tiistai 26. maaliskuuta 2013

Henkistyneen pääsiäisen sanoma

Pääsiäistä vietetään tai paremminkin podetaan kristillisyydessä, Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlana. Jeesus on Jumalan poika ja hän kuolemallaan pois otti maailman synnit...

Mitä pääsiäisen tapahtumat merkitsevät henkisesti? Tiedämmehän, että fyysinen kuolema kohtaa meitä jokaista, jossakin tilanteessa, joskus. Ihmisiä kuolee väkivaltaisesti, onnettomuuksien kautta tai ns. normaalisti vanhuuteen. Jeesus kuoli ristillä, mutta heräsi henkiin kolmantena päivänä, pistäydyttyään siinä välissä, tekemässä sopimuksen tuonelassa, että sielut halutessaan pääsevät valoon- Tuonelan herra ei saa pidättää sielua pimeydessä.

Sielu eli henki elää aina. Se ei kuole, vaikka ruumis kuoleekin. Ihmisessä on siis jotakin, mitä ei voi tappaa. Jeesus osoitti sen ja todisti niin ollen hekisyyden tien. Mitä meidän, hänen sisarinaan ja veljinään, tulisi oivaltaa tästä? Miten meidän tulisi toimia omassa elämässä, että olisimme valmiit henkistymään siinä määrin, että kehon kuollessa olisimme tietoisia elämän jatkumisesta? Sanotaan, että kuolema on kaiken loppu tai että, siellä haudassa sinä köllöttelet aina viimeiseen päivään asti, kunnes sinut herätetään tuomiolle. Toimisiko Jumala rakkaudessaan lapsiaan kohtaan niin? Ymmärrämme, että keho maatuu ja muuttu maaksi, mutta henki ei ikinä!!!!! Tässä on se hienon hieno kohta, jossa todistetuksi tulee, että maallistunut kirkko, ei tunnusta sielua vaan ruumiin.

Henkinen elämä on aineesta vapaata. Aine ei sido sielua, joka on kirkastunut eli tullut tietoiseksi. Henkimaailma on tietoisuuden tila, energinen tila,  jonka ihminen voi löytää tai ainakin aavistaa, jo eläessään. Siitähän Jeesus opettaa, kun hänen opetuksiaan lukee hengen silmillä. Maallisella mielellä ei Jeesuksen opetukset avaudu, vaan ihmiset tulkitsevat niitä, kuka milläkin tavalla. Kirkko väittää, että Jeesus lunasti syntimme omalla kuolemallaan ja niin ne, jotka häneen uskovat pelastuvat. Pelastuvat kuolemalta eli tarvitsee vain uskoa niin kaikki synnit annetaan anteeksi. Mitenkähän se on mahdollista? Henkisyydessä on kyse oman alemman itsen eli halujen, intohimojen, pahansuopaisuuden, kateuden, mustasukkaisuuden, ilkeyden, ahneuden, itsekkyyden jne voittamisesta. On tärkeä ajatella syyn ja seurauksen lakia, joka on yksi tärkeimmistä Jumalan asettamista luonnon laeista. Sitä saat mitä tilaat, sitä satoa niität, mitä olet kylvänyt. Eli ihminen vastaa omista teoistaan omassa elämässä. Miten sitten tämä lunastus, että riittää kun uskot? Voiko ihminen kasvaa siinä, että uskottelee pääsevänsä pälkähästä, kun toimii niin kuin kirkko opettaa eikä niin kuin Jumala opettaa ja jonka Jeesus todentaa? Tämä on äärimmäisen raflaafaa, koska koko ihmisenä eläminen muuttaa muotoaan. Minä itse vastaan itselleni elämästäni! Tavoite ja tarkoitus tulevat näin esille. Jeesus on edelläkävijä henkisessä kasvussa, henkistymisessä. Me jokainen Luojan luotu, kuljemme hänen askelissaan henkistyäksemme, tullaksemme Jumalan kaltaisiksi.

Uskominen ja uskottelu ovat valtavan voimakkaita työkaluja. Ihminen elää uskomuksiensa mukaan ja vasta kun hänen henkiset instrumenttinsa heräävät, hän tajuaa mikä on totta ja mikä tulkintaa. Historiamme kertoo kuinka ihmisiä on vuosituhansia peloteltu ja pidetty pinhuusissa( otteessa)eri auktoriteettien toimesta. Pelko on vallassa olevien keino, pitää ihmiset itselleen suopeina. Ihmisten on ollu pakko kumartaa " herroja", jos on aikonut pitää sen kertaisen elämänsä. Toisinajattelijoille on käynyt huonosti ja tuomioita on pantu toimeen Jumalan "



oikeaoppisten toimesta. Eikö tämän pitäisi jo herätellä ajattelemaan omilla aivoilla? Kuinka paljon ainoina oikeina oppeina pidetyissä tulkinnoissa on täyttä potaskaa?

Jeesus on elämän mestari. Hänen elämänsä osoittaa ihmisen henkistymisen tien. Vastaamme valinnoistamme ja kärsimme seuraukset. Hän kärsi vallankumouksellisen ihmisen kohtalon.  Sen ajan vallanpitäjät pelkäsivät oman valtansa murenemista ja surmasivat hänet. Jeesus opetti henkisyyden lainalaisuuksista ja sielun kuolemattomuutta. Hän avasi lukot ja ovet sepposen selälleen ja sitä ei olisi saanut tehdä, niiden mielestä joiden intressit oli pitää ihmiset pelossa ja alamaisina. Miten eri aikojen kirkkoisät ovat tulkinneet Jeesuksen elämän merkitystä, kuvastaa maallisen ihmisen näköalaa. Henkistyneitä sieluja ei siihen aikaan lie ollut kovinkaan monta. Sekin selittää,miksi Jeesus puhui vertauksin, koska opetuslapsetkin olivat vasta alussa omalla polullaan.

Henkinen maailma on totuudellinen taso, jossa riisutaan kaikki uskomukset ja uskottelut. Se taso on olemassa ja saavutettavissa, mutta sinne ei ole pääsyä uskon voimalla vaan tekojen. Vasta kun ihminen kykenee elämässään toteuttamaan Jeesuksen mallia, hän on kirkastunut henkisesti ja voi elää ikuista hengen elämää. Silloin sielun ei tarvitse syntyä uuteen kehoon, vaan sevapautuu jälleensyntymisen kierrosta. Voi vain kuvitella, kuinka pitkällä aikajanalla sitä ollaan.

Kirkoissamme Jeesus roikkuu edelleen ristillä. Syyllisyys ja synti jyllää ja ahdistaa ihmisiä tuntemaan omaa huonommuutta. Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat. Kärsimyshistoria on historiaa, mutta sitä pidetään yhä edelleen yllä, koska olisihan se mahdoton tilanne, jos ihmiset yhtä äkkiä heräisivät horroksesta ja tajuaisivat olevansa ikuisia sieluja ja matkalla Jumaloitumiseen omien tekojensa ja vastuunsa innoittamina. Mihin silloin tarvittaisiin pappeja ja vanhakantaista maallista opetusta? Koko instituutio romahtaisi niille sijoilleen. Niin kauan kun ihminen on luonut katseensa  maahan( silmät ovat sielun peili), niin häne ei näe taivasta. Hän matelee haki vuosituhansien sidottuna ja vaivaisena. Vasta sitten, kun hän kääntää silmänsä( sielunsa) taivaisiin, hän tajuaa ja voi nähdä merkityksen elämälleen ja itselleen.

Mitä maailmassamme tapahtuu, kun tämänlainen tieto tuotaisiin esiin oppilaitoksissa, kirkoissa ja yhteisöissä? Miten ihminen muuttuisi, jos hän saiai oikeansuuntaisia ohjeita elämänsä ja itsensä rakennukseksi? Mitä tapahtuisi ihmiskunnalle? Onko juuri tässä se tieto ja todellisuus, mistä Jeesus opetti puhuessaan toisesta tulemisestaan? Sydämien vallankumous, tietoisuuden laajeneminen ja kaiken vallitsevan muutos? Sitä voimme mietiskellä ja pohdiskella näin hiljaisella viikolla. Nyt jos koskaan meidän tulisi hiljentää pääkoppamme ja maallinen mielemme, koskapa henkimaailma on tullut erityisen lähelle. He toivovat meidän avaavan sydämemme ja ylentävän mielemme kohti kirkkautta. Kääntäkäämme sydämemme maailman melskeestä sydämen hiljaisuuteen. Siellä mestari Jeesus puhuu ja opettaa meitä. Hänen tiensä on totuus ja meidän tulee asetella jalkamme hänen jalanjälkiinsä. Ei uskotellen mahdottomia, vaan eläen todeksi opetuksen rakkaudesta ja anteeksi antamisesta.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti