Luomuksemme

Suuntaamme katseemme, mielemme, ajatuksemme ja havaintomme ulkoiseen maailmaan. Otamme vaikutelmia ulkoisesta maailmastaa ja puntaroimme päivittäin, jopa  50 000 ajatuksen voimin, mistä tässä elämässä  on oikeastaan kyse. Mikä tulva ja mikä kaaos! Voimme huonosti, olemme stressaantuneita ja ahdistus kasvaa kasvamistaan sairauteen asti. Olemme jumissa, oman mielen luomassa, pelkojen täyttämässä illuusio elämässä. Uskomusjärjestelmämme ruokkii erillisyyttä, pelkoa, viimeistä tuomiota ja mitä kauheimpia mahdollisia kokemuksia. Syvään juurtunut pelko ei anna armoa eikä arvoa toisenlaiselle mahdollisuudelle. Emme ymmärrä ja kun emme ymmärrä, niin elämme täydellisen ymmärtämätöntä elämää. Koko systeemi ruokkii pelkoon perustuvaa rakennetta. Pelko estää, koska ei ole energiaa muuttaa mitään. Sitoutuneisuus pelkoon estää meitä kokemasta onnea, iloa, kiitollisuutta, rakkautta ja yhteisyyttä. Valitsemme pelon, koska emme uskalla valita rakkautta. Mikä paradoksi!

Luomme oman elämämme. Ajatus on ensimmäinen teko. Ajatusta seuraa valinta. Valitsen sen mikä on juurtunut ja juurrutettu minuun. Siis automaattisesti sen, mikä on vallitsevaa eli pelko. Kysymys, joka kaipaa vastausta; miksi toimin aina vain niin, vaikka tiedostan kaipaavani muunlaista elämää? Miksi yhä edelleenkin pidän yllä vanhentuneita käyttäytymis-suhtautumistapoja? Mikä voima onkaan uskomuksilla, kun niistä ei pääse millään eroon?

Kaiken täytyy olla kiinni siitä, mihin kiinnitän huomioni. Maailmani muuttuu, kun käännän huomioni sisäisyyteen ja kohti kaikkiallista Luojaa. Kaikkiallinen Luoja on tavoitettavissa sisäisyydessä, koska henkinen olemukseni löytyy sisäisyydestä. Niin kauan, kun pitäydyn vain ulkoisessa maailmassa, en voi kokonaisvaltaisesti päästä yhteyteen, eheyteen enkä myöskään elämän tosiasiallisen laidan ymmärtämiseen. Maailman palvomisen sijaan, alan vähä vähältä rakentua henkisiin ulottuvuuksiin.

Kauneus on katsojan silmissä, eli sielun kauneus värittää elämän itsessään kauniiksi. Niin kauan, kun mieleni askaroi ulkoisen maailman ilmiöissä, en kykene muuttumaan henkiseksi, en kykene kokemaan yhteyttä enkä päästämään irti kielteisyydestä. Muutos on kasvua kohti oman todellisen itsen hahmottamista ja sitä todellisuuta, että en oikeasti ole ollut koskaan erillinen mistään enkä kenestäkään. Illuusioni pitää minut ottessaan oman mieleni ja tahtoni vuoksi. Mikä paradoksi!

Koko elämä on paradoksi. Taistelen sitä vastaan, mitä eniiten kaipaan ja haluan. Tiedän kaiken olevan hyvin yksinkertaista, mutta kuvittelen ja uskottelen kaiken olevan vaikeaa ja miltei mahdotonta. Kärsin vaikka voin olla onnellinen. Sairastan vaikka voin olla terve. Elän köyhyydessä vaikka voin olla rikas. Pelkään vaikka voin olla täysin vapaa. Pidän kynsin hampain kiinni kaikesta negatiivisuudesta vaikka voin pästää irti ja olla positiivinen. Toimin järjen ja ymmärryksen vastaisesti.

Mikä on tie onnelliseen ihmiseen? Missä on polku sisäiseen rauhaan, muualla kuin sopusoinnussa omassa sisäisyydessä? Sisäisyyden kokemisen tila on ajatuksen ja mielen harmonia. Juuri se värittää ulkoisen maailmamme. Kaikki syntyy ajatuksissa ja värittyy ulkoiseen. Maailmamme ei voi muuttua paremmaksi  parhaaksi muutoin kuin täydellisestä muutoksesta ajatuksissamme ja mielissämme. Juuri siellä kohtaamme Luoja Jumalan joka säteilee täydellistä rakkautta, kauneutta ja hyvyyttä. Sieltä ammannamme henkisen voiman, joka lopulta muuttaa ulkoisen maailman paremmaksi parhaaksi. Siirtyminen henkiseen ulottuvuuteen on siinä taianomaisessa sisäisessä olemisessa, kun pelkoon pohjautuvat uskomusjärjestelmämme lakkaavat olemasta tosia meille itsellemme ja täydellinen luottamus Jumalaan vahvistuu todelliseksi luonnoksemme. Oikeastaan emme ole koskaan olleet erossa siitä, mutta olemme vain kiinniittäneet huomiomme toisaalle. 

Ajattele, et ole koskaan ollut erillään rakkaudesta, koska Jumala on kaikiakkiseti läsnä kaikessa. Hengität rakkautta. Maailma on luomuksesi ja voit muuttaa maailmasi, hengittämällä Jumalaa eli rakkautta. Mielesi, ajatuksesi ja asenteesi luovat kokemuksesi elämästäsi. Miksi et loisi jotakin hyvää, kaunista ja pysyvää, joka kaiken lisäksi on jo olemassa? Tule tietoiseksi siitä. Tule tietoiseksi ja anna ymmärryksesi täyttää olemuksesi. Ajatuksen muuttuessa, elämä muuttuu.

Kuuntele kuinka lintu laulaa alkavan kesän riemua. Olet osa tuota laulua, mutta myöskin lintua. Katso ja näe luonnon kaunis pyhyys. Olet osa sitä, kuulut siihen pyhyyteen, anna sen energia virrata elämääsi, sinun mieleesi ja ajatuksiisi. Ajattele pyhää alkuperääsi ja ymmärrä, mitä se tarkoittaa oikeasti. Jumala on rakkaus ja sinussa virtaa rakkauden ihmeellinen voima. Päästä irti rajoittavista uskomuksista, että et ole vielä henkisesti kypsä. Olet ollut kypsä syntymästäsi asti, mutta et ole antanut sen tiedon saavuttaa sinua. Muuta ajatuksesi paremmaksi, ala nähdä Jumalan hyvyys elämässäsi. Kitke kielteisyys puutarhastasi niin se kukoistaa oitis. Jos tarvitset vielä kielteisyyttä, niin muista, että siitä seuraa vain pahaa. Haluatko sinä pahaa? Miksi et sitten ala ajattelemaan hyvää? Niin yksinkertasista ja selkeää, mutta voi tuntua mahdottomalta toteuttaa. Juuri siinä on kohtasi tajuta, mikä sitoo sinua. Oma uskomuksesi kieltää sinulta hyvän. Oma uskomuksesi pidättää sinulta onnen, vaurauden ja rakkauden. Oma uskomuksesi on se vankila, johon palaat aina vain uudelleen, vaikka lukkoja ei olekkaan. Ei ole koskaan ollut, mutta sinä pitäydyt uskoon, että lukot ovat totta. Ja niin elämäsi jatkuu....

 " Rakas Jumala, ymmärrän missä vankilassa olen istunut monta kärsimyksen elämää. Olen luonut oman erillisen maailmani ja uskomuksillani jättänyt Sinut huomiotta. Olen kovin helposi uppoutunut vallitseviin uskomusjärjestelmiin, etten ole kuullut sisäisyydestä kaikuvaa puhettasi. Niinä kertoina, kun olen ollut oivaltamaisillani olemassa olemiseni ulottuvuudet, olen peruttanut takasin luomaani turvalliseen vankilaani. Elämästä elämään, kokemuksista toiseen olen elänyt luomassani erillisyydessä. Se ei ollut tahtosi, vaan se on ollut minun haluni värittämä, mielikuvituksekas kokemus elämästä. Mieleni luo ja tahtoni toteuttaa.

Juuri nyt istun vaiti ja hengitän Sinua, oi Jumala. Tässä ikuisuuden tilassa, joka virtaa lävitseni, en ole erillään, en ole yksin vaan liityn kaikkeen, mikä on sinua. Kiitollisuudesta vapiseva sydämeni sykkii elämää. Sitä elämää, joka on ollut ja tulee olemaan aina. Amen."