Ajattele

Seuraava artikkeli on kannanottoni tähän aikaan, tilaan ja ihmisiin. Kirjoitus on menossa eri lehtiin ja toivon, että jaatte tätä niin paljon kun ikinä.

 

"Suomessa on lukuisia kaltoinkohdeltuja lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Kaltoinkohtelulla tarkoitetaan niin henkistä kuin fyysistä pahoinpitelyä, kiusaamista, huomiotta jättämistä, heitteille panoa, alistamista, kurittamista. Listaa voisi jatkaa aina kuoleman tuottamiseen, tappoon ja murhaan asti. Mistä tämä kertoo? Siitäkö, että suomi on edelleen hyvinvointi valtio, joka huolehtii kansalaisitaan hyvin? Vaiko siitä, että yhteiskuntamme on turmeltunut, omahyväinen, itsekäs ja paha?

Todellisuutemme muodostuu siitä arjesta, jossa elämme ja vaikutamme. Toimitko sinä välinpitämättömästi ja itsekkäästi? Oletko sinä yksi niistä pahantekijöistä, joka kiusaa, satuttaa ja murtaa toisen ihmisen mielen? Olemme kaikki samassa veneessä, koska annamme pahan vain jatkua. Yksikään laki ei voi estää yhtäkään rikosta, koska lait tulevat voimaan vasta silloin, kun rikos on jo tehty. Miten on ennaltaehkäisevä työ? Rahaa ja resursseja ei ole, koska kaikki kuluu jälkihoitoon, kun pahuus on jo saanut muodon. Yhteiskuntamme systeemit elävät seurauksien jälkijättöistä aikaa ja siksi apu ei tule ajoissa perille.

Mitä me voimme? Joka ikinen ihminen voi, kun haluaa tarpeeksi. Mistä löytyy sen hyvän elämän nostattamisen halu, että syttyisimme välittämään toisistamme ja itsestämme? Mistä saamme voimaa mennä väliin, kun kohtaamme lapsen, aikuisen tai vanhuksen, joka viestittää huonosta kohtelusta? Mistä aloitamme oman elämämme kohentamisen, jos ongelmat löytyvätkin oman tuvan sisäpuolelta? Annammeko tilanteiden vain jatkua ja kärjistyä, niin että loppu häämöttää? Kuinka kovan ja katkeran hinnan lopulta maksamme tästä ajasta, kun ainoastaan kovat arvot ja niiden ylläpitäjät saavat mellastaa yhteiskunnassamme? Olemmeko oikeasti lopettaneet hyvän tekemisen, välittämisen ja suostuneet pahuuden ylläpitäjiksi?

Kuinka pitkä matka on ihmisestä ihmiseen, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa? Sana, hymy, kosketus eivät maksa mitään, mutta siitä voi alkaa uudistuminen, paraneminen. Olemme kaikki sairastumassa rakkaudettomuuden kuoleemaan johtavaan tautiin, jos emme herää tästä painajaaismaisesta turhautuneisuudesta. Jokin meissä huutaa, mutta vastaammeko me tähän huutoon vai kävelemmekö yhä ohi? Sen taidon olemme oppineet ja tulokset ovat näkyvillä. Ajatus on ensimmäinen teko. Toivon, että tällä kirjoituksella edes joku alkaa ajattelemaan."