Oi elämän kevät

Elämä etenee omassa rytmissä, jokainen meistä ikääntyy. Eletty elämä jättää jäkensä, se on kuin tietynlainen käärepaperi tai ihokas, jonka sisällä on persoona. Katsellessamme taaksepäin, näemme polun tai tien, joka on tuonut meidät tähän. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut? Kuinka monessa risteyksessä olemme arponeet, menenkö tuonne vai tuonne? Joskus olemme jumittuneet siihen, emmekä ole voineet tehdä valintaa, vaan olemme odottaneet, odottaneet ja toivoneet, että ratkaisu tapahtuisi eduksemme. Kaikki kokemukset ja niistä seuranneet tunteet ovat visusti tallessa. Ne ovat piirtäneet kasvoihimme uria, uomia ja kuoppia. Toisten kasvoilla ei niitä näy, mutta urat ovat aivan varmasti mukana, joillakin sydämen suruna tai alakulona. Ei elämä jätä ketään meitä ulkopuolelle, koska olemme itse elämiemme luojia.

Hyvä elämä on jokaisen meidän ulottuvilla. Joku voi olla eri mieltä, mutta jos meillä on hitusenkaan verran henkistä näkemystä, ymmärrämme, että tarvitsemme kokemuksia kasvaaksemme. Ilman kipua, ei ole kasvua. Kärsimyksellä on usein paljon annettavaa, että juuri sen läpi mennessämme jalostumme ihmisinä. Tajuamme, että elämä ei ole pelkkä läpihuuto juttu.

Hyvä elämä on tasapainoa itsen ja muiden suhteen ja kesken. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja liitymme toisiimme mitä merkillisimmillä tavoilla. Ymmärtäessämme tämän, kohtaamiset toisten ihmisten kanssa, saavat aivan uuden syvyyden ja merkityksen. Meidän tulisi päästää irti kontrolloinnin tarpeesta ja pelosta. Meidän tulisi löytää luottamus Jumalan suurenmoiseen suunnitelmaan ja omaan osuuteemme siinä. Voimme uuvuttaa itsemme, sairastua ja luovuttaa energiamme, taistellessamme Jumalaa vastaan. Emme ymmärrä omaa tarkoitustamme, elämämme merkitystä ja omaa ikuista osaa, sielua joka kaipaa tulla esille. Eläessämme persoonatason pintaliitoa, teemme niin kuin kuvittelemme kaikkien muidenkin elävän, arvotamme maailmaa ja sen statuksia. Ihmettelemme sitten, miksi emme ole tyytyväisiä. Miksi onni menee aina edellä, jättäen meidät tyhjiksi. Vaikka minulla olisi kaikki maailman raha ja tavara, mutta ei rakkautta ( Jumalaa), niin mitä minä olisin? Tyhjä, ontto ja onneton.

Halutessamme muuttaa elämämme, meidän on arvotettava elämän ja itsen sisällöt. Mittarina voi käyttää rehellisyyttä ja tyytyväisyyttä. Muutos vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta, koska niin usein jäämme elämämme turvallisuus loukkuun, kuin että uskaltautuisimme uuteen ja ennen kokemattomaan. Kaikkea ei tarvitse muuttaa ja on hyvä muistaa, että olemme itse elämämme keskiössä. Tyytymättömyys värittää hyvänkin harmaaksi. Kyse on joka tapauksessa itsen suhteessa itseen. Painimme aina, joka tilanteessa, oman itsemme kanssa, olkoonkin, että vastassa on toinen ihminen tai jokin asia.

Eläessämme tänään, näissä kehoissa ja elämän tilanteissa, olemme etuoikeutettuja. Olemme uuden elämän pioneereja. Juuri meidän havahtumisiemme kautta, koko maailma tulee muuttumaan paremmaksi. Uskomme siihen tai emme, olemme osa sitä. Jokainen voi pohtia omaa osuuttaan maailman parantamisen suhteen. Liittyessämme valoon, varjot väistyvät. Pienikin askel elämän suuntaan, vahvistaa valoa. Tarvitsemme valoa, koska olemme kulkeneet niin pitkään pimeässä. Tietämättömyyden verhot eivät enää sido ymmärrystämme. Pelottelu ei enää tehoa, koska olemme jo osa Jumalallista. Jokainen meistä taivaltaa oman matkansa, elämänsä ja ottaa vastuun seurauksista. Valitessamme rakkauden( Jumalan), seuraus on mitä suurenmoisin. Kysy itseltäsi, mitä sinussa tulisi muuttua, että olisit edes hitusen tyytyväisempi ja onnellisempi. Aloita siitä ja tulet huomaamaan, olet silloin elämän puolella etkä sitä vastaan.

Kevättä kohti, askel askeleelta. Tämä kevät on todellisen elämän ensimmäinen, kun sitoudumme siihen. Valoa ajatuksiin ja arkeen, pienten tekemisien kautta. Otsan ryppymme silenevät, surun uurteet hohtavat valoa. Kaikki on oikeasti Jumallisessa järjestyksessä, suostuessani siihen, voin avautua täydellisesti täydelliseen elämään. En tarvitse mitään, sillä saan sen, mistä en osaa edes uneksia.