Hengestä kumpuavia ajatuksia

Olemme henkisiä olentoja. Tarkoituksemme on tulla tietoiseksi tästä. Tietoiseksi tuleminen tarkoittaa ymmärryksen laajenemista elämän suhteen, syyn ja seurauksen suhteen, kaiken suhteen ja sen suhteen, että Jumala on kaikkeuden luova voima. Meillä on vapaa tahto valita elämisemme sisällöt ja suunnat, ajatukset ja asenteet sekä tekemiset ja tekemättä jättämiset. Se minkä panemme alulle, saatamme loppuun ja niin ollen kannamme seuraukset ja vastuut. Sekä hyvässä, että pahassa. Tietoiseksi tullut ihminen ymmärtää tekojensa seuraukset, tiedostamatta elävä ihminen elää sattumanvaraisesti, koska ei ymmärrä eikä tiedä omasta hengestään eikä siitä, että vastaa teoistaan itselleen ja toisille.

Henkenä vaihdamme olemassa olon tasoa sen mukaan, olemmeko kehollisia vai kehottomia. Asutammeko kehoa vai olemmeko hengenmaailmassa. Henkinen olemuksemme on ikuinen. Kuolema koskee kehoa eli ruumista, ei henkeä eli sielua. Tämä on se kiista ja uskomuksen kohta, josta väännetään kättä kirkoissa ja tiedeyhteisöissä. Tämä on kohta, joka mittaa henkistymisen tilaa ja tasoa.

Elämän tarkoitus on elämä itse. Halumme ja innoituksemme syntyvät sisimmästä ja värittyvät uskomusjärjestelmiemme kautta siksi, mitä arkemme on. Usko ja uskottelu ovat voimakkaita työkaluja ja voimme niiden avulla joko tuhota tai rakentaa. Tässä on kohta, jossa valta ja vallankäyttö kohtaa ihmisen. Vallan ollessa materialistien otteessa, siis niiden, jotka eivät tunnista
henkisyyttä eivätkä Jumalan olemassa olo. He markkinavoimien kautta, manipuloivat ihmisiä käyttäytymään mieleisillään tavoilla. Kuluttamaan, olemaan uskollisia rahan vallalle ja heille itselleen. Nöyrät ja kuuliaiset alamaiset, ovat kautta historian olleet, vallassaolijoille tärkeitä. He itseasiassa mahdollistavat materialistien elintason ja vaurauden.

Jeesus opettaa, että ihminen ei voi palvella kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa.  Tässä on kohta, joka avaa näköalan tämän päivän maailmalliseen tilanteeseen. Kumpaa me palvelemme? Nyt ei ole kyse kirkoista eikä instituutioista vaan ainoastaan palvelemisesta, mikä tarkoittaa suhdettamme näihin kahteen,  Jumalaan ja mammonaan.

Olemme maailmassa, mutta emme maailmasta. Olemme kehossa olevia henkiä ja otamme välttämättä kantaa tähänkin asiaan. Maallistunut henki, joka potee jatkuvaa ristiriitaa. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Mikä vie eteenpäin ja mikä taannuttaa? Millä lisään kuormaani ja millä saisin helpotusta? Kuka puhuu totta ja kuka valehtelee? Onko materialistisessa maailmassa olemassa totuutta? Miten siellä voisi olla, koska kaikki rakentuu illuusioon. Illuusioon rahan, omaisuuden ja omistamisen utopiaan? Ollessamme maailmassa elämme arkeamme maallisten lakien ja asetuksien sisällä. Lait ja asetukset ovat materialistien laatimia. Siis heidän, joilla ei ole henkistä ulottuvuutta tietoisuudessaan.
Jumalan lait ovat ikuisia ja ne eivät muutu. Niissä on ulottuvuus läpi kaiken. Materialistien lait muuttavat sisältöä sen mukaan, mikä nousee tärkeäksi maallistuneessa elämässä. Kaksi todellisuutta, joista vain toinen kestää ajan hampaan, toinen murenee väistämättä.

Henkimaailma on tietoisuuden tila. Voit olla siitä tietoinen ja oletkin, kun olet elänyt tarpeeksi kauan, pitkään ja hartaasti. Niin kauan, että tietoisuutesi on avartunut ja näkemyksesi kirkastunut. Yhteytesi henkimaailmaan on tosiasiallista toimintaa. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa. Ihminen joka ei tunnista henkeään on silti henkinen ja niin ollen vetää puoleensa samankaltaisia henkimaailman olentoja. Pahis on usein yhteistyössä henkimaailman pahiksien kanssa. Henkisesti virittynyt on yhteydessä samansuuntaisten henkien kanssa. Tämä selittää sen, miten ihmisen kasvu ja vapaantahdon toiminta jyvittyy pienemmästä suurimpaan. Olemme kaikki matkalla kohti henkisyyttä.
Vasta,kun siirrymme pimeydestä eli hengettömyydestä henkisyyteen, alamme nähdä ja ymmärtää olemassa olomme merkitykset ja tekojemme seuraukset. Ei se, että olemme sitoutuneita johonkin oppiin tai lahkoon tee meistä Jumalan lapsia. Meidän on elettävä läpi luomuksemme eli oma itsemme ja aikaansaannoksemme. Jeesuksen elämä ja opetukset ovat tienviittoja henkistymiseen eli henkiseen avartumiseen.

Rukous on avain johdatukseen. On olemassa henkiä, jotka ovat matkanneet ihmisenä ja käyneet läpi kirkastumisen prosessin. He ovat todellisia olentoja, joilla on lupa ja valta tulla avuksemme pyytäessämme sitä heiltä. He eivät voi puuttua elämäämme vasta kun rukouksessa pyydämme heiltä apua, ohjausta ja muita henkisiä voimavaroja. Rukous on puhetta Jumalalle ja se kuullaan aina. Meditaatio on mielenhiljentämistä kuulemaan hengen maailman vahvistavaa opastusta. Meditaatiossa oppaamme ja enkelimme voivat lähentyä meitä. Heidän vahvistavien viestiensä kuulemiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitsemme mielen tyyneyttä. Sekasortoinen ajattelu ja ajatuksien loputon tulva estää meitä kuulemasta. Meidän tehtävämme on antaa tilaa hiljaisuudelle, koska se on ikään kuin mieluisan vieraan vastaan menemistä, jotta tapaaminen onnistuisi.

Opettele rukoilemaan. Rukoilemisen jälkeen kuulemaan ja ymmärtämään. Kaikki pyyntömme eivät tule toteutumaan, koska emme tarvitse kaikkea anomaamme. Rukoile henkisiä asioita, koska hengestä sinä luot materiaalisen todellisuutesi.

" Isä meidän, joka olet. Tunnistan olemuksesi oppaissani ja enkeleissä, jotka ovat läsnä elämässäni. Juuri tänään tarvitsen suojaa ja vahvistusta. On asioita, jotka ahdistavat elämääni, enkä tiedä, miten minun tulisi toimia, niiden suhteen. Tietämättömyys on tuskastuttavaa, koska aika ja energia hupenee huomaamatta ja väsymys valtaa olemukseni. En jaksa aloittaa saati saattaa loppuun. En kykene tekemään aloitteita vaan odotan jotakin tapahtuvaksi. Olen täynnä ja silti niin tyhjä. Pyydän vahvistusta sille, että osaisin ottaa oikeansuuntaisia askeleita. Rukoilen voimaa ja energiaa tuoda julki sitä todellista totta, josta olen päässyt osalliseksi. Haluan pitää yllä ja vaalia valoasi. Kiitos siitä, että kaikessa, heikkoudessakin, olet läsnä. Amen."

Ajassa liikkuu vai liikkuuko aika?

Mittaamme elämäämme vuosina, kuukausina, tunteina, sekunteina. Elämänkaari, joka alkaa pisteenä ja nousujohteisesti saavuttaa tietyn kohdan, josta kaari alkaa laskea. Laskeutuu samalle tasolle, josta sitä alettiin piirtää. Alku ja loppu, siihen väliin mahtuu koko elämä. Niin me luulemme, koska emme tiedä muuta.

Uskomuksemme värittävät koko elämämme. Harvoin kyseenalaistamme uskomuksiamme, koska on turvallista uskoa, kuin yleisesti uskotaan. Kuulua samaan seurakuntaan, yhteisöön tai yhdistykseen antaa turvallisuuden tunnetta. Näin meillä – menttaliteettia. Systeemi toimii paremmin, kun sora ääniä ei kuulu. Saman mielisiä on helppo johtaa. Alaisten uskollisuus johtajille takaa asioiden sujuvuuden.

Entä sora äänien merkitys? Usein sora äänien aiheuttajia karsastetaan, koska he haastavat vallitsevan systeemin. He kritisoivat ja tuovat esiin usein kiusallisia asioita vallitsevan systeemin nurjemmalta puolen, kuten vallanhimosta kumpuavan ahneuden, piittaamattomuuden ja vääristeltyjen totuuksien perimmäiset tarkoitukset. Sora äänien takaa löytyy ihmisiä, joilla on rohkeutta ajatella omilla aivoilla, tutkia ja ottaa selvää. Kapinalliset, populistit, toisinajattelijat, mielenosoittajat jne. Juuri se kansanosa, joka pitää vallassaolijoita varpaillaan.

Hyvinvointi on ikuisuus aihe, josta väännetään peistä. Yleisellä tai yhteiskunnallisella tasolla on selkeät käsitykset, miten yksilöä hoidetaan, jos hän voi huonosti. Ennen huonovointisuuden putkahtamista elämään, meillä ihmisillä on niin sanottu etsikkoaika. Miten pidän itsestäni huolta, etten päästäisi itseäni siihen tilaan, että joudun systeemin lääkittäväksi. Ennaltaehkäisy tarkoittaa vastuun ottoa omista valinnoista. Siinä elänmänvaiheessa, kun alamäki alkaa, syystä tai toisesta, meillä on vaihtoehtoja toimia.

Elämä on täynnä vaihtoehtoja, mutta yhteisössämme on vallalla käsitys, että ei ole olemassa muuta hyväksyttävää tapaa toimia, kuin se mitä pidetään yllä ns. virallisella tasolla. Mikäli uskomme vain sitä, mitä meidän halutaan uskoa, jätämme koko rikkaan, runsaan ja vaihtoehtoja täynnä olevan elämän huomiotta. Kapeudumme ja hyvin helposti meistä tulee systeemin uhreja. Näistä uhreista ei puhta, koska ne lyövät kiilaa kaikkivoipaiseen viralliseen systeemiin.

Valinta on kaikesta huolimatta aina itsellä. Mihin alan? Mitä teen elämälläni, ajallani? Olenko unessa elämän runsauden suhteen ja pitäydyn kaavoihin, jotka antavat kapean ja näennäisen näköalan elämään? Annanko elämäni lipua ohi koskaan kyseenalaistamatta sen merkitystä? Uskallanko koskaan nousta seisomaan, koska olen uskomuksieni tilassa kontallaan?

Elämä haastaa meitä kaikkia. Itsestämme löydämme vastaukset kaikkein kipeimpiinkin kysymyksiin. Sisäinen itse on aina läsnä, olkoonkin, että olemme kiinnittyneet ulkoiseen. Elämisessä on lopulta kyse oman totuuden oivaltamisesta.  Olemme jokainen ottaneet haasteen vastaan, koska olemme tällä elämänkaarella. Aika on määre, mitta,  joka kuvitteellisesti pitää systeemin kasassa. Olemme enemmän kuin piste elämänkaarella, olemme ajassa liikkuvia ikuisuuden olentoja. Matka todelliseen elämään alkaa siitä hetkestä, kun on valmis katsomaan sisimpään ja kysymään itseltä, mitä olen valmis itsessäni tekemään elämän parantamisen suhteen? Odotus, että joku muu hoitaa hommat, on vanhentunut malli, josta on mahdollisuus päästä eroon. 

Ajatus ja tunne vetää puoleensa. Luomme niiden kautta. Halu ja motivaatio on moottori, joka käynnistää elämisen prosessit. Ensin on löydettävä halu tehdä jotakin. Todellinen halu on se aktivoiva elämänkipinä, joka saa meidät ryhtymään. Sitä kipinää meidän on hoidettava oikeanlaisilla tavoilla.

Henkinen kipinä hoituu henkisyyteen liittyvillä asioilla. Luonnostaan henkisyyteen kuuluu rakkaus ja anteeksi antaminen, hyväntekeväisyys ja ilo. Meditaatio, rukous ja elämästä kiitollisuus vahvistavat henkiminäämme. Ne eivät pelkästään riitä, vaan niitä tulisi toteuttaa arkisessa elämässä. Pyhittäminen tarkoittaa juuri tekoja rakkaudesta päin. 

" Kohtaan sinut sisareni, veljeni, siinä tunteessa, että olemme elämän matkalaisia hamasta aamu usvasta illan kirkkauteen. Olemme kohdanneet usein ja jokaisesta kohtaamisesta on jäänyt jälki sydämeeni, siihen todelliseeen toteen, mikä minussa on ikuista. Ilo, jota tunnen, ei ole tästä elämästä, vaan kauempaa ja korkeammalta. Se yhdistää ja antaa toivoa, silloin kun tämän elämän soinnut saavat minut unohtamaan oman todellisen olemukseni. Olen kiitollinen elämästä, koska sen läpivievillä teillä olen saanut varttua siksi mikä olen nyt. Sinä ja minä kuulumme yhteen, läpinäkyvät siteet eivät heltiä edes kehon kuolemassa. Turhaan murehdimme ja huokaamme, sen sijaan meidän tulee olla kiitollisia. Kiitollisia siitä, että nämäkin vaikeudet vievät meitä kohti eivätkä suinkaan loitonna. 

On olemassa taso, jossa kaikki näkyy selvästi. Selkeämmin kuin ikinä ajallisessa kehossa ollessa. Minulla on, aika ajoin, tilaisuus tietää, miksi, miten ja syystä että.  Sen tietoisuuden yhteen sovittaminen tämän elämän tilanteiden suhteen, on haaste. En voi edetä yhtäkään askelta ettenkö kävisi  kokemuksien läpi. Siinä on elämäni siunaus vaikka toisinaan voin kokea sen kiroukseksi.

Valitsen aina ja kaikessa puoleni. Olenko elämää vastaan vai sen puolesta. Elämä on yhtä kuin Jumalan tahto. Jumalan tahto on ikuisuuksien virtaava elämä, jonka perusta on totuus ja armo. Jos en kestä totuutta, vastustan sitä. Jos kestän totuuden, en voi muuta kuin edetä ja kasvaa. Jumalallinen armo lepää ikuisuuden virrassa eli energiassa. "Vaikka minä vaellan pimeässä laaksossa, en minä pelkää mitään pahaa." Ei tarvitse pelätä, koska rakkaudessa eli Jumalassa, ei ole pelkoa. Minussa on pelkoa niin paljon, kuin olen Jumalasta erillään. Siinä on tekemisen ja ryhtymisen paikka, että pystyisin luottamaan enemmän kuin pelkäämään. "

Hengen puhetta hengestä. Kiitos, ylistys ja kunnia. Amen.

 

Mikä on kauneinta sinussa?

Kauneinta on hyvyys, mikä välittyy sanoista, katseesta, kosketuksesta ja välittämisen tunteesta. Kauneinta on inhimillinen myötäelämisen taito, kun otat osaa lähimmäisen suruun tai iloitset hänen onnistumisestaan. Kauneus on sisäisyydestä nousevaa, korkeuksiin yltävää rakkautta. Kauneus on hyvyyttä, jota ei välttämättä osaa pukea sanoiksi. Sen tuntee ja aistii. Siinä on hyvä.

Entä kun kauneus on kadonnut ja tilalle on tullut rumuus? Ruumuus voi piiloutua teennäisyyden ja valheen taakse. Siitä ei välttämättä ota heti selvää. Se hiipii varkaan tavoin ja iskee, kun uhri on varomaton. Selkään puukottaja on täynnä kipua ja vihaa. Kipua omien pakkomielteisten ajatusten vuoksi. Kaikki voi näyttää olevan kunnossa, mutta mitä tapahtuukaan suljettujen ovien takana?

Kaikki kokemukset, tunteet ja ajatukset heijastuvat väistämättä ympäröiviin ihmisiin. Tarinamme sisällöt voidaan lukea ystävien, perheen ja suvun kautta. Sieltä löytyy kaikki kauneus ja myöskin ruma häijyys. Meissä kaikissa ovat avaimet kaikkiin oviin, vaikka emme tiedä sitä. Voimme olla niin käpertyneitä ettemme voi oikaista itseämme.

Elämä on lahjomaton koska olemme kaikki samojen lainalaisuuksien ohjauksessa. Kysymys ei ole uskomuksesta eikä tiedostakaan, vaan totuudesta, johon kaikki heijastamme tekomme, aikeemme, ajatuksemme ja tunteemme. Totuus ei muutu halustamme eikä rukouksistamme. Se on aina ollut totta ja tulee sitä olemaan. Tämä näköala antaa perusteen henkiselle elävöitymiselle ja kasvulle.

Kiemurtelemme omissa todellisuuksissamme ja kuvittelemme kaiken olevan niin totta, kuin itse uskottelemme sen olevan. Saman mieliset lähimmäiset luovat dynastian, jossa vahvin tai ovelin säätää, miten toimitaan missäkin asiassa. Syntyy mielenkiintoinen näytelmä, vaikka osalliset luulevat sen olevan, ainoa oikea todellisuus toimia. Kaikki menee niin kauan hyvin, kun ollaan samaa mieltä. Saman mielisyys takaa elämän arjen jonkun asteisen sujumisen.

Kyse on vallan käytöstä. Kyse on kauneuden ja rumuuden kohtaamisesta. Kyse on hyvän ja pahan taistosta. Kyse on energiasta!

Kaikissa meissä kamppailee hyvä ja paha, kauneus ja rumuus sekä elämän kielteisyys ja elämän myönteisyys.

Luonnon lakien mukaan saamme sitä elämäämme, mitä teemme muille. Tekeminen tarkoittaa myös ajatuksia ja aikeita. Tämä on se huomioitava seikka ja tämän äärellä työskentelemme kaikki. Elämämme ydin kietoutuu tähän pisteeseen. Olenko tietoinen ajatuksieni tuhoavista tai rakentavista seurauksista? Luonko kauneutta vai rumuutta? Sidonko läheiseni itseeni orjantappura- vai silkkisitein?

" Taivallinen johdatus, avaa sieluni ja ymmärrykseni sen suhteen, miten kohtelen lähimmäisiäni.  Vahvista minussa valoa, etten lisäisi pimeyttä. Valossasi näen ja ymmärrän tekojeni raskauttavuuden ja myöskin rakastettavuuden. Näiden kahden tilan välissä elän elämääni ja nämä tilat sävyttävät todellisuuteni. Rukoilen vahvuutta valita oikein. Haluan heijastaa valoasi, mutta toisinaan olen niin täydellisen heikko, etten kykene vastustamaan pimeyttä, joka hiipii varjojen lailla sisimpääni. Niinä hetkinä kutistun, mitätöidyn ja lakkaan olemasta se valonkantaja, joka sieluni syvyydessä olen.
Vielä on matka kesken. Vielä on tekemättömiä taipaleita tässä elämässä. Vapisevin sormin sytytän kynttilän ja hiljennän hätääntyneen mieleni. Jumalani-auta minua pysymään hiljaa. Hiljaisuudesta löydän yhteyden, joka vahvistaa minuutta. Kiitos."

Riko rutinoitunut arki

Pidämmekö kaikkea itsestäänselvyyksinä? Rutinoitunut elämä vaarantaa kykyämme usakaltaa heittäytymiseen, luovuuteen ja ihmettelyyn. Hyvin järjestetty elämä on tarkoin suunniteltua ja koordinoitua. Koemme turvallisuutta, kun mielessämme on selvä konsepti siitä, mitä seuraa seuravaksi. Turvallisuuden kaipuumme viittaa siihen, että pelkäämme jotakin. Pelkäämme, että jokin voi tulla ja romuttaa elämämme. Pelkäämme päästää irti rutiineista, koska ne ovat sitä omina omaa luomusta.

Turvallisuuden kaipuussa ei ole mitään muuta pahaa paitsi,  jos sen ytimssä piileksii pelko. Pelko kangistaa kehon ja mielen. Jähmettymisen näemme kävelytyylistä, kasvojen ilmeestä, tavastamme puhua tai olla paikoillamme. Haluamme hallita elämää ja kaikkea sitä, mikä on omaa. Kiedomme hallintamme alle kaiken tai ainakin melkein.

Mitä enemmän pelkäämme, sen enemmän vedämme puoleemme asioita, tapahtumia ja tilanteita, jotka vain lisäävät kauhuamme. Kauhu sydämessä täytämme aikamme ja käytämme energiamme kaikenlaiseen touhuamiseen. Teemme itsestämme tärkeitä ja voimme olla jopa hetkittäin onnellisia, kaiken touhuamisen keskellä.

Elämää ei voi hallita. Se on ulottumattomissamme, vaikka olisimme käyneet kymmenet elämän hallinta kurssit, se ei antaudu tahtomisiemme eikä rukouksiemme alle. Elämä on aina uusi, tuore ja
yllätyksellinen. Me voimme tehdä elämästämme tylsän ja rutinoituneen ja onnistummekin siinä, mutta itse elämä on aivan muuta. Se merkitsee sitä, että luomuksemme on meidän kuvitelmamme tulosta ja teemme siitä totta itsellemme ja niille, jotka ajattelevat ja asennoituvat saman suuntaisesti.

Luovuus ja joustavuus on ihailtavaa ja tavoittelemisen arvoista, koska se avaa mieltä pelottomuuteen. Pelon sijaan elämään syntyy tilaa ja avaruutta. Luottamus kumpuaa sydämen syvyyksistä ja kun se saavuttaa arjen tasot, ihminen vapautuu. Vapautuu olemaan se, mikä on oikeasti. Kangistumisen tilalle tulee joustavuus ja ilo.

Iloisuus on merkki sydämen vapaudesta. Vapautunut sydän säteilee ulospäin valoisuutta, myönteisyyttä joka haastaa rutinoituja lähimmäisiä. Rohkeus olla vapaa ei synny muutoin kuin elämällä vangittuna. Vain vankina ollut tietää, mitä on olla vapaa.

Vankeus,  minkä olemme ottaneet elämäntavaksemme, on seurausta hengettömyydestämme. Emme ole yhteydessä todelliseen itseemme, siihen jumalalliseen osaan itseämme, joka on kytkeytyneenä kaiken maailman Luojaan. Vapaan valinnan kautta kytkeytymisemme seuraukset näkyvät, tuntuvat ja todentuvat elämässämme. Luoja Jumalan pois sulkeminen tuo pelon ja vankeuden.

Miten tulla enemmän elävämmäksi? Miten saada murrettua pelon piirit ja vankeuden kahleet? Miten löytää sisimmässä piileksivän ilon, onnellisuuden ja vapauden?

Tekemällä asioita toisin. Rikkomalla rutiinit käytännön elämässä. Muuttaa muutoksen tarpeet toiminnaksi, ryhtymiseksi. Pelkkä aie ja suunnitelma ei riitä. Tarvitaan tekoja. Kyse on omassa itsessä työskentelystä. Oman sisäisen itsen kuuntelemisesta ilman pelkoa. Todellinen itse on kytkeytyneenä koko elämän Luojaan, joka on rakkaus. Rakkaudessa ei ole pelkoa.

" Minussa soi hiljaisuus, josta löytyvät kaikki elämän soinnut. Olen osa elämän sinfoniaa, kun avaudun rakkaudelle. Rakkauden kämmenellä olen vapaa kaikesta, mikä ennen sitoi. Enkö iloitsisi, enkö nauraisi ja itkisi tästä tuntemisen tunteesta."

Tiivistetty elämä

Sisimmästä nousee sanoja, joiden olemassaolosta en tiedä mitään. Ne piirtyvät näppäimien kautta näytölle luettaviksi. Tyhjästäkö syntyy kaikki? Jossakin minussa on lähde, joka pulppuaa elämää. Mikä on lähteen todellinen sijainti? Ylhäälläkö vaiko alhaalla? Minussa vaiko toisessa ulottuvuudessa?

Ulottuvuus kiehtoo ajattelua, koska sen kautta voin tulla tietoisemmaksi elämän suurista mysteereistä. On ulottuvuuksia ja ollessani jossakin niistä, en ole välttämättä tietoinen muista. Kuvittelen todeksi sen missä olen, koska en voi olla missään muualla yhtäaikaa. Entä kun verhot vedetään syrjään ja koko todellisuus tulee esiin? Missä silloin minä olen?

Olenko olemassa vaiko olematta? Olemassa oleminen on elämisen hienojakoisempi muoto. Elämään tässä, tarvitaan tiivistety muoto, raskas aine, keho, jolla siirryn paikasta toiseen. Tämän kehon sisällä minä olen ihminen, fyysiseen aineeseen sitoutuneena. Rajoittuneena aistien maailmaan ja tietämisen anatomiaan.Olen tiivistyneenä tässä ulottuvuudessa.

Muualla olen vapaa. Muualla voin lentää. Muualla olen selkeämpi itselleni, mutta en muille. Muodonmuutos on väistämättömyyden kohtaamista. On alku, on matka, on päätös. Matkalla olo on elämän kovin haaste, koska siinä pitää ponnistella tullakseen joksikin, ollakseen joku. Olenko minä joku, jonkun muun mielestä? Olenko minä minä, omasta mielestäni? Kuka minä oikeasti olen? Jos muut eivät sitä määritä, niin kuka tai ketkä sitten?

Ei minua kiinnosta tietää, mitä mieltä muut ovat minusta, koska he eivät oikeasti tunne minua. He näkevät vain kehoni, mutteivat sydäntäni. He eivät voi tietää, vaikka voi olla, että he kuvittelevat tietävänsä. Minussa on lähde, joka pulppuaa elämää, joka on todiste minusta olemassa olevana totena.
Jos he tietäisivät lähteestä itsessään, kaikki muuttuisi siinä samassa hetkessä. Kaikki kysymykset, epäilyt, pelot ja ahdistus katoaisi. Jäljelle jää vain lähde, joka pulppuaa elämää.

Teen matkaa pois lähteeltäni, palatkseni takaisin siihen. Jokaisella matkalla muistan vähän enemmän syistä, miksi olen olemassa. Jokaisella matkalla rakennan uutta kivijalkani päälle. Kivijalkani on ikuisuus, joka väreilee kaikessa. Muistan olleeni useasti täällä. Aina kokoamassa jotakin. Löytämisen ilo on oivaltavaa tunnetta. Juuri tätä kokemusta tarvitsen rakentumiseeni.

Väsymys elämään voi vallata ihmisen milloin tahansa. Pitkien kujan juoksujen jälkeen, kun mikään ei muutu, vaan tiivistyy tiivistymistään painolastiksi hartioille, sydämeen ja jalat alkavat painaa. Lepo kaikesta kääriytyy ympärille tiedostamattomaan uneen. Jokaiselle tuo tunne on määrittelemättömän tuttua. Ei aina jaksa, eikä pidäkkään. Aina ei jaksa, eikä tarvitsekkaan.

Käperryn lähteelleni ja nukun pois tämän uuvuttavuuden. Suljen vain silmäni näkemästä tätä tiivistettyä elämää, edes hetkeksi unohdan kuka olen nyt. En tarvitse sitä tietoa nukkuessani. Kaikki liukenee äärettömyyteen, kukaan ei ole mitään missään. On vain syke joka jatkaa sykkimistään. Siinä sykkimisen välissä on hiljaisuuden kaivo, sinne minä sukellan nyt. Olla olemassa olematta olemassa.

Muodonmuutos, siitä tässä on kyse. Möhkäleet sulaavat ja ydin paljastuu. Oi-en voinut matkani alussa tietää, että löydän itseni. Se todellisen toden, joka on kätkettynä, niin pitkään, että sen on aika nousta esiin. Eihän mikään voi kasvaa muutoin kuin juuriensa kautta. Eihän mikään muutu jos muuttuja ei suostu muuttumaan. Kyse kaikessa on halusta muuttua, kasvaa ja varttua. Pitkien pimeiden jälkeen aurinko voi tulla esiin entistä kirkkaampana. Siihen hetkeen kiteytyy kaikki. Pimeä väistyy ja on uusi aamu, aloittaa alusta tai jatkaa siitä, mihin jäi edellisessä elämässä.

Sanoja ilmaisemaan syvyyttä, ulottuvuuksia ja elämää. Elämä on ikuista ja niin olemme mekin. Kysymys kuuluu, joko nyt rohkenemme tekemään sillä tiedolla jotakin? Joko vihdoin nousemme sille ulottuvuudelle, joka antaa meille vapauden? Emmekö ole tarpeeksi vahvistuneita, tarpeeksi läpäistettyjä? Yhäkö kaipaamme olematonta olemista elämisen sijaan?

Sanojen päätteeksi piste.
Pisteen määre on mittaamaton äärettömyys.
Ei loppu vaan kaiken alku.

Surusta

Suru on tummiin puettu ihminen, joka seisoo sivussa. Ei liiku mikään, mihinkään, koko elämä pysähtyi. Tässä hetkessä on elämän mysteeri läsnä. Raja, joka on, mutta sitä ei näe ennen kuin joku astuu rajan yli. Lakkaa olemasta, mutta on kuitenkin läsnä, kipuna rinnassa, kaipuuna ajatuksissa.

Ei niin voi olla, että ihmisen sielu lakkaa olemasta!
Ei niin voi olla, että ihminen menettäisi olemuksensa syvimmän muodon!
Kuolema ei ole sielulle vaan keholle, ruumiille, joka on maasta muodostettu. Mistä tiedät, tunnet ja ymmärrät,  olevasi enemmän henkeä, kuin maallista kehoa?

Suru on inhimillinen tunne ja se on ilon sisar. Surressamme uppudumme mennisyyksiemme menetyksiin, itkemme kuolleitamme ja kaipaamme lohdutusta. Etsimme merkkejä ja pelkäämme, jos saamme niitä. Pelkäämme elää ja kavahdamme kuolemaa. Kuitenkin näiden kahden välissä, on jokaisen meidän, mahdollisuus elää hyvä elämä.

Vastukset ja vaikeudet ovat mahdollisuuksiamme kasvaa ja edetä. Juuri niissä voimme ulottaa ymmärryksemme henkisten ulottuvuuksien todellisuuksiin. Yhteyden luominen tapahtuu henkistymisen kautta. Olemmehan henkiä kaikki.

Ne, jotka menevät edellämme  tietävät elämästä enemmän kuin me, jotka  nyt suremme.

Jonakin päivänä joskus, kaikki tämä selviää. Siihen asti eläkäämme, eläkäämme itseämme ulos maailmaan. Juuri nyt on meidän aikamme.
Juuri nyt.

Selkeyttä oivalluksiin

Kuolema on siirtymistä ajasta ikuisuuteen, lihasta henkeen ja energiaan. Voitko ymmärtää, että kuolema on siirtymäriitti? Paljonko sinulla on uskomuksia tapahtumasta, joka läpi meidän jokaisen on mentävä? Pelkoa, ahdistusta, epäuskoa, surua tai torjuntaa, kieltämistä ja pois sulkemista. Kuitenkin kuolema on läsnä elämässä aina. Ilman kuolemaa ei olisi elämää.

Energia on keskeistä kaikessa elämässä. Energia on Jumalan ilmaisu ja siihen kiteytyy kaikki. Tunnistat Jumalan eli energian itsessäsi, hengität sitä, syöt sitä, ajattelet ja tunnet sen voimasta. Voi olla, että et tiedä koko mekanismista mitään tai et vain ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Ollessasi hyvässä kunnossa, elät sopusoinnussa itsesi ja Jumalasi kanssa. Voidessasi huonosti, joko henkisesti tai kehollisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti jne. olet ristiriidoillasi erkaannuttanut itsesi energiasta eli Jumalasta. Vapaa tahtosi määritää elämäsi sisällöt ja tasot. Vastaat tahdostasi elämälle eli Jumalalle, mutta myöskin itsellesi.

Vapaasta tahdosta asennoidut, ajattelet, suunnittelet ja toteutat elämääsi. Jumala eli energia virtaa kaikesta huolimatta jokaiselle meistä, mutta me itsekukin laadullistamme energian mieleiseksemme. Eli sinä luot elämäsi tilanteet ja vastaat niin ollen myös seurauksista. Niin pitkään ja hartaasti kun kiellät Jumalan tai välttelet sitä, joudut taistelemaan energiasta. Oma uskomusjärjestelmäsi sulkee tai typistää energian täysimääräisyyttä. Energian huvetessa olotila ja elämä on miinus merkkistä eli elämän eli Jumalan kielteistä.

Elämme elämää omista luomuksistamme käsin. Tapahtumilla on olemassa syynsä ja seurauksensa. Tämän päivän elämäsi on seurausta menneisyytesi valinnoista. Ollessasi yhteydessä Jumalaan, pyrit tasapainoon ja sopusointuun kaikilla elämänalaueilla. Et halua luoda tuhoisaa tulevaisuutta, koska ymmärrät vastaavasi kaikesta, niin itsellesi kuin elämälle. Miksi luoda tuhoisuutta, kun kerran voi luoda sopua ja rauhaa? Kyse on tiedostamisesta ja ymmärtämisestä. Jos et tiedosta, et voi ymmärtää ja tarvitsest niin ollen vielä hioutumista eli tuskallisia kokemuksia elämästä ja itsestäsi. Laskusi elämälle on monien elämiesi summa. Maksat siis tässä elämässä menneitä tekojasi ja sidot sieluasi eli henkeäsi tuleviin koitoksiin.

