Kohtaamisien karma

Muodostamme yhteisöjä, joiden dynamiikka muodostuu arvoista, asenteista ja kemiasta. Kuinka hyvin asiat sujuvat yhteisön sisällä riippu harmoniasta, luottamuksellisuudesta ja rehellisyydestä. Luottamus on perusta, jolle rakentuu toimiva yhteistyö ja avoin vuorovaikutus. Ne ovat asioita, jotka tukevat jokaista yhteisössä toimivaa persoonaa.

Entä kun yhteisöön liittyy tai yrittää liittyä persoona, jonka tarkoitusperät ovat vastakkaisia, kuin muiden? Kuinka kauan tätä persoonaa siedetään tai kauanko aikaa hän saa toimia ikään kuin hän kuuluisi yhteisöön? Mitä vahinkoa tällainen ihminen voi aiheuttaa? Vallitsevan tilanteen muuttuminen aiheuttaa aina kantojen ja mielipiteiden tarkistusta. Jos persoonan tarkoitusperät ovat rehellisiä niin hän ehkä voi liittyä yhteisöön, mutta jos ilmenee, että kysymys on jostakin härämästä, itsekkäästä tai muuten vastenmielisestä ihmisestä, yhteisö liittyy yhteen ja ajaa "tunkeilijat" tiehensä, jos hän ei itse älyä sitä tehdä.

On hyvä muistaa, että ihmisten kohtaaminen on aina syvempi merkityksellinen tapahtuma. Karman laki toimii aina sielujen kesken. Joutuessamme tekemisiin entisten elämien tuttujen kanssa, tunnistaminen on lopulta helppoa. Tietty magnetismin tuntu, selittämätön tuttuus tai vastenmielisyys voivat olla merkkejä " vanhasta kamusta."

Mitä tehdä, kun joku "vanha kamu" ilmaantuu elämään, joko auvoinen hymy kasvoilla tai ketun häntä kainalossa? On toden näköistä, että kyse on joko hyvittämisestä tai maksamisesta. Karma vaatii aina oikaisua eli menneisyydessä tehdyt teot, niin hyvät kuin huonot, tulevat ilmi juuri kohtaamisissa. Kysymyksen ollessa kaunasta, vihasta, katkeruudesta on erityisen tärkeää oikaista omaa toimintaa. Ei enää uusinta kierokselle vaan juuri nyt on asiat hoidettava omalta kannalta kuntoon. Toista et voi muuttaa, mutta omaan toimintaan voit vaikuttaa. On turhaa lähteä pohtimaan missä sitä on tavattu ja koska? Millä vuosituhannella sitä on törmäilty tai rakastettu? Se ei ratkaise asiaa eikä mahdollista ongelmaa, olkoon kyse sitten rakastamisesta tai vihasta.

Karman oikaisu vaatii irrottautumista hyvällä siitä kierteestä, missä on voitu piehtaroida kymmenissä elämissä. Miten? Toimimalla ymmärryksen kautta viisaudella ja rakastavasti. Mitä sitkeämpi ja laajempi on vyyhti, sen enemmän se tarvitsee harkittua ja jäsenneltyä toimintaa. Tunteiden kanssa kannattaa olla tarkkana, koska ne sekoittavat hyvin helpolla järkevän toiminnan. Juuri tunteet ja tunteellisuus on merkki menneistä kohtaon kiemuroista.

Sielupareista on kirjoitettu paljon ja moni toivoo kohtaavansa "omansa" tässä elämäsä, kun maailma ympärillä on niin valtavien murroksien keskellä. Haluaminen ja tahtominen ei välttämättä ole merkki siitä, että rakas sielu olisi purjehtimassa kohti. Se on merkki, että jotakin on tapahtumassa ja nyt on syytä olla hereillä. Voihan toki käydä niin, että sielunsopimus on todentumassa ja kohtaaminen on tosi asia. On kuitenkin hyvä muistaa ja ymmärtää, että kaikki ei tule menemään niin kuin Strömsöössä!

Harvoilla persoonilla on niin paljon oikeaa tietoa näistä sielujen kohtaamisista, että kykenisi toimimaan siinä tietoisuuden tilassa. Persoonallinen elämä tässä ajassa, kun on väistämättä vieraannuttanut ihmistä itsen syvimmiltä tasoilta. Siksi onkin tärkeää opiskella itseään ja omaa todellista olemusta, jotta kun sielunsyrjimmäinen tulee kohdalle, niin kykenee toimimaan oikein.
Ihan varmaa on, että arkinen elämä ei ole enään koskaan ennallaan, kun vanhatsielut kohtaavat.

Kohtalon omaisuus, ihmeellisyys, sattuman tuntu, merkillisyys ja magnetismi selittävät tätä kokemusta. On hyvä muistaa, että vaikeimmat ihmissuhteet ovat myös merkkejä karmallisuudesta. Sopimuksia on tehty useamman sielun kanssa. Haastavuus on merkki kasvusta ja omaan itseen kohdistuvasta paineesta. Toisia emme voi muuttaa, joten katse kohdistuu aina vain syvemmälle itseen. On aivan turhaa lähteä käymään oikeutta tai haastaa riitaa, koska se vain vie syvemmälle ongelmaan, silloin kun kyse on sen sortin karmasta. Asiat vain on hoidettava, pystyttävä toimimaan niin, että side katkeaa. " Tämä nyt oli sitten tässä! Nyt olen vapaa syistä ja seurauksista kanssasi. Olen vapaa ja sinä teet omat toimesi. En vastaa niistä enää. Hyvää matkaa ja näkemiin!"

Tätä Jeesus opetti toisen posken kääntämisellä. Pahaa ei voiteta pahalla vaan hyvällä. On lohdullista muistaa, että jokainen vastaa omasta elämästään itselle  Niin myös hän, joka yrittää satuttaa tai tehdä elämästä vaikeaa. Lopulta hänkin tulee seisomaan vastakkain itsensä kanssa ja kaikki se "rikollisuus" luetaan hänen sovitettavakseen. Silloin sinä olet jo toisaalla.

Anteeksi antaminen on suurin karmasta vapautumisen teko. Sen hyväksyminen yhdeksi tavaksi edetä elämässä merkitsee tietoisuuden laajenemista ja henkisen tason ylevöitymistä. Niin kauan kun kauna, kateus, mustasukkaisuus, katkeruus, viha ja satuttaminen kuuluvat omaan elämään, ei etenemistä voi tapahtua. Oppiläksyt ovat vasta tuloillaan ja hankaluudet vain purjehtivat elämään. Siksi kannattaa jalostaa omaa persoonaa, että kykenee rakentamaan siltaa omaan henkeen ja sieluun. Viisaus asuu sydämessä ja se kuiskii opastustaan intuition kautta. Oman pään pörinä hukuttaa alleen kaiken oleellisen ja siksi kärsimys vain jatkuu.

Elämän ihmiset ovat kaikki saman maan kansalaisia, hengen maailmasta tulleita ja sinne palaavia sieluja. Tämä maallinen elämä on oppimatka ja kaikki tiedämme, kuinka vaikeaa ja hankalaa se on aika ajoin. Kärsivällisyydellä ja rakkaudellisuudella on korvaamaton oppiarvo matkallamme täältä henkiseen maailman. Olkoompa yhteisömme, perheemme ja mikä tahansa ihmisten joukko, kaikki opettelee elämään ihmisiksi. Ne jotka ovat tietoisempia voivat ohjeistaa toisia, mutta puolesta elämiseen ei pidä sortua.

Henkisten lainalaisuuksien käsittäminen avaa niitä lukkoja, jotka hiertävät sydänjuuria. On oikeasti olemassa keinoja voida paremmin. Miksi kieltäytyisimme niistä? Nyt on juuri oikea aika ryhtyä vapauttamaan itseään ja myös tosia, sitovista karmallisista maksuista. Hyvä tuo aina hyvää, paha saa aikanaan palkkionsa eli pilkka osuu omaan nilkkaan. Niin toimii Jumalallinen oikeudenmukaisuus elämässä ja se on 100%. Kukaan ei pääse pälkähästä!

Virheelle rakennettu yhteiskunta

Yhteiskunta on ihmisten toimesta rakennettu systeemi. Systeemiä pyritään kehittämään ja viemään eteenpäin kulloisten vallanpitäjien toimesta. Heidän arvovalintansa näkyvät suoraan toimeenpannuissa päätöksissä aina lakien säätelyyn asti.

