Tulkinnoista totuuteen

Mistä menee totuuden ja ei totuuden raja? Kun kerran meistä jokainen luo omaa elämäänsä, omien valintojensa kautta, niin onko olemassa absoluuttista totuutta, jonka jokainen meistä voi nimetä siksi?
Elämä on tulkintaa eli me jokainen tulkitsemme elämää ja sen ilmiöitä omasta itsestä päin. Se mitä tapahtuu tai mikä on olemassa ja johon me suhteutamme oman kokemuksemme ja käsityksemme elämästä ja totuudesta, on se totuus, mikä on ja pysyy? Vähän vaikeasti sanottu.

Mikäli uskot Jumalaan tai Luojaan, millä nimellä häntä kutsutkin, hänen luomuksensa on pysyvää, muuttumatonta totuutta, kuitenkin niin että se on virtaavassa tilassa, energioiden läpäisemää , kasvavaa ja laajenevaa. On olemassa Jumalallinen tila, jossa vallitsee täydellinen sopusointu ja järjestys. On olemassa ihmisen tulkinnat tästä tilasta ja ne poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Ajattele-on tila jossa kaikki vain on. On olemassa tulkinnat tästä tilasta ja siinä tasossa kaikki muuttuu sen mukaan, kun sitä tulkitaan eri ihmisten toimesta.

Kaaosmaisuus ja sattumanvaraisuus on ihmisen mielen ja ajatuksien synnyttämä tietoisuus. Viljelemme tuota kaaosta, annamme sille energiamme ja aikamme. Teemme turhasta niin ison numeron, että emme kykene tavoittamaan Jumalallista järjestystä. Kasvu ja kehittyminen tapahtuu siis tuossa kaaoksessa, ihmisen tulkinnassa. Tulkitsemme kaikkea omista näköaloista päin, olemme syyn ja seurauksen alaisuudessa, selvittelemme sotkujamme ja tulkintojamme niin pitkään ja hartaasti, että tajuntamme laajenee ylöspäin, kohti Jumalallista tasoa.

Mitä lähemmäksi pääset Jumalallista, sen rauhallisemmaksi ja seesteisemmäksi muutut tai kasvat. Alat nähdä ja kuulla sekä tajuta, että elämälläsi on merkitys. Pyrit selvittämään ja sopimaan asiasi, niin ihmisten kuin itsesi suhteen ja kanssa. Käännät kasvosi ja silmäsi (sielusi) kohti Jumalaa, väistämättömyys tapahtuu. Olet päässyt osalliseksi siitä, minkä Jumala on luvannut kaikille lapsilleen. Siirryt tulkinnan tasolta totuuden tasolle.

Mitä enemmän tuot tätä taivasta elämääsi, sen selkeämmin ymmärrät, miksi on kärsimystä, kurjuutta, epäoikeudenmukaisuutta, vihaa, tappamista jne. Ei Jumala opeta sitä. Se ei ole Jumalan rakastamisen idea, että ihminen kärsii. Jumala on läsnä totuutena, mutta ihminen tulkitsee ja säätää ihan omasta mielestä päin, oman kärsimyksensä. Kärsimys on tila, joka avaa ihmistä etsimään selvitystä ja merkitystä. Miksi minä kärsin? Miksi ihmisen maailma on täynnä kärsimystä? On pureuduttava syihin, mitä on tapahtunut ennen kuin kärsimys astui esiin ja koettavaksi. Jotakin on pantu alulle kauan aikaa sitten ja seurauksena on kärsimys.

Mitä yksilö, sinä, minä, hän voi tehdä, jotta ylevöityminen voisi alkaa? Jos kykenen ymmärtämään mekanismin mikä toimii elämässä, niin meillä täytyy olla myös vastaukset kiperiinkiin kysymyksiin.
Miten voin vapauttaa itseni tulkinnoista ja siirtyä totuuden elämään? Maailmamme on tulkintaa, joten henkielämästä löydän suorimman tien totuuteen. Sisimmän itsen syövereissä piilee se ovi, jonka portti on ahdas ja tie kaita. Se tie josta Mestari Jeesus opetti. Henkistyminen on vastaus, joka tyydyttää kriittisimmänkin mielen.

Uskonnot ja lahkot toimivat myös tulkinnan maailmassa. Se selittää niiden moninaisuuden ja vivahde erot. Riitit, manoveerit ja omat tavat tuovat pintaan tulkinnat. Se rakastaako Jumala näitä palveluita, riippuu siitä, kuinka yksilö toimii niissä. Onko sydän auki totuudelle vai onko meli kiinni näissä manoveereissa-ratkaisee. Kirjanoppineet ja fariseukset siis tämän ajan oppineet, kiinnittyvät pintaan, näyttävyyteen ja näkymiseen. Se ei voi olla totuudellista vaan suurta ja suureellista tulkintaa. Me ihmiset rakennamme mitä merkillisimpiä riittejä, koska tulkitsemme, että palvonta ja palveleminen tulee paremmin, voimallisemmin ja näyttävämmin esille. Uskon, että ei Jumala kaipaa sirkushuveja siinä mielessä.

Absoluuttinen tila on henkinen kokemus, jossa ihmisen sielu ( tietoisuus) liukenee tai yhtyy Jumalliseen tietoisuuteen. Totuus ei kaipaa selityksiä eikä tulkintoja, koska se on täydellinen. Täydellisyyttä ei voi kuvata sanoilla, sitä ei voi tavoittaa ihmisen kielikuvilla. Se on konaisuuden ja äärettömyyden sisällä oleva tunne jonka voi vain kokea. Jokainen kokee sen itse vaikkakin se liittää kaikki kokijat samaan tilaan. Juuri siinä on sielun mysteeri, juuri siihen päädymme, kun elämä avatuu tulkinnoista totuuteen.

Tämä uusi aika, jossa elämme, haastaa meitä tekemään täydellisen parannuksen, niissä tavoissa ja teoissa, jotka ovat tulkintaa ja lisäävät niin ollen kärsimystä. Parannuksen tekeminen tarkoittaa totuudellisuuteen pyrkimistä ja mielen muuttamista positiiviseen. Negatiivisyys lisää kärsimystä. Elämänkielteisyys lisää kärsimystä. Kyse on tekemisestä, ei vain aikoimisesta.

" Oi Jumalallinen totuus, joka lepäät valossa. Olen nähdyt aavistuksen kirkkaudestasi ja pyhyydestäsi. Täällä ajassa on kärsimys, koska me ihmiset emme näe, emmekä ymmärrä, omaa merkitystä ja tarkoitusta. Kompuroimme tulkintojen maailmassa, kiistelemme kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kiinnitymme epäolennaiseen ja pidämme sitä arvossa. Tavoittelemme asioita, jotka vain loitontavat meidät totuudesta. Kuinka kauan menee siihen Jumalalliseen väliintuloon, joka repäisee maailmamme tulkinnat olemattomiin? Joka avaa sokeat silmät ja parantaa kuurot korvat, ymmärtämään ihmisen merkityksen Jumalan luomuksen aikaan saajana täällä ajassa? Jokainen ihminen on matkalla kohti totuutta. Jokaisella on jotakin annettavaa, siihen suunnattomaan kokonaisuuteen, mistä elämä koostuu. Rukoilkaamme ohjausta ja vahvuutta siihen, että kykenemme vihdoin tekemään oikeansuuntaisia ratkaisuja suureen päämääräämme nähden ja että vihdoin lopettaisimme turhan selittelemisen ja ryhtyisimme töihin. Kaikki me olemme keskeneräisiä, mutta jos yhdessä käännämme kasvomme ja sydämemme Jumalan puoleen, matkastamme muodostuu valon juhla. Enää emme haparoi yksin pimeydessä,vaan toisen valo voi näyttää hieman enemmän tietä. Niin valo liitty valoon ja sen voima kirkastuu. Lopulta olemme kotona. Kiitos, kiitos, kiitos."