Kohtaamisia

Ajan laatu on merkittävä meille jokaiselle. Nyt on tarjoutunut mahdollisuus oppia tunnistamaan elämää kannattelevat ja sitä murentavat energiat. Jokainen meistä on matkallaan siinä kohdassa, mihin on kyennyt etenemään elämissään. Olemme monella eri ulottuvuuden tasolla, vaikka uskottelemme muuta. Elämän tasot eivät avaudu muutoin kuin ottamalla selvää, tutkimalla ja keräämällä tietoa ja kokemuksia.

Kohtaaminen itsensä kanssa on huikaiseva kokemus. Suunnatessamme huomiomme ulkoisiin ilmiöihin ja ihmisiin, käännämme väistämättä selkämme omalle omimmalle itselle. Voimme etsiä vastauksia lopputomasti ulkoisesta, kun kaikki löytyy sisäisestä. Miten päästä itsensä luo? Miten kyetä kuulemaan ja aistimaan ääretöntä?

Katsoessani omaa elämää, näen itseni toteuttamassa omaa käsikirjoitustani. Käsikirjoitus ei aina ole ollut helppoa luettavaa eikä epävarmuuksien aikoina toteuttaminen ole onnistunut. Pyrkimykseni on ollut vilpitöntä ja siitä olen onnellinen. Ihmisten kanssa olen kohdannut elämän koko kirjon, ilot, surut, menetykset ja onnen tunteet. Jokaisella on ollut sama kaipuu päästä etenemään ja olemaan onnellinen tai edes joskus rauhassa itsensä suhteen.

Rauhaan pyrkiminen on sisäisyydestä nouseva kaipaus. Henkinen tasapaino ja rauha ovat tiloja, joita jokainen tarvitsee. Elämän myllerrykset jättävät kuitenkin vähän aikaa hiljentymiselle, jos itse ei tee valintoja sen mahdollistamiseksi. Kiire ja stressi pakottavat ihmisiä juoksemaan ja näyttää siltä, että he juoksevat pakoon itseään. Sitä ydin olemusta, joka on aina olemassa uskoipa siihen tai ei.

Sisäisen viisauden esille tuleminen näkyy tavoissa toimia. Poissa on pelko, hätäily, kontrollointi ja liian suuret odotukset. Poissa on epätietoisuus elämän perustasta, rakkaudesta ja sen voimasta. Poissa on omistamisen halu, omaisuuksien haaliminen ja vertaileminen. Viisaus on läsnäolemisen ydin tai läsnäoleminen on viisautta.

Jossakin käänteessä ystävät ja ihmiset kaikkoavat. Tulee hiljaisuus ja tila olla yksin. Yksin oleminen ei ole yksinäisyyttä vaan pyhä hetki elämän polulla. On aivan sanomattoman siunattua olla itsekseen. Kokemus, joka muuttaa tulevaisuuden ja elämän. Entinen itse kuoriutuu kaikesta vanhasta, ahtaiksi käyneistä tavoista ja tottumuksista. Uusiutunut minuus on kuin untuvikko, joka tarvitsee kovin vähän tai ei ollenkaan, sitä entistä.

Rohkaisen kaikkia lukijoita hakeutumaan itsensä äärelle. Nyt on aika siirtyä uuteen vaiheeseen, jonka kivijalka rakentuu henkisyydelle ja rakkaudelle. Rakkaus kasvaa kokemuksen tasolle, kun on tehnyt itsensä kanssa sovun. Samalla tulevat sovituksi kaikki menneet ja tulevat. Olla perillä tarkoittaa tätä tilaa ja hetkeä. Olla se joka on, jokaisessa hengenvedossa siunauksellisuuden tuntu.