Vallalla oleva ihmiskäsitys on paljolti materialistinen, mikä tarkoittaa sitä, että aineen todellisuus ratkaisee. Kaikkea voidaan mitata, punnita, analysoida ja määritellä. Ihminen on ainetta, joka on aikansa havaittavissa ja kuolemassa ihminen lakkaa olemasta ja ruumis muuttuu aineeksi eli maaksi. Materialistit eivät usko henkisiin asioihin eikä niihin kiinnitetä huomiota. Siksi erilaiseen maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen uskovat ovat materialistien kanssa tukkanuottasilla. Vallan ollessa materialisteilla on selvää, että toisella tapaa ajattelevat ovat alakynnessä ja joutuvat puolustuskannalle. Rahalla on valta tiedottaa asioista ja ilmiöistä haluamallaan tavalla. Tätä taustaa vasten on selvää, että esimerkiksi luontaishoidot, ruokavalion terveysvaikutteet, energiatietoisuus ym. demonisoidaan. Niiden julkisuus on kiusallista, koska ihmiset voivat herätä tutkimaan asioita pintaa syvemmältä. Pinnan alta kun löytyy totuus, joka ei anna armoa materialistien virheellisille ja täysin väärille näkemyksille.

Terveys on perusta hyvinvoinnille. Koko yhteiskunnan ollessa sairas, on selvää että sairaudet lisääntyvät. On noustava katsomaan koko kuviota laajasta perspektiivistä. On uskaltauduttava tutkimaan asioita uudestaan ja myönnettävä ne kohdat, missä on virheitä ja miten virheet voidaan korjata. Vanhalle virheelliselle käsitykselle perustuva systeemi tuhoaa itse itsensä ja tuhon tiedetään olevan tuloillaan.

Mikä pitää muuttua ja muuttaa?

Ihminen yksilönä ratkaisee koko asian. Mikäli ihminen alettaisiin nähdä henkisenä ja fyysisenä olentona, joka on kokonaisvaltainen kaiken ja kaikkien suhteen. Ihmisellä on sielu, joka elävöittää kehon hengellä. Puolet ainetta ja toinen puoli energiaa on ihmisen olemuksen ydin. Nyt energia on mitätöity ja kaikessa operoidaan vain puolikkaan ihmisen kanssa. Puolikkaasta ei tule kokonaista, vaikka kaikki maailman tutkimukset pyrkivät sen todistamaan.

Luonnollinen ihminen on totta ja nyt on käsillä aika alkaa ajattelemaan uudella tavalla ja tasolla. Yksilöt muodostavat yhteisöjä ja yhteisöt kansakuntia. Yhteisöt määrittävät ketkä kelpuutetaan päättämään laeista ja asetuksista. Demokratia perustuu kansanvaltaan eli meihin. Muutoksien laajuus voi hirvittää, koska koko systeemin arvopohjat tulee puhdistaa ja uudistaa. Ei riitä laasterihoito vaan märkivä haava (yhteiskunta instituutioineen)on avattava ja puhdistettava. Kipeää tulee käymään ja koska kyseessä on raha, niin mittelöistä tullaan käymään kiivas taistelu. Siinä vaiheessa, kun yksilöt haräävät tajuamaan omassa itsessään piilossa olleet ulottuvuudet, yhteiskunnan on otettava uusi suunta.

Yksilö eli sinä ja minä, olemme kaiken elämän keskiössä. Ihmiset ovat heräämässä tuhatvuotisesta unesta ja aika on käsillä. Materialistinen maailmanvalta natisee liitoksisaan, koska henki läpäisee aineellisen maailman. Juuri yksiöt tuovat sen kaivatun valon, joka on tietoa ja tietoisuutta ihmisen todellisesta olemuksesta.

Miksi herääminen ei ole ollut aiemmin mahdollista?

Kysymys on tietoisuuden edistymisestä. Kasvamisen kokemukset tapahtuvat kärsimyksessä ja nyt kärsimykset näyttäytyvät niin lähellä jokaista, että jääräpäisimpiekin on pakko raottaa silmiään näkemään ja tajuamaan, mikä on meneillään. Vikasuuntaan valittu tie (elämä), johtaa aina vain syvemmälle eksymiseen. Sillä taipaleella kaadutaan, kompuroidaan, kuollaan, soditaan, raiskataan, varastetaan, herjataan, tapetaan ja tapellaan. Jokaisessa kärsimyskokemuksessa tapahtuu kuitenkin pieni liikahdus, onko tämä välttämätöntä? Kuinka kauan ja pitkään tätä jatkuu? Enkö minä voi asioilleni mitään? Enkö minä kykene tekemään toisin? Kuka elää elämääni ja kirjoittaa kärsimysnäytelmäni juonen käänteet ja huippu hetket? 

Kysymysten ilmaantuessa muutos parempaan alkaa väijymään jossakin tajunnan rajamailla. Yksilön herätessä tietoisuuteensa muutos parempaan vyöryy elämään. Se ei tarkoita kärsimyksen loppua vaan uudenlaisen päämäärän asettamista ja sitä kohti pyrkimistä. Voi olla, että yhteisön muut jäsenet jatkavat samalla vanhalla, vanhentuneella ja kestämättömällä uralla kuljeksimista. Haaste heränneelle, on usko siihen mitä on havainnut, vaikka kaikki muut väittävät sitä harhaksi. 

Herääminen on ainutkertainen henkinen kokemus, jota ei tarvitse koskaan enää uusia. Voimavaraisuus kasvaa ja ymmärrys asioiden todellisesta laidasta kirkastuu. Vaikein on kuitenkin vielä edessä, miten viedä uudistavat toimet omaan arkeen ja elämään? Kaaoksellisen elämän uudelleen rakentaminen vaatii työtä, aikaa ja energiaa. Muutos parempaan ei synny yhdessä silmänräpäyksessä eikä edes yhden elämän aikana. Tietoisuus on kuitenkin ratkaiseva tekijä, kun se on herännyt, niin sielu ei voi palata tiedottomuuteen.

Päivän polttavat kysymykset

Suru, tuska ja häpeä ovat muodostumassa kollektiiviseksi tuntemukseksi. Moni kysyy, miten silmiemme alla on tapahtunut rikoksiaia ihmisyyttä vastaan, meidän kaikkien toimesta? Miten olemme antaneet asioiden luisua tähän? Selitys on harha, jossa koko yhteiskunta ihmisineen on operoinut. Millä muulla tavoin asiaa voi ilmaista?

Kuka on vastuussa? Kuka ottaa vastuun tehdyistä rikoksista? Miten rikollisia tulisi rangaista?

Rikollisten taustalla vaikuttaa systeemi, jonka luomisessa olemme jokainen olleet mukana. Totuus, jonka tajuaminen käy kipeää, kipeämpää kuin mikään aiemmin. Vanhukset ja lapset ovat joutuneet ja joutuvat edelleen  rikosten uhreiksi, jos yhteisöissä ei tapahdu muutosta. Mikäli virheellistä perustaa ei korjata, koko tämä sivistysvaltioksi itseään tituleeraava laiva ajaa karille ja uppoaa. Olemme jo tiukasti kiinni ajohiekassa ja rotat pyrkivät pakosalle. Sama tilanne on myös muualla, suomi ei yksin ole harhatunut uskomaan rahaa ja sen "taivaallista" vaikutusta.

Raha on energiaa ja käyttäjä on vastuussa siitä, mihin sen sijoittaa. Omahyväiset sijoittajat ottavat irti kaiken mitä saavat. Ehkä kukaan ei huomannut, että hengen ottaminen on jo liikaa. Osakesalkkujen omistajat käyttävät valtaa omien intressien ja arvojensa mukaan. Suuryhtiöiden osakkeenomistajilla on suuri vaikutus bisneksien sisältöön ja voittojen maksimointiin. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole roistoja. On niitä, jotka ovat yrittäneet herätellä ihmiskuntaa tajuamaan omaan itseensä ja elämäänsä kuuluvia syviä ja kestäviä totuuksia. Heidät on yritetty vaientaa, eri aikoina eri tavalla, nykyisin keinot liittyvät mielipidevaikutuksiin, uhkailuihin, naurunalaisiksi tekemisiin, valehteluun ja demonisointiin. Hyvin moni uskoo mieluummin valeuutisia kuin totuuta. Se ei ole mitään uutta, koska valetta on pidetty totena liian kauan. On kovin helppo olla samaa mieltä kasvottoman joukon kanssa, kun nousta puolustamaan yhtä tai muutamaa totuuden puhujaa.

Paljon pitää tapahtua, että vikaan menneet koordinaatit saadaan korjattua. Toivottomaksi ei auta heittäytä, vaikka kieltämättä uskonpuute voi hiipiä maailmanparantajankin sydänalaan. Tänne asti olemme tulleet ja nyt meidän jokaisen tulee korjata kurssimme kohti parempaa. Ei niin huonoa, etteikö jotakin hyvää- sanotaan. Omasta elämästä löytyvät kaikki aihiot hyvään elämään. Ne tulee ottaa tarkasteluun ja tehdä syvä sisäinen päätös muutoksesta. Tästä päivästä alkaen puolustan elämää kaikilla mahdollisilla tavoilla. 

Havaintoja elämästä -kirja

Kolmen vuoden uurastus on kansissa! Havaintoja elämästä -kirja on tilattavissa.
Lisätiedot ja tilaukset www.villa-eeta.fi
Myös saatavana äänikirjana, digi-kirjana ja tietysti paperiversiona. Mukana 30 rukouskorttia.

Vakavan äärellä

Tähän olemme tulleet. Jokainen meistä on kulkenut omaa elämänpolkua tietoisesti tai sattumavaraisesti. Nyt hetken sisään sovimme jokainen, kaikkinemme hengitämme samaa ilmaa ja jaamme tilan ja ajan. Katsoessamme taaksepäin muistamme menneet ajanjaksot, kokemukset ja kohtaamiset. Jotkut niistä ovat piirtyneet mieliimme niin syvälle, että ne ovat läsnä päivin ja öin. Toiset taas eivät ole juurikaan jättäneet jälkiä. Meissä näkyy ja kuuluu sukumme ja kulttuurimme tavat, asenteet ja tottumukset. Olemme paljon vartijoina, koska ilmaisemme ja tuomme esiin moraalimme ja eettisyytemme tai niiden puuttumisen.

Toive paremmasta kannustaa tekemään asioita oikein. Se kummittelee mielissä vaikka toimemme arjessa olisivat kuinka epäloogisia tai kevytmielisiä. Paremman elämän kaipuu nousee korkeimpaan potenssiinsa näinä aikoina, kun vääryyteen ja valheellisuuteen perustuvat teot tulevat yleisesti tietoon. Syyn ja seurauksen laki toimii vääjättömällä voimalla jokaisen kohdalla. Aika viive, milloin maksuun lankeavat menneisyydessä puuhastellut, valoa kestämättömät aikeet, sanat ja teot, ei ole meidän tahdosta riippuvaisia. Laskun eräpäivä voi olla heti tai 14 vrk kuluessa. Hyvin tehdyt ja hyvään pyrkivät toimemme kannattelevat meitä. Niiden palaute antaa toivoa ja iloa. Onnen tunnetta onnellisesta lopusta.

Tämän päivän maailma osoittaa kiistatta, että ihmiskunta on eksynyt totuudesta. Totuudesta on tehty tulkinnanvaraisia johtopäätelmiä oman alemman itsen halujen ja toiveiden kautta. Moraalinen ja eettinen näköala on tuhrittu vääristymien ja valheen värityksillä. Kestämättömäksi tilanteen tekee se, että päätökset ja valta keskittyy ahneiden ja narsitisten ihmisten hallintaan. Kuinka pitkälle historiaan meidän pitää mennä, että näemme sen valinnan, mikä on johtanut kehityksen kulun tähän hetkeen?

Hukummeko kaikki siihen tsunamiin, joka on syntymässä? Koemme sen lähestyvän monella eri rintamalla ei pelkästään luonnon katastrofeina vaan myös yhteiskunnan perustan ja ihmisten hyvinvoinnin murenemisena. Väärät valinnat eivät voi johtaa muualle kuin ongelmiin ja katastrofeihin niin yksityisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Kuinka korjata kurssi ajoissa? Onko ylipäätään mahdollista oikoa vääriä päätöksiä ja mitä se vaatii?
Kuvainnollisesti voidaan ilmaista hyvän ja pahan käyvän siihen kuuluisaan viimeiseen taisteluun. Pahan voimme havaita olevan voitolla, koska se pitää niin isoa ääntä. Missä ovat ne maan hiljaiset, jotka lopulta ratkaisevat koko taiston? Heidän ilmitulonsa voi muuttaa meneillään olevan, mutta he antavat odottaa itseään.

Markkinamiesten alennusmyynnit on nyt sitten koluttu läpi. Paluu juurille on alkanut ja alamäessä vauhti vain kiihtyy. Tulemme näkemään ja kokemaan asioita, jotka puistelevat meidät hereille. Enään emme voi kaivautua omaan pesään päivittelemään maailman menoa. Meidän on lähdettävä ja alettava puolustamaan oikeutta elämään. Vaatimusta totuuden puhumiseen ja vastuun ottoon myös niiden osalla, joka sanoavat olevansa päättäjien asemassa. Sanahelinän aika on ohi, nyt tarvitaan tekoja.

