
Sunnuntaina tuli mielenkiintoinen dokumentti lapsista, jotka muistavat eläneensä ennenkin. Samassa yhteydessä selvisi, että on tutkimuslaitoksia, jotka ovat kirjanneet näitä tapauksia tuhansia. Osaa on tutkittu hyvinkin perusteellisesti ja tutkijat sanovat, että asian edistyessä, aina vain suurempia kysymyksiä nousee esiin.
Henkimaailman olemassa olemisesta kirkonisät vääntävät sauvaa aina vain kiihkeämmin. Toiset kieltävät, toiset myöntävät, toiset eivät ota kantaa. Sanotaan, että ei kuoleman jälkeen kukaan ole tullut kertomaan, mitä siellä on. Pötyä-koskapa meediot ovat välittäneet viestejä hamasta menneisyydestä ja kiihtyvällä tahdilla myös nykyisin. Asiasta on kirjoitettu kirjoja sata määrin. Tehdään tutkimuksia ja ollaan aina vain enemmän ymmällään. Viimeisin uutinen lie ollut sen neurokirurgin matka tuonpuoleisessa. Hauskaksi asian tekee se, että kokemukset ovat lähes 100% saman sisältöisiä. Henkimaailmasta on kanavoituja kirjoja ja niin suunnattoman suuria todisteita, mutta siltikin ihminen voi kuitata ne olankohautuksella ja tuomitsevuudella. Liian paksua, pelottavaa, syntiä, hullujen houreita, lääkitys ei lie kohdallaan....
Entä ET, Alienit ja UFOT? Moni maa on avannut salaiset kansiot ja odotattavissa on, että loputkin maat tulevat sen tekemään. Mitä siihen sanovat ne, jotka ovat vuosia pilkanneet, tuominneet ja ivanneet niiden tavallisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat olleet tekemisissä ulkoavaruuden olentojen kanssa? Mitä tapahtuu, kun yhtenä päivänä tuodaan julki tieto, että todellakin avaruudessa on älyllisiä olentoja, jotka ottavat yhteyttä maapallon asukkaisiin? Heidän teknologiansa ja tietoisuutensa on sellaisella tasolla, että tiedemiehemme ja uskonisämme kalpenevat.

Elämme tiedon ja tietämisen aikaa. Uskomusjärjestelmämme on vanhentunutta ja silti käperrymme siihen, koska pelottelu on tehnyt tehtävänsä. Neuvoni on sinulle ystäväni, ota selvää, tutki, ja käytä omaa ymmärrystäsi. Ymmärryksen kautta saat tiedon, jota voit pohtia. Kysymys ei ole uskomuksesta vaan todellisuudesta. Tietämättömyyden hämärä on kirkastumassa. Siinä kirkkaudessa näemme, kuulemme, tunnemme ja Luojalle kiitos, alamme myös ymmärtää, keitä me olemme oikeasti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti