Järki, aivokapasiteetti, ajattelu, päättely, kehityksen seuraus, solut, oppiminen, geeni perimä, materia, kilpailu, omistaminen, ostaminen, hallinta, valta, raha, kuluttaminen, makea pinallisuus, sieluttomuus, ei Jumalaa, tai ehkä Jumala, yksi elämä, kuolema on kaiken loppu...entäs jos tämäkin on humpuukia?
Mistä voit tietää mikä sitten on totta? Entä jos mikään ei ole totta, on vain erilaisia tulkintoja totuudesta. Entä jos jokainen meistä luo oman todellisuutensa, sen mukaan minkä ajattelee todeksi? Siitä monimutkaisuudesta syntyy kaikki elämisen mallit. Toisilla on enemmän tahtoa hallita ja he pyrkivät hallitsemaan heikompiaan. Heikommat tarvitsevat johtajia joita voi katsoa ylöspäin. Valta toisen ihmisen yli on aina kahden vaikuttajan summa. Ongelmia syntyy siinä kun heikompi ei enää usko johtajaa. Toisaalta siinä on mahdollisuus uuteen suuntaan tai uuteen näköalaan. Ilman kriisejä ei voi olla kasvua. Kyetä kasvamaan kriisin kautta niin että erottaa itsensä ääriviivat paremmin, on saavutus jolle voi taputtaa. Liian moni latistuu kriisissä, antaa periksi ja masentuu. Jos ei saa tahtoaan läpi, niin voi kokea huonommuutta ja syyllisyyttä. Toisaalta itsekäs ihminen runnoo tahtonsa läpi ja voi kokea syvää voiton riemua nujerrettujen lähimmäistensä keskellä. 
Yritän olla niin tässä kun vain voin. Täysin tietävä omasta ajatuksesta ja siitä kuka näitä rivejä kirjoittaa. En anna ajatuksen karata enkä avaa vastaanotinta-minä olen tässä. Haluan elää hetken täysin itsenäni ja huomaan että se ei onnistu. Ajatuksiin virtaa kirkkautta joka häikäisee. Järki, ajattelu, oppiminen-niin tämän elämän varrella, varrelta koottua tietoa. Ahdistaa ja pyörryttää. Tämä kaikki on humpuukia. Suurimman luokan pluffi ja minä olen osa sitä. Valehtelen itselleni ja tiedän että kaikki muutkin tekevät niin. Valehtelusta on tullut niin syväänjuurtunut tapa, että itsekkin uskoo juttuihinsa, omiin sepityksiin hyvästä ja onnellisesta elämästä. Kaikki on hyvin- kaikki on niin loistavasti- olen iloinen-olen niin onnellinen- olen onnekas ja onnistunut-minulla on rahaa-minulla on omaisuutta-minulla on ystäviä-minulla on, minä olen---Kuka minä oikeasti olen? Kiinnostaako ketään tietää keitä he oiekeasti ovat? Niin kauan kun kaikki on humpuukia ja kaikki valehtelevat, kukan ei jouda pohtimaan alkuperäänsä koska sillä tiedolla ei tee yhtään mitään siinä elämän hetkessä. On niin paljon kiireellistä tehtävä rientää täyttämään omaa osuutta suuressa näytelmässä. JA mitä väliä sillä on? Onko sillä väliä- ja millä yleensä on mitään väliä? Kuolema tulee ja se on siinä. Hauta nielaisee koko elämän ja mitään ei jää tai ole missään. Surullista vai onko sittenkään. Eihän millään ole mitään merkitystä, hetken nautinto siitä mistä pitää. Suurin osa ajastahan kuluu aivan huomaamatta. Mitkä tähtihetket sinä muistat juuri nyt? Katso menneisyyteen ja poimi tähtihetkesi jolloin koit olevasi jotakin. Siitä kai elämisessä on kyse? Kokea olevansa joku.Kuinka pitkään pimeää, olematonta elämää, ilman yhtään ajatusta.Sattumanvaraista ja sattumilla selitettyjä kohtaamisia, tapahtumia joita ihmetellään. Koska hiipii ensimmäinen hämärä ajtus siitä, että tällä olisi joku merkitys? Milloin tajunnassa vilahtaa aavistus, että ehkä tämä ei olekkaan sattumaa? Milloin voi syttyä lamppu että olento joka on onkin oikeasti olemassa? Oikeasti olla olemassa, ei pelkästään elää elämäänsä vaan olla olemassa? Siinä on huikea ero joka pitää sisällään monta eri näköalaa ja ajatusta.
Olla olemassa- siinä se on. Minä olen olemassa ja elän tätä elämääni. Tämän elämän jälkeen olemassa oloni jatkuu, olen edelleen olemassa, vaikka tämä elämä päättyykkin sitten kun se päättyy. Olen olemassa, en lakkaa, en pääty. Olen olemassa. Tarvitseeko minun juuri nyt tietää missä viitekehyksessä minä sitten olen? Nyt on tärkeintä olla olemassa tässä. Tekemisen keskellä, levon hetkinä, yksin tai seurassa olen olemassa. Pidätän hengitystä-olen olemassa. Hengitän-olen olemassa. Menen nukkumaan ja näen unta. Olen olemassa. Katson ihmisiä, ovatko he olemassa? Moni elää elämäänsä, olematta olemassa. He eivät tiedä olevansa olemassa, koska he uskovat kuolevansa ja mitään olemassa olemista ei ole. Jonakin päivänä joskus he tulevat olemaan olemassa. Samalla tavoin kuin minä tai sinä. Sitä kohtaa ei voi ohittaa niin etteikö se kolahtaisi.
" Rakas Jumala, kuinka pitkämielinen ja oikeudenmukainen oletkaan. Kiitos siitä, että olen olemassa. Kiitos siitä, että kaikki tulevat olemaan olemassa sitten kun on sen aika. Kiitos tästä ja kaikesta mitä on. Vahvista minua siinä missä koen heikkoutta, joka valtaa minut aika ajoin. Lohduta minua siinä että suren kovien, kylmien ja ylpeiden lähimmäisteni kohtaloa. Heillä on oma tiensä ja minä en ole vastuussa heidän valinnoistaan. Suojele ja varjele meitä, mekin yritämme tehdä samoin heikommille ja pienemmille. Kirkasta kasvosi niinä hetkinä kun elämä tuntuu vaikealta, niin että näkisin tien, joka vie minua eteenpäin. Kiitos. Kiitos. Kiitos."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti