keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Hengestä kumpuavia ajatuksia

Olemme henkisiä olentoja. Tarkoituksemme on tulla tietoiseksi tästä. Tietoiseksi tuleminen tarkoittaa ymmärryksen laajenemista elämän suhteen, syyn ja seurauksen suhteen, kaiken suhteen ja sen suhteen, että Jumala on kaikkeuden luova voima. Meillä on vapaa tahto valita elämisemme sisällöt ja suunnat, ajatukset ja asenteet sekä tekemiset ja tekemättä jättämiset. Se minkä panemme alulle, saatamme loppuun ja niin ollen kannamme seuraukset ja vastuut. Sekä hyvässä, että pahassa. Tietoiseksi tullut ihminen ymmärtää tekojensa seuraukset, tiedostamatta elävä ihminen elää sattumanvaraisesti, koska ei ymmärrä eikä tiedä omasta hengestään eikä siitä, että vastaa teoistaan itselleen ja toisille.

Henkenä vaihdamme olemassa olon tasoa sen mukaan, olemmeko kehollisia vai kehottomia. Asutammeko kehoa vai olemmeko hengenmaailmassa. Henkinen olemuksemme on ikuinen. Kuolema koskee kehoa eli ruumista, ei henkeä eli sielua. Tämä on se kiista ja uskomuksen kohta, josta väännetään kättä kirkoissa ja tiedeyhteisöissä. Tämä on kohta, joka mittaa henkistymisen tilaa ja tasoa.

Elämän tarkoitus on elämä itse. Halumme ja innoituksemme syntyvät sisimmästä ja värittyvät uskomusjärjestelmiemme kautta siksi, mitä arkemme on. Usko ja uskottelu ovat voimakkaita työkaluja ja voimme niiden avulla joko tuhota tai rakentaa. Tässä on kohta, jossa valta ja vallankäyttö kohtaa ihmisen. Vallan ollessa materialistien otteessa, siis niiden, jotka eivät tunnista
henkisyyttä eivätkä Jumalan olemassa olo. He markkinavoimien kautta, manipuloivat ihmisiä käyttäytymään mieleisillään tavoilla. Kuluttamaan, olemaan uskollisia rahan vallalle ja heille itselleen. Nöyrät ja kuuliaiset alamaiset, ovat kautta historian olleet, vallassaolijoille tärkeitä. He itseasiassa mahdollistavat materialistien elintason ja vaurauden.

Jeesus opettaa, että ihminen ei voi palvella kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa.  Tässä on kohta, joka avaa näköalan tämän päivän maailmalliseen tilanteeseen. Kumpaa me palvelemme? Nyt ei ole kyse kirkoista eikä instituutioista vaan ainoastaan palvelemisesta, mikä tarkoittaa suhdettamme näihin kahteen,  Jumalaan ja mammonaan.

Olemme maailmassa, mutta emme maailmasta. Olemme kehossa olevia henkiä ja otamme välttämättä kantaa tähänkin asiaan. Maallistunut henki, joka potee jatkuvaa ristiriitaa. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Mikä vie eteenpäin ja mikä taannuttaa? Millä lisään kuormaani ja millä saisin helpotusta? Kuka puhuu totta ja kuka valehtelee? Onko materialistisessa maailmassa olemassa totuutta? Miten siellä voisi olla, koska kaikki rakentuu illuusioon. Illuusioon rahan, omaisuuden ja omistamisen utopiaan? Ollessamme maailmassa elämme arkeamme maallisten lakien ja asetuksien sisällä. Lait ja asetukset ovat materialistien laatimia. Siis heidän, joilla ei ole henkistä ulottuvuutta tietoisuudessaan.
Jumalan lait ovat ikuisia ja ne eivät muutu. Niissä on ulottuvuus läpi kaiken. Materialistien lait muuttavat sisältöä sen mukaan, mikä nousee tärkeäksi maallistuneessa elämässä. Kaksi todellisuutta, joista vain toinen kestää ajan hampaan, toinen murenee väistämättä.

Henkimaailma on tietoisuuden tila. Voit olla siitä tietoinen ja oletkin, kun olet elänyt tarpeeksi kauan, pitkään ja hartaasti. Niin kauan, että tietoisuutesi on avartunut ja näkemyksesi kirkastunut. Yhteytesi henkimaailmaan on tosiasiallista toimintaa. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa. Ihminen joka ei tunnista henkeään on silti henkinen ja niin ollen vetää puoleensa samankaltaisia henkimaailman olentoja. Pahis on usein yhteistyössä henkimaailman pahiksien kanssa. Henkisesti virittynyt on yhteydessä samansuuntaisten henkien kanssa. Tämä selittää sen, miten ihmisen kasvu ja vapaantahdon toiminta jyvittyy pienemmästä suurimpaan. Olemme kaikki matkalla kohti henkisyyttä.
Vasta,kun siirrymme pimeydestä eli hengettömyydestä henkisyyteen, alamme nähdä ja ymmärtää olemassa olomme merkitykset ja tekojemme seuraukset. Ei se, että olemme sitoutuneita johonkin oppiin tai lahkoon tee meistä Jumalan lapsia. Meidän on elettävä läpi luomuksemme eli oma itsemme ja aikaansaannoksemme. Jeesuksen elämä ja opetukset ovat tienviittoja henkistymiseen eli henkiseen avartumiseen.

