lauantai 11. elokuuta 2012

Sinapin siemenen verran uskoa!

Materialistinen maailmamme, jonka perusta on raha, omistaminen, kilpailu, menestyminen, ulkoinen status jne. on kova maailma. Kova maailma on ihmisten luoma ja siinä ei Jumalalla ole sijaa. Meidän on vaikea käsittää sitä, että Jumala puuttuisi jostakin tai että ihmisellä olisi valtaa luoda jotakin ilman Jumalaa. Asiaa voi tarkastella maallisin silmin tai henkisestä perspektiivistä

Maallinen mieli on sidottu siihen konkretiaan missä elämme. Maalliselle mielelle henkimaailma, luonnon eli Jumalan lait ovat utopiaa. Niitä ei ole olemassa tai ne nimetään hurahtaneitten mielikuvituksesksi. Niin kaukana kuin itä on lännestä, ovat maallinen ja hengellinen mieli. Ihmisen henkinen evoluutio eli kasvu ja kehitys kulkee kokemuksien elämissä. Henkisyys ja tiedostaminen ovat elämän kokemuksien kautta mahdollista. Kokemukset pitävät aina sisällään opin siemeniä ja ihminen poimii kasvunsa idut kokemuksista. Siksi elämä on niin tärkeä, että me oppisimme tajuamaan oman todellisen arvomme ja merkityksemme, joka on kaikilla sama. Henkinen olento, Jumalan luoma, luova sielu, joka matkaa  halki universumin oppiakseen, oivaltaakseem valintojensa merkitykset ja lopulta kirkastuakseen eli valaistuakseen hengessä.

Maailman lait ovat ihmisen lakeja ja ne muuttuvat sitä mukaa, kun vallan pitäjät vaihtuvat. Jumalan lait ovat ikuisia, muuttumattomia ja täysin oikeudenmukaisia. Niissä ei ole harkintaa tai tulkintaa sen mukaan kuka niiden alaisuudessa on. Ihmisen on vaikea hyväksyä tätä ehdottomuutta, koska ihmisen oma oikeudenmukaisuus ei päde. Elämän vaikeudet ovat seurausta aiemmista elämistä ja niistä valinnoista, mitä silloin on tehty. Vaikeuksilla on aina henkinen merkitys ja syyt niihin löytyvät menneisyydestä. Ihmiset, joiden kanssa elämme elämäämme juuri tässä elämässä, ovat juuri niitä samoja sieluja, joiden kanssa on väännetty kättä jo ennemmin. Onko sitä niin vaikea käsittää? Miten muuten voisimme ymmärtää jonkun ihmisen tuttuuden tai jonkun toisen vastenmielisyyden? Ne joiden kanssa joudumme selkkauksiin, ovat aivan varmasti sieluja, joiden kanssa on aiemminkin setvitty elämän kentillä, roolit vain ovat olleet eriä. Siksi on niin äärettömän tärkeä pyrkiä sopuun ja anteeksiantamiseen, että siinä vaiheessa, kun siirrymme henkimaailmaan, meillä olisi hyviä uutisia. "Olen sovussa lähimmäisteni kanssa."