Ihmiset ympärilläsi ovat niitä, joiden kanssa olet tehnyt matkaa pitkään ja hartaasti. Vihamielisyydet, kaunat, riidat, kateudet ja hankaluudet kuvastavat kasvun ja muutoksen tarpeita. On löydettävä uudenlainen tapa suhtautua ja ratkoa ongelmia. Ei enää  itsekkyydestä kumpuavaa vihaa, koska se rajoittaa kasvua ja etenemistä eli tietoisuuden laajenemista. Ne ihmiset, joiden kanssa on sopuisaa ja myönteistä, ovat siis heitä, joiden kanssa tilit ovat tasan.  Olemme kaikki kytköksissä toisiimme. Verkostoidumme luomuksiimme ja liitymme elämän eli Jumalan suunnattoman moniulotteiseen ja monimuotoiseen luomisprosessiin. Olemme sinkoutuneet elämään kipinä eli sielu ryppäinä ja elämme Jumalan lakien alaisuudessa niin, että tulemme tietoisiksi luomakunnan jäseniksi, Jumalan kanssa kanssaluoviksi olennoiksi.

Henkimaailma on ulottuvuus, jossa on monta tai oikeammin lukematon määrä tasoja ja paikkoja. Sielu kehittyy ja etenee kaikissa elämissä, mutta on mahdotonta laskea elämien määrää. Luomme tulevaisuuksiamme tietoisuuden tason mukaan ja kun emme ymmärrä seurauksien lainalaisuutta, luomme sidoksia, joiden purkamiseen tarvitaan lukematon määrä kokemuksia.

On olemassa edellä kävijöitä, jotka ovat aika ajaoin tulleet elämään ihmisten maailmaan. Heidän henkinen olemuksensa ja tietämyksensä jättävät väistämättä jäljen ihmisiin. Heidän opetuksensa viitoittavat ihmisten valintoja, mutta he eivät ole uhranneet itseään ihmisen vuoksi. Jokainen sielu käy läpi henkisen transformaation ennemmin tai myöhemmin. Oikopolkua valastumiseen eli henkistymiseen ei voi olla, koska Jumalan oikeudenmukaisuus on täydellistä. Vapaa matkustajia ei ole, koska se kumoaisi Jumalan täydellisyyden.

Liitymme toisiimme, myös niihin, jotka ovat siirtyneet kehoista henkimaailmaan. He siellä, ovat siinä tilassa, mikä vastaa heidän sielullista tietoisuuttaan.  Kasvu jatkuu myös siellä, mutta on luonteeltaan vähän eri tyyppistä, kuin täällä aineessa ja ajassa.Yhteydet henkimaailman ja kehollisen maailman ihmisten välillä ovat mahdollisia. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa. Se missä on valoa, iloa ja rakkautta, siellä on usein valon olentoja lisäämässä harmoniaa. Toisaalta siellä missä on vihaa ja pahuutta, vetää puoleensa sen tyyppisiä henkiä. Kysymys on joka tapauksessa tietoisuudesta. Oletko sinä tietoinen niistä henkimaailman olennoista, jotka viihtyvät energiakentissäsi?

Valo voittaa pimeyden ja se tarkoitaa Jumala tietoisuuden lisääntymistä luoduissaan. Rukous on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuulemista. Ihmiskunta on edennyt kasvussaan siihen tilaan, mikä on tämän päivän todellisuutta. Jokainen ihminen liittyy aikanaan siihen valoverkostoon, missä Jumalan tunteminen todentuu. Ne jotka ovat edenneet kasvussaan edemmälle, näyttävät tietä, heille, jotka vielä hortoilevat hämärässä. On äärimmäisen tärkeää nostaa oma valo eli energia näkyville. On äärimmäisen tärkeää rohkaistua puhumaan, kirjoittamaan ja tekemään parannusta. Parannuksen tekeminen on mielenmuutoksen aikaansaamista, maallisuudesta henkisyyteen.

Ole sinnikäs, älä anna periksi maalliselle, hengettömälle itsellesi, joka kiskoo sinua kohti umpi unta. Sinnikkyys on tietoisuudesta kumpuavaa voimaa, joka läpäisee jähmeän mielen ja laiskuuden. Joka hetki valitsemme kasvumme suunnan. Rukous kuullaan aina, mutta voi olla, että emme saa pyytämäämme juuri siinä paketissa, kun toivomme. Emme voi tietää parastamme pitkällä aikajanalla. Se mitä pyydämme, olkoon henkistä voimaa ja rohkeutta, kärsivällisyyttä, oikeamielisyyttä, lempeyttä sekä totuudellisuutta.

" Jumalani, rukoilen kestävyyttä ja sinikkyyttä tähän elämänvaiheeseen, mikä on arkeani tänään. Kovin helposti annan periksi laiskuudelle, mukavuudenhalulle ja valittamiselle. Kovin nopeasti suuntaan huomioni epäolennaisuuksiin vaikka tiedän, että minun tulee käyttää päiväni asioideni saattamiseen järjestykseen. Vahvista minua epäuskon hetkinä, etten tekisi typeryyksiä. Varjele rakkaitani ja anna enkeleidesi suojella heitä. Kiitos elämästä ja valosta, joka lisääntyy väistämättä." Amen.