Ihmiskunta muodostaa suuren yhteisön, joka oikeastaan on pienen pieni universaalissa mittakaavassa. Ymmärryksemme ei riitä hahmottamaan kaikkiallisen suuruutta, koska olemme itsetietoisuudessamme juuttuneet minimalistiseen ajatteluun ja hyvin sitoviin uskomuksiin. Uskottelemme fyysisen todellisuuden ainoaksi todeksi ja samalla jätämme huomiotta suunnattoman henkisen potentiaalin.Ymmärryksemme ja uskomuksemme muuttuvat kokemuksellisuudessa ja siksi edistymisemme on vaivalloista.Menneisyydessämme ovat avaimet tulevisuuksimme. Historiamme kuvastaa pyrkimyksiämme verratessamme entisajan ihmisiä ja yhteisöjä tähän aikaan. Voimme nähdä huikean kehityksen tekniikassa, mutta miten ihmisen henkilökohtaisessa edistyneisyydessä on käynyt? Ongelmat ovat lisääntyneet ja yhä useampi ihminen taistelee hyvinvointinsa suhteen fyysisellä ja henkisellä tasolla. Ihmisen kokonaisvaltaisuus, asioiden ja tapahtuminen vaikuttavuus kaikkeen on unohdettu. Oireilua on alettu diagnosoimaan ja lääkitsemään, kun sen alkusyyt on haluttu jättää huomiotta.
On tärkeää yrittää päästä perille tietyistä luonnon ja ihmisen lainalaisuuksista. Tietoa on kerätty ja tutkimuksia tehty vuosikymmeniä. Kuitenkin jokaisen ihmisen henkilökohtainen elämä, on ihmiselle itselleen, huikea tutkimuksen kohde. Edistymistä ja kehitystä ei voi mitata ulkoisien statuksien kautta vaan henkisinä kokemuksina, tapoina, pyrkimyksinäö ja tahtona. Ulkoinen maailma on heijastusta ihmisen sisäisyydestä, koska ihminen itsessään luo ja valitsee tapansa toimia. Ne, jotka ovat sitoutuneet materialismiin elävät materailismin maailmassa, kilpailuineen ja hankkeineen. Kuitenkin heissäkin on henkinen ydin, mutta sille ei anneta arvoa eikä siihen kiinnitetä huomiota. Henkisen itsen laiminlyönti on suurin läntisenmaailman trauma. Traumatisoituneet yksilöt elävät hengettömyydessä ja tuolloin käyttäytyminen on itsekästä, välinpitämätöntä ja väkivaltaa ihannoivaa. Kilpailu paremmuudesta ja taloudellisista eduista vääristää yhteisön elämän mahdottomaksi johtaa. Muurros syntyy, kun ihmisen tietoisuuteen syntyy toive paranemisesta. Yksilön havahtuessa seurauksena on yhteisön herääminen.
Itsekkyyteen ja ahneuteen syyllistyvät jäävät väistämättä vähemmistöksi. Heidän traumansa on ahneus ja luulo, että valta säilyisi loputtomasti heidän käsissään. Romahtavassa yhteiskunnassa kaaos on tunnuspiirre muutoksen rantautumisesta yksilöihin. Uskomukset ja luulot murenevat totuuden tullessa nähdyksi ja koetuksi. Paluuta menneeseen ei ole, joten kyse on edistymisestä.
Tänään
Yksilöt käyvät elämässään läpi murroksen ja koska kysymys on henkilökohtaisesta elämästä, tunnelmat ja kokemukset voivat olla musertavan ahdistavia. Se, mihin on uskonut ja luottanut lakkaa olemasta sitä, mitä on kuvitellut. Putoamisen tunne, hukkuminen, eksyminen ja kipu viittaavat meneillään olevaan suureen mullistukseen. Ulkoinen menttää vähitelleen merkityksensä ja ihminen on pakotettu vetäytymään. Voimavarat eivät riitä statuksien ylläpitämiseen ja kaikki turha laitetaan sivuun ihmisen itsensä toimesta.
Jäljelle jää hyvin vähän tai ei ollenkaan siitä mitä aiemmin piti tärkeänä. Materialistiset arvot lakkaavat olemasta ja samalla henkinen todellisuus näyttäytyy. Voi olla, että tuskallisuus saa aikaan pakenemista tai itsetuhoisuutta. Osa ihmisistä ei halua vieläkään kasvaa ja edetä uuteen vaiheeseen vaan pidättäytyvät vanhaan. Heidän auttamisekseen on hyvin vähän tehtävissä, koska syyn ja seurauksen laki on ehdoton. Kukaan ei voi elää toisen puolesta ja tämä on yksi kovin oppimiskokemus.
Kehitystä ei voi ohittaa ja keinoja oikaista ei ole olemassa. Uudessa elämässä ei voi olla vanhaa, koska vanhan täytyy väistyä itsestämme. Ihminen ei voi huijata Luojaansa, itsensä huijaamisessa ihminen on mestari. Totuudelliseen elämään siirtyminen tuo esille valheet, joiden varassa elämää on yritetty elää. Juuri tänään murroksen aallot pyyhkivät jokaista ihmistä. Ihmisestä itsestä riippuu mitä hän tekee, mihin ryhtyy ja miten asennoituu. Muutos on totta ja sitä ei voi muuttaa lieventää tai mitätöidä. Ainoa asia, mihin voi vaikuttaa, on asenne. Niin pitkään, kun kouristuu vanhaan, tuska yltyy, Heti, kun suhtautuminen muuttuu, tuska laantuu ja lieventyy. Valinta on itsellä ja seuraus on elettävä.
Ymmärrys oman elämän liittymisestä kaikkiin muihin, on henkisen murroksen suurin oivallus. Irrallisuuden päättyminen vapauttaa henkisen sidoksen. Vuosituhantinen harhailu saa aivan uuden merkityksen ja elämän tarkoituksenmukaisuus selkenee. Syy elää ja olla olemassa on uuden vaiheen alku. Ymmärryksen valo syttyy vain kerran ja se ei koskaan lakkaa olemasta. Matka siihen taivaalliseen oivallukseen on jokaisella äärettömän pitkä, vaikea ja haastava.
Mitä sitten?
Sitten muuttuu nyt hetkeksi. Ikuisuus väreilee tässä hetkessä, joka jatkuu jatkumistaan. Muoto voi muuttua ja muuttuukin, mutta nyt on tietoisuuden tila. Aikamatkailu on mahdollista, siirtymät tiloista toisiin tulevat selkeiksi. Henkinen olemus voimistuessaan avaa aivan uuden todellisuuden.
Kyetä olemaan täysin nyt hetkessä kokoaa pirstaoilutuneen itsen eheyteen. Eheys ei ole selkeästi rajattu oleminen vaan tieto olemassa olosta laajemmassa kokonaisuudessa. Ystävät ja ihmiset yleensä näyttäytyvät eri ulottuvuudessa kuin aiemmin. Totuuden näkeminen on huikaisevaa, koska se on ikuista. Valheiden romahtaminen voi tehdä ihmisestä heikon ja voipuneen, mutta ei mene kauaa, kun voimavarat alkavat elpyä. Turhuus muuttuu todeksi.
Olla tosi itselle ja toisille on oppi, mikä jouduttaa tätä murroksen aikaa. Kaaosmaisuus lakkaa, kun totuus näyttäytyy jokaisen ihmisen olemuksessa. Olla totta tänään tarkoittaa ikuisen olemuksen esille tuloa ja voiko mikään muu olla merkityksellisempää?
