Kiitollisuus

"Elämälle kiitos, sain siltä paljon..."
Kuinka haastavaa on tarkastella kiitollisuuden mysteeriä. Mysteeri se on siksi, että unohdamme sen  helposti. Unohdamme ja samalla värjäämme elämämme harmaaksi, mustaksi, toivottomaksi, surkeaksi ja miksi vielä? Uuvuttavaksi taisteluksi, epävarmuudeksi ja tyytymättömyyden aiheet pesivät jokaiseen asiaan, kohtaamiseen, tapahtumaan ja odotukseen. Kielteinen elämän asenne on yleisin huonovointisuuden, masentumisen ja sairauden aiheuttaja. Tutkimukset osoittavat sen kiistatta ja silti pitäydymme siihen niin kouristuksenomaisesti, ettemme tajua totuutta. Totuushan on, että jokainen meistä on elämänsä luoja. Asenne ja suhtautumistapa on opittuja. Uskomusjärjestelmämme on itse aikaan saatuja kyhäelmiä joista luopuminen tai niiden muuttaminen tuntuu olevan mahdotonta. Vaikkakin tiedämme, että seurauksena on elämänilon ja terveyden menettäminen. Miten sallimme itsellemme käyvän niin? Mikä osa meistä on niin syvässä jumissa, että se ei suostu avautumaan? On  kovin helppoa syyttää olosuhteita, lähimmäisiä, systeemiä, lapsuuttaa ja jos vaikka mitä, omasta pahasta olosta, kuin että suostua näkemään oma toiminta ja sen seuraukset.

Henkinen olemuksemme on valtavan voiman yhteydessä, koskapa sen lähde on Jumala. Jumalan rakkaus virtaa kaikkeen ja kaikkiin samalla tavalla. Jumala ei eriarvoista lapsiaan ja on aina täydellisen oikeudenmukainen. Me ihmiset lajittelemme, luokittelemme, arvostelemme, teemme analyyseja sen mukaan mitä uskomme ja uskottelemme itsessämme. Mitä mustuneemmaksi asennesiivilämme on muodostunut, sen kurjemmaksi värittyy elämämme. Voimme olla tosi kurjia lähimmäisiä ja haastamme kaikki ympärillämme olevat oman pahanolomme piiriin. Niin auramme värittyy ja virittyy elämänkielteisille taajuuksille. Kuinka syvälle omaan rakentamaamme kuoppaan meidän tulee pudota, ennen kuin älymme tulee avuksi?

Kiitollisuus on suurimpia henkisiä hyveitä. Hyve tarkoittaa henkistä meriittiä ja sen voima kumpuaa suoraan ylemmistä lähteistä. Meidän vain on käytävä oma kasvun prosessimme läpi ja taisteltava oman alemman mielen vankiloista vapauteen. Kyse on lopulta valinnasta ja seurauksesta.

Kiitollisuutta voi opetella ja myöskin opettaa. Se mihin kiinnitän huomioni, kasvaa. Jos kykenen löytämään kiitollisuuden aiheita, eli hyviä asioita elämästäni, hyvä alkaa väistämättä kasvaa elämääni. Valittamisen sijaan, teen jotakin toisin ja alan voimistua henkisesti.
Lapsien syvin olemus heijastaa kiitollisuuden energiaa. Meidän tulisi pyrkiä olemaan lapsenkaltaisia....

" Jumalani kiitos siitä, että olen tänään tässä ja nyt. Kiitos kyvystäni puhua ja kirjoittaa asioita jaettavaksi lähimmäisilleni. Ehkä näistäkin riveistä, joku jossakin, saa uutta ajateltavaa ja ehkä juuri niissä ajatuksissa valosi, ilosi ja toivosi pääsee paremmin vaikuttamaan. Kiitos siitä, että kaikista väärinkäsityksistä ja loukkauksista huolimatta, uskoni sinuun ei horju,vaan päin vastoin, se vahvistuu ja kasvaa. Anna minulle voimaa, rohkeutta ja lujuutta pysyä tällä polulla, joka aivan varmasti vie minut lähemmäs sinua. rakas Jumala. Kiitos, että et jätä minua koskaan avuttomuuteen, vaan annat rakkautesi, valosi ja voimasi virrata kaikkeen elämääni. Kiitos, kiitos, kiitos."