
Lapset, jotka tulevat kaltoin kohdelluiksi, pahoinpidellyiksi, hyväksikäytetyiksi, murhatuiksi, kaikkien meidän aikuisten silmien ja sydämien edessä, osoittavat kohtalollaan kaikkien meidän syyllisyyden. Kukaan meistä ei ole syytön,, koska olemme välinpitämättömyydellämme, itsekeskeisyydellämme, rakkaudettomuudellamme, ahneudellamme, kiireellämme kääntäneet silmämme pois heistä. Yhteiskuntamme virkamiehineen, lainlaatijoineen ovat epäonnistuneet karkeasti tehtävissään. Olemme ajatuneet väärille urille ja kysymys kuuluu; kykenemmekö me korjaamaan sen, minkä täytyy tulla korjatuksi?

Murhaajien kasvot pidetään salassa, koska on liian rankkaa nähdä kuka se on. Emme kestä todellisuutta, koska elämme täydellisessä pimeydessä. Systeemimme suojelee pahantekijöitä ja eikö sekin ole osoitus siitä, minkä ja keiden ehdoilla elämäämme johdetaan!
Mitä me voimme tehdä?
Riisua itsemme itsekkyyden haarniskasta. Avata silmämme ja sydämemme näkemään, tuntemaan, kuulemaan ja vieläpä ymmärtämään kokemamme. Etsimään todellisia keinoja elämämämme sisältöihin ja niin että kykenemme toimimaan ennakoidusti. Meidän on noustava taistelemaan pahuutta vastaan. Kun pahuus on pimeyttä, on lisättävä valoa. Valo on rakkautta, välittämistä, huolenpitoa ja hyväntekeväisyyttä. Omatuntomme on Jumalan ääni meissä. On kuunneltava herkin korvin, mitä sisimpämme sanoo. Siltä suunnalta saamme ainoan oikean vastauksen ja toiminta ohjeen. Rakasta lähimmäistä, niin kuin itseäsi. Muuta ei tarvita. Matka on pitkä tulla rakastavaksi ihmiseksi, mutta jos valjastamme halumme, tahtomme ja pyrkimyksemme sen eteen, pääsemme aivan varmasti alkuun. Yhdessä, vain yhdessä voimme tuoda niin paljon valoa tähän pimeyteen, että valosta tulee vallitseva olotilamme.

Ei kommentteja :
Lähetä kommentti