Miten sitten meidän tulee toimia, että pääsisimme eteenpäin henkisessä kasvussamme?  Ne joilla on jo tietoisuus näistä asioista, ovat edellä kulkijoita. Heidän esimerkkinsä voi innoittaa ja viitoittaa meitä, mutta silti meidän jokaisen on kuljettava oma polku. Mestari Jeesus on esimerkki edelläkulkijasta, joka elämällään osoitti henkisyyden merkityksen jokaiselle ihmiselle. Maallinen mieli voi lukea Jeesuksen elämäntarinaa täysin sokeana sille henkiselle ulottuvuudelle, mikä hänen opetuksissaan piilee. Vasta henkistyessään ihmiselle avatuu syvempi ulottuvuus. Ulkoisiin maneereihin sitoutunut kirkkokin opettaa maallisen mielen oppia. Henkisyys voidaan esittää sen piirissä saatanalliseksi vehkeilyksi tai harhaopiksi. Kuinka moni henkinen ihminen on mestattu tai poltettu noitana sen vuoksi, että hänellä on ollut tieto henkisistä lainalaisuuksista. Toimeenpanijoina ovat olleet kirkon piirissä olevat "oikeaoppiset" papit. Miten on nykyisessä ?  Löytyykö sen uumenista todellisia hengen miehiä ja naisia ? Jokainen meistä joutuu jossakin vaiheessa ottamaan kantaa siihen mihin uskoo niin ulkoisessa maailmassa kuin sisäisessäkin. Tuomitseminen ja saatanalla pelottelu ei ole Jumalasta koska Jumala on rakkaus. Ihmisen mieli kykenee demonisoimaan asian kun asian, joten kriittinen suhtautuminen on suotavaa. Uskottelu ja pelottelu on hyvä keino pitää seurakuntalaiset ruodussa. Pelottelu on vallankäyttäjien työkalu ja sitä käytetään niin maallisissa kuin hengellisissä systeemeissä.

Ne vaikeudet, mitä ihmisten elämässä on tällä hetkellä, kuvastavat sitä todellisuutta, minkä he ovat itselleen rakentaneet. Menneisyyden laskut lankeavat maksuun ja en tarkoita tällä maallisia laskuja vaan henkisiä, karmallisia laskuja. Kasvu käy kipeää ja jos yritämme toimia niin kuin aina ennenkin, katastrofi on edessä. Katastrofi tarkoittaa vanhan elämän raunioitumista. Materialstinen ihminen ei näe hengen maailmaan, joten tuhoutuminen voi tuntua, näyttää ja olla todellista. " Tuli konkurssi, kaikki meni eikä riittänytkään" yhden ihmisen tilinpätös. Mitä on tapahtunut? Kestääkö ihminen tämän vai ajautuuko hän itetuhoiseen ratkaisuun? Luemme uutisista joka päivä, mitä ihmiset tekevät, kun vaikeudet käyvät yli ymmärryksen. Syysteemimme toimiessa materialistisesti, apua ei ole saatavilla. Materia ei tunnista henkeä. Ihminen on enemmän kuin materiaa ja kaikissa meissä on hengen siemen. Mitä voimme sanoa lähimmäiselle, jonka elämäntyö on tuhoutumassa? Mitä voimme sanoa lähimmäiselle, joka hautoo itsemurhaa sen vuoksi, että maine ja kunnia on menossa konkurssiin? Ihmisenä olemme voimattomia, mutta jos ylennämme mielemme Luojan puoleen löydämme sanat, jotka voivat lohduttaa.

Muutoksen välttämättömyys on viesti johon meidän tulisi reagoida. Jotaskin minussa ja elämän tavoissani tulee muuttua. Vanha ei päde. Miten voisin muuttua, jos en tiedä mitä minun tulee tehdä?
Miksi Jumala on hyljännyt minut? Miksi en saa sitä millä hoitaisin asiani? Mitä olen tehnyt väärin? Miksi minulle käy näin? Maallisen mielen ja persoonan tuskaa. Ihmisen sitoutuessa maahan ja maailmaan, hänen henkiset instrumenttinsa eivät ole toiminnassa. Samoin oppaiden ja enkelien on mahdoton saada ihminen pyytämään apua vaikka he kuinka sitä yrittäisivät. Nöyrtyminen ja nöyryys on pieneksi tuloa-ensin minun on tultava pieneksi jotta kasvuni voisi käynnistyä. Kuinka pieneksi? " Jos Teillä olisi sinapinsiemenen verran uskoa... Sinapin siemen- voiko yksittäistä sinapin siementä edes nähdä?

Kaikki vastaukset ovat olemassa ja ne löytyvät kun ihminen suostuu etsimään niitä. Ne eivät löydy pankkiirien tai muiden asiantuntijoiksi tituleeraavien luota, vaan ainoastaan sydämen hiljaisuudesta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti