
Henkisen ulottuvuuden huomiotta jättäminen tulee esille materialistisessa maailmassamme ja sen rakenteellisissa organisaatioissa ja vallan käytössä. Henkinen kasvu ja henkinen tietoisuus on demonisoitu uskonnollisissa piireissä ja uskontokunnissa. Ihmisen ei kuulu olla kiinnostunut omista sisäisitä voimavaroistaan vaan hänen tulee sokeasti ja kuurosti uskoa sitä mitä hänelle opetetaan. Oman järjen käyttö, uskomusten kyseenalaistaminen ja asiantuntijoiden haastaminen, koetaan myös kiusalliseksi. Tosiasiassa ihminen itsessään pitää sisällään kaiken tarvitsemansa tiedon ja kyvyt omien sisäisten voimavarojen käyttöön ottamiseen. Se vaatii asioiden ja sisäisyyden tutkimista ilman pelkoa ja ennakkoluuloja. Kyse on henkisestä kasvusta, etenemisestä omassa itsessään kohti laajempaa tietoisuutta ja tiedostamista. Kasvu tapahtuu elämässä eikä oppikirjoja lukemalla tai ilmiöiden perässä juoksemalla. Jokaisella meillä on tilaisuus kääntyä henkiselle polulle. Toiset tarvitsevat siihen jonkun elämää pysäyttävän kriisin, toisille henkisyys avautuu merkillisten kokemuksien saattelemana ja uteliaisuuden kautta. On niitäkin, jotka eivät halua mutta eivät myöskään kykene ottamaan vastaan muunlaista näkemystä kuin oman kielteisen ja usein hyvin negatiivisen suhtautumistapansa. Vaikuttimina on pelko ja leimatuksi tuleminen. Tästä on hyvä jatkaa.
Onnea blogille ja kiitos kirjoituksistasi tähän mennessä. :) Hienoa, että jaksat. Olen pohtinut itsekin vähän vastaavan aloittamista, ehkä piankin, kuka tietää...
VastaaPoista