Oletko aivan varma?

Turvallinen elämä rakentuu paljolti uskomuksien varaan. Rutinoitunut elämä turruttaa aisteja ja havaintoja ympäröivästä maailmasta. On ajatus ja toive, että kaikki jatkuisi ennallaan mutta voi olla myös unelma, että jotakin tulisi muuttua....

Ihmisenä tässä ajassa blogin löydät jatkossa tästä osoitteesta: http://www.villa-eeta.fi/440804937

Elämä on haurasta

Kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Ihminen ei ole irrallinen olento, joka voi toimia toisista piittaamatta. Jokaisen elämällä on arvo ja merkitys, joka tulee punnittavaksi viimeistään siinä, kun elämän lanka katkeaa. On sanottu, että ihminen alkaa ajatella elämää, kun kuolema tulee lähelle. Siihen asti kaikki tuntuu sujuvan jouhevasti ja ilman suurempia käänteitä.

Kuolema pysäytää ihmisen ja yhteisön totaalisesti. Kysymykset miksi näin kävi? Mitä tapahtui? Miksi juuri hänelle piti käydä näin? Kysymyksiä, joihin ei vain tunnu löytyvän vastauksia, miltään suunnalta. Suru yhdistää ihmisiä hetkeksi, mutta aika pian elämän virta jatkaa kulkuaan. On raskasta ja vaikeaa käsittää tapahtunutta. Jokainen pyrkii selviytymään, koska on mahdotonta pysäyttää ajan pyörää. Tyhjäksi jäänyt tila ei täyty, ihminen ei ole enää tavoitettavissa.

Kokemuksien tarkoitus on havahduttaa ihmisiä. Mikäli ihmisellä on jonkinlainen käsitys henkisestä todellisuudesta, hän voi lohduttautua syvästä viisaudesta, mikä liityy ihmisen kuolemattomaan sielu-käsitykseen. Keho on sielun asunto, jossa se viipyy tarvitsemansa ajan. Siirtyminen tästä ajasta toiseen on tarkoin kontrolloitua ja suunniteltua. Usein nuoren ihmisen kuolemalla on suuri, jopa mittaamatton tarkoitus. Se havahduttaa yhteisöä pohtimaan omaa arvomaailmaansa, elämän perusteita ja merkityksiä. 

Mikä on totta elämässä? Totuutta on etsitty ja etsitään edelleen. Tuntuu, että se pakenee sitä mukaan, kun siitä ollaan saamassa jonkunlainen ote. Ehkä on niin, että totuus välttelee ilmituloa, koska suuri yleisö ja yksilöt eivät vielä kestä sitä. Ehkä totuus tuleekin jokaiselle omalla omimmalla tavalla koettavaksi. Matka totuuteen on ihmisen sielunkehityksen ja valistumisen seuraus ja syy. Henkiset lait ovat ikuisia, ne eivät muutu muuksi. Tietoisuus niistä avaa uutta ja kestävää pohdintaa. Kaikella elämällä on merkitys ja ihminen on syyn ja seurauksen lain alaisuudessa. Ymmärtäessään jatkuvan kehityksen ja edistymisen vaateen, on täysin selvää käsittää, että sielun on synnyttävä toistamiseen oppimaan suuria totuuksia itsestään ja luomakunnan järjestyksestä. 

Mikä on meneillään olevan elämän tarkoitus? Vastausta voi lähteä pohdiskelemaan omasta suhtautumisesta itseensä ja elämään yleensä. Ihmisten kanssa tänne on tultu oppimaan ja elämään. Ihmissuhteet kertovat suoraan ja epäilemättä, millä mallilla elämänkoulussa ollaan. On ymmärrettävä, että toiminnalla on aina seuraus, joka palaa omaan kokemusmaailmaan ennemmin tai myöhemmin. Sielu on kokemassa elämää ja tarvitsee niin kielteisiä kuin myönteisiä kokemuksia. Missä muualla ihminen havahtuu tarkastelemaan omaa toimintaansa, kuin suuren hädän tai menetyksen keskellä? 

Yksilöt muodostavat yhteisöjä ja yhteisössä on voimaa, joka usein tulee esille vaikeuksien keskellä. Ihmisten ei pitäisi koskaan eristää itseään tai toisia yhteisöjen ulkopuolelle. Kysymys on välittämisestä ja kokemuksien jakamisesta. Oman surun ja menetyksen keskellä lohdullisinta on lähimmäinen, joka jakaa kokemuksen tuottamaa tuskaa ja surua. Ehkä yhtä-äkkisellä kuolemalla onkin viesti, joka pitää lukea suoraan. Välittäkää toisitanne, välittäkää itsestänne ja elämästä yleensä.

Vanha rouva totesi kerran, että ihmisen on oltava valmis lähtemään. Elämän hauraus tarkoittaa jokaista. Se ei riipu iästä eikä asemasta. Hänen neuvonsa oli, että hoida asiasi kuntoon. Vapauta itsesi turhista luuloista ja löydä elämän ilo. Iloinen ihminen ilmaisee parhaiten kaikkiallista rakkautta, jota voi kutsua Jumalaksi, universaaliksi voimaksi tai millä nimellä sitä haluuakaan ilmaista. Luoja pitää lupauksensa, ihminen kiemurtelee ja pettää, mutta lopulta palaa Isän luo. Tuossa palaamisessa on kyse edistyneestä hengestä, joka maailman matkoillaan on oppinut läksynsä.

Suru on viesti sielulta, siltä ikuisuuksien matkalaiselta, joka tietää ja tuntee salaisimmatkin mysteerit. Itku on ikävää, kammoa ja kauhua. Pohjattomasta lähteestä nousevaa ahdistusta, jota ei persoona kykene ksäsittelemään, kuin aikojen jälkeen, jos sittenkään. Elämä jatkaa kulkuaan, kuukaudet ja vuodet vaihtuvat omassa rytmissään. Hän, joka siirtyi rajan toiselle puolen, on parhaassa mahdollisessa hoivassa. Tänne jääneillä on yksi äärimmäisen merkittävä tehtävä lähteneen suhteen. Rukoilla ja siunata hänen matkaansa. Se auttaa häntä kotiinpaluuseen sinne, mistä hän kerran poikkesi tänne. 

Elämän haurauden keskellä olkaamme vahvoja rakkaudessa ja välittämisessä. 

Vastauksia kysymyksiin sielusta

Muistutamme sinua todellisesta. On monta syytä, miksi näin tehdään ja yksi merkittävin syy on se, että useat ihmiset ovat eksyneet.

Eksyminen tarkoittaa vikasuuntaa jonka kuluessa ihminen tekee asioita, jotka satuttavat häntä, hänen läheisiään ja lopulta koko luomakuntaa. Satuttaminen, tapahtuupa se millä tavalla tahansa, lisää aina kärsimystä. Kärsimyksen tietoinen lisääminen haavoittaa lopulta sielua eli henkistä ja todellista ihmisen olemuksessa. Ihmiskunnan välinpitämättömyys todellista itseä kohtaan on tullut näkyväksi kaikessa toiminnassa maapallolla.

Yksilöt rakentavat yhteisöjen toiminnan. Ei ole olemassa muuta yksikköä, jolla on valta toimia tuhoavasti tai rakentaen. Tuohaminen on tullut ikään kuin sivutuotteena, koska itsekkyys on kasvattanut välinpitämättömyyden ja ahneuden. On tullut tämän laskun maksun aika.

Muutoksen itäminen alkaa henkisen ulottuvuuden tiedostamisen kautta. Materialistinen ihminen ei piittaa tuon taivaallista henkisyydestä. Hän ei tunne eikä tunnista stä. Materialistit ovat tuhonneet maapallon ja nyt kun luonto osoittaa katastrofaalisen tilanteen, materialisteilla on tilaisuus vihdoin herätä. Kysymys on myös heidän elinmahdollisuuksista ja tulevista sukulaisista.

Henkinen olemus on elävöittävä elementti. Persoona on kehotietoisuuteen nivoutuva taso. Persoona ja keho kulkevat käsikädessä tämän elämän läpi, henkisielu on ollut olemassa aina. Henkistyneen ihmisen tunnistaa hänen tavoistaan elää ja ilmaista itseään. Henkinen olemus tulee esille persoona kehossa kokemuksien ja edistymisen kautta.

