Mitä voimme tehdä?

Edellinen blogi vaatii jatkoa, koska asia on niin vakava ja toisaalta on  paikallaan pohtia, mitä voimme tehdä arjessamme. Ennaltaehkäisevyys tarkoittaa tilanne tajua, hereillä oloa ja huolen ilmaisua heti,  kun huomaa tilanteiden alkavan luisua kielteiseen suuntaan. Huolen puheeksi ottaminen on merkittävä keino. Olemme liian vaivautuneita ja voimattomia ottamaan asioita puheeksi, koska yhteiskunnassamme, jopa lainsäädäntö, kieltää meitä puuttumasta lähimmäistemme elämään. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää ja vakuuttua siitä, että kyse ei ole kielteisestä asioihin puuttumisesta vaan positiivisesta välittämisestä.

Vieraantumisemme on saanut mitä merkillisimpiä muotoja. Toimimme itseämme ja elämää vastaan, kun kieltäydymme näkemästä, kuulemasta ja puuttumasta. Jälkeenpäin podemme huonoa omaatuntoa ja syytämme itseämme, miksi en tehnyt mitään, miksi en sanonut tai osoittanut välittäväni. Joku äiti sanoi lapsensa menettämisen jälkeen, että "en voi nyt käsittää, miksi en tehnyt mitään, kun näin lapseni pahanolon."  Pahaolo on merkkinä jostakin asiasta ja kokemuksesta, joka tulee ottaa puheeksi. Ihmisen jäädessä yksin, meistä pieneltä tuntuvan ongelman kanssa, kärpäsestä voi kasvaa suunnaton härkä, jonka kanssa tuntuu olevan mahdoton elää. Siksi on tärkeää toimia ajoissa, ottaa huoli puheeksi ja on parempi puhua omasta tunteesta, kuin yrittää tivata toiselta, että mikä sulla on vikana, kun olet niin outona, surullisena, apeana. Omaista tuntemuksista puhuminen ei haasta toista vähättelemään tai puolustautumaan.

Henkiopin mukaan vanhemmilla on sitoumus lapsiensa huolehtimesesta ja kasvattamisesta. Vastuu kuuluu vanhemmille, jotka ovat saattaneet lapsen maailmaan. Toisaalta koko yhteisö on tukiverkko, joka varmistaa asioiden sujuvuutta. Pohtiessamme nykyistä elämän mallia, voimme heti huomata, missä olemme menneet vikasuuntaan. Välinpitämättömyydellä on kova hinta, jota joudumme maksamaan. Luulemme, että yhteiskunta asiantuntijoineen kykenee hoitamaan näitä vakavia ongelmia. Uskottelemme, että joku muu tai jollekkin muulle kuuluu ottaa vastuu näistä asioista. Mikäli systeemimme toimisi luulojemme mukaan, maassamme ei tehtäisi niitä lukemattomia itsemurhia, kuin niitä tehdään.

Kuulin vasta surullisen uutisen nuoren elämän päättymisestä oman käden kautta. Olkoonkin, että hänelle oli ollut tarjolla apua ja tukea, niin jostakin syystä hän toteutti aikeensa. Ihmiset jotka yrittivät auttaa häntä,  potevat nyt suunnatonta surua ja syyllisyyttä. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Kysymyksiä joihin tuntuu olevan mahdoton löytää ymmärrettäviä vastauksia. Mitkä voimat ovat takana näissä tilanteissa? Pakkomielle, joka ei poistu vaikka toisenlaiset ratkaisut ovat jo tiedossa? Tietämättömyys siitä, että kuolemaa ei ole. Kielteiset henkimaailman henget, jotka lietsovat ihmisen mieleen tuhoavia ajatuksia? Meidän tulee muistaa, että magnetisoimme ajatuksiemme avulla vastaavuutta henkimaailmasta päin. Mitä synkempiä ajatuksemme ovat, sen synkemäksi energiamme muuttuu. Olkoonkin, että henkioppaamme ja suojelusenkelimme tekevät työtä elämämme puolesta, he eivät voi mennä tahtomme ohi. Meillä on vapaa tahto, jota kunnioitetaan. Meidän tulee tajuta, että vapaus tuo myös vastuun. Emme pääse pakoon itseämme, emme elämäämme emmekä valintojemme seurauksia. Tästä meidän tulee puhua läheistemme kanssa. Tässä on se keino, jolla saamme ihmisen ajattelemaan elämää eikä ihannoimaan kuolemaa, jota oikeasti ei ole olemassakaan.

