Asenne/uskomus = elettävä elämä!

Asenne ja uskomus kietoutuvat yhteen saumattomasti. Elämme elämämme uskomuksien ja asenteiden siivilöimässä elämässä. Se on energiaa, joka värjää koko olemisemme, kaiken mitä ajattelemme, sanomme, suunnittelemme ja toteutamme.Olemme kielteisen energian vallassa ja kielteisyys ei muutu myönteisyydeksi muutoin, kuin opettelemalla. Se onko meillä voimavaroja alkaa opettelemaan uutta asennetta, kun vallitseva olotilamme estää muutoksen? Mistä sitten on oikeastaan kysymys?

Asenne ja uskomus syntyy lapsuudessa. Kasvatuksen ja kokemusten seurauksena. Lapsena kaikki vaikutukset, tunnelmat, tuntemukset ja kokemukset imeytyvät suoraan alitajuntaan. Niistä muodostuu se käyttäytymistä säätelevä mallisto, jota sitten toteutamme elämässämme. Loyd ja Jhonsson kirjassaan Paranemisen avaimet osoittavat, että 90%:sti alitajunta ohjaa käyttäytymistämme, valintojamme, asenteitamme, uskomuksiamme.  Tämä on äärimmäisen valaiseva tieto siksi, että käsitämme, miksi niin moni epäonnistuu itsekasvatuksessaan ja halussaan muuttaa asennettaan myönteiseen suuntaan. Olemme kaikki kielteisen asenteen uhreja, koska kielteinen asenneilmasto on ollut vallitsevana koko elämämme ajan.  Mitä muuta vanhempamme ovat meille tarjoilleet, kuin sitä mikä on ollut vallitsevaa heidän arjessaan? On toki niitä, joilla on ollut onni saada kannustusta ja positiivista palautetta, mutta heitä on kuitenkin vähemmistö.

Tähän asiaan, kun lisäämme sielumme kypsyyden, saamme uutta pespektiiviä mahdollisuuteen muuttaa vahingollinen käyttäytymisien ketju. Jos tarkkailee esimerkiksi saman perheen lapsia, voi ihmetellä, että miten he eroavat toisistaan niin täydellisesti, vaikka omaavat samat vanhemmat ja saman kasvuympäristön? Eikö juuri se selitä heidän erilaisuutensa, että sisarukset ovat sieluiltaan eri-ikäisiä? Nuori sieluinen haluaa kaiken itselleen, koska hän on siinä vaiheessa, että tarpeen tyydyttyminen tuo mielihyvää. Toinen taas kykenee odottamaan ja jakamaan omastaan. Se on taas merkkinä henkisestä varttumisesta. Ne hienonhienot variaatiot antavat syvällistä tietoa, joista voi päätellä paljon.

Negativisuus on mielen syöpä, joka tuhoaa onnen, onnellisuuden ja lopulta koko elämän. Se voidaanko yleiseltä tasolta vaikuttaa ihmisten mielenlaatuun, on selviö. Uutisten ollessa aina kielteisiä ja ihmisen oma uskomusjärjestelmä yhtyy siihen, niin kielteisyyden voima sitoo kaiken sisäänsä. Entä sitten ne, joilla on syntyessään tänne jo ripaus uskoa paremmasta? Miten heidän on mahdollisuutta säilyttää elämänmyönteinen asenteensa, kun kaikki muut tuntuvat viljelevän vain kielteisyyttä? Haaste on valtava, mutta väitän, että energia pitää vastustuskykyä yllä. Maailmanparantajan veri virtaa väkevänä ja kanavat henkimaailmaan mahdollistavat kasvamisen kaikesta ympäristön vastustuksesta huolimatta.

Henkistyminen ja elämänmyönteisyys kuuluvat yhteen. Mitä enemmän omaat valoa ja iloa itsessäsi, sen selvimmin yhteytesi omaan todelliseen henkeesi, tulee toteen näytetyksi. Mitä synkempi, kielteisempi ja pessimisempi olet, sen vähemmän henkesi valaisee elämääsi. Mielenkiintoista tarkkailla elämää ja ihmisiä tässä valossa. Ei itseään ylentäen vaan vakuutuen, että ainoa eteenpäin vievä voima on ilo ja myönteisyys sekä todellinen tekeminen. Ongelmien ratkaiseminen myönteisesti, on ensimmäinen askel positiivisempaan elämiseen. Juuri ongelmat ja niiden ratkaiseminen on kasvamiseen suunniteltu prosessi. Siksi kannattaa malttaa olla pitkähermoisempi, kuin että antaa alemman tason pyrkimyksien lyödä hanskat vihoissaan tiskiin. Juuri siksi kannattaa laskea kymmeneen ennen kuin toimii. Toimia elämää rakentavasti eikä tuhoavasti. Koska seuraus palaa vuoren varmasti juuri itselle. Mikäli haluat saada lisää energiaa ja voimavaroja, sinun on pyrittävä löytämään ne omasta toiminnasta. Kysymys on henkisestä avautumisesta ja valon päästämisestä omiin asenteisiin ja uskomuksiin. Valossa näet operoida miljoona kertaa paremmin kuin säkki pimeässä sattumanvaraisesti ja ilman järkeä!

Suurimmat katastrofit ihmisen elämäss tehdään täydellisessä pimeydessä ja järjettömyydessä. Ihminen itse rakentaa oman elämänsä sisällön niistä lähtökohdista, joihin hän uskoo. Henkisen näköalan ja tietoisuuden puuttuminen mahdollistaa kaiken sen pahuuden, mitä ihmiskunnassa on. Vain kasvamalla henkisesti, ihminen oppii tajuamaan tekojensa seuraukset. Yhteiskunta rakenteen ollessa materialismin valheen kourissa, sieltä puuttu henki. Laitokset, virastot jne. viljelevät hengettömyyteen perustuvia ohjeitaan. Laitkin palvelevat materialismia ja uskonnot, ovat sitoutuneita siihen. Miten muuten voimme  hahmottaa syitä, miksi monet voivat niin huonosti. Miksi useat eivät välitä itsestään eikä muista? Miksi ihminen päättää päivänsä oman käden kautta tai ottaa läheistensä hengen? Apu ei löydy lainlaatijoiden päätöksistä vaan aivan toisaalta. Ihmisen itsensä sisimmästä, sydämestä ja sitä kautta henkisistä lainalaisuuksista  Jokainen meistä maksaa omassa elämässään tekemänsä vääryydet ja juuri siinä tapahtuu oikeudenmukaisuus ja mahdollisuus  henkiseen kasvuun. Jumalan lait ovat rakkauden lakeja ja ne toimivat kaikkien luotujen kohdalla täysin oikeudenmukaisesti. Ihmisen lait muuttuvat lainlaatijoiden muuttuessa. On kaksi todellisuutta, joista vain toinen toimii ikuisesti ihmisen sisäisessä elämässä. Ihmisen elämä on ikuista, eikö ole selviö, kumpaan suuntaan ihmisen tulee kulkea? Olet oman elämäsi luoja ja omista valinnoistasi koet seuraukset omassa arjessasi. Jossakin vaiheessa saavut sille pysäkille, mistä voit oivaltaa valon. Valo on Jumalan rakkaus ja kun siinä tilanteessa voit toimia rakkaudesta päin, valo tulee lisääntymään sinussa ja elämässäsi. Juuri siinä kokemuksessa on siunaus, joka myöhemmin tulee antamaan täyden sadon.