Usko koetuksella?

Mihin sinä uskot ja mitä uskottelet itsellesi? Paranemisen Avaimissa väärät uskomukset ovat yksi vaikuttavin este elää vaurasta, tervettä ja onnellista elämää, eli kyse ei ole mistään vähäisestä asiasta.  Olen tutkinut asiaa ja päädyin siihen, että uskomukset ja uskottelut värittävät koko elämämme. Ne ovat siivilä, jonka kautta koko kokemusten kirjo virtaa tajuntaamme ja tulevat ulos valintoina, sanoina ja tekoina. Mutta mistä uskotteluissa ja uskomuksissa lopulta on kyse?

Mielipide muotoutuu monesta eri osasta, yksi merkittävin on kasvatus ja kulttuuri. Ensin on kokemus ja sitten reaktio? Niin-tai onko sittenkään? Kun uskottelen asioita itselleni, vedän niitä puoleeni eli itse tapahtumaa ei ole olemassa, voi olla ennakko asenne ja uskomus jota vedän puoleeni? Niin missä järjestyksessä elämä sitten oikein etenee? Ajatus ja mieli ovat ne työkalut, joiden voimaan meidän jokaisen on syytä tutustua. Kumpi oli ensin kana vai muna? Uskomus vai tapahtuma?

Olemme jokainen oman elämämme käsikirjoittajia, lavastajia, pääosan esittäjiä ja kuiskaajia. Emme ole objekteja vaan subjekteja, toimijoita ja aikaan saattajia. Ulkopuolinen maailma kaikkine ilmiöineen on omaa aikaan saannostamme, mielikuvituksemme tuotetta. Päättelemme asioita ja kuvittelemme, että se on totuus. Uskottelemme ja elämme sen todeksi. Kun uskottelemme vanhan kaavan eli kasvatuksen kautta, joka useinkin on vähättelevää ja negatiivista, elämme sen arkeemme. Vaikka elämä tarjoaisi hyvää ja kaunista, mielemme värittää sen vähemmän hyväksi tai uskottelemme, että tämä ei ole hyvän edellä... Kyse on aina mielemme uskomuksista.

Voinko muuttaa syvään juurtuneita uskomuksiani toisiksi? Voin, mutta se vaatii todellista halua ja ponnistuksia. Helpointa on antaa periksi ja veisata sitä tuttua turvallista valitusvirttä, jota esi-isätkin ovat veisanneet. Voinko minä katkaista kielteisen kehityksen ketjun toimimalla eri tavalla? Sitä asiaa voi tutkia suvun ja heimon perspektiivistä. Juuri siltä suunalta voi löytää avaimia moniinkin eri asioihin omassa elämässä, tavoissa ja tottumuksissa.

Totuus ei pala tulessakaan, mutta totuudesta on niin monta tulkintaa, kuin on ihmisiäkin. Uskomuksista tulee totuuksia, kun tarpeeksi moni yksilö ajattelee saman suuntaisesti jostakin asiasta tai ilmiöstä. Se ei silti tarkoita, että asia olisi yleisesti totta. Kuinka paljon onkaan totuuksina pidettyjä uskomuksia, joita pidetään itsestään selvyyksinä jopa niin, että niitä ei saa kritisoida. Se joka erehtyy olemaan toista mieltä nimetään joko populistiksi, terroristiksi tai muuksi hörhöksi. Mistä muusta kumpuaa mielenosoitukset, kansalaistottelemattomuus, valtakirkosta eroamiset jne. kuin erilaisesta mielipiteestä, ajttelusta ja uskomuksesta?

Kuinka monesta, yleisesti hyväksytyistä asioista, sinä olet eri mieltä? Uskallatko olla eri mieltä ja haastaa yleisenä pidetyn uskomuksen? Elätkö oikeasti itsesi luomaa elämää vai yhäkö seuraat valtavirtaa ja hyväksyt kaiken kritisoimatta? Toisin ajattelijoilla on tukalat paikat monessakin maassa ja jossakin ihminen voidaan teloittaa, jos erehtyy toimimaan toisin tai sanomaan ääneen oman eriävän mielipiteensä suhteessa vallan käyttäjiin. Suomessa on sananvapaus, mutta suuntaus on asiantuntijoiden mielestä huolestuttava.