Tartutaan toisimme kädestä ja annetaan energiamme nousta. Se tuo voimaa meille sanoa asioita oikeassa sävyssä ja antaa toivoa niille, jotka juuri nyt vaeltavat hämärissä.  Meidän tehtävämme on toimia ajoissa.  Antakoon Luoja Jumala meille rohkeutta ja viisutta. Katsotaan näkevin silmin. Kuullaan kuulevin korvin. Tästä päivästä lähtien emme kävele ohi vaan pysähdymme kohtaamaan. Juuri tuossa kohtaamisessa myös enkelimme ovat mukana.

Itsemurhasta

Luin kirjan itsemurhasta henkiopin pohjalta. Kirjoittaja on Richard Simonetti, brasilialainen henkioppiin perehtynyt ja lukuisia kirjoja kirjoittanut entinen pankkiiri, nykyinen hyväntekijä. Kirja on kanavoitu ja siihen on koottu henkimaailmasta saatujen tietojen pohjalta, mitä tapahtuu ihmisen sielulle eli hänen hengelleen, kun ihminen päätyy riistämään itseltään elämän.

Se miksi otan tämän kipeän ja vaikean asian pohdittavaksi, johtuu siitä, että olen kohdannut ihmisiä, joiden lähipiirissä, joku on riistänyt itseltään elämän.  Lisäksi olen välittänyt viestiä joiltakin henkimaailmaan menneiltä, itsensä murhanneilta hengiltä. 

Henkioppi on ala, joka perustuu useista eri henkimaailman lähteistä, eri meedioiden välittämänä ja kokoamana tietoon saatettu kokonaisuus. Se selittää ihmisen ikuisen henkielämän perusteet, mutta myöskin vastaa lukemattomiin elämäämme koskeviin mysteereihin, joita ei ole voitu selittää ymmärrettävällä tavalla. Miksi olemme täällä? Ketä me oikeasti olemme? Mikä on elämämme perimmäinen tarkoitus? Syyn ja seurauksen vaikuttavuus? Vastuu elämästä? Henkinen kasvu? Kärsimyksen merkitys? Jumalan rakkaus ja ihmisen osuus omassa elämässä? Kuolemaa ei ole henkisessä mielessä? Elämä on ikuista?  Allan Kardecin kirjat ovat tutustumisen arvoisia ja on tärkeä käyttää omaa ymmärrystä tekstejä lukiessa. Se mihin kirjoja lukiessa törmää, on olemassa olevien uskomusjärjestelmien hataruus ja hyvin usein väritetty todellisuus. Henkiseen kasvuun liittyy asioiden ja todellisuuksien kriittinen tutkiminen. Henkiopissa ei ole kyse jostakin uudesta uskomuksiin perustuvasta uskonnosta, vaan tiedosta, jota voidaan tarkastella ja tutkia omasta sisäisyydestä päin.

Itsemurha kirjan alkulause; " mikäli elämä rajoittuisi ainoastaan kehdon ja haudan välille, silloin itsemurha olisi loistava ratkaisu maanpäällisiin kipuihin ja ongelmiin" , kuvastaa juuri sitä todennäköistä ajattelu kaavaa, mitä itsemurhaa hautova pohtii. Tietämättömyys ja elämän merkityksen unohtaminen on tunnusomaista meidän materialistisessa elämässä. Henki puuttuu yhteiskuntamme rakenteista ja jopa valta uskonnosta. Tyhjiö mihin ihminen voi joutua, silloin kun elämä haastaa, vie ihmistä itetuhoisuuteen. Yhteiskunnassamme eli siis meissä jokaisessa, ei tunnu olevan keinoja pysäyttää tai perustella, miksi elämä on tärkeä ja merkittävä, että sitä ei tule riistää itseltä, saati toiselta.

Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Vaikeuksien ja haasteiden merkitys hengelle, on kasvattaa ja edistää hänen kasvuaan henkiseen tietoisuuteen. Syyn ja seurauksen laki on ihmistä sitova. Elämme ihmiskehoissa niin monta elämää, että pääsemme tasapainoon ja harmoniaan menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme suhteen. Ihmisuhteet, siis henkien välillä tapahtuva vuorovaikutus, on perusta henkiselle kasvulle. Missä muussa voimme opetella henkisiä lainalaisuuksia, kuin vuorovaikutus-suhteissa? Juuri sieltä kumpuaa seurauksien maailma,  joka haastaa meitä, mitä moninaisimmilla tavoilla. Ymmärtäessämme, että elämä on ikuista ja me henkinä kuulumme siihen täysivaltaisesti, astumme askeleen oikeaan suuntaan.

