Elämässä

Näetkö kaikki ne ihmeet, mitä ympärilläsi on? Antaudutko ihmeiden kokemiselle vai oletko sulkenut itsesi siihen tietoisuuteen, ettei ihmeitä ole olemassa? Pidätkö kaikkea itsestäänselvänä, realistisena ja loogisena? Uskotteletko itsellesi, että sinulla ei ole mielikuvitusta, luovuutta tai että et osaa rentoutua, päästää irti, olla leikkimielinen ja rento? Koetko itsesi vanhaksi, loppuunkuluneeksi, ilottomaksi ja apeaksi?

Maailma, missä elät, on omaa luomustasi, uskot niin tai et. Kauneus on katsojan silmissä, niin myös ankeus ja ilottomuus. Olet matkalla tämän kertaisen fyysisen elämäsi halki ja kokemukset joissa olet, tulevat elämääsi menneisyytesi valintojen seurauksena. Menneisyys näkyy tässä hetkessä ja juuri tänään luot huomista ja tulevaa elämääsi, ompa elämä tässä ajassa tai ikuisuudessa. Tämä on henkinen totuus, johon meidän ihmisten on vaikea asettautua omien uskomusjärjestelmiemme vuoksi. Taistelet koko ajan todellista itseäsi vastaan, juokset jatkuvasti todellista itseäsi pakoon, pakenet todellista Jumalaa. Materialistinen maailma on hengetön taso ja jos olet lumoutunut siitä, olet kääntänyt selkäsi todelliselle ikuiselle itsellesi ja myös Jumalalle. Samalla menetät vähä vähältä yhteytesi ihmeisiin, pidät niitä vain sattumina tai et enää reagoi niihin. Luomamme todellisuus on tietoisuutemme tila ja luodessamme elämän, josta puuttuu henki emme voi olla kokonaisia ihmisiä. "Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan myös Jumalan sanasta..." Olemme osaksi kuolleessa tilassa, kun emme ota vastaan Jumalan sanaa ( energiaa)?

Vapaan tahtomme siivittäminä voimme aina tehdä valintoja, mihin ryhdymme, mihin uskomme ja minkä jääväämme elämästämme pois. Vastuut ja seuraukset pysyvät itsellämme. Joudumme tekemään niistä tiliä aivan varmasti, jossakin vaiheessa. Paineet, stressit, ahdistukset, pettymykset ovat oppimista varten elämässämme.Olemme haalineet ne koettaviksemme, koska tarvitsemme kipua ja kärsimystä henkiseen avautumiseemme. Ulkoistaessamme vaikeuksiemme syyt juutumme kierteeseen, joka johtaa joko henkiseen havahtumiseen tai tämän kertaisen oppimis kokemuksen hyödyntämättä jättämiseen. Kantaessamme vihaa, kaunaa ja kostoa sitoutamme itsemme siihen ja kärsimme seuraukset. Antaessamme anteeksi ja päästäessämme irti negatiivisuudesta, astumme askeleen kohti henkistymistä.

Missä vaiheessa ihmeet astuvat elämäämme? Ihmeitä on koko ajan, mutta emme voi kokea niitä, koska olemme sitouttaneet itsemme matalalle energia tasolle. Aikamme ja energiamme ei riitä "hömpälle", koska uskottelemme että henkinen ihminen ei ole totta. 

Elämäni on hengen läpäisemää. Tunnistan sen ja olen kiitollinen. Kiitollisuus Jumalaan siivittää askeleitani ja yhä selvemmin alan ymmärtää, mistä tässä elämässä on todellisesti kyse. Mitä enemmän vapaudun, sen herkemällä tasolla olen. Herkkyys ei ole heikkoutta, vaan voimaa. Teen sen, minkä koen oikeaksi, sanon ja kirjoitan omaa kokemustani. Se ei tarkoita, että kokemukseni on ainoa oikea tapa, vaan se antaa ajattelemisen aiheita. Ajatus on luomisen alku. Kieltäytyä ajattelemasta on yhtä kuin ulkoistaa oma elämä, odottaa ja toteuttaa muiden käsitystä ja luomusta elämästä. Havahtuminen henkisesti, avaa väylän, oman vastuun merkityksen ymmärtämiselle suhteessa toisiin, itseen ja lopulta Luojaan. Kenen ajatuksia ajattelet? Mikä on se, joka ajattelee sinussa?

Sinulla on avaimet kaikkiin oviin elämässäsi. Ovien aukaisu on ongelmallisten tilanteiden ratkaisua. Mitä enemmän suljettuja ovia, sen ahtaampaa ja hengettömämpää elämää. Miksi et alkaisi jo tänään sovittelemaan hallussasi olevia avaimia ongelmiesi oviin? Vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien runsaus tulee ylättämään sinut. Entäpä jos kerrassaan heittäytyisit elämääsi kuin lapsi? Ilosta ja innostuksesta hihkuen. Jos ilon ja innostuksen aiheet ovat vähissä, alkaisit etsiä niitä toisesta suunasta, kuin aiemmin. Muutos parempaan voi alkaa jo siitä, että rikkoo jonkun rutiinin, jota on alkanut pitää luonnollisenatai turvallisena. Turvallisuuteen juuttuminen on varmin tapa jättää elämä elämättä. Haikeus, ikävä ja surullisuus kumpuvat lepäämään vetäytyneestä seikkailijasta, joka uskottelee itselleen, että on liian vanha ja väsnyt aloittamaan jotakin uutta ja erilaista.

Voima on läsnä meissä jokaisessa, mutta emme välttämättä ole tietoisia siitä. Uimme keveissä elämän vesissä, emmekä uskalla sukeltaa syvemmälle. Se väkevyys, mikä vetää meitä puoleensa, on tietoisuus Jumalasta, rakkaudesta ja ikuisuudesta. Luottamus on ilmaisu, jota kannattaa pohtia ja mietiskellä. Miksi emme voi luottaa elämään? Elämä on Jumala. Jumala on rakkaus ja voima. Mikä estää meitä? Pelko on rakkauden vastakohta, Jumalan vastakohta. Niin paljon kuin meissä on pelkoa, niin kaus olemme jäävänneet itsemme Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan.

" Sukelsin pää edellä elämän mereen. Pohja virtaukset vetivät minua puoleensa sellaisella sykkeellä, etten halunnut muuta, kuin hukkua siihen tuntemukseen. Päästin irti peloista ja luotin siihen tunteeseen, joka läpäisi tajuntani. Lakkasin hengittämästä ja liuin tietoisuuteni äärirajoille. Maisema, joka avautui oli taivaallinen.  Olin taivaassa, elämää sykkivässä tietoisuudessa. En ole koskaan ollut yksin, en erillinen enkä kuollut. Kokemus avasi minulle oven, jota olen etsinyt monta ihmisen ikää. Luoja Jumala antakoon minulle voimaa ilmaista sitä ulottuvuutta."

Luomuksesi

Elämän merkitystä me kaikki etsiskelemme. Miksi, miten ja syystä että. On elämä ja on ihminen, mitä ihminen tekee elämällään? Jos millään ei ole merkitystä, niin olisimmeko täällä? Jos kaikki olisi hetkellistä, yhden huikaisevan hetken kestävää tähdenlentoa ja sen jälkeen tyhjyyttä, loppumatonta loppumista, ilman mitään, suostuisitko jatkamaan tästä eteenpäin? Olisitko oikeasti olemassa vai olisiko vai olettamus, epäluulo, turhautuminen ja kuolema. Elämä olisi yhtä samaa pimeää kuolemaa. Hetkestä toiseen, ilman mitään syytä tarttua elämään. On elämä ja on ihminen, mitä elämä tekee ihmisellä?

Tätä taustaa vasteen ei yhtään mitään. Ei mitään sellaista, joka sytyttäisi kaipuun johonkin, parempaan, pyhään yhteyteen. Ei mitään, mikä muistuttaisi minua minusta, näinä hetkinä, kun ajatukseni aallot pyyhivät olemassaloni rantoja. Olenko olemassa omassa mielessäni? Elänkö, hengitänkö vai olenko olematta? Kuka muu sen tietää, kuin minä tai minussa oleva, jokin määrittelemätön ydin, jonka olemassaoloa vähätellään, tehdään tyhjiksi, niiden toimesta, jotka väittävät olevansa enemmän. Mistä he ovat tietonsa saaneet? Miten he voivat olla varmoja totuudestaan? Mikä saa heidät uskomaan, niin kuin he uskovat? Mikä minut saa uskomaan niin kuin minä uskon? Mikä on se perusta, mistä jokainen luo oman näkemyksensä elämästä ja sen ilmiöistä?

Ymmärtäminen liittyy inhimilliseen kasvuun ihmisenä. Uskomus ja usko liittyvät kokemuksellisuuteen, ulkopäin tulleisiin opetuksiin, pakotteisiin ja vaatimuksiin. Usko haastaa ymmärryksen ja ymmärrys tekee uskomukset tyhijksi, niissä tapauksissa, kun uskomuksilla ei ole totuuden kanssa tekemistä. Silti uskomukset vievät voiton, koska uskomiseen liittyy ulkoiset paineet, odotukset ja se mitä mieltä muut ovat. Ne jotka väittävät tietävänsä totuuden perustelevat tietoaan omilla uskomuksillaan. Mistä erotat mikä on totta? Mistä saat varmuuden, että suuntasi on oikea? Mikä voi murtaa epäluuloisuutesi ja vapauttaa sinut omasta luomuksestasi?

Meissä jokaisessa on jokin määrittelemätön ydin. Millä nimellä sitä kutsutaankin, se on olemassa. Siitä voimme olla yhtämieltä, että keho itsessään ei elävöitä kehon lihaksia, mieltä, ajatuksia, tunteita. Kudos ei ole itsessään elävä, vaan sillä täytyy olla jotakin sellaista, mikä saa sen toimimaan. Henki elävöittää kehon. Mistä se henki tulee ja mihin se menee kehon lakatessa toimimasta? Kaikki on kiinni aivoista? Mikä aivoissa on se tekijä, joka saa muut kudokset toimimaan niin kuin ne toimii? Eikö aivotkin lopulta muodostu soluista ja kudoksista? Jos henkeä ei ole, niin ei ole elävää kehoa. On ruumis, jossa ei ole elämää. Missä on se elämä?

Asioiden yksinkertaistaminen helpottaa ymmärrystä. Näissä asioissa ei voi edetä latvasta maahan vaan on noustava maasta kohti latvaa. Kivijalka elämälle syntyy tutkimuksen ja pohdinnan kautta. Elmämisen tarkoitus on tulla tietoiseksi kokemuksellisesti.

Tapaan ihmisiä, jotka ovat jumittaneet elämänsä siihen, että epäilevät kaikkea. Epäily ja skeptisyys tekvät elämästä uuvuttaa ja masentavaakin. Ilo ja energia kaikkoaa, koska kaikki aika kuluu saman ympyrän kiertämiseen, ilman toivoakaan siirtymisestä laajemille elämän kehille. Jokin niissä ihmisissä janoaa hengellistä kokemusta, mutta ihmisen persoona ei suostu avamaan sydäntään, koska pää ajatuksineen hallitsee. Olisiko siitä apua, että alkaisi aivan alusta. Nollata kaikki mitä on tähän mennessä oppinut. Ilman ehdollistunutta ajatusta ja epäuskoa alkaa rakentua uudestaan. Kääntää huomio ulkoisesta sisäiseen. Päästää irti ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Vapautua kielteisestä ja sanoa kyllä elämälle itselleen.  Kyllä kyllä kyllä. Mielen syövereistä nousee ei ei ei. Ei elämälle, ei itselle, ei kaikella mitä on. Siinä on uusi alku-kyllä. Suostua kyllään, myönteiseen suhtautumistapaan ja senteeseen. Kyllä elämälle, kyllä itselle, kyllä kokemuksille.

Jos kerran ei ei tuota mitään hyvää, niin järkevää on muuttaa ei kylläksi. Ponnistella pintaan ja huutaa isolla äänellä KYLLÄ. Minä haluan oppia. Minä haluan elää. Minä elän ja opin. Vapautan itseni negaatioiden ahtaudesta positiiviseen ulottuvuuteen. Mitä siitä, että kukaan ei ymmärrä minua. Eikö tärkeintä ole tehdä tästä matkasta, mitä elämästäni on jäljellä, yhtä huikaisevaa kokemusta?! Jos kerran en tiedä, niin miksi antaisin tietämättömyyteni kahlita minut pimeyteen? Eikö siinä ole jo syy alkaa elämään ulospäin?

Koko eletty elämä on mukana. Kokemukset ovat jättäneet jälkensä minuuteen, mutta minä itse voin päättää suhtaudunko kokemuksiini kielteisesti vai opettelenko ajattelemaan kokemuksien opettavaista puolta. Entäpä jos tarvitsen traumojani siksi, että alan tulla elävämmäksi, laajemmaksi ja tietoisemmaksi? Entä jos haavat huutavat minua parannukseen? Mielenmuutokseen ja irtipäästämiseen. Suostunko elämään vai lymyänkö koko elämäni varjoissa? Sekö voisi olla tarkoitus tälle kokemukselle? Jos kerran kukaan ei osaa lopulta sanoa miksi, niin tuntuu luonnolliselta, että minun itseni on selvitettävä itseäni vaivaavat mysteerit. Valinta on lopulta aina itsellä-aina.

Jos jokin ei toimi, niin on tehtävä asioita toisin. Ajattelun ja pohdinnan kierteistä voin siirtyä toiminnan tasolle. Pysyä siinä mitä tekee. Kurinalaisuus ja keskittyminen tekemiseen auttavat silloin,
kun pää, sydän ja koko keho huutaa.

Syystä elämme

Elämme seurauksien maailmassa. Jossakin on alkusyy sille, mitä nyt tapahtuu. Karmanlaki sitoo kaikkea elämää, kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksilla.

Emme ota huomioon toimintamme seurauksia, vaan elämme itsekkäästi, välinpitämättömästi ja ikään kuin väärinpäin. Tiedämme, että toimimme elämänkielteisesti, emme ota vastuuta teoistamme. Syömme ruokaa, joka uhkaa terveyttämme. Osa polttelee tupakkaa, joka sairastuttaa. Alkoholi, huumeet, lääkkeet myrkyttävät ihmisen kehon ja mielen. Negatiivisuus on mielen syöpä, joka myrkyttää ihmisen itsensä, mutta myös tuhoaa läheisten ilon. Listaa voi jatkaa luonnon tuhomaiseen ja aina vain laajempiin tasoihin. Olipa laajuus mikä tahansa, alkuunpanijana on yksilö, joka liittoutumiensa ja verkostoidensa kautta laajentaa seurauksista piittaamatonta toimintaansa.

Henkinen kasvu laajentaa ihmisen tietoisuutta ja ymmärrystä. Kasvun ja laajenemisen väistämätön seuraus on se, että ihminen tajuaa, mitä hänen valintansa aiheutta. Hänen vastuuntuntonsa omiin valintoihin ja seurauksiin kasvaa. Lisäksi käsitys omista sisäisitä voimavaroista, maailmankaikkeuden rakenteesta ja Jumalaillisita laeista tuo voimaa ja energiaa elämiseen. On voimaa tehdä oikean suuntaisia korjaavia liikkeitä, aiemmin tehtyihin valintoihin. Joustavuus, luovuus ja ilo lisääntyvät väistämättä ja mikä tärkeintä stressi vähenee. Ennaltaehkäisevyydestä muotoutuu elämän sisältö ja tässä ja nyt oleminen mahdollistuu.

Eikö olisi järkevää ja kaikkien kannalta parasta, että ihmisen henkisyys tunnustettaisiin myös yhteiskunnan rakenteissa? Tosiasiassa yhteiskunnan intresseihin ei missään nimessä kuulu henkisyys, koska itsenäisesti ajattelevat yksilöt ovat uhka rakenteille, byrokratialle ja materialisteille. Mikäli ihmiset havahtuisivat henkisyyteen ja alkaisivat ottamaan enemmän vastuuta teoistaan, niin mihin tarvittaisiin lääketeollisuutta, sosiaali-ja terveyspalveluja, korjaavia toimintamutoja jne? Systeemimme tarvitsee vastuuttomia, välinpitämättömiä, itsekkäitä ja elämää vähätteleviä ihmisiä. Heidän tekonsa työllistävät ja varmistavat sen, että rahan kierto systeemin sisällä jatkuu.

Pahoinvoinnin varmistaminen, takaa sen, että mikään ei muutu. Muutos ei voi alkaa systeemistä, vaan ja ainoastaan, yksilöistä. Henkisesti valveutuneiden yksilöiden määrä lisääntyy huimaa vauhtia ja ottaen huomioon universaalit vaikuttavuudet, murros hengen esiin tulemiseen, ei voi enää olla äärettömässä kaukaisuudessa. Hengen esiintulolle ei kukaan voi mitään, koska se on kasvun ja kehittymisen seuraus ja tarkoitus. Se on Jumalallisen järjestyksen loppuunsaattamista. On olemassa henkinen tietoisuus ja tila, jossa kaikki on täydellisessä harmoniassa. Ihminen, joko kehollisena tai henkenä, ratkoo omia aikaansaannoksiaan suhteessa tuohon tilaan. Kasvun ja elämän kokemuksien avulla tie vie taivaaseen. Jumalan rakkaudellinen oikeudenmukaisuus haastaa ihmistä toimimaan täydellisen rehellisesti ja oikeudenmukaisesti sihteessa itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja koko elämään, pienimmästä osasesta suurimpaan. Niin paljon, kun ihminen toimii rakkaudettomasti ja epäoikeudenmukaisesti, epärehellisesti ja vääryydessä, hän on Jumalallisesta etäällä. Se lisääntyykö etäisyys vai onko ihminen jo paluu matkalla näkyy hänen tavoistaan toimia. On niitä, jotka rikkovat edelleen Jumalallisia lakeja vastaan ja niin ollen lisäävät omaa kielteistä karmaansa. He ovat edelleen selkä Jumalliseen päin. On niitä, jotka ovat jumissa tai pysäkillä. Heillä on suuri mahdollisuus päästä kotimatkalle. On niitäkin, jotka ovat paluumatkalla kotiin eli elävät elämäänsä jo hengestään päin. Ja he, jotka ovat jo kotona, eivät välttämättä ota ihmisen kehollista muotoa, vaan toimivat hengen tasoilla, oppaina ja parantajina.

Ottaessamme vastuun valinnoistamme, otamme paikamme luomisen toteuttajina, elämän myönteisessä kehityksessä. Löydämme henkisen pohjan, josta kaikki elämä lopulta kumpuaa. Meidän on tehtävä oma osuutemme ja mitä kurillisemmin keskitymme toimimaan hengestä päin, sen voimallisemmaksi muutumme. Tulemme aina vain tietoisemmaksi siitä Jumalallisesta järjestyksestä, mikä vallitsee hengen tasolla. Samalla alamme ymmärtää itseämme, lähimmäisiämme ja tapahtumien merkityksiä. Vapautuminen ja valaistuminen ovat saman kokemuksen ilmaisua. Jeesus Kristus opettaa: "Muistakaa, että emme ole maailmasta vaan maailmassa." Syntyperämme on taivaallinen eli henkinen. Voimme tuoda taivaallisuutta elämäämme, valitsemalla rakkaudellisen ja anteeksi antavuuden. Pitäytyessämme Jumalan lakiin, emme riko vaan korjaamme. Emme rankaise vaan annamme anteeksi. Yhteys pyhyyteen tuo valoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen kohtaamiseen, tekoon ja aikeeseen. Emme ole erossa tai erillisiä, vaan yhdessä ja yhteydessä kaikeen ja kaikkiin.

Tässä tietoisuudessa pelot väistyvät. Kontrollointi katoaa ja luovuus astuu esiin. Ei voi enää myrkyttää eikä myrkyttyä, ei ahnehtia eikä puhua palturia.  Olla sitä mitä on. Ilamista sen minkä tuntee ja tietää todeksi. Selvänäköisyys on parhaimmillaan toiminnan ja valintojen seurauksien näkemistä ja ymmärtämistä.



Elämme syystä, että oppisimme elämään. Oppimisemme on henkilökohtaisia valintoja ja lopulta vapaudumme elämään, joka ei sido meitä seurauksiin.Siinä tilassa on ikuisuus.

Mikä tai mitä meiltä puuttuu?

Olemme vapaantahdon alaisia Jumalan luomia olentoja. Jumalan luomus, jonka tarkoitus on toimia luovana henkisenä olentona. Henkisyys on siis elämän perusta, josta elämä kumpuaa. Ajattelemme usein, että henkisyys on tavoite ja määränåää, kun oikeammin kaikki elämä kumpuaa juuri hengestä eli Jumalasta.

On olemassa Jumalallinen taso, joka on täydellinen. Miksi sitten ihminen kokee sekasortoa, kaaosta ja tuskaa? Miksi elämä on niin haastavaa ja vaikeaa? Jotakin on täytynyt tapahtua ihmisen ajatuksissa, mielessä ja valinnoissa. Raamattu sanoo: Ihminen ei elä ainoastaan leivästä(materiasta) vaan Jumalan sanasta (hengestä). Ihmisen vapaa tahto on pääosin kiinnittynyt leivän hankintaan ja henkisyydelle on käännetty selkä. Materialismi ei tunnista henkeä, ei sielua, eikä henkisyyttä. Vain "leipä" on merkityksellistä ja se, että ihmiset sitoutuvat sen hankintaan, kuluttamiseen ja käyttämiseen. Energisesti se tarkoittaa sitä, että ihmisen energia ei riitä henkiseen elämään, kun kaikki aika ja energia kuluu leivän hankintaan. Sisäiseen tilaan jää tyhjiö, joka ei täyty eikä tyydyty tavaranpaljoudesta. Henki kaipaa henkeä.

Kysymys on kasvamisesta, oivaltamisesta. Mikäli ihminen on kääntänyt selkänsä hengelle ja henki on kuitenkin se oleellinen perusta, on selvää, että jossakin kohtaa ihmien havahtuu todelliseen elämään. Turhautuminen, loppuunpalaminen, ikuinen stressi ja kiire, ovat tunnusmerkkejä, jotka antavat viitteitä siitä, että ihminen elää yksinomaan materialistista elämää. Enenrgia, joka on keskeistä kaikessa elämässä, ei pääse virtaamaan uudistavasti, elvyttävästi ja parantavasti, koska se hupenee materiaan. Ihminen voi voida hyvin ja olla terve, kun hän omaa erottelukykyä ja syvää ymmärrystä käyttäen avautuu hengelle, joka on siis olemassa olon perusta.

Ei siis välttämättä tarvitse matkata maailman ääriin löytääkseen tasapainon, onnen ja ilon. Ei siis tarvitse välttämättä rakenteita, instituutioita, kirkkoja ja kappaleita, löytääkseen Jumalan todellisuuden. Ihminen ei oikeasti tarvitse yhtään mitään, koska kaikki on jo olemassa. Ainoa asia, mikä sitoo ihmistä on vuosisatojen saatossa synytynyt karma eli velka toisille sieluille. Karman laki on ehdoton ja juuri sen lainalaisuudessa ihminen joutuu tarpomaan. Voiko karman puristuksesta vapautua muutoin, kun kohtaamalla ja elämällä läpi omaa aikaan saannostaan, olkoonkin, että aikaansaannokset ovat tapahtuneet edellisissä elämissä? Eikö juuri tässä ole se todellinen "salaisuus"  elämän järjestykseen? Se selittää ihmis-suhteidemme haasteet ja vaikeudet, koska sielujen tasolla selvitelemme karmallisia kokemuksiamme. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen on suurin rakkaudellinen teko ja juuri siinä piilee karmasta vapautuminen. Siksi on tärkeää saattaa ihmis-suhteet tasapainoon, tehdä sopu ja rauha niidenkin kanssa, jotka haastavat. Yksipuolinen anteeksi antaminen on mahdollista, koska siinä kuitenkin tapahtuu vapautumista. Se että toinen osapuoli ei kykene antamaan anteeksi, on lopulta hänen ristinsä, jota hän kantaa sinne saakka, että on kykenevä antamaan anteeksi.

Henkisyys ei ole leivän vastakohta vaan yhdessä ne mahdollistavat hyvän elämän. Valinta on aina ihmisellä ja niin myös seuraukset. Jokainen meistä on luova olento ja kun luovuus yhtyy Jumalalliseen valoon, kaikki on silloin, kuin niiden tuleekin olla. Parannuksen tekeminen on mielen muutoksen ilmaus. Minä haluan parantua ja minä paranen hengestä. Hengestä paraneminen on aina läsnä, mutta ihminen ei jostakin syystä halua parantua. Kärsimys ei siis ole ainoa keino kasvaa, kyse on tahtomisesta ja toimeen ryhtymisestä. Hakeutua hengen läsnäoloon, on kääntymistä sisäiseen itseen. Jumala puhuu, kun ihminen kuuntelee. Jumala on aina läsnä, hän ei koskaan ole poissa, koska hän on kaikissa ja kaikessa.

" Jumalani, minä olen huhuillut puoleesi monta elämää. Olen etsinyt sinua kaukaa ja nyt olen tullut tähän tietoisuuteen, että olet kaikessa. Eheytynyt minuus uppoutuu elämään täydellisen luottavaisena, mikään ei voi rikkoa tätä tilaa, koska Sinä  Jumalani, olet se tila. Tiedän, että vielä on matkaa tehtävänä, mutta sisäisyyteeni valaistuminen on muuttanut pysyvästi suhdettani maailmaan, ihmisiin ja tähän elämään. Hengitän Sinussa, hengitän Sinua ja antaudun elämään. En pitäydy mihinkään, en pidä kiinni mistään. Tätä on henkinen elämä. Kiitos, kiitos, kiitos!" Amen.

Verkostoissa

Muodostamme verkoston, joka etenee lasvussaan, joka tapauksessa, vaikka meistä voi tuntua, että olemme jumissa. Liike on hienovaraista, ettemme kykene useinkaan aistimaan ja tiedostamaan sitä. Kuvittele merta, miten sen allot rantautuvat, vetäytyvät, rantautuvat-aivan kuin hengitys, jota hengität.

Luoja hengittää universumiin lisää energiaa, jotta kaikki etenisi, ettei mikään pysähtyisi. Me henkinä, joko kehollisina ajallisina, tai henkinä ajattomuudessa, liitymme Luojan hengitykseen. Vapaan tahtoni kautta voin liitoutua minua edistyneimpiin valon lähettiläisiin ja niihin henkiin, jotka tiedostavat ja tietävät enemmän tästä kaikesta. Tuolloin energiani valostuttaa omaa polkuani, mutta myös lisää heidän valoaan. Toisaalta voin tarrautua riippakiviin eli negatiivisiin ajatuksiin, joiden kautta annan energiaani alemmalla tasolla oleville hengille. Heidän energiansa eivät säteile valoa, vaan he haluavat pysytellä varjoissa, osa pimeydessä.  Heidän energiansa vaikuttavat ajatuksieni sisältöihin, maalaten kaiken turhaksi, tyhjänpäiväiseksi, kielteiseksi ja mitään kannattomaksi. Voin kanavoida heidän maailmakuvaansa, koska he eivät halua, pysty eivätkä vielä kykene, näkemään Jumalallista valoa.

On tärkeää tarkastella myös fyysisen elämän erilaisia tasoja, koskapa nekin ovat vaikuttavina voimina universumissa. Torjumme omassa tietämättömyydessämme sen, että universumissa on muuta elämää.  Oma rajallisuutemme tulee havaittavaksi räikeimmin, juuri tämän tyyppisissä asioissa. Pitäydymme siinä. minkä jotenkin voimme käsittää ja suljemme pois sen, mikä kuulostaa mahdottomalta käsittää. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä, etteikö elämää ole muualla. Tämän tyyppinen ajattelu näkyy kehittymistä hidastavissa ja rajoittavissa ilmaisussa, esimerkiksi politiikoissa ja muissa valtaa pitävissä. Oma uskomus ei ole ainoa totuus, mutta moni antaa ymmärtää, että vain hänen mielipiteellään on merkitystä tai että tämä on ainoa totuus.

Elämän moninaisuus ja ulottuvuuden laajuudet ovat olemassa. Tiede pyrkii tuomaan tietoomme asioiden ja ilmiöiden perusteita, mutta on muistettava ketkä ja mitkä tahot tekevät tieteellistä tutkimusta. Taustalla vaikuttaa taloudelliset etuudet ja silloin esille tuodut näköalat eivät täytä puolueetonta tutkimuskriteeriä. Lääketeollisuutta syytetään tutkimuksien kaunistelusta ja manipuloinnista. Eettinen ja moraalinen vastuu on unohdettu rahan ja voittojen tavoittelun vuoksi. Maailmassamme toimii ahneuden markkinat ja se on kestämätön kehityksen suunta. Toisaalta historia kertoo, miten niille yhteiskunnille on käynyt, joiden ytimeen on pesiytynyt löyhän moraalin ja ahneuden ylläpitäjiä.

Ulkoinen maailma on kaikkien ihmisen ajattelun tulosta. Muutos voi syntyä vain ja ainoastaan ajatelun muuttumisen kautta. Matka muutokseen on pitkä, mutta merkkejä siitä on olemassa. Elämme muutosta ja kaiken hämmennyksen, toivottomuuden ja ristiriitaisuuksien keskeltä, meidän jokaisen tulee tajuta oma merkittävyys tulevaisuutemme suhteen. Olemme jokainen vastuussa ja niin ollen myös kärsimme tai iloitsemme seurauksista, riippuen siitä, mitä olemme ajatelleet, toivoneet, sanoneet ja lopulta tehneet.

Henkinen kasvu ja siihen suuntautuminen on keino, tarkoitus ja tavoite elämälle. Kehitys ja kasvaminen henkisesti, vapauttaa meidät aineen orjuudesta ja myös niistä sitovista, ahdistavista ja pakottavista rakenteista, jotka vielä tänään ovat vallalla. Elämämme merkitys on paljon laajempi ja moniulotteisempi, kun voimme nyt ymmärtää. Etenemme jokainen kohti jotakin suurta ja upeaa. Henkisten tasojen kauneus ja kestävyys ovat veraansa vailla olevia tietoisuuden tiloja. Mitä muuta ihminen kaipaa kuin hyvyyttä, kauneutta ja sopusointua? Se on sielun kutsumuksen ytimessä,  vaikka matkamme sinne, onkin kyynelten, pettymyksien ja varjojen täyttämää.

Tämä aika haastaa meitä jokaista. Kaikki olemme kokemassa, omalla tasollamme, suunnatonta muutosta. On niitä, jotka ovat ajaneet itsensä umpikujaan. Ulospääsyä ei näy, koska ajatus ja muistot, tavat, tottumukset, asenteet ja uskomukset eivät anna vastausta, mitä pitäisi tehdä? Vanha malli ei toimi. On niitä, jotka ovat jo tehneet korjaavia liikkeitä ja elämä sujuu kohtuullisesti, mutta suurimmat väännöt ovat silti vielä edessä. Irtiotto vanhaan malliin käy aina kipeää, vaikkakin kipu muuttuu jossakin vaiheessa helpotukseksi. On niitä, jotka tiedostavat ja ymmärtävät. Heidän tilanteensa kysyy suunnatonta kärsivälisyyttä, koska kehitys on hidasta. On pimeintä juuri ennen auringon nousua ja nyt on se aika. On tärkeä etsiä toimintamalleja siihen suuntaan, että energia ja voima voi purkautua hyvään. Kärsimättömyys on suurin virhe, mihin nyt voi turhautumisessaan sortua.

" Oi suuri rakkaus, valon lähde ja itse valo. Sääteesi kirkkaus porottaa valheellisuuteen kietoutuneet rakennelmamme. Rehellisyytesi vaade kirvelee silmiämme, sydämiämme ja sielujamme. Olemme sitoneet itsemme maahan,vaikka sielumme kaipaa taivaalliseen. Pidämme kiinni vanhasta, kuluneesta ja turmeltuneesta, koska emme kykene näkemään taivaasi kirkkautta, loistoa ja syvyyttä. Itkemme menetystemme vuoksi, koska kuvittelemme, että elämäntyömme, ponnistelumme ovat menneet hukkaan. Kouristumme uskomuksiimme, koska pidämme niitä edelleen tosina, vaikka kaikki merkit kertovat niiden olevan oman mielemme, meitä ennen olleiden mielien luomuksia, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Olemme totisesti lapsia hengeltämme, vaikka kuvittelemme olevamme ainoita, jotka tietävät. mikä on totta. Rakas Jumala, rukoilen kestävyyttä, sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Vahvista erottelukyäni niin, etten haaskaisi energiaani ja aikaani turhanpäiväiseen jossitteluun. Voimistu Sinä minussa, että kykenen toimiaan rakentavasti ja rakkaudellisesti kaikissa tilanteissa. Kiitos voimastasi, joka virtaa lakkaamatta. Kiitos valostasi, jossa voi kylpeä. Kiitos elämästä, joka on ikuinen."

Energiaa

Elämä on energoiden yhteenliittymiä, vaikuttavuuksia ja ilmenemisiä. Me kuvittelemme olemisemme ja elämämme, fyysisten kokemuksien kautta, mutta emme syvenny pohdinnoissamme sen pidemmälle, koska ymmärryksemme ei riitä käsittämään aineettomia ulottuvuuksia. Vasta henkisen kasvun myötä, meille avautuu väylä energoihin ja niiden valtaviin tasoihin.

Vaikka vierastan vertailemista, niin tämän asian ilmaiseminen mahdollistuu, vertailevien ilmaisujen avulla. Lähtökohta on se määräävä tekijä, joka tuo tietynlaiset asiat esille. Ajatteluni rajallisuus ja uskomuksieni ahtaus ei totisesti voi laajentaa maailmankuvaani tai antaa näköaloja energisiin tasoihin. Torjun ne ennen kuin edes pääseen alkuun, koska olen kiinnittynyt tiettyihin tapoihin, olen kiinni uskomuksissani, jotka olen kopioinut kasvattajiltani, kulttuuristani ja uskonnostani. Kaiken näiden tasojen alla tai sisällä, on kuitenkin yksi pienen pieni sirkama, todellista itseäni. Kaikki se muu on lainattua, kopioitua, matkittua ja toistoa. Tämä on siis fyysisessä tasossa eli arkisessa elämässä.

Lisäksi  minuun ja elämääni vaikuttaa henkimaailma, siis ne ajattomassa tilassa olevat sielut. Siis he, jotka ovat siirtyneet henkiseen tilaan ja tasoon. He vaikuttavat minuun halusimpa, uskoimpa tai uskottelempa minä mitä tahansa. Perspektiivi on tässä se ratkaiseva tekijä. Jos suostun avartamaan ymmärrystäni tutkimalla ja pohtimalla, niin voin käsittää maailmankaikkeuden rakenteesta sen verran, että oikeasti kaikki on energiaa. Energia virtaa lakkaamatta, se ei koskaan lopu eikä vähene, koska alkulähde on Jumala. Ikuisesti luova, rakastava ja täydellisesti oikeudenmukainen. Meille ihmisille kovin vääntö tulee siinä, että me emme ole oikeudenmukaisia emmekä rehellisiä. Meidän uskomuksemme tukevat vääristyneitä käsityksiä, siitä että voimme mennä siitä mistä aita on matalin ja voimme peesata ja pelata loputtomiin. Kasvumme sisin kulminoituu kuitenkin tähän vaativimpaan osaan itseämme eli oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen.

Saman tyyppiset vetävät toisiaan puoleensa, niin tällä fyysisellä kuin myös henkisessä maailmassa. Vedän siis puoleeni henkimaailmasta saman sorttisia, kuin olen itse. Henkimaailmassa opiskellaan elämän peruslakeja ja kun kaikki vaikuttavat kaikkeen, tiettyjen lainalaisuuksien kautta, niin mikä on se pienen pieni osa, jossa minä olen oikeasti minä? Ja miten voin päästä kosketuksiin oman todellisen itseni kanssa?

Tietoiseksi tuleminen eli unesta herääminen on jokaisen meistä edessä, ennemmin tai myöhemmin, riippuen kiintymyksemme ja uskomusjärjestelmiemme vallitsevuudesta. Suurin osa ihmiskuntaa nukkuu edelleen, vaikkakin heräämisen prosessit ovat lisääntyneet, samoin kun vanhasieluisten syntyminen maapalolle on kiihtynyt. Lapsi tuo usein mukanaan tietoisuuden, joita valitettavsti ei ymmärretä. Nukkuvat vanhemmat ja nukkuva systeemi, ei voi käsittää eritasoisuutta, vaan ne pyritään tasapäistämään, nujertamaan tai lääkitsemään hiljaisiksi. Juuri tämä tekijä hidastaa lajamittaisempaa havahtumista. Uni, jossa ihmiset ovat, mahdollistaa materialistisen maailman eriarvoisuuden. Sitä ahtaammalle joutuvat ne, jotka käyttävät hankkimaansa valtaa väärin ja epärehellisin perustein. Heidän maailmansa tulee totaalisesti romahtamaan.Romahtaminen on kuitenkin merkki jostakin orastavasta uudesta tasosta. Vanhan ja loppuun kuluneen tulee väistyä uuden tieltä. Se on myös luonnon yksi laki joka tulee havaittavaksi esimerkiksi kasvikunnassa.

Tutkiessasi elämääsi, pyri nostamaan tasoasi ylemmäs eli kohti henkisempää näkemystä. Alhaalla olevat tasot ovat vielä raskaampia ja vaikeampia, koska energia kevenee ylöspäin mentäessä. Juuri siitä on kyse henkisessä etenemisessä . Keveä energia liikkuu ja joustaa paremmin, kuin raskas ja tahmea. Jumittunut ja ahdistunut olo ilmaisee sitä energian laatua. Jos kykenet ajattelemaan olemistasi energian kautta, se merkitsee suurta edistymistä. Sinulla on avaimet oivaltamiseen joka auttaa sinua ymmärtämään. On äärimmäisen tärkeä käsittää tässä se, että tässä ei ole kysymys jostakin uskonnosta tai erilaisesta järjestelmästä, jonkun tahon ideoimasta tavasta elää. Henkiset lait ovat Jumalan lakeja, kasvun ja kehityksen saattamisesta Jumalalliseen järjestykseen eli oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen eli totuuteen.

Totuus on yhtä kuin Jumala. Jumala on yhtä kuin elämä. Jumala on yhtä kuin rakkaus. Me kaikki olemme hänestä. Me kaikki olemme hänessä. Ja sitä kautta olemme toisissamme, olemmepa kehollisia- tai kehottomia henkiä. Henkiä joka tapauksessa. Osoitteemme on tällä kertaa maapallolla oleva se ja se paikka, ja tämä keho tässä talossa, näiden kehollisten henkien kanssa. Nämä keholliset henget ovat juuri niitä, joiden kanssa minulla on yhteisiä pyrkimyksiä. Se tiedostanko minä tämän todellisuuden, viittaa omaan tasooni henkisessä etenemisessä. Jos kuvittelen, että elämä on vain fyysistä, en peusta tuon taivaallista tämän tyyppisistä pohdinnoista ja se taas merkitsee nukkumista.

Henkistyminen on myös herkistymistä. Herkkyys ei ole heikkoutta, mutta sen käyttämiseen tarvitaan kriittistä erottelukykyä ja tahdonvoimaa. On kyettävä olemaan itselle, siis sille pienelle sirkamalle täysin uskollinen, koska siinä sirkamassa kohtaan Luojani. Kuulostaa mahdottomalta, mutta niin se on. Tullakseni itsekseni, minun on kyettävä riisumaan itseni ympärille kasaantuneet mallit, opit, ohjeet ja uskomukset. Minun on tehtävä se, elämällä itseni näköistä, kuuloista ja tuntuista elämää. Mitä tietoisemmaksi muutut, sen haastavammaksi maailman horrostila muuttuu.

Miten voimme edistää uuden syntyä, uudelle tasolle siirtymistä? On huomioitava, että se mikä tapahtuu yksilössä tulee tapahtumaan yhteiskunnassa ja lopulta koko maailmassa ja universumissa. Yhden paraneminen on alku.

Sisäinen muodon muutos tarkoittaa henkiminän esille tuloa. Yhteys omaan itseen ja sitä kautta Luoja Jumalaan tapahtuu väistämättä. Tuska, kipu, ahdistus ajaa ihmisen muutokseen. Jonkun on muututtava minussa, että elämäni voi muuttua. Uskomusjärjestelmäni on murennuttava, jotta uusi voi alkaa kasvaa. Henkiset mestarit, Jeesus Kristuksena  opettaa juuri tästä. Kysymys on parannuksen tekemisestä. Tekeminen on ryhtymistä, alkamista  ja toiminnallisuutta. Arkeni on muututtava. Ajatukseni on muututtava. Asenteeni ja uskomukseni on muututtava. Minä olen toimija, tekijä ja voin vaikuttaa elämäni sisältöihin. Antautuesani sisäiseen johdatukseen, jonka alkulähde on siis Luoja Jumala, tunnen ja tiedän mihin on ryhdyttävä. Se ryhdynkö riippuu taas sidoksistani, odotuksistani mutta myöskin henkimaailmasta tulleilla vaikutteilla.Kuulostaa monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole.
On henkiä, jota haluavat edetä, minä tunnen lukeutuvani heihin. Siis vedän puoleeni niitä ajattomuudessa olevia henkiä, joilla on samansuuntainen motivaatio. He inspiroivat minua ja saan heiltä lisää energiaa, ratkoa elämäni suuntaa ja sisältöä koskevia ajatuksia. He saavat avustaan ja siitä, että olen avoin uusille ajatuksille, taas lisää energiaa etenemiseensä. Niis kasvamme ja etenemme rinta rinnan-kuvannollisesti ilmaistuna.

Tärkeintä on alkaa tavoitella yhteyttä omaan itseen. Se miten sen teet, riippuu tahdostasi ja tavoistasi. Kyse on opettelemisesta, joten se vaatii ponnistelua ja ahkeroimista. Suunta omaan sisäisyyteen löytyy mielen ja ajatuksen suunnan tarkistamisesta. Energioiden tutkiminen ja havainnointi on myös
henkisyyttä vahvistavaa, meditointi, rentoutuminen jne. Menetelmiä on lukuisia ja se mikä sopii sinulle löytyy kyllä. Rukoileminen on puhetta Jumalalle. Ala siis puhua Luojallesi ja muista myös pysähtyä kuuntelemaan, mitä hän vastaa. Ala tutkia sukusi ja perheesi kasvatus metodeja. Ota tarkkailijan rooli ja pane merkille, mitkä uskomukset ovat sitovia juurillasi. Sukusi on juuresi tähän elämään ja myös osaan itseäsi, persoonaasi ja tapojasi. Mietiskele ja muistele, miten sinua on kasvatettu ja kohdeltu. Onko sinulle annettu myönteistä vai kielteistä palautetta. Juuri niissä olet saanut itsetuntosi. Tutki uskontoja, uskomuksia ja omaa käsitystäsi niihin. Käytä omaa järkeäsi ja päättely kykyäsi. Pyri olemaan niin avoin ja rehellinen kun kykenet. Älä anna armonpullia vaan ole terveesti kriittinen. Muodosta iki oma käsitys elämästäsi ja siitä mihin päätät ryhtyä.

