Mitä haluan sanoa sinulle tänään

Olemme kulkeneet, jokainen meistä, erilaisten kokemusten kautta tähän päivään. Voimme kääntyä ja katsoa taakse, muistella mitä kaikkea elämässämme on tapahtunut. Mitä tunteita menneisyys herättää meissä? Kokemus ja tunne-kaksi erottamatonta ja seuraukset niistä tuntuvat, näkyvät ja kuuluvat meissä ja meistä.

Menneisyys on muovannut meistä sen mitä olemme nyt. Olemmeko sujut menneisyyksiemme kanssa? Olemmeko onnellisia siitä, että olemme juuri nyt tässä? Missä määrin menneisyyden kokemukset varjostavat nykyisyyttämme ja tulevaisuutta? Eikö juuri tässä ole se suuren suuri mahdollisuus oppia elämästä, kokemuksista ja itsestä? Eikö meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, minkä asian, tapahtuman ja tuntemukset niistä, tuon jokaiseen uuteen aamuun, päivään, yöhön? Olemme kaikki toimijoita, eli me voimme tehdä asioille jotakin. Me voimme tehdä omalle sisäisyydelle jotakin, jos vain tiedostamme sen. Uhrina oleminen ja eläminen, ei rakenna parempaa huomista. Uhriksi jääminenlietsoo katkeruutta, kaunaisuutta, vihaa ja lopulta syntyy sairaus. Mikä meissä estää tajuamasta sitä? Riippuvuus, keskeneräisyys, jotakin josta pitää kiinni, eikä kykene irrottamaan mielen otetta, muistoja, kokemuksia ja tunteita koetusta. Olkoonkin niin, että asiat ovat kipuna, pettymyksenä ja tuskana mielessä ja keholla.

Katkeruus estää oivallusta syntymästä, vaikka elämä itsessään on mallillaan juuri nyt, niin siitä ei voi nauttia eikä iloita. Jumittuminen vie kaiken elvyttävän ja uudistavan energian asioiden hautomiseen. Energiaa on jaossa koko ajan, se ei lopu eikä vähene. Ihmisen mieli ja tahto on suunnattu kielteiseen ja silloin uudistuminen ei voi tapahtua. Kaikki mahdollisuudet ovat vähentymättöminä käytettävissä, mutta niitä ei jaeta, ilman ponnisteluja. Emme voi odottaa, että itse keittämämme soppa jäisi syömättä, maistuu se sitten kuinka kitkerälle tahansa. Sopan ollessa sen laatuista, meidän tulisi löytää keinot joko maustaa tai höystää se, tai sitten kaataa se viemäriin. Puhdistaa kattila ja aloittaa uuden sopan keittäminen. Toisin sanoen; Emme voi odottaa, että itse aikaansaatu elämä jäisi kokematta, tuntuu se sitten kuinka kitkerälle tahansa. Elämän ollessa sen laatuista, meidän tulee löytää keinot joko valita toisenlaiset tavat tai meidän on muutettava suhtautumistapojamme. Jossakin tilanteissa on vain aloitettava alusta. Kuitenkin niin, että otamme opiksi emmekä katkeroidu.

Mitä haluan sanoa sinulle tänään? Katso elämääsi, suhtautumistapojasi, asenteitasi. Tutki ihmissuhteittesi tilaa, kuinka monen kanssa välit ovat tasapainossa ja kuinka usean kanssa väännät kättä syystä tai toisesta? Kuulostele tunteitasi. Mieti mikä kielteinen tunne häiritsee oloasi ja kurkista mitä on tapahtunut vähän ennen, kuin tunne ilmaantui. Itsetutkiskelu on ainoa tie hyvinvointiin. Muita et voi muuttaa, koska heillä on oma elämä, omat kokemukset ja ajatukset. He kulkevat omaa polkuaan, niin kuin sinä kuljet omaasi. Polkunne kulkevat vieretysten.

Asioiden edelle ei voi mennä, joten on aivan turhaa pelätä, mitä sitten mahdollisesti tapahtuu. Kuinka paljon turhaa, uuvuttavaa ja lopulta sairauteen johtavaa pelkoa podemmekaan. Sitku elämä on sitaksta elämää. Jospa luottaisimme enemmän siihen, että kun teemme sen, minkä kykenemme, niin elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Ne järjestyvät joka tapauksessa jotenkin. Se järjestyvätkö ne juuri oman mielen mukaan, jää nähtäväksi. Emme voi aina vaatia, että asiat menevät omien suunnitelmien mukaan, mutta jos kykenemme joustamaan, elämästämme tulee miellyttävämpi ja itsessämme ja ihmissuhteissamme syntyy tilaa ja avaruutta.

Armollisuus itseä ja toisia kohtaan on sydämen hyve. Joustavuus ja päättäväisyys ei ole toistensa vastakohtia, vaan ne voivat yhdessä selkeyttää matkan tekoa. Luonto on heräämässä. Juuri sieltä voimme ammentaa energiaa ja mallinnusta omaan olemiseen. Niin kuin Deebac Chopra kirjoittaa: Katso lintuja, ne eivät yritä laulaa vaan ne laulavat. Katso tuulta, se ei yritä tuulla vaan se tuulee. Katso kukkia, ne eivät yritä kukkia vaan ne kukkivat. Siinä on elämän suurin mysteeri.