Hereafter

Clint Eastwoodin ohjaama elokuva. Katsoin sen eilen ja olen innoissani. Elokuvan tarina on kuvaus ihmisestä ja siitä mitä on kaiken tämän jälkeen. Pelkistettyä ja osuvaa sekä ajatuksiin vaikuttavaa kerrontaa. Voiko sen selvemmin sanoa, osoittelematta, hymistelemättä, vähättelemättä, elämä jatkuu, kuolemaa ei ole.

Mietin elokuvan jälkeen sitä, kuinka voisi päästä juuri siihen tilaan, että elämä on tässä. Kiteytyneenä tämän hetken sisään, kuultavana, läpäisevänä, virtaavana läsnäolon voimana? Mikä tekee elämästä niin monimutkaisen, vaikea selkoisen ja tulevaisuuteen kuorottavan? Emmehän voi matkustaa, tällä tasolla, huomisiin, koska meidän on mentävä jokaisen hetken läpi, kohti huomista, josta emme edes tiedä, olemmko enää kokemassa sitä, tällä tasolla. Monimutkaisesti ajateltu, mutta juuri ajattelu, pohtiminen, jahkailu tekee elämästä sen, mitä se sitten onkin. Kyetä olemaan läsnä tässä. Olla olemassa nyt. Havainnoida elämää sellaisena kuin se on, ilman mielipidettä, arvostelua, arviointia tai odotusta. Kokea elämä kaikkine puolineen juuri nyt.

" Hyvä elämä voi alkaa juuri tästä oivalluksesta. Elämän rikkaus on elämä itse. Juuri odotukset antavat tilan pettyä, koska odotukset ovat usein alemman mielen luomia toiveita, joilla ei ole tarkoituskaan toteutua, koska perustana on itsekkyys. Niin kauan, kun odotat saavasi jotakin itsellesi, niin kauan elät pettymyksien elämää. Sinulla on kaikki mitä tarvitset, ollaksesi sitä mitä olet, todellisesti. Jumalan laki on luonnon laki. Kukan pienen pieni siemen pitää sisällään kaiken mitä se on. Se tulee esille sitten kun sen aika on tulla esille. Se kukkii sitten kun sen aika on kukkia. Se kuihtuu kun simenet ovat kypsyneet ja kun sen aika on kuihtua, muuttua maaksi, maatua, se maatuu.  

Pyrkimys tehdä ja toteuttaa omaa unelmaansa, on ihmisellä kannustimena, elää täyttä elämää.  Täysi elämä ei ole kilpajuoksun jälkeen maaliviivoille kaatuvan onni, vaan itse juoksu. Jumalan sana sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ihminen on siten tiensä, totuutensa ja elämänsä, koskapa hän on Jumalan luomus ja osa Häntä. Henkinen tietoisuus avaa tämän mysteerin. Elämä on nyt. Sinä olet nyt. Miksi pelkäät menetystä, jos se ei ilmene elämässäsi nyt? Miksi vaadit lisää ja lisää, koska juuri nyt sinulla on kaikki mitä tarvitsest? Miksi odotat tapahtuvaksi jotakin pahaa, kun se ei ole elämässäsi nyt? Tiedätkö, ajatuksesi on magneetti, joka vetää puoleensa sitä mitä ajattelet. Siinäkin ilmenee totuus, sinä luot itse oman todellisuutesi ajatuksesi kautta.

Katsele kotiasi, elämäsi ihmisiä, tekemisiäsi, ajan käyttöäsi ja suhtautumisiasi niihin. Kaikki se mikä on ympärilläsi, on osa sinua. Katso itseäsi ja näe todellinen olemuksesi, henkinen sisimpäsi. Sinä luot elämääsi. Jos olet tyytymätön, korjaa luomustasi mutta joudut korjaamaan oman itsesi, ajatuksesi, asenteesi ensin. Se mikä on sisälläsi tulee ulos maailmaan.  Rakasta lähimmäistä niin kuin rakastat itseäsi. Jos vihaat itseäsi, vihaat myös muita. Jos kadehdit muita, kadehdit itseäsi ja lähinnä sitä, että et kykene olemaan tyytyväinen itseesi ja omaan luomukseesi, elämääsi. Yksinkertainen elämä, onnellinen elämä. Olla siinä missä olet, täydellisenä sieluna, joka säteilee valoa. Mitä muuta kuvittelet tarvitsevasi? "


Jokin kuva nousee silmiini ja katson sitä. Näen veden äärellä olevia ihmisiä, jotka tähyilevät merelle. He odottavat jonkun saapumista, mutta ketään ei näy tulevaksi. He tuijottavat herkeämättä kaukaisuuteen, selät etukumarassa ja kasvoilla toivon ja epätoivon ilmeitä. Ihmisjoukon takana on lapsi, pieni poika tai tyttö. Hän puristaa käsiään yhteen ja yrittää sanoa ihmisille jotakin. Kukaan ei kiinnitä huomiota, kukan ei kuule eikä halua kuulla. Lapsi kääntyy pois ja kävelee loitommalle. Kukaan ei huomaa, ei välitä, ei näe eikä kuule. Lapsi nostaa kätensä ja valkoinen sumu kietoo lapsen syleilyynsä. Hän on poissa. Ihmiset tuijottavat edelleen merelle ja odotus alkaa muuttua pettymykseksi. Osa kääntyy ja lähtee kävelemään pois rannalta. Osa jää vielä, koska he uskovat yhä vakaasti, että odotus palkitaan ja odotettu vieras saapuu. Hänen on tultava, koska heille on sanottu, että hän tulee.

On ilta, ranta on autio ja tyhjä. Meri vierittää aaltoja rantaan, kuu on noussut ja rakentanut sillan meren pinnalle. Mikä muuttui vai muuttuiko mikään? Kuva häipyy ja jään pohtimaan - mikä merkitys tällä kaikella oikeasti on?