sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Tämän päivän ajatus

Monesti olen istunut läppäri sylissä ja aloittanut uuden tekstin, mutta joka kerta, on tullut jotakin sellaista, että kirjoittaminen keskeytyi tai estyi. Nytkin pikku Killi heiluttaa sähköjohtoa niin kiivaasti, että on pakko nostaa se pois.  Se mihin kiinnität huomion, kasvaa ja täyttää pääsi lisäksi koko elämän. Tärkeä havainto ja niin totta.

Mitä haluan sanoa? Onko minulla sanottavaa vai jaarittelenko turhanpäiväisesti? Onko luovuuden ulottuvuuksiini tullut este, enkä kykene virittymään siihen flow-tilaan, joka mahdollistaa uusien näkymien ja ajatusten esiin tulon?

Hiljentyminen kaiken tämän äärelle vaatii ponnistusta. On niin kovin helppo mennä kiireeseen mukaan, tehdä ja touhuta asioita, jotka kuuluu tehdä. Niin-kuuluu tehdä-kalskahtaa siltä, että niiltä osin olen antautunut markkinatalouden ja massahysterian puolelle. Mitä minä oikeasti haluan tehdä?
Kuinka paljon kuormitamme itseämme niillä tavoilla, joita maailma tarjoaa, että "ihmisillä olisi rauha ja hyvä tahto?" Hyvä tahto ei tarkoita muuta kuin toisen ihmisen näkemistä ja kuulemista. Hänen kohtaamista sydämen tasolla joka ikinen päivä. Se ei maksa mitään, eikä sitä voi ostaa. Sitä ei tarvitse kiiruhtaa ostamaan täyteen ahdatuista supermarketeista.

Minun Jouluni rakentuu läsnäolemisesta. Olla läsnä rakkaiden ihmisten elämässä nyt. Olkoonkin, että kaikki rakkaat eivät ole saman katon alla. He ovat sydämessä tunteena ja ajatuksissa jossakin hetkessä, kun kynttilän lepattava liekki kiinnittää huomion. Juuri näissä tuokioissa täydellistyy Joulun henki. Olkoonkin, että eronnut Paavi tekji tyhjäksi Jeesuksen syntymän jouluna. Meidän tulisi tarkastella asiaa henkisesti.  Mitä Kristuslapsen syntymä tarkoittaa ihmiselle henkisenä käännekohtana? Ei päivmäärillä ja vuosiluvuilla ole merkitystä henkisessä maailmassa, koska ajanmääreet ovat ihmisen luomia kriteerejä täällä ajassa. Henkimaailmassa ei ole kelloa eikä aikaa. Sen asian ymmärtäminen voi tuntua mahdottomalta, mutta todellisuudessa emme taida ymmärtää puoliakaan elämän mysteereistä, vaikka niin mielellämme annamme kuvan ylivertaisesta ymmärryksestä. Usein uskottelemme asioita tosiksi vain sen vuoksi, että emme viitsi vaivautua tutkimaan tai ehdollistamaan uskomuksiemme todenperäisyyttä. On kovin helppo mennä valtavirran mukana, kuin että pohtisi ja tutkisi asioita ja ilmiöitä kriittisesti.

Jeesuksen Kristuksen esimerkki elää ja voi hyvin. Ihminen kaipaa yhä enenevässä määrin henkisyyttä. Jeesus on Jumalan poika henkisesti ja osoitti elämällään tien, jota pitkin henkistynyt ihminen kulkee. Hän opetaa rakkautta ja anteeksi antamista. Niin paljon, kun meissä ihmisissä on puutetta rakastamisesta ja anteeksi antamisesta, niin kaukana olemme Kristusvalosta ja tietoisuudesta. Niin paljon kun olemme markkinavoimien kahleissa, sen pinemmäksi henkinen liekkimme kutistuu. "Et voi palvella kahta Herraa, Jumalaa ja Mammonaa!"

Kaipaamme rauhaa ja rikomme sen. Tarvitsisimme vähän ja kuitenkin hamstraamme turhaa aina vain enemmän. Joka päivä valitsemme mammonan vaikka syvällä sisimmässämme tiedämme tekevämme juuri niin kuin meidän ei tulisi. Olemme sitoneet itsemme ajan ja aineen ikeeseen. " Laps hankeen hukkuu unhoittuu."

Kenen leipää syöt sen lauluja laulat-ikuinen ristiriitä hengen ja aineen välillä kulmionoituu meihin. Omien uskomuksiemme ja luulojemme keskellä yritämme pitää yllä rakennelmaa nimeltä oma elämä. Määrittelemme sen statuksiemme mukaan ja sen keskellä podemme ikävää jostakin vapauttavasta ja paremmasta tunteesta sisimmässämme.  Teemme elämämme siksi mitä se on. Olemme vastuussa ja podemme seuraukset.

Tänäkin jouluna koemme valintojemme seuraksia. Kuinka paljon lisäämme tyytyväisyyttä ja onnellisuutta tavaravuorien keskellä, kun jo huomenna ne unohtuvat?

" Oi minun Isäni, joka olet läsnä kaikessa ja jokaisessa. Kuinka pitkäksi välimatkaksi olen yhteytesi rakentanut, etten kykene kuulemaan ääntäsi sydämessäni? Kuinka valtavan tavara vuoren olen haalinut esteeksi itselleni päästä todelliseen elävään yhteyteen kanssasi? Olen maailmassa ja kaipaan kotiin, enkä käsitä, että en tarvitse kotiin pääsemiseen muuta kuin antautumista. Vahvistu minussa, että alkaisin loistaa hengen valoa yhä enemmän, yhä voimallisemmin, niin että kykenen täyttämään tehtäväni, tekemään velvollisuuteeni ja täyttämään lupaukseni Sinulle. Sinusta minä olen syntynyt ja Sinussa minä elän ikuisesti. Amen."

Näillä ajatuksilla tänään, huomenna, aina.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti