Muutoksesta edelleen...

Systeemimme on ajatunut jo syvälle. Juuttunut vanhaan ja uppoaa. Kuinka pian? Onko sillä väliä, koska juuri nyt on toiminnan aika. On turhaa jossitella, huhuilla menneiden virheiden perään, koska virheitähän ne päätökset ovat olleet, koska tulos on nyt käsillä. On aivan turhaa etsiä syyllisiä  rangaistaviksi, koska se ei rakenna mitään, ei muuta mitään, paitsi, että se vie aikaa ja energiaa. Mitä yksittäinen ihminen voi? Aloittaa itsestä ja omasta elämäntavasta maailmansa parantamisen. Niin yksinkertaista se on. Siinä vaiheessa, kun oikeasti alkaa työstämään omaa elämää ja sen lähipiiriä, niin väistämättä joutuu kasvokkain vanhentuneen, ahdistavan ja toimimattoman systeemin kanssa.  Kukahan lie on luonut sen systeemin? Uskotellut itselle aivan mahdottomia juttuja. Kuluttanut aikansa ja energiansa näennäisyyksien kanssa painimiseen ja silti ne ovat olleet se elämä, jota on arjessa elänyt.

Muutoksien tuulissa ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Mikä helpotus, koska niin mielelellämme olemme kurottautuneet yli rajojen. Muiden ongelmien kimpussa uurastaminen, arvostelu ja päivittely, on ollut varmin keino ohittaa oma osuus, omassa elämässä. On hyvä muistuttaa itseä, että nyt on kyse tekemisestä. Toimeen ryhtymisestä eikä vain suunnittelemisesta, sitten kun aika janalla. Mitä sinä voit tehdä hyvinvoinnin eteen omassa perheessä, naapurustossa, yleisemmällä tasolla? Kuinka monta yksinäistä vanhusta tunnet?


 Moniko lapsi ja nuori oireilee vanhan välinpitämättömän, ahneen ja 
 epäinhimillisen systeemin vuoksi? Montako ihmistä sinä tunnet, tiedät tai aavistat kaipaavan nähdyksi-ja kuulluksi tulemista? Muutoksien vyöryessä systeemimme läpi, juuri he ovat niitä, jotka tulevat ensimmäisiksi. Henkistynyt maailma ei ole materialistien unelma vaan helvetti. Rahalla et voi hankkia etkä linjata omaa statustasi, koska valuuttana on yksikertaisesti välittäminen. Jos et ole vanhan elämän kiireessä ehtinyt, viitsinyt, jaksanut tai välittänyt, niin nyt on korkein aika peruuttaa alkuun, siis siihen inhimillisyyteen, josta kumpuaa kaikki hyvinvointi. Turha hössötys ei ole rakentanut sinua eikä olemistasi, jos niin olisi, niin miten voimme selittää kaiken sen pahanolon ja onnettomuuden määrän, minkä keskellä jokainen meistä on tänään.

Kuinka lyhyt matka on ihmisestä ihmiseen? Tai kuinka pitkäksi ja vaikeaksi olemme sen rakentaneet? Puhelinsoitto, sähköposti, tekstiviesti-ei vaadi paljoa, mutta voi merkitä koko olemisen ja elämisen muutosta sille, joka kituu yksinäisyydessä, mutta myös sille, joka on aktiivisempi osapuoli. Suraava askel on tapaaminen ja mitä sitten tulevaisuus tuokin tullessaan, yhteys toiseen ihmiseen on syntynyt. Olemme kuin lyhtyjä tai tuikkuja pimeydessä ja meidän velvollisuutemme on jakaa valoa. Emme voi hehkuttaa omaa erinomaisuutta, jos naapurustossa tai omassa suvussa ja perheessä, joku itkee ja  kärsii. Jos jokainen meistä ottaisi huolehtiakseen, näistä  maan hiljaisista. Elämään tulisi todellinen sisältö ja merkitys, se mistä Mestarit ovat opettaneet jo aikojen alusta. Siitä ja juuri siitä on kysymys, tässä uudessa ajassa ja energiassa. Tehtävä ei ole mahdoton eikä edes vaikea, mutta vaatii muutoksen ja herääämisen.