Tämän vakavan ajan äärellä ja keskellä meidän on rohkaistuttava esittämään mielipiteitä. Totuus kumpuaa sydämestä, koska omantunnon ääni on Luojan kuiskintaa. Hälyn ja kiireen keskeltä on löydettävissä tila hiljentymiselle. Siinä hiljaisuudessa voimistuminen tapahtuu. Meidän on tehtävä oma osuutemme, koska olemme tähän elämään tulleet. Motivaatio muutokseen syntyy ryhtymisen kautta, odottaminen ei enää ole mahdollista.

Oletko aivan varma?

Turvallinen elämä rakentuu paljolti uskomuksien varaan. Rutinoitunut elämä turruttaa aisteja ja havaintoja ympäröivästä maailmasta. On ajatus ja toive, että kaikki jatkuisi ennallaan mutta voi olla myös unelma, että jotakin tulisi muuttua....

Ihmisenä tässä ajassa blogin löydät jatkossa tästä osoitteesta: http://www.villa-eeta.fi/440804937

Elämä on haurasta

Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Ihminen ei ole irrallinen olento, joka voi toimia toisista piittaamatta. Jokaisen elämällä on arvo ja merkitys, joka tulee punnittavaksi viimeistään siinä, kun elämän lanka katkeaa. On sanottu, että ihminen alkaa ajatella elämää, kun kuolema tulee lähelle. Siihen asti kaikki tuntuu sujuvan jouhevasti ja ilman suurempia käänteitä.

Kuolema pysäytää ihmisen ja yhteisön totaalisesti. Kysymykset miksi näin kävi? Mitä tapahtui? Miksi juuri hänelle piti käydä näin? Kysymyksiä, joihin ei vain tunnu löytyvän vastauksia, miltään suunnalta. Suru yhdistää ihmisiä hetkeksi, mutta aika pian elämän virta jatkaa kulkuaan. On raskasta ja vaikeaa käsittää tapahtunutta. Jokainen pyrkii selviytymään, koska on mahdotonta pysäyttää ajan pyörää. Tyhjäksi jäänyt tila ei täyty, ihminen ei ole enää tavoitettavissa.

Kokemuksien tarkoitus on havahduttaa ihmisiä. Mikäli ihmisellä on jonkinlainen käsitys henkisestä todellisuudesta, hän voi lohduttautua syvästä viisaudesta, mikä liityy ihmisen kuolemattomaan sielu-käsitykseen. Keho on sielun asunto, jossa se viipyy tarvitsemansa ajan. Siirtyminen tästä ajasta toiseen on tarkoin kontrolloitua ja suunniteltua. Usein nuoren ihmisen kuolemalla on suuri, jopa mittaamatton tarkoitus. Se havahduttaa yhteisöä pohtimaan omaa arvomaailmaansa, elämän perusteita ja merkityksiä. 

Mikä on totta elämässä? Totuutta on etsitty ja etsitään edelleen. Tuntuu, että se pakenee sitä mukaan, kun siitä ollaan saamassa jonkunlainen ote. Ehkä on niin, että totuus välttelee ilmituloa, koska suuri yleisö ja yksilöt eivät vielä kestä sitä. Ehkä totuus tuleekin jokaiselle omalla omimmalla tavalla koettavaksi. Matka totuuteen on ihmisen sielunkehityksen ja valistumisen seuraus ja syy. Henkiset lait ovat ikuisia, ne eivät muutu muuksi. Tietoisuus niistä avaa uutta ja kestävää pohdintaa. Kaikella elämällä on merkitys ja ihminen on syyn ja seurauksen lain alaisuudessa. Ymmärtäessään jatkuvan kehityksen ja edistymisen vaateen, on täysin selvää käsittää, että sielun on synnyttävä toistamiseen oppimaan suuria totuuksia itsestään ja luomakunnan järjestyksestä. 

Mikä on meneillään olevan elämän tarkoitus? Vastausta voi lähteä pohdiskelemaan omasta suhtautumisesta itseensä ja elämään yleensä. Ihmisten kanssa tänne on tultu oppimaan ja elämään. Ihmissuhteet kertovat suoraan ja epäilemättä, millä mallilla elämänkoulussa ollaan. On ymmärrettävä, että toiminnalla on aina seuraus, joka palaa omaan kokemusmaailmaan ennemmin tai myöhemmin. Sielu on kokemassa elämää ja tarvitsee niin kielteisiä kuin myönteisiä kokemuksia. Missä muualla ihminen havahtuu tarkastelemaan omaa toimintaansa, kuin suuren hädän tai menetyksen keskellä? 

Yksilöt muodostavat yhteisöjä ja yhteisössä on voimaa, joka usein tulee esille vaikeuksien keskellä. Ihmisten ei pitäisi koskaan eristää itseään tai toisia yhteisöjen ulkopuolelle. Kysymys on välittämisestä ja kokemuksien jakamisesta. Oman surun ja menetyksen keskellä lohdullisinta on lähimmäinen, joka jakaa kokemuksen tuottamaa tuskaa ja surua. Ehkä yhtä-äkkisellä kuolemalla onkin viesti, joka pitää lukea suoraan. Välittäkää toisitanne, välittäkää itsestänne ja elämästä yleensä.

Vanha rouva totesi kerran, että ihmisen on oltava valmis lähtemään. Elämän hauraus tarkoittaa jokaista. Se ei riipu iästä eikä asemasta. Hänen neuvonsa oli, että hoida asiasi kuntoon. Vapauta itsesi turhista luuloista ja löydä elämän ilo. Iloinen ihminen ilmaisee parhaiten kaikkiallista rakkautta, jota voi kutsua Jumalaksi, universaaliksi voimaksi tai millä nimellä sitä haluuakaan ilmaista. Luoja pitää lupauksensa, ihminen kiemurtelee ja pettää, mutta lopulta palaa Isän luo. Tuossa palaamisessa on kyse edistyneestä hengestä, joka maailman matkoillaan on oppinut läksynsä.

Suru on viesti sielulta, siltä ikuisuuksien matkalaiselta, joka tietää ja tuntee salaisimmatkin mysteerit. Itku on ikävää, kammoa ja kauhua. Pohjattomasta lähteestä nousevaa ahdistusta, jota ei persoona kykene ksäsittelemään, kuin aikojen jälkeen, jos sittenkään. Elämä jatkaa kulkuaan, kuukaudet ja vuodet vaihtuvat omassa rytmissään. Hän, joka siirtyi rajan toiselle puolen, on parhaassa mahdollisessa hoivassa. Tänne jääneillä on yksi äärimmäisen merkittävä tehtävä lähteneen suhteen. Rukoilla ja siunata hänen matkaansa. Se auttaa häntä kotiinpaluuseen sinne, mistä hän kerran poikkesi tänne. 

Elämän haurauden keskellä olkaamme vahvoja rakkaudessa ja välittämisessä. 

Vastauksia kysymyksiin sielusta

Muistutamme sinua todellisesta. On monta syytä, miksi näin tehdään ja yksi merkittävin syy on se, että useat ihmiset ovat eksyneet.

Eksyminen tarkoittaa vikasuuntaa jonka kuluessa ihminen tekee asioita, jotka satuttavat häntä, hänen läheisiään ja lopulta koko luomakuntaa. Satuttaminen, tapahtuupa se millä tavalla tahansa, lisää aina kärsimystä. Kärsimyksen tietoinen lisääminen haavoittaa lopulta sielua eli henkistä ja todellista ihmisen olemuksessa. Ihmiskunnan välinpitämättömyys todellista itseä kohtaan on tullut näkyväksi kaikessa toiminnassa maapallolla.

Yksilöt rakentavat yhteisöjen toiminnan. Ei ole olemassa muuta yksikköä, jolla on valta toimia tuhoavasti tai rakentaen. Tuohaminen on tullut ikään kuin sivutuotteena, koska itsekkyys on kasvattanut välinpitämättömyyden ja ahneuden. On tullut tämän laskun maksun aika.

Muutoksen itäminen alkaa henkisen ulottuvuuden tiedostamisen kautta. Materialistinen ihminen ei piittaa tuon taivaallista henkisyydestä. Hän ei tunne eikä tunnista stä. Materialistit ovat tuhonneet maapallon ja nyt kun luonto osoittaa katastrofaalisen tilanteen, materialisteilla on tilaisuus vihdoin herätä. Kysymys on myös heidän elinmahdollisuuksista ja tulevista sukulaisista.

Henkinen olemus on elävöittävä elementti. Persoona on kehotietoisuuteen nivoutuva taso. Persoona ja keho kulkevat käsikädessä tämän elämän läpi, henkisielu on ollut olemassa aina. Henkistyneen ihmisen tunnistaa hänen tavoistaan elää ja ilmaista itseään. Henkinen olemus tulee esille persoona kehossa kokemuksien ja edistymisen kautta.

Voiko ihminen kasvaa yhdessä elämässä täyteen henkiseen kukoistukseensa? Kyllä, mutta se tarkoittaa lukuisten elämien elämistä ja hyvin kurinalaista keskittymistä oleelliseen. Oleellinen elämä on luottamus Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Henkistyneellä ihmisellä on usein hyvin vaikea ja haasteellinen ns. viimeinen elämä ennen kirkkauteen siirtymistä. Mielikuva useista erivärisistä langoista, jotka pujotetaan yhdestä pienestä silmukasta ( ovesta) hyvässä järjestyksessä uuteen tilaan.

Jeesus opettaa pienestä portista kulkemisesta. Juuri siitä on kysymys sielun ylevöitymisessä. Elämä jatkuu portin jälkeenkin, mutta olemuksen karkea jakoiset himot ja halut eivät enää raasta ja revi. "Kärsimys lakkaa kun ainainen halu katoaa"- Budhan eli valaistuneen sielun viisaus.

Tunne itsesi ei tarkoita pelkästään fyysistä kehoa ja mielihaluja. Nykyisin ihmisten tietoisuus itsestä on noussut, mutta usein henkisyys jätetään huomiotta. Kehon hoitaminen on muodikasta ja siihen uhrataan valtavasti aikaa, energiaa ja resursseja. Miten on henkisen puolen laita? Meditaatioon ei edelleenkään löydy aikaa, rukoilemisesta puhumattakaan.

Jumalan luomistyö etenee ihmisissä ja ihminen on vastuussa omasta luomuksestaan. Juuri tässä piilee yksi merkittävin asia. Ei Jumla ole luonut pahaa maailmaa vaan ihmiset ovat ryhtyneet toimimaan alkuperäistä suunnitelmaansa vastaan. He valitsevat kärsimyksen, kun heillä olisi mahdollisuus valita harmonia ja rauha.

Jumala ei unohda yhtäkään, koska jokainen omaa yhden hiukkasen hänen valostaan. Tuo valo on lahjoitettu ja jossakin vaiheessa valo palaa Jumalansa yhteyteen. Se on ihmisen monien elämien tarkoitus ja päämäärä. Missä vaiheessa itse kukin valon kantaja on, näkyy ja kuuluu ihmisen tavoissa ja tottumuksissa. Itsearvioinnin apuna voi käyttää muistoja ja tämän hetken tilanteita. Paljonko hyvää, keskinkertaista tai pahaa löytyy tästä päivästä? Monenko ihmisen kanssa on riitaa ja toraa? Monenko kanssa elämä sujuu luonnostaan?

Kaiken mitta on rakkaus, koska Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole himoa ja seksuaalisuutta vaan kaikessa elämässä virtaava voima. Se läpäisee kaiken ja on läsnä kaikessa. Ihminen siivilöi rakkautta oman itsensä kautta ja tulos näkyy toiminnassa, tavoissa, puheessa ja ajatuksissa. Mikäli ihminen on roskannut oman siivilänsä ja ilmaisee tuhoisuutta, se on ihmisen aikaan saamaa. Hänen tehtävänsä on ensin puhdistaa siivilä eli korjata omaa itseään, jotta siivilänsä läpi virtaisi parantavaa rakkautta.

Muutos paranemiseen alkaa ajatuksesta. Olkoon elämäntilanne kuinka kaaosmaista ja sotkuista, muutos parempaan on mahdollista. Jo se, että näkee oman tilanteensa, merkitsee pientä heräämistä. Pienen heräämisen jälkeen on mahdollisuus suureen havahtumiseen. Juuri siitä on kysymys, että ihminen alkaisi tajuta oman voimansa suhteessa elämänsä rakentamiseen.

Tavoite elää hyvä elämä muuttaa ihmisen suhtautumisen itsee ja toisiin. Hyvä tarkoittaa miellyttävää ja voimaannutaavaa arkea. Asioiden saattamien järjestykseen on alku, jota seuraa tilaa olla se mitä on oikeasti.

Sielu on voimaa läpäisevä, jumalallinen ja ikuinen. Ihmisen saavutettua paremman yhteyden sieluunsa, hänelle avautuu aivan uudenlainen elämä. Uusi maa ja uusi taivas on tietoisuudentila, jossa elämä on täydesti läsnä.

Hoida siis elämäsi tilanteet kuntoon. Siivoa ja järjestä kotisi, ota huomioon läheiset, meditoi ja rukoile. Jumalalinen ei ole jättänyt sinua koskaan, sinä olet ollut kiinnittyneenä toiseen ja ensimmäinen on jäänyt vaille huomiotasi. Rakasta ja kiitä, niin elämäsi punoslangat asettautuvat niille kuuluvaan tilaan ja järjestykseen.