keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Anna elämälle lupa

Miksi hangoitella vastaan, kun on lupa ja mahdollisuus hulputella? ( = antaa virrata) Miksi vailta kaikkein vaikein, hankalin, kivisin, haastavin, tuskastuttavin ja uuvuttavin tapa elää, kun on mahdollista edetä ihan omassa rytmissä, sopusoinnussa ja harmoniassa kaiken kanssa ja kesken? Miksi jauhaa menneitä pettymyksiä, jotka syntyivät vain siitä, että omat odotukset ja toiveet, olivat ylioptimistisia tai kestämättömän itsekkäitä? Miksi syyttää muita, kun vastustaa, vaikka tasan ja tarkkaan tietää, että on ihan itse oman soppansa keitellyt, omalla liedellä, liian kovalla lämmöllä tai ilman lämpöä? Miksi tehdä kaikesta suuri numero, vaikka viisautta olisi opetella hiljaista tyytyväisyyttä? Miksi arvostella ja arvioida,  kun vain antaisi kaikille luvan olla juuri sellaisia, kuin ovat ja vielä itsellekkin? Miksi valittaa ja marmattaa, kun kaikki on kerran kiinni omasta ajattelusta ja asenteesta?

Miksi voimaa löytyy negatiivisuuteen eikä positiivisuuteen?
Miksi aikaa löytyy jumittamiseen eikä irtipäästämiseen?
Miksi energiaa löytyy epäilemiseen eikä uskoon?
Miksi elämälle ei voi antaa lupaa vaan kouristuu elämättömyyteen, menneisyyteen tai jonnekkin kaukaiseen " sitten kun" elämään?

Miksi kaikkien muiden elämä ja mielipiteet merkitsevät enemmän kuin omat?
Miksi tyytyä ja sopeutua, kun kuuluisi nousta seisomaan ja ilmaista oma tahtominen ja oleminen juuri sellaisena kun on? Miksi mielistellä ja nyökytellä, kun tarve olisi puida nyrkkiä ja olla jotakin omaa mieltä?  Miksi odottaa, kun juuri nyt tulee ryhtyä?

Miksi et voi olla juuri se joka oikeasti olet? Kenen käsikirjoittamaa elämää, vuorosanoineen ja tilanne kuvauksineen elät? Kuka sinä olet? Mistä olet tullut? Mihin olet menossa?

Ja kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus sismmästä. Uskallatko kysyä, tohditko vastata?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti