Todellisuus hahmottuu aistiemme välityksellä. Näemme, kuulemme, haistamme, maistamme ja tunnemme, se on siinä, vai onko sittenkään? On tutkittu ja todettu, että esimerkiksi onnettomuuden sattuessa, haastatellut silminnäkijät, kertovat jokainen omanlaisensa tarinan tapahtuneesta. Niin-mikä osa meissä värittää kokemuksen tietynlaiseksi? Minkä siivilän läpi kokemuksemme oikein todentuvat? Asia ei ole yksinkertainen,vaan juuri niin moniulotteinen ja merkittävä ja siitä voi avautua ymmärrys elämän mysteerien sisälle.Katsoessani maisemaa, panen merkille tietyt asiat. Näen ja aistin maiseman oman "sihtini" läpi ja teen päätelmän pidänkö näkemästäni vai jättääkö se minut "kylmäksi." Sinä katsot samaa maisemaa ja näet sen juuri sellaisena, kuin se sopii sinulle. Vaikka maisema on sama, kokemus ja tunne voi erota taydellisesti kokijoiden ja näkijöiden kesken. Wau-ja sitten syntyy tyypillinen väittely, kenen kokemus on todempi ja tosi?
Elämän runsautta ja moniulotteisuutta ei voi kuvata sanoilla, koska ne eivät riitä siihen. Kuitenkin pyrimme koko ajan määrittelemään elämäämme, sijaintipaikkaamme, sisältöjämme, olosuhteitamme, tunteita ja tuntemuksiamme. Hukumme selityksiin ja olennaisin jää kokematta. Itse elämä. Yrittäessämme ymmärtää, määritellä ja selittää voimme oikeasti kadottaa itsemme ja niin ollen koko tämän kertaisen elämämme. Olemme jumissa, pysäkillä ja seuraavan junan tulosta ei ole mitään tietoa.
On ihmisiä, jotka elävät ulottuvuuksien tietoisuudessa. He tietävät ja ymmärtävät, mistä elämässä ja elämisessä, on todellisuudessa kyse. He eivät yritä selittää, eivätkä he selitä, vaan elävät. Juuri sitä tietoisuuttaan, jonka tuntevat ja tietävät todellisuudeksi. Todellisuus värittyy ja saa muotonsa kokijan toimesta. Me luomme oman elämämme. Teemmekö sen tiedostaen vai tiedostamatta näkyy, kuuluu ja tuntuu elämän sisällöissämme. Se joka ei tiedosta, nukkuu syvää unta, vaikka onkin aivan hereillä. Hän toimii ulkopäin johdetusti ja oma ohjaamo on autopilotin hallinnassa. Se joka elää tiedostavasti, on hereillä valintojensa seurauksien suhteen. Hän pyrkii kääntämään kulkupelinsä suuntaan, joka vie häntä eteenpäin. Eteneminen on jokaisessa sielussa (luodussa) ominaispiirre ja sitä ei voi vastustaa. Vastustaa voi ja niin moni tekeekin, niin kauan, että käsittää jotakin uutta ja erilaista tapaa toimia. Kasvaminen ja oivaltaminen tapahtuu aina kokemuksissa siis elämässä. Siispä kun olemme kehoissamme ajan, tilan ja materian keskellä, olemme kokemassa, tuntemassa ja kasvamassa. Jokainen meistä on juuri siinä missä on ja voi joko kasvaa tai olla kasvamatta. Kasvamatta oleminen on tila, joka palvelee, niin kauan, kuin se on tarpeellista. Jossakin vaiheessa on kuitenkin tehtävä jotakin ja jos oivaltaa sen, että tuska, kärsimys, kipu on vain keino oivaltaa, niin niihin voi suhtautua aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ne ovat siunaus, kun kerran en muuten oivaltanut. Samaan asiaan kietoutuvat syyn ja seurauksen maksamattomat tai maksetut laskut tai suoritukset. Mikä valtava verkosto ja kaikki kuitenkin ovat tasan tarkkaan oikeassa asemassa suhteessa itseensä, toisiin ja Jumalaan.
Nyt kun ulottuvuuksien ovat avautuvat, mikä tarkoittaa, oman itsen eli henkiminän oivaltavaa tilaisuutta siirtyä rakkauden ja myötätunnon energioihin eli elämään todellisempaa itseä, eikö juuri nyt ole oikea aika päästää irti? Tehdä loppuun keskeeräiset asiat, keskittyä oleelliseen ja antautua elämälle eli Jumalalle.
Ulottuvuuksissa, joka tarkoittaa tietoisuuden tilaa, on voimanlähteitä, auttajia ja opastajia. Siis niitä, jotka elävät, ilman yrityksiä selittää. He eivät voi ohittaa ihmisen tahtoa, vaan joakisen meistä on itse tahdottava ja tehtävä ne valinnat, jotka vievät meidät uuteen ulottuvuuteen. He antavat ohjausta ja apua, kun pyydät sitä. Sinun on hiottava omat sisäiset vastaanottimesi rakkauden taajuudelle, että voit ottaa vastaan heidän apunsa. Niin kauan, kun kamppailet itsekkyyden, anteeksi antamattomuuden, vihan, kaunan, mustasukkaisuuden ja pelon syövereissä, et kertakaikkiaan voi päästä sille taajuudelle, että voisit ymmärtää heidän viestejään. Lohdullista on kuitenkin se, minkä eri tahot ovat saaneet vahvistukseksi meille, jos meissä on yli 50% rakkautta ja myötätuntoa, selviämme eli siirrymme uuteen ulottuvuuteen.Kyse on taas valosta ja varjoista. Mitä enemmän valoa, sitä enemmän rakkautta. Mitä enemmän rakkautta, sitä enemmän toivoa, iloa, myötätuntoa. Mitä muuta me kaipaamme? Mitä muuta me toivomme? Meidän on vain käsitettävä oma osuutemme tässä. Kyse on sinusta, minusta, kaikista ihmisistä. Olemme tulleet tähän ja meille on avatunut mahdollisuus vapauttaa koko maapallo pimeydestä valoon. Samalla akselilla siirtyy koko universumi, kohti täydellisempää yhtymistä Jumalaan., kaikkeuden Luojaan. Matka on ollut pitkä ja jatkuu yhä. Niin se on.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti