Mikä Sinusta loistaa?

Kuuntelen elämää, katselen ihmisiä ja pohdin; kaikki me olemme juuri siinä paikassa ja tilanteessa, johon kuulumme ja joissa meidän tuleekin olla. Syystä, että olemme valinneet näin. Emme voi olla jossakin muualla, koska juuri tässä on se paikka, hetki, olemisen tila, josta kuvastuu koko eletty elämä,  eikä ainoastaan tämä nykyinen elämä, vaan myös kaikki ne edelliset, kulminoituvat tähän. Kuinka huikea tunne ja tiedostamisen välähdys!

Tiedostaminen on ulottuvuuksien välistä havainnointia. Voin kokea elämäni hyvin fyysisesti, ilman aavistustakaan ulottuvuuksista. Silloin tahdin määrää fyysinen tekeminen ja aika. Kehon eli aineen tai materian kontrolli määrittää tavoitteet ja tekemiset. Ulkoinen maailma odotuksineen on silloin se raami  ja viitekehys, missä eletään. Tässä tilassa minusta ei loista eikä säteile, vaan energiani on hyvin paikallaan pysyvää, jähmeää ja valotonta. Energiaa on, mutta sen koostumus on hyvin lähellä fyysistä olemusta, raskasta ja tahmeaa.

" Talossa on valot, siellä on siis joku kotona" kuvastaa sitä tilaa, jossa henki on herännyt. Hengen valo on hyvin valaisevaa, kirkasta ja läpäisevää. Sitä ei estä tila, matka eikä aika. Mysteeri-olenko hereillä? Mistä voin sen tietää, tunnistaa ja jopa ymmärtää? Mitä kysymyksiä minun tulisi kysyä itseltäni, että varmistuisin asiasta?

Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat heränneet, mutta eivät vielä oikein usko sitä todeksi. Uni maailma eli materialistinen hengetön maailma arvoineen ja odotuksineen, pitää heitä edelleen tiukasti otteessaan. " On kuin hissillä ajelisi" totesi eräs ihminen, joka otti ensi askeleita henkisellä polullaan. Aine vetää ihmistä puoleensa, koska sen konkreettisuus on niin todellista ja se on tullut niin tutuksi. Uskaltautuakko johonkin aivan uuteen, erilaiseen tapaan elää? Moni keikkuu kahden vaiheilla pitkään ja hartaasti, koska tarvirsee sitä kokemusta. Toisille siirtyminen on vaivattomampaa, koska he ovat jo olleet hisseissään niin usein, että paluuta vanhaan ei oikeasti ole olemassa.

Sitten on ihmisiä, jotka vaeltavat polullaan jo tietoisina. Heidän talossaan on jo valot. Toisilla himmeämmät ja loisilla halogeenit. Valo kuvastaa tietoisuuden syvyyttä. Se ei tarkoita, etteikö ihmisellä olisi haasteita, vaikeuksia ja mahdottomuuksiakin elämässään. Heillä on kaikkea sitä, mutta myöskin kokemuksia ja tietoisuutta selvitä niistä. Henkinen tie ja elämä, ei ole auringossa makoilua tai laiskottelua, vaan haasteellista matkantekoa. Ihminen on ihminen joka tapauksessa, kun kerran tällä palolla tallistellaan. Itsensä ylentäminen on suurin virhe, mihin ihminen voi sortua. Todellinen hengensoturi on nöyrä ja kiitollinen sielu. Ajatukset, sanat ja teot kuvastavat yhteyttä alkulähteeseen eli Jumalaan. Kilvoitella itsensä kanssa, kuvastaa sitä henkistä valintaa elämän arjessa. Voin aina valita säteilenkö valoa vai pimeyttä. Pimeys on hengettömyyttä, joka kumpuaa itsekkyydestä ja riippuvuuksista. Meitä on oikeasti joka lähtöön ja jokaisella meillä, on mahdollisuus tehdä valinta hyvän ja pahan välillä. Kysymys, jota kannattaa itselle esittää kuuluu: mitä minä olen tekemässä tässä elämässä? Kyse on tekemisestä, koska vain tekemisellä matka jatkuu. Toisaalta, jos ihminen haluaa tai vain odottaa jotakin tapahuvaksi muiden toimesta, silläkin on merkityksensä juuri sille ihmiselle, hänen sielun kehitykselleen ja ihmisille hänen ympärillään. Kaikella on tarkoitus! Oi Luojani, kun oppisin tajuamaan tämän, niin että en pyrkisi kontrolloimaan tai muuttamaan muiden elämistä ja arvoja.

On niitä, jotka menevät edellä ja toteuttavat unelmiaan. Ja on niitä, jotka tulevat jäljessä ja valittavat! Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Hengen lait ovat Jumalan lakeja. Jumala on rakkaus, valo, ilo, osallisuus, ymmärrys...kaikki se mitä on. Ihminen on rajallinen,  mutta kasvaessaan, hän etenee lähemmäs Jumalaa. Valo läpäisee aineen. Mitä me voimme tehdä tänään, sen eteen, että meistä loistaisi entistäkin kirkaampi valo? Mitä me voimme tehdä voidaksemme paremmin, niin että kykenemme täyttämään oman paikkamme hyväntekemiseen ja lähimmäisten auttamiseen? Koska juuri tässä, on syvin ilmaus. Jumalan rakkaudesta. Meidän on hoidettava itsemme, asiamme ja arkemme kuntoon, jotta me voimme tehdä sitä palvelustehtävää, mihin olemme hengessä sitoutuneita. Niin kauan, kun talomme eli me itse, olemme sekasorron, epätietoisuuden, pelon ja kaikenlaisen saastan keskellä, meistä ei ole ottamaan omaa paikkaamme siinä tehtävässä. Voinko jouduttaa kasvuani? Mielestäni kyllä, siinä tapauksessa, kun tiedän mitä olen tekemässä ja miksi. Ensin on otettava  omat roskat pois omista silmistä ja siinä on varmasti työtä. Toiset puhdistavat omat roskansa ja niistä ei sinun pidä kantaa huolta. Tokikin niin, että puolustat omaa "taloasi", ettei kukaan työnnä omia sotkujaan sinun siivottaviksi tai että sinut mitätöidään jonkun toimesta, joka on täynnä omaa pahaa oloaan. Meidän jokaisen tulee rakastaa omaa itseä niin, että kykenemme tekemään rakkaudellisen muurin sille, joka yrittää hyväksikäyttää tai muuten mitätöidä meitä. Rakkaudellisin teko toista ihmistä kohtaan ei ole se, että annamme heidän mellastaa alemman mielensä mukaan, miten heitä huvittaa, vaan se, että ojennamme heitä näkemään sanojensa ja tekojensa mielettömyyden. Kasvaminen käy kipeeä ja joskus on niin, että meidän on oltava niitä, jotka kertakaikkiaan pysäyttävät vinouteen ihmisen toimet. Olkoonkin, että seurauksena on epäsopua ja vihaa.. " Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy" on sanonta, joka kannattaa muistaa.

Vahvuus toimia oikein syntyy oikeudenmukaisuuden tajuamisesta. Rehellisyys on Jumalan valoa, joka loistaa ihmisestä. Pyrkiessäni etenemään omassa elämässäni, pitkospuuni rakentuvat rehellisyydestä. Ollessani rehellinen, sillä ymmärryksellä mnkä omaan, en voi astua harhaan. Rehellisyys ja tosi ovat perusta, joka ei horjuta minua. Voin astella eteenpäin varmana siitä, että menneisyydestä ei nouse asioita, ihmisiä eikä epämääräisyyttä. Jos rakennun rehellisyydestä ja todesta minulla ei ole syytä pelkoon. Juuri silloin täytyn Jumalan rakkaudesta, koska siinä ei ole pelkoa. Tietäessäni, tuntiessani ja ymmärtäessäni, että tämä tässä on minun taloni eli minä olen tässä, kestän katsoa menneisyyksiini täysin tyynesti. Kaapeissani ei ole luurankoja ja jos niitä on, ne ovat ystäviä kanssani. Tulevaisuus, joka on edessäni, avautuu kirkkaana ja selkeänä. Olen valmis siirtymään uuteen vaiheeseen elämässäni. Rukoilen Jumalaa kirkastamaan kasvonsa minulle, niin että selkeyteni, määrätietoisuuteni ja päättäväisyyteni kirkastaisi myös Häntä tässä maailmassa.

" Jumalani-kiitos niistä selvännäköisyyden ja -tietoisuuden hetkistä, joita olen saanut kokea. Auta minua vahvistumaan hengessä, siksi mikä jo olen oikeasti. Niinä hetkinä kun joudun kohtaamaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy minua ja tekemisiäni, rukoilen viisautta ja suojelusta. Anna minulle ymmärrystä nähdä heidän tarpeensa oikeassa valossa, etten kompastuisi turhiin selityksiin ja loukkauksiin. Maailma on tänään pahan ja hyvän näyttämö. Kaikki tulee esiin ja näkymät eivät aina ole mukavaa katseltavaa. Jumalani-vahvista minua olemaan tyyni ja rauhallinen, etten suistaisi itseäni rauhattomuuteen ja epätoivoon. Ota minusta kiinni entistä tiukemmin, sillä tieostan, että koettelemuksien aika on käsillä. Anna minulle herkkyyttä ja voimaa ojentaa käteni hänelle, joka tarvitsee tukea. Anna minulle sitkeyttä saattaa loppuun ne keskeneräiset asiat, jotka odottavat loppuun saattamista. Kiitos, kiitos, kiitos."