Riko rutinoitunut arki

Pidämmekö kaikkea itsestäänselvyyksinä? Rutinoitunut elämä vaarantaa kykyämme usakaltaa heittäytymiseen, luovuuteen ja ihmettelyyn. Hyvin järjestetty elämä on tarkoin suunniteltua ja koordinoitua. Koemme turvallisuutta, kun mielessämme on selvä konsepti siitä, mitä seuraa seuravaksi. Turvallisuuden kaipuumme viittaa siihen, että pelkäämme jotakin. Pelkäämme, että jokin voi tulla ja romuttaa elämämme. Pelkäämme päästää irti rutiineista, koska ne ovat sitä omina omaa luomusta.

Turvallisuuden kaipuussa ei ole mitään muuta pahaa paitsi,  jos sen ytimssä piileksii pelko. Pelko kangistaa kehon ja mielen. Jähmettymisen näemme kävelytyylistä, kasvojen ilmeestä, tavastamme puhua tai olla paikoillamme. Haluamme hallita elämää ja kaikkea sitä, mikä on omaa. Kiedomme hallintamme alle kaiken tai ainakin melkein.

Mitä enemmän pelkäämme, sen enemmän vedämme puoleemme asioita, tapahtumia ja tilanteita, jotka vain lisäävät kauhuamme. Kauhu sydämessä täytämme aikamme ja käytämme energiamme kaikenlaiseen touhuamiseen. Teemme itsestämme tärkeitä ja voimme olla jopa hetkittäin onnellisia, kaiken touhuamisen keskellä.

Elämää ei voi hallita. Se on ulottumattomissamme, vaikka olisimme käyneet kymmenet elämän hallinta kurssit, se ei antaudu tahtomisiemme eikä rukouksiemme alle. Elämä on aina uusi, tuore ja
yllätyksellinen. Me voimme tehdä elämästämme tylsän ja rutinoituneen ja onnistummekin siinä, mutta itse elämä on aivan muuta. Se merkitsee sitä, että luomuksemme on meidän kuvitelmamme tulosta ja teemme siitä totta itsellemme ja niille, jotka ajattelevat ja asennoituvat saman suuntaisesti.

Luovuus ja joustavuus on ihailtavaa ja tavoittelemisen arvoista, koska se avaa mieltä pelottomuuteen. Pelon sijaan elämään syntyy tilaa ja avaruutta. Luottamus kumpuaa sydämen syvyyksistä ja kun se saavuttaa arjen tasot, ihminen vapautuu. Vapautuu olemaan se, mikä on oikeasti. Kangistumisen tilalle tulee joustavuus ja ilo.

Iloisuus on merkki sydämen vapaudesta. Vapautunut sydän säteilee ulospäin valoisuutta, myönteisyyttä joka haastaa rutinoituja lähimmäisiä. Rohkeus olla vapaa ei synny muutoin kuin elämällä vangittuna. Vain vankina ollut tietää, mitä on olla vapaa.

Vankeus,  minkä olemme ottaneet elämäntavaksemme, on seurausta hengettömyydestämme. Emme ole yhteydessä todelliseen itseemme, siihen jumalalliseen osaan itseämme, joka on kytkeytyneenä kaiken maailman Luojaan. Vapaan valinnan kautta kytkeytymisemme seuraukset näkyvät, tuntuvat ja todentuvat elämässämme. Luoja Jumalan pois sulkeminen tuo pelon ja vankeuden.

Miten tulla enemmän elävämmäksi? Miten saada murrettua pelon piirit ja vankeuden kahleet? Miten löytää sisimmässä piileksivän ilon, onnellisuuden ja vapauden?

Tekemällä asioita toisin. Rikkomalla rutiinit käytännön elämässä. Muuttaa muutoksen tarpeet toiminnaksi, ryhtymiseksi. Pelkkä aie ja suunnitelma ei riitä. Tarvitaan tekoja. Kyse on omassa itsessä työskentelystä. Oman sisäisen itsen kuuntelemisesta ilman pelkoa. Todellinen itse on kytkeytyneenä koko elämän Luojaan, joka on rakkaus. Rakkaudessa ei ole pelkoa.

" Minussa soi hiljaisuus, josta löytyvät kaikki elämän soinnut. Olen osa elämän sinfoniaa, kun avaudun rakkaudelle. Rakkauden kämmenellä olen vapaa kaikesta, mikä ennen sitoi. Enkö iloitsisi, enkö nauraisi ja itkisi tästä tuntemisen tunteesta."