Henkisestä perspektiivistä ajateltuna olemme Luojan kanssa luovia olentoja. Meillä jokaisella on potentiaalia luoda uutta elämää, emme vain tiedosta sitä. Kuvittelemme ja uskottelemme kaiken olevan sattumaa, hyvää tai huonoa tuuria tai emme kiinnitä siihen mitään huomiota. Elämä on juuri sitä miksi me sen luomme. Menneisyyden vaikutukset ovat läsnä tässä päivässä. Emme ole irrallisia kerta käyttöisiä olentoja, vaan kannamme mukanamme menneisyytemme ajatuksia, sanoja ja tekoja. Niin paljon, kuin elämässä on vaikeuksia ja hankaluuksia, ne ovat seurausta menneisyyden elämistä. Niin paljon, kuin elämässä on hyvää, kaunista ja selkeyttä, nekin ovat seurausta menneisyydestämme.
Ne, jota uskottelevat kaiken olevan humpuukia tai hulluutta, tulevat hämmästymään jossakin vaiheessa. Kumpa olisin toiminut toisin! Valinta, seuraus ja vastuu, siinä ymmärryksen ydin.

Jumalallinen kipinä, luova voima, rakkaus joka on olemassa olemisen ydin, pitää meidät kaikki oikeassa kurssissa. Vaikka hortoilemme, teemme asioita sattumanvaraisesti hutiloiden, epäonnistumme hankkeissamme, petymme, kompuroimme ja nousemme taas, siltikin teemme sen ainoastaan ja vain, kasvaaksemme hengessä. Kaikki elämämme asiat jouduttavat oivallustamme ja siinä vaiheessa, kun herääminen on totta, kykenemme kantamaan vastuun elämästämme. Siihen asti olemme lapsia, joiden elämää leimaa oppiminen ja erehdys. Kysymys kuuluukin, suostunko oppimaan vai yhäkö uskottelen muuta?

Kiipesin Viipurin linnan rappusia ( muistaakseni yli 270 askelmaa) ylöspäin, katsomaan upeaa maisemaa, joka tornin huipulta avautuu. Puolivälissä alkoi olla jo hiki ja jaloissa tuntui painavalta.
Viimeiset askelmat näyttivät vuorilta, joiden yli kompuroin, kaksin käsin, kaiteesta kiinni pitäen. Sydän hakkasi korvissa ja ranteissa, hengitys pihisi ja posket olivat punaistakin punaisemmat. Vihdoin perillä!  Mikä näköala!!!!! Ponnistelu kannattaa koska palkintona voi olla jotakin uskomattoman upeaa. Jos olisin antanut periksi, en olisi nähnyt ja kokenut sitä, minkä sitten koin. Elämässä meidän on tehtävä valintoja, kipeitäkin, päästäksemme etenemään. Toki voin olla möllöttääkin ja odotella aikaa parempaa, mutta Luoja varjele minua valittamasta ja syytämästä muita.

"Sitä saa mitä tilaa" Mitä sinä tilaat itsellesi? Kuinka paljon sinulla on voimaa tehdä tilauksiesi eteen valintoja ja töitä? Tai ehkä elät sitä elämää, jossa aiemmat tekosi ovat tulossa palkituiksi? Muistetaan kuitenkin, että tänään olemme kattamassa tulevaisuuksiemme pöytää. Katetaan se hyvillä ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Uskotellaan ja uskotaan siihen mitä sydämestämme nousee, sillä siellä on se radioasema, jonka kautta on yhteys todelliseen toteen. Meidän tehtävämme on pitää radioasemamme kohdallaan. Niin se on!