Voiko ihminen kasvaa yhdessä elämässä täyteen henkiseen kukoistukseensa? Kyllä, mutta se tarkoittaa lukuisten elämien elämistä ja hyvin kurinalaista keskittymistä oleelliseen. Oleellinen elämä on luottamus Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Henkistyneellä ihmisellä on usein hyvin vaikea ja haasteellinen ns. viimeinen elämä ennen kirkkauteen siirtymistä. Mielikuva useista erivärisistä langoista, jotka pujotetaan yhdestä pienestä silmukasta ( ovesta) hyvässä järjestyksessä uuteen tilaan.

Jeesus opettaa pienestä portista kulkemisesta. Juuri siitä on kysymys sielun ylevöitymisessä. Elämä jatkuu portin jälkeenkin, mutta olemuksen karkea jakoiset himot ja halut eivät enää raasta ja revi. "Kärsimys lakkaa kun ainainen halu katoaa"- Budhan eli valaistuneen sielun viisaus.

Tunne itsesi ei tarkoita pelkästään fyysistä kehoa ja mielihaluja. Nykyisin ihmisten tietoisuus itsestä on noussut, mutta usein henkisyys jätetään huomiotta. Kehon hoitaminen on muodikasta ja siihen uhrataan valtavasti aikaa, energiaa ja resursseja. Miten on henkisen puolen laita? Meditaatioon ei edelleenkään löydy aikaa, rukoilemisesta puhumattakaan.

Jumalan luomistyö etenee ihmisissä ja ihminen on vastuussa omasta luomuksestaan. Juuri tässä piilee yksi merkittävin asia. Ei Jumla ole luonut pahaa maailmaa vaan ihmiset ovat ryhtyneet toimimaan alkuperäistä suunnitelmaansa vastaan. He valitsevat kärsimyksen, kun heillä olisi mahdollisuus valita harmonia ja rauha.

Jumala ei unohda yhtäkään, koska jokainen omaa yhden hiukkasen hänen valostaan. Tuo valo on lahjoitettu ja jossakin vaiheessa valo palaa Jumalansa yhteyteen. Se on ihmisen monien elämien tarkoitus ja päämäärä. Missä vaiheessa itse kukin valon kantaja on, näkyy ja kuuluu ihmisen tavoissa ja tottumuksissa. Itsearvioinnin apuna voi käyttää muistoja ja tämän hetken tilanteita. Paljonko hyvää, keskinkertaista tai pahaa löytyy tästä päivästä? Monenko ihmisen kanssa on riitaa ja toraa? Monenko kanssa elämä sujuu luonnostaan?

Kaiken mitta on rakkaus, koska Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole himoa ja seksuaalisuutta vaan kaikessa elämässä virtaava voima. Se läpäisee kaiken ja on läsnä kaikessa. Ihminen siivilöi rakkautta oman itsensä kautta ja tulos näkyy toiminnassa, tavoissa, puheessa ja ajatuksissa. Mikäli ihminen on roskannut oman siivilänsä ja ilmaisee tuhoisuutta, se on ihmisen aikaan saamaa. Hänen tehtävänsä on ensin puhdistaa siivilä eli korjata omaa itseään, jotta siivilänsä läpi virtaisi parantavaa rakkautta.

Muutos paranemiseen alkaa ajatuksesta. Olkoon elämäntilanne kuinka kaaosmaista ja sotkuista, muutos parempaan on mahdollista. Jo se, että näkee oman tilanteensa, merkitsee pientä heräämistä. Pienen heräämisen jälkeen on mahdollisuus suureen havahtumiseen. Juuri siitä on kysymys, että ihminen alkaisi tajuta oman voimansa suhteessa elämänsä rakentamiseen.

Tavoite elää hyvä elämä muuttaa ihmisen suhtautumisen itsee ja toisiin. Hyvä tarkoittaa miellyttävää ja voimaannutaavaa arkea. Asioiden saattamien järjestykseen on alku, jota seuraa tilaa olla se mitä on oikeasti.

Sielu on voimaa läpäisevä, jumalallinen ja ikuinen. Ihmisen saavutettua paremman yhteyden sieluunsa, hänelle avautuu aivan uudenlainen elämä. Uusi maa ja uusi taivas on tietoisuudentila, jossa elämä on täydesti läsnä.

