Tiivistetty elämä

Sisimmästä nousee sanoja, joiden olemassaolosta en tiedä mitään. Ne piirtyvät näppäimien kautta näytölle luettaviksi. Tyhjästäkö syntyy kaikki? Jossakin minussa on lähde, joka pulppuaa elämää. Mikä on lähteen todellinen sijainti? Ylhäälläkö vaiko alhaalla? Minussa vaiko toisessa ulottuvuudessa?

Ulottuvuus kiehtoo ajattelua, koska sen kautta voin tulla tietoisemmaksi elämän suurista mysteereistä. On ulottuvuuksia ja ollessani jossakin niistä, en ole välttämättä tietoinen muista. Kuvittelen todeksi sen missä olen, koska en voi olla missään muualla yhtäaikaa. Entä kun verhot vedetään syrjään ja koko todellisuus tulee esiin? Missä silloin minä olen?

Olenko olemassa vaiko olematta? Olemassa oleminen on elämisen hienojakoisempi muoto. Elämään tässä, tarvitaan tiivistety muoto, raskas aine, keho, jolla siirryn paikasta toiseen. Tämän kehon sisällä minä olen ihminen, fyysiseen aineeseen sitoutuneena. Rajoittuneena aistien maailmaan ja tietämisen anatomiaan.Olen tiivistyneenä tässä ulottuvuudessa.

Muualla olen vapaa. Muualla voin lentää. Muualla olen selkeämpi itselleni, mutta en muille. Muodonmuutos on väistämättömyyden kohtaamista. On alku, on matka, on päätös. Matkalla olo on elämän kovin haaste, koska siinä pitää ponnistella tullakseen joksikin, ollakseen joku. Olenko minä joku, jonkun muun mielestä? Olenko minä minä, omasta mielestäni? Kuka minä oikeasti olen? Jos muut eivät sitä määritä, niin kuka tai ketkä sitten?

Ei minua kiinnosta tietää, mitä mieltä muut ovat minusta, koska he eivät oikeasti tunne minua. He näkevät vain kehoni, mutteivat sydäntäni. He eivät voi tietää, vaikka voi olla, että he kuvittelevat tietävänsä. Minussa on lähde, joka pulppuaa elämää, joka on todiste minusta olemassa olevana totena.
Jos he tietäisivät lähteestä itsessään, kaikki muuttuisi siinä samassa hetkessä. Kaikki kysymykset, epäilyt, pelot ja ahdistus katoaisi. Jäljelle jää vain lähde, joka pulppuaa elämää.

Teen matkaa pois lähteeltäni, palatkseni takaisin siihen. Jokaisella matkalla muistan vähän enemmän syistä, miksi olen olemassa. Jokaisella matkalla rakennan uutta kivijalkani päälle. Kivijalkani on ikuisuus, joka väreilee kaikessa. Muistan olleeni useasti täällä. Aina kokoamassa jotakin. Löytämisen ilo on oivaltavaa tunnetta. Juuri tätä kokemusta tarvitsen rakentumiseeni.

Väsymys elämään voi vallata ihmisen milloin tahansa. Pitkien kujan juoksujen jälkeen, kun mikään ei muutu, vaan tiivistyy tiivistymistään painolastiksi hartioille, sydämeen ja jalat alkavat painaa. Lepo kaikesta kääriytyy ympärille tiedostamattomaan uneen. Jokaiselle tuo tunne on määrittelemättömän tuttua. Ei aina jaksa, eikä pidäkkään. Aina ei jaksa, eikä tarvitsekkaan.

Käperryn lähteelleni ja nukun pois tämän uuvuttavuuden. Suljen vain silmäni näkemästä tätä tiivistettyä elämää, edes hetkeksi unohdan kuka olen nyt. En tarvitse sitä tietoa nukkuessani. Kaikki liukenee äärettömyyteen, kukaan ei ole mitään missään. On vain syke joka jatkaa sykkimistään. Siinä sykkimisen välissä on hiljaisuuden kaivo, sinne minä sukellan nyt. Olla olemassa olematta olemassa.

Muodonmuutos, siitä tässä on kyse. Möhkäleet sulaavat ja ydin paljastuu. Oi-en voinut matkani alussa tietää, että löydän itseni. Se todellisen toden, joka on kätkettynä, niin pitkään, että sen on aika nousta esiin. Eihän mikään voi kasvaa muutoin kuin juuriensa kautta. Eihän mikään muutu jos muuttuja ei suostu muuttumaan. Kyse kaikessa on halusta muuttua, kasvaa ja varttua. Pitkien pimeiden jälkeen aurinko voi tulla esiin entistä kirkkaampana. Siihen hetkeen kiteytyy kaikki. Pimeä väistyy ja on uusi aamu, aloittaa alusta tai jatkaa siitä, mihin jäi edellisessä elämässä.

Sanoja ilmaisemaan syvyyttä, ulottuvuuksia ja elämää. Elämä on ikuista ja niin olemme mekin. Kysymys kuuluu, joko nyt rohkenemme tekemään sillä tiedolla jotakin? Joko vihdoin nousemme sille ulottuvuudelle, joka antaa meille vapauden? Emmekö ole tarpeeksi vahvistuneita, tarpeeksi läpäistettyjä? Yhäkö kaipaamme olematonta olemista elämisen sijaan?

Sanojen päätteeksi piste.
Pisteen määre on mittaamaton äärettömyys.
Ei loppu vaan kaiken alku.