Haastaan teitä, rakkaat ihmiset, etsimään käsiinne tämän kirjan, josta nyt kirjoitan. Lukekaa se ja jakakaa sen välittämää tietoa läheisillenne. Liian moni ihminen syöksee itsensä ja läheisensä syvälle ikuisuuksia kestävään tuskaan, tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden vuoksi. Emme pääse tekojamme pakoon, emme voi paeta hankaluuksia ja vaikeuksia. Meidän tehtävämme on ottaa paikkamme Jumalan luomisen prosesseissa ja se tarkoittaa elämän pyhyyden tiedostamista. Henkiopin yksi selkein ja loistavin lause on: Tee sitä toisille, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. Ei omahyväisesti tai marttyyrina, vaan palvelevalla mielellä. Elämä alkaa väistämättä asettumaan siihen energian virtaan, mikä kannattelee meitä silloinkin, kun vaikeudet, pettymykset ja kriisit rantautuvat elämäämme. Ne ovat seurauksia menneisyydessä tekemistämme valinnoista.

Rukoileminen on puhetta Jumalalle, meditointi on Jumalan kuulemista. Voimme jakaa huolemme, pelkomme ja ahdistuksemme. Voimme rukoilla voimaa, rohkeutta ja mahdollisuuksia.Voimme pyytää apua, tukea ja vahvistuksia. Meidän on kuitenkin muistettava, että meidän on tehtävä asioita eikä vain odoteltava, että ne järjestyisivät ilman suuria ponnistuksia. Kyse elämässä on tekemisestä, ryhtymisestä ja toteuttamisesta. Jokainen meistä on Jumalallisen rakkauden katalysaattori ja jos "koneemme yskii" tai mielemme harhailee, meidän on korjattava asennoitumistamme elämän myönteiseen suuntaan. Haudoille lymyileminen ei pelasta yhtäkään sielua. Olipa hauta sitten kalmistossa tai oman mielen syövereissä. Valoon päin...

Millainen ajatus, sellainen elämä!

 

Eräänä päivänä, joskus kauan sitten, ajattelin asuvani vanhalla koululla, jossa on tilaa ja rauhan tuntua. Ajattelin paikkaa, vaikka en tiennyt, missä se on.  Tiesin sen olevan olemassa, koska se oli ajatuksissani.  Tunsin nenässäni vanhan koulun tuoksun, kuulin lasten naurua, puhetta ja opettajan opetusta. Kuuntelin ja ajattelin, että se on totta tässä elämässä.

Nyt olen asumassa tuolla koululla.

Tarvitsetko todistusta tai vakuuttelua, että  voisit alkaa ajattelemaan omaa unelmaasi todeksi?

Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi.

Saat sen ja paljon muuta.

Kyse ei ole uskomisesta.

Kyse ei ole haaveilemisesta.

Kyse on tietämisestä ja tuntemisesta.

Sinä olet täynnä mittaamattomia mahdollisuuksia.

Sinulla on kaikki, mitä tarvitset, tullaksesi onnelliseksi ja tyytyväiseksi ihmiseksi.

Luomuksemme

Suuntaamme katseemme, mielemme, ajatuksemme ja havaintomme ulkoiseen maailmaan. Otamme vaikutelmia ulkoisesta maailmastaa ja puntaroimme päivittäin, jopa  50 000 ajatuksen voimin, mistä tässä elämässä  on oikeastaan kyse. Mikä tulva ja mikä kaaos! Voimme huonosti, olemme stressaantuneita ja ahdistus kasvaa kasvamistaan sairauteen asti. Olemme jumissa, oman mielen luomassa, pelkojen täyttämässä illuusio elämässä. Uskomusjärjestelmämme ruokkii erillisyyttä, pelkoa, viimeistä tuomiota ja mitä kauheimpia mahdollisia kokemuksia. Syvään juurtunut pelko ei anna armoa eikä arvoa toisenlaiselle mahdollisuudelle. Emme ymmärrä ja kun emme ymmärrä, niin elämme täydellisen ymmärtämätöntä elämää. Koko systeemi ruokkii pelkoon perustuvaa rakennetta. Pelko estää, koska ei ole energiaa muuttaa mitään. Sitoutuneisuus pelkoon estää meitä kokemasta onnea, iloa, kiitollisuutta, rakkautta ja yhteisyyttä. Valitsemme pelon, koska emme uskalla valita rakkautta. Mikä paradoksi!