Hoida siis elämäsi tilanteet kuntoon. Siivoa ja järjestä kotisi, ota huomioon läheiset, meditoi ja rukoile. Jumalalinen ei ole jättänyt sinua koskaan, sinä olet ollut kiinnittyneenä toiseen ja ensimmäinen on jäänyt vaille huomiotasi. Rakasta ja kiitä, niin elämäsi punoslangat asettautuvat niille kuuluvaan tilaan ja järjestykseen.

Maailman sekamelska

Sekamelskainen maailma kuvastaa ihmiskunnan sekasortoisia ajatuksia. Luomus elämästä on ihmisten aikaan saamaa, ajatusmuodot liittyvät energioissa toisiinsa ja todentuvat tapahtumina ja tilanteina. Ulkoinen maailma on sisäistä heijastusta ja jokaisella ihmisellä on tila ja paikka olla todellistamassa luomustaan, joka sopii samaan suuntaan ajattelevien ja toimivien kanssa.

Murros aineelliseen todellisuuteen syntyy henkisesti toimivien ja ajattelevien kautta. Valo, joka liittyy alkemistisesti maailman luomiseen murtautuu pimeyteen. Pimeydellä kuvataan tietämättömyyttä ja materialistista maailman käsitystä, jossa rahalla on Jumalaan verratava voima. Henkeä ei kuvata luovana voimana vaan se mitätöidään. On selvää, että ihminen, joka elää tässä hypnoottisessa tilassa, voi huonosti ja tuhoaa itse itseeän ja luomustaan. Arvottomuus, itsekkyys, ahneus, kilpailu, moraalittomuus synnyttävät terrorin, johon liittyy korruptio ja vallassa olevien elitistinen toiminta.

Materialistinen maailma natisee liitoksissaan, koska yhä useampi ihminen on havahtumassa mielttömyyteen, mikä on meneillään ns. virallisissa piireissä. Yhteiskunnan rakenteet murenevat ja ihmisten usko demokratiaan horjuu. Vallanpitäjien ja tavallisen kansan välille on revitty juopa, joka lopulta ajaa alas koko järjestäytyneen yhteiskunnan.

Pimeys ja valo vääntävät kättä ja kaukana ei ole aika, jolloin suuri osa ihmisiä herää tajuamaan oman todellisen alkuperänsä. Kehitystä ei voi pysäyttää millään keinolla, koska kyse on ihmiskunnan henkisestä evoluutiosta. Jokaisella on sama määränpää, toisilla mutkikkaampi, mutta perille pääsevät kaikki. Oman vapaan tahdon ja älyllisen ponnistelun avulla yksilö valistuu toimimaan elämää edistävillä tavoilla. Henkinen ihminen opettelee olemaan ja elämään sopusoinnussa itsensä, toisten ihmisten ja koko luomakunnan kanssa. Juuri siitä on kysymys näinäkin sekamelskaisina aikoina. Aina ennen asioiden järjestymistä uuteen uskoon, ihmiskunta käy läpi sekasortoisen ajan. Niin kehitys etenee yksiöiden kuin myös kansakuntien elämässä.

Tässä ajassa meidän kaikkien on nostettava omaa vastustuskykyä. Energiatietoinen elämä antaa parhaan suojan tapahtuupa maailmassa tai omassa elämässä mitä tahansa. Pimeyden nujertamiseen tarvitaan valoa. Me jokainen voimme ohjata, itsemme kautta, lisää rakkautta elämään. Rakkaus ja valo ovat samaa olemusta. Rakkaus on elämän voima, joka uudistaa, parantaa ja hoitaa. Se tuo valon ja poistaa pimeyden sekä häilyvät epävarmuuden ja pelon varjot.

Rakkaus on Luojamme sisin ja olemme osa sitä. Meissä kaikissa on valon ydin ja sen esille tuominen on elämämme merkitys ja tehtävä. Nyt on aika huoltaa ja hoitaa oma valonlähde kuntoon.

" Kaikki on valmista Sinun tulla. Liittyä ikuiseen valonkantajien joukkoon. Tee työsi, hoida keskeneräiset asiasi ja anna palaa!"