että muistaisimme keitä me olemme oikeasti? Meillä on vastuu niin kehostamme kuin koko elämisestämme. Haluni voida hyvin ja elää onnellinen elämä, on sisään asennettu tietoisuus. Tunnistan kyllä jos olen pudonnut polultani. Merkiytystä on sillä teenkö silloin toisenlaisia valintoja vai annanko kaiken jatkua hamaan katkeraan loppuun asti? Katkeralla lopulla tarkoitan sitä, että vanhana minulla ei ole mitään muisteltavaa. Tai jos muistan jotakin mietin vain olenko ottanut kaikki ne 25 pilleriä....

Voi kuinka paljon onkaan asioita joista pitäisi puhua, kirjoittaa. Niin helposti unohdumme ja unohdamme. Niin kovin helposti käytämme toisten repliikkejä kun omat sanat juuttuvat kurkkuun. Niin kovin mieluusti mukailemme, kyykistelemme, kumartelemme kun meidän tulisi nousta täyteen mittaamme. Aika aikaa kutakin-mutta haluan muistuttaa että nyt elämme niin suuren murroksen aikaa, että jos aiomme selvitä tulevista, meidän on kyettävä ottamaan oikeansuuntaisia askeleita oikeaan suuntaan. Kysy oletko onnellinen ja tyytyväinen ja jos sisimpäsi vaikenee tai ahdistut, niin se on varma merkki siitä, että on aika tarkistaa elämänsisällöt, mihin hukkaat energiasi ja mihin aikasi kuluu.