Ahdistus on merkki muutoksen välttämättömyydestä

Ahditus voi tuntua koko keholla. Se asettuu usein rintalastan ja nielun tuntumaan, josta se säätelee olotilaa aavistuksenomaisena tai todellisena totena. Ahdistus on merkitykseltään valtava, koska juuri se viitoittaa tietä muutokseen. Miksi muutosta on sitten vaikea, miltei mahdoton tehdä? Mieluummin ihminen tukahduttaa, torjuu tai lääkitsee tätä muutosvoiman alkua. Tuntuminen ja tunteminen koetaan kielteisenä, pakottavana ja stressaavana. Ahdistus ei ole syy, vaan seuraus siitä, että elämässä, jokin asia, on menossa vikasuuntaan. Kurssia tulisi korjata, elämän sisältöjä uudistaa ja opetella toimimaan eritavalla, kuin aiemmin.

Tuttu ja turvallinen elämä rutiineineen on helpompaa, kuin uusi ja outo. On paljon vaivattomampaa jäädä köllöttämään tuttuun olotilaan,  kuin ryhtyä rakentamaan,  jotakin uutta ja erilaista. Motivaatio itsensä ja elämänsä uudistamiseen syntyy kriisien kautta. Ahdistuksen tunnistaminen muutoksen tarpeeksi, tulisi ottaa ajoissa huomioon. Ahdistus vie voimavaroja ja lopulta takki onkin aivan tyhjä. Miten saada aikaan uusi vaihe, kun ei kerta kaikkiaan ole voimaa edes aloittaa? Ahdistus vain kasvaa ja tarpeeksi kasvaessaan, se liiskaa ihmisen alleen.

Ennaltaehkäisevä elämänasenne tarkoittaa reagointi herkkyyttä ja rohkeutta katsoa omaa itseä ja toimintaansa kriittisesti. Tunnevaaka on virittynyt ilmaisemaan sisäistä tasapainoa tai sen puuttumista. Tämäkin havainto todistaa itsetuntemuksen tärkeyttä. Jos lyömme laimin itsemme, emmekä opettele kuuntelemaan itsemme syvimpiä tuntoja, voimme ajatua pois raiteiltamme, ahdistua ja lopulta masentua. Alkutekijöihin purettuna havaitsemme, että itsetuntemus on avain hyvään ja tasapinoiseen elämään. Mitä sitkeämmin kiinnitymme ulkoiseen, oman sisimmän itsen kustannuksella, sen  todennäköisimmin alamme voida huonosti ja lopulta sairastumme. Sairauden syyt ovat itsessämme, koska emme ole puoltustaneet itseämme, vaan antaneet huolien, pelkojen, saamattomuuden, ahdistuneisuuden ja stressin murtaa immuunuvasteemme.

Immuunivaste ja energiataso korreloivat toisiaan. Mikäli haluat voida hyvin ja toiveisiisi kuuluu taspainoinen ja runsas elämä, sinun on välttämättä otettava selvää sisäisyydestäsi ja siitä kuka oikeasti olet. Henkinen potentiaalisi on vaöltavuudessaan myksitävä ja silti ssuurin osa ihmisistä on huolissaan siitä, mitä muut hänestä ovat mieltä. Kovin moni näpertelee ulkoisten statuksiensa parissa niin, ettei jää aikaa eikä energiaa todelliseen elämään. Todellinen elämä kumpuaa luovuuden ja inspiraation tasoilta. Sitä ei voi ostaa tai myydä. Se on itsessä piilevä henkinen ulottuvuus, jonka voi oivalluksen tavoin löytää. Matkakaan sinne ei ole mahdoton, mutta huomion ollessa toisaalla, sitä ei vain voi tajuta.

Tänä aikana, kun ahdistuneisuus näkyy, kuuluu ja tuntuu joka taholla, ihmiset tekevät heräämistä. Silmät ovat jo hieman raollaan, mutta vastus on kova. On nukuttu liian pitkään, liian syvässä hengettöämässä maailmassa, jotta herääminen todellisuuteen voisi tapahtua hetkessä. Elämä käy kipeää ja kipu on todellista kovaa raastavaa pakotusta. Mikään ei tunnu menevän niin kuin on ajatellut. Vastukset, hankaluudet ja pettymykset kiristävät vielä lisää hermoja. Ainoa lohtu tuntuu olevan, että voi ajatella, ettei ole yksin kokemassa romahtavaa elämänjärjestystä. Kuunteletpa ketä tahansa, kaikkialla kuuluu samansuuntaisia ajatuksia.

Maailma ei muutu paremmaksi, jos ihminen ei muuta toimntaansa. Se negatiivisuuden tulva, jonka kourissa koko yhteiskunta haukkoo henkeään, näyttää toteen menneisyydessä tehdyt karkeat virheet kaikkien ja kaiken suhteen suhteen. Henkisten lainalaisuuksien minimointi, on tuonut kaikenlaatuisen pahoinvoinnin ihmisten yhteisöihin ja yksilöihin. Yksilöiden eksyttämisestä tullaan maksamaan valtava hinta. Hinta on niin korkea, että materiaalinen maailma menee nurin sen edessä. Toisaalta kyse on välttämättömästä muutoksesta ja henkisyyden esille nousemisesta. Aineellinen maailma murtuu hengen tieltä, koska henki läpäisee aineen. Ne jotka kiistävät viimeiseen asti, että ei ole olemassa mitään henkistä, tulevat kaatumaan omiin selityksiinsä. Surullista on se, että valtalinnoituksissa piileksivät ihmiset, ovat vallan kahvoissaan, onnistuneet vaikeuttamaan ihmisten vapautumista vuosisatoja. Toisaalta on niinkin, että he ovat koukistuneet omien päätelmiensä ja tutkimuksiensa tuloksiin niin tiukasti, että eivät voi muuttaa mielipidettään. Heidän uskottavuutensa tulee murenemaan sitä mukaan, kun vapautuminen tapahtuu yksilöissä.

Oikotietä onneen ei ole, mutta on yksi hyväksi koettu mahdollisuus. Muuttaa omaa suhtautumista myönteisempään suuntaan. Kiinnittää oma ajatus ja toive parempaan, oikeudenmukaisempaan ja onnellisempaan elämään. Lopettaa negaatioiden ylläpitäminen, pahan puhuminen ja kiroilu. Lisätä valoa ja iloa omaan elämään. Jokaisella hengenvedolla energia lisääntyy ja ulospuhalluksella voi kuvitella puhaltelevansa vanhoja varjoja ja pelkoja. Itsehoidollisuus alkaa juuri tästä. Tietoisesta toimimisesta, omassa itsessä ja vähitellen koko perheessä, ystäväpiirissä jne.

Ahdistus on tehnyt tehtävänsä, siinä kohtaa, kun heräät toimintaan. Se ei palaa jäytämään olotilaasi.

Olet oman todellisuutesi luoja. Miksi et käyttäisi luomisvoimaasi hyvän rakentumiseen? Miksi et sallisi itsellesi ja ihmisillesi iloa, valoa ja rakkautta? Miksi et?