Luomme oman elämämme. Ajatus on ensimmäinen teko. Ajatusta seuraa valinta. Valitsen sen mikä on juurtunut ja juurrutettu minuun. Siis automaattisesti sen, mikä on vallitsevaa eli pelko. Kysymys, joka kaipaa vastausta; miksi toimin aina vain niin, vaikka tiedostan kaipaavani muunlaista elämää? Miksi yhä edelleenkin pidän yllä vanhentuneita käyttäytymis-suhtautumistapoja? Mikä voima onkaan uskomuksilla, kun niistä ei pääse millään eroon?

Kaiken täytyy olla kiinni siitä, mihin kiinnitän huomioni. Maailmani muuttuu, kun käännän huomioni sisäisyyteen ja kohti kaikkiallista Luojaa. Kaikkiallinen Luoja on tavoitettavissa sisäisyydessä, koska henkinen olemukseni löytyy sisäisyydestä. Niin kauan, kun pitäydyn vain ulkoisessa maailmassa, en voi kokonaisvaltaisesti päästä yhteyteen, eheyteen enkä myöskään elämän tosiasiallisen laidan ymmärtämiseen. Maailman palvomisen sijaan, alan vähä vähältä rakentua henkisiin ulottuvuuksiin.

Kauneus on katsojan silmissä, eli sielun kauneus värittää elämän itsessään kauniiksi. Niin kauan, kun mieleni askaroi ulkoisen maailman ilmiöissä, en kykene muuttumaan henkiseksi, en kykene kokemaan yhteyttä enkä päästämään irti kielteisyydestä. Muutos on kasvua kohti oman todellisen itsen hahmottamista ja sitä todellisuuta, että en oikeasti ole ollut koskaan erillinen mistään enkä kenestäkään. Illuusioni pitää minut ottessaan oman mieleni ja tahtoni vuoksi. Mikä paradoksi!

Koko elämä on paradoksi. Taistelen sitä vastaan, mitä eniiten kaipaan ja haluan. Tiedän kaiken olevan hyvin yksinkertaista, mutta kuvittelen ja uskottelen kaiken olevan vaikeaa ja miltei mahdotonta. Kärsin vaikka voin olla onnellinen. Sairastan vaikka voin olla terve. Elän köyhyydessä vaikka voin olla rikas. Pelkään vaikka voin olla täysin vapaa. Pidän kynsin hampain kiinni kaikesta negatiivisuudesta vaikka voin pästää irti ja olla positiivinen. Toimin järjen ja ymmärryksen vastaisesti.

Mikä on tie onnelliseen ihmiseen? Missä on polku sisäiseen rauhaan, muualla kuin sopusoinnussa omassa sisäisyydessä? Sisäisyyden kokemisen tila on ajatuksen ja mielen harmonia. Juuri se värittää ulkoisen maailmamme. Kaikki syntyy ajatuksissa ja värittyy ulkoiseen. Maailmamme ei voi muuttua paremmaksi  parhaaksi muutoin kuin täydellisestä muutoksesta ajatuksissamme ja mielissämme. Juuri siellä kohtaamme Luoja Jumalan joka säteilee täydellistä rakkautta, kauneutta ja hyvyyttä. Sieltä ammannamme henkisen voiman, joka lopulta muuttaa ulkoisen maailman paremmaksi parhaaksi. Siirtyminen henkiseen ulottuvuuteen on siinä taianomaisessa sisäisessä olemisessa, kun pelkoon pohjautuvat uskomusjärjestelmämme lakkaavat olemasta tosia meille itsellemme ja täydellinen luottamus Jumalaan vahvistuu todelliseksi luonnoksemme. Oikeastaan emme ole koskaan olleet erossa siitä, mutta olemme vain kiinniittäneet huomiomme toisaalle. 

Ajattele, et ole koskaan ollut erillään rakkaudesta, koska Jumala on kaikiakkiseti läsnä kaikessa. Hengität rakkautta. Maailma on luomuksesi ja voit muuttaa maailmasi, hengittämällä Jumalaa eli rakkautta. Mielesi, ajatuksesi ja asenteesi luovat kokemuksesi elämästäsi. Miksi et loisi jotakin hyvää, kaunista ja pysyvää, joka kaiken lisäksi on jo olemassa? Tule tietoiseksi siitä. Tule tietoiseksi ja anna ymmärryksesi täyttää olemuksesi. Ajatuksen muuttuessa, elämä muuttuu.

Kuuntele kuinka lintu laulaa alkavan kesän riemua. Olet osa tuota laulua, mutta myöskin lintua. Katso ja näe luonnon kaunis pyhyys. Olet osa sitä, kuulut siihen pyhyyteen, anna sen energia virrata elämääsi, sinun mieleesi ja ajatuksiisi. Ajattele pyhää alkuperääsi ja ymmärrä, mitä se tarkoittaa oikeasti. Jumala on rakkaus ja sinussa virtaa rakkauden ihmeellinen voima. Päästä irti rajoittavista uskomuksista, että et ole vielä henkisesti kypsä. Olet ollut kypsä syntymästäsi asti, mutta et ole antanut sen tiedon saavuttaa sinua. Muuta ajatuksesi paremmaksi, ala nähdä Jumalan hyvyys elämässäsi. Kitke kielteisyys puutarhastasi niin se kukoistaa oitis. Jos tarvitset vielä kielteisyyttä, niin muista, että siitä seuraa vain pahaa. Haluatko sinä pahaa? Miksi et sitten ala ajattelemaan hyvää? Niin yksinkertasista ja selkeää, mutta voi tuntua mahdottomalta toteuttaa. Juuri siinä on kohtasi tajuta, mikä sitoo sinua. Oma uskomuksesi kieltää sinulta hyvän. Oma uskomuksesi pidättää sinulta onnen, vaurauden ja rakkauden. Oma uskomuksesi on se vankila, johon palaat aina vain uudelleen, vaikka lukkoja ei olekkaan. Ei ole koskaan ollut, mutta sinä pitäydyt uskoon, että lukot ovat totta. Ja niin elämäsi jatkuu....

 " Rakas Jumala, ymmärrän missä vankilassa olen istunut monta kärsimyksen elämää. Olen luonut oman erillisen maailmani ja uskomuksillani jättänyt Sinut huomiotta. Olen kovin helposi uppoutunut vallitseviin uskomusjärjestelmiin, etten ole kuullut sisäisyydestä kaikuvaa puhettasi. Niinä kertoina, kun olen ollut oivaltamaisillani olemassa olemiseni ulottuvuudet, olen peruttanut takasin luomaani turvalliseen vankilaani. Elämästä elämään, kokemuksista toiseen olen elänyt luomassani erillisyydessä. Se ei ollut tahtosi, vaan se on ollut minun haluni värittämä, mielikuvituksekas kokemus elämästä. Mieleni luo ja tahtoni toteuttaa.

Juuri nyt istun vaiti ja hengitän Sinua, oi Jumala. Tässä ikuisuuden tilassa, joka virtaa lävitseni, en ole erillään, en ole yksin vaan liityn kaikkeen, mikä on sinua. Kiitollisuudesta vapiseva sydämeni sykkii elämää. Sitä elämää, joka on ollut ja tulee olemaan aina. Amen."

Oi aikoja voi tapoja

Vastavirtaan myötävirtaan, mihin virtaan? Kaikki virtaa, joka tapauksessa. Entä jos ei tahdo, pysty eikä kykene? Mihin pirtaan sitä sitten? Upotuksiin uppotukkina pohjaan köllöttämään muutamiksi vusituhansiksi? Pohjalta näkee ainakin ylöspäin, kun alas ei voi enempää mennä. Vettyneenä, mutta ei lahonneena-mikä kohtalo?

Kuuntelen ihmisen puhetta. Mikään ei ole hyvin. Liikaa aurinkoa ja niin kuuma, että meinaa tukehtua. Eikä tule sadetta, vaikka nyt pitäisi sataa. Miksi ei nyt sada, kun paistaa? Lupasi huomiseksi jo viileämpää, ehkä huomenna jo sataa ja voi vaikka tulla ukkosenilma. Niin-ukkosella salamat pelottaa. Ei ehkä ukkosta, jos vaikka tulee pallo salama ja polttaa koko höskän. Ei-ei ukkosta, jos vain viilenisi.  Ja nyt tuulee, pitihän sen arvata, kun justiinsa pumppasin pyörän renkaisiin ilmaa hikihatussa, että lähtisin pyöräilemään, niin nyt sitten tuulee vastaan. Ei siitäkään tule mitään. Taidan mennä maate, mutta kun on niin kuuma, että ei pysty. Menenkin suihkuun, voi ei-enhän voi mennä, kun lupasin mennä pyöräilemään... Mikään ei ole hyvin, milloinkaan, koskaan, ikinä.

Voi voi ja voi, ei tästä tule mitään.  Aina sama juttu näitten asioitten kanssa. Mikään ei onnistu, ei mikään. Olen varmaan syntynyt epäonnen tähtien alla ja lapsena ei ole ollut muuta kuin yksi puupalikka, millä leikkiä ja senkin äiti poltti hellan uunissa, varmaan tarkoituksella. Miten sitä tällä tuurilla edes yrittää mitään? Se ei kannata eikä hyödytä. Ja eniiten se ottaa päähän ja sapettaa, kun naapurin emäntä pestä huijautti ikkunat ja matot samana päivänä. Ja vielä kehtaa huiskuttaa kättä ja huutaa: Mitenkäs siellä menee? Joko on ikkunat pesty ja matot? Menenkö ja sanon suorat sanat tai vielä jotakin pahempaa? No ei ehkä kannata. kun se ei aio muuttaa tuosta ja sen kans on vain tultava toimeen, vaikka hermot menee. Pysyis vaan omalla tontillaan haravoineen ja kastelukannuineen. Nuo sen kukka jututki on aivan hirveitä.Mikään ei onnistu meikäläisellä, ei sitten mikään. Joko unohdan kastella tai kastelen liikaa. Joko lannotan tai en lannota ollenkaan. Oi tätä elämän kurjuutta, millehän sitä pitäis oikeiasti alkaa, että vois nauttia tästä alkavasta kesästä?
Niin että, millehän sitä saa alkaa, että voi nauttia kesästä ja koko elämästä?

Suvivirsi

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.....
Nuorimmaiseni laulaa tänään alakoulunsa päättymistä ja yläkouluun siirtymistä suvivirren sanoilla.

Jotakin maagista siinä on. Ilon tunnetta, vapauden riemua. Elämän virtaa parhaimmillaan.

Yksi vaihe päättyy, uusi alkaa. Askel askeleelta, kokemuksien läpi.

Minä laulan mukana, sydän ilosta sykkyrällään.
Yksi vaihe elämästä takana. Vanhat sidokset, uskomusjärjestelmien rippeet lentävät taivaan tuuliin. Vihdoinkin !

Oi elämää, kuinka kaunis olet. Enkö kiittäisi, enkö pyyhkisi surun kyyneliä ja antaisi niiden kirkastua ilon ja kiitollisuuden vuolaiksi virroiksi, jotka hedelmöittävät istuttamani uuden elämän ajatukset valtavaksi elämän puuksi. Siellä on linnuilla hyvä laulaa ja pesiä. Taivaan tuulet huojuttavat latvuksia ja juuret syvällä äiti maan sydämellä. Niin se on . Amen.

Sinussa sinä ja kaikki mitä on

 Olet paljon enemmän, kuin koskaan olet uneksinut.

Olet paljon laajempi, kuin koskaan olet
ajatellut.

Olet paljon voimakkaampi, kuin koskaan olet toivonut.




 Vielä on löydettävää.
Vielä on yllätyksiä tulollaan.
Vielä matkaa on jatkettava, että tulisit siksi mikä ja kuka oikeasti olet.

Et ole valmis, et ole
Et tiedä puoliakaan
Että et antautuisi sille tuhoavalle ajatukselle, ettet
jaksa ottaa selvää elämän mysteeristäsi.

Sinussa soi elämän sinfonia
Sinussa soi värien, muotojen, ulottuvuuksien soinnut
Olet täydelisen hyvä
Olet täydellisen kaunis
Olet olemassa juuri siksi että  antautuisit elämälle
antautuisit vihdoinkin rakkaudelle, että alkaisit rakastaa ja muuttuisit rakkaudeksi

Olet se mikä olet, anna sen tulla esiin, mikä pidättelee sinua ?