Lue kirjoja henkisyydestä, mestarien elämäntarinoita ja uusimpia tieteen tutkimuksia. Pidä kuitenkin mielessäsi se, että olet matkalla itseesi. Urakkaa riittää, mutta se kannattaa. Tulet huomaamaan, että ajankäyttösi muuttuu enemmän mielenkiintoiseksi. Elämäsi muuttuu ja jonakin päivänä huomaat, että olet sen oven edessä, jonka takana olet sinä itse. Avaat oven ja näet. Näet ja ymmärrät. Siita alkaa todellinen elämä.

Apu on läsnä, kun suostut

Olet sielu, joka on ikuinen. Elämä on oppimistapahtuma, jonka tarkoitus on saada sinut oivaltamaan elämän pyhän kauneuden ja oman osuutesi siinä. Vaikeudet, haasteet ja kriisit opettavat aina sinua sinusta. Ilman vaikeuksia oppimista ei voi tapahtua, koska juuri vaikeuksien keskellä voit oivaltaa, että et koskaan ole yksin. Sinun elämälläsi, siis sinulla, on tarkoitus ja merkitys. Sinun tehtäväsi on ottaa selvää siitä, mikä se on.

Rakkaus on parantavaa, koska rakkaus on Jumalan olemassa oleminen sinussa. Jumala rakastaa jokaista luotuaan, olkoonkin että luotu on jäävännyt itsensä tästä rakkauden virrasta. Itsekkyys ja välinpitämättöyys ovat merkkejä tästä. Pyhä yksinkertaisuus tarkoittaa sitä, että jokainen on matkalla kohti valaistumista.

Valaistuminen tarkoittaa oman todellisen itsen ja Jumalan välisen yhteyden ymmärtämistä. Kyse on ymmärtämisestä eli ei uskomukseen perustuvasta opista.

Vastaat ajatuksistasi, sanoistasi ja teoistasi itsellesi ja Jumalalle. Saat sitä mitä teet eli elät seurauksien elämää. Ongelmasi ovat merkkejä siitä, että olet joskus tehnyt jotakin rakkaudettomasti. Ihmissuhteesi kuvaavat suhdetta itseesi, koska olemme kaikki vuorovaikutuksissa toisiimme. Kukaan ei ole erillinen kenestäkään vaikka kuvittelemme niin. Kuvittelemme niin paljon sellaista mikä ei ole totta. Uskomusjärjestelmämme sitoo luovan ajattelun ja ongelmien ratkaisu kyvyt. Yhteisömme kiertää kehää, joka ei voi ratkaista ongelmien syitä. Puuteroimme oireita, kun emme uskalla emmekä kykene näkemään tai ymmärryksemme ei riitä, käsittämään syitä.

Elämä on pyhä, koska juuri elämällä itsemme todeksi, annamme sille kuuluvan arvon tulla nähtäväksi. Kieltämällä henkisyyden eksymme tieltämme. Hengen puuttuminen yhteiskuntamme rakenteista on suurin trauma ihmiselle. Henkisyyden vähättely ja mitätöinti johtaa kuolemaan. Materialistinen systeemi ei voi tunnistaa henkisyyttä, koska kaiken tulisi tuottaa voittoa. Ihminen ei voi olla muuta kuin koneen jatke. Se sidotaan siihen malliin ja siitä otetaan kaikki se hyöty irti mitä saadaan. Sen jälkeen sillä ei ole enää käyttöä.

Yhteisömme potee henkistä nälkää ja se ei tule tyytyväiseksi sirkushuveilla tai oireiden puuteroinnilla. Yhteisö paranee, kun yksilö paranee. Kyse on jokaisesta yksilöstä. Kaipaamme rakkautta eli Jumalaa. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan siihen rinnalle tarvitaan Jumalan rakkautta. Jos leivän hankinta vie kaiken voimamme, aikamme ja elämän sisällön, niin seurauksena on väistämättä näivettyminen. Henkinen näivettyminen edistää kuolemaa. Siitä sikiää negatiivinen asenne, elämän kielteinen elämä. Negatiivisuus on mielen syöpä, joka tappaa aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin. Valinta on jokaisella ihmisellä, jokaisena hetkenä valitsemme edistämmekö elämää vai kuolemaa?

Rukous on puhetta Jumalalle, meditointi on Jumalan kuulemista. Siinä on tie lähteä kohtaamaan omaa todellista olemustaan. Ajattelemme yli 50 000 ristiriitaista ajatusta päivittäin. Jos emme koskaan vaivaudu etsimään, emme voi koskaan oivataa ja löytää. Unesta havahtuminen haastaa koko vallitsevan systeemin, koska systeemi ei voi muuttua, ennen kuin yksilö muuttuu. Kyse on aina yksilöstä ja yksilöt muodostavat yhteisön. Niin kaikki vaikuttavat kaikkeen ja kaikkiin.

Ei ole sama mitä ajattelet, sanot ja teet. Halutessasi rakentua ja rakentaa parempaa

elämää, ota vastuu itsestäsi ja kaikesta siitä mihin ryhdyt. Rukoile ja meditoi, koska valo voi lisääntyä elämääsi vain henkistymisesi kautta. Valossa näet ja ymmärrät paremmin. On aika siirtyä pimeydestä ja hämärästä kohti valoa. Valo on jo sinussa, olethan ihminen jolla on henki. Anna valosi kirkastua tekemällä hyviä asioita, muutos parempaan alkaa ajatuksesta. Ajatus on ensimmäinen teko.