Rukous on avain johdatukseen. On olemassa henkiä, jotka ovat matkanneet ihmisenä ja käyneet läpi kirkastumisen prosessin. He ovat todellisia olentoja, joilla on lupa ja valta tulla avuksemme pyytäessämme sitä heiltä. He eivät voi puuttua elämäämme vasta kun rukouksessa pyydämme heiltä apua, ohjausta ja muita henkisiä voimavaroja. Rukous on puhetta Jumalalle ja se kuullaan aina. Meditaatio on mielenhiljentämistä kuulemaan hengen maailman vahvistavaa opastusta. Meditaatiossa oppaamme ja enkelimme voivat lähentyä meitä. Heidän vahvistavien viestiensä kuulemiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitsemme mielen tyyneyttä. Sekasortoinen ajattelu ja ajatuksien loputon tulva estää meitä kuulemasta. Meidän tehtävämme on antaa tilaa hiljaisuudelle, koska se on ikään kuin mieluisan vieraan vastaan menemistä, jotta tapaaminen onnistuisi.

Opettele rukoilemaan. Rukoilemisen jälkeen kuulemaan ja ymmärtämään. Kaikki pyyntömme eivät tule toteutumaan, koska emme tarvitse kaikkea anomaamme. Rukoile henkisiä asioita, koska hengestä sinä luot materiaalisen todellisuutesi.

" Isä meidän, joka olet. Tunnistan olemuksesi oppaissani ja enkeleissä, jotka ovat läsnä elämässäni. Juuri tänään tarvitsen suojaa ja vahvistusta. On asioita, jotka ahdistavat elämääni, enkä tiedä, miten minun tulisi toimia, niiden suhteen. Tietämättömyys on tuskastuttavaa, koska aika ja energia hupenee huomaamatta ja väsymys valtaa olemukseni. En jaksa aloittaa saati saattaa loppuun. En kykene tekemään aloitteita vaan odotan jotakin tapahtuvaksi. Olen täynnä ja silti niin tyhjä. Pyydän vahvistusta sille, että osaisin ottaa oikeansuuntaisia askeleita. Rukoilen voimaa ja energiaa tuoda julki sitä todellista totta, josta olen päässyt osalliseksi. Haluan pitää yllä ja vaalia valoasi. Kiitos siitä, että kaikessa, heikkoudessakin, olet läsnä. Amen."

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Ajassa liikkuu vai liikkuuko aika?

Mittaamme elämäämme vuosina, kuukausina, tunteina, sekunteina. Elämänkaari, joka alkaa pisteenä ja nousujohteisesti saavuttaa tietyn kohdan, josta kaari alkaa laskea. Laskeutuu samalle tasolle, josta sitä alettiin piirtää. Alku ja loppu, siihen väliin mahtuu koko elämä. Niin me luulemme, koska emme tiedä muuta.

Uskomuksemme värittävät koko elämämme. Harvoin kyseenalaistamme uskomuksiamme, koska on turvallista uskoa, kuin yleisesti uskotaan. Kuulua samaan seurakuntaan, yhteisöön tai yhdistykseen antaa turvallisuuden tunnetta. Näin meillä – menttaliteettia. Systeemi toimii paremmin, kun sora ääniä ei kuulu. Saman mielisiä on helppo johtaa. Alaisten uskollisuus johtajille takaa asioiden sujuvuuden.

Entä sora äänien merkitys? Usein sora äänien aiheuttajia karsastetaan, koska he haastavat vallitsevan systeemin. He kritisoivat ja tuovat esiin usein kiusallisia asioita vallitsevan systeemin nurjemmalta puolen, kuten vallanhimosta kumpuavan ahneuden, piittaamattomuuden ja vääristeltyjen totuuksien perimmäiset tarkoitukset. Sora äänien takaa löytyy ihmisiä, joilla on rohkeutta ajatella omilla aivoilla, tutkia ja ottaa selvää. Kapinalliset, populistit, toisinajattelijat, mielenosoittajat jne. Juuri se kansanosa, joka pitää vallassaolijoita varpaillaan.

Hyvinvointi on ikuisuus aihe, josta väännetään peistä. Yleisellä tai yhteiskunnallisella tasolla on selkeät käsitykset, miten yksilöä hoidetaan, jos hän voi huonosti. Ennen huonovointisuuden putkahtamista elämään, meillä ihmisillä on niin sanottu etsikkoaika. Miten pidän itsestäni huolta, etten päästäisi itseäni siihen tilaan, että joudun systeemin lääkittäväksi. Ennaltaehkäisy tarkoittaa vastuun ottoa omista valinnoista. Siinä elänmänvaiheessa, kun alamäki alkaa, syystä tai toisesta, meillä on vaihtoehtoja toimia.

Elämä on täynnä vaihtoehtoja, mutta yhteisössämme on vallalla käsitys, että ei ole olemassa muuta hyväksyttävää tapaa toimia, kuin se mitä pidetään yllä ns. virallisella tasolla. Mikäli uskomme vain sitä, mitä meidän halutaan uskoa, jätämme koko rikkaan, runsaan ja vaihtoehtoja täynnä olevan elämän huomiotta. Kapeudumme ja hyvin helposti meistä tulee systeemin uhreja. Näistä uhreista ei puhta, koska ne lyövät kiilaa kaikkivoipaiseen viralliseen systeemiin.

Valinta on kaikesta huolimatta aina itsellä. Mihin alan? Mitä teen elämälläni, ajallani? Olenko unessa elämän runsauden suhteen ja pitäydyn kaavoihin, jotka antavat kapean ja näennäisen näköalan elämään? Annanko elämäni lipua ohi koskaan kyseenalaistamatta sen merkitystä? Uskallanko koskaan nousta seisomaan, koska olen uskomuksieni tilassa kontallaan?

Elämä haastaa meitä kaikkia. Itsestämme löydämme vastaukset kaikkein kipeimpiinkin kysymyksiin. Sisäinen itse on aina läsnä, olkoonkin, että olemme kiinnittyneet ulkoiseen. Elämisessä on lopulta kyse oman totuuden oivaltamisesta.  Olemme jokainen ottaneet haasteen vastaan, koska olemme tällä elämänkaarella. Aika on määre, mitta,  joka kuvitteellisesti pitää systeemin kasassa. Olemme enemmän kuin piste elämänkaarella, olemme ajassa liikkuvia ikuisuuden olentoja. Matka todelliseen elämään alkaa siitä hetkestä, kun on valmis katsomaan sisimpään ja kysymään itseltä, mitä olen valmis itsessäni tekemään elämän parantamisen suhteen? Odotus, että joku muu hoitaa hommat, on vanhentunut malli, josta on mahdollisuus päästä eroon. 

Ajatus ja tunne vetää puoleensa. Luomme niiden kautta. Halu ja motivaatio on moottori, joka käynnistää elämisen prosessit. Ensin on löydettävä halu tehdä jotakin. Todellinen halu on se aktivoiva elämänkipinä, joka saa meidät ryhtymään. Sitä kipinää meidän on hoidettava oikeanlaisilla tavoilla.
Henkinen kipinä hoituu henkisyyteen liittyvillä asioilla. Luonnostaan henkisyyteen kuuluu rakkaus ja anteeksi antaminen, hyväntekeväisyys ja ilo. Meditaatio, rukous ja elämästä kiitollisuus vahvistavat henkiminäämme. Ne eivät pelkästään riitä, vaan niitä tulisi toteuttaa arkisessa elämässä. Pyhittäminen tarkoittaa juuri tekoja rakkaudesta päin. 

" Kohtaan sinut sisareni, veljeni, siinä tunteessa, että olemme elämän matkalaisia hamasta aamu usvasta illan kirkkauteen. Olemme kohdanneet usein ja jokaisesta kohtaamisesta on jäänyt jälki sydämeeni, siihen todelliseeen toteen, mikä minussa on ikuista. Ilo, jota tunnen, ei ole tästä elämästä, vaan kauempaa ja korkeammalta. Se yhdistää ja antaa toivoa, silloin kun tämän elämän soinnut saavat minut unohtamaan oman todellisen olemukseni. Olen kiitollinen elämästä, koska sen läpivievillä teillä olen saanut varttua siksi mikä olen nyt. Sinä ja minä kuulumme yhteen, läpinäkyvät siteet eivät heltiä edes kehon kuolemassa. Turhaan murehdimme ja huokaamme, sen sijaan meidän tulee olla kiitollisia. Kiitollisia siitä, että nämäkin vaikeudet vievät meitä kohti eivätkä suinkaan loitonna. 

On olemassa taso, jossa kaikki näkyy selvästi. Selkeämmin kuin ikinä ajallisessa kehossa ollessa. Minulla on, aika ajoin, tilaisuus tietää, miksi, miten ja syystä että.  Sen tietoisuuden yhteen sovittaminen tämän elämän tilanteiden suhteen, on haaste. En voi edetä yhtäkään askelta ettenkö kävisi  kokemuksien läpi. Siinä on elämäni siunaus vaikka toisinaan voin kokea sen kiroukseksi.

Valitsen aina ja kaikessa puoleni. Olenko elämää vastaan vai sen puolesta. Elämä on yhtä kuin Jumalan tahto. Jumalan tahto on ikuisuuksien virtaava elämä, jonka perusta on totuus ja armo. Jos en kestä totuutta, vastustan sitä. Jos kestän totuuden, en voi muuta kuin edetä ja kasvaa. Jumalallinen armo lepää ikuisuuden virrassa eli energiassa. "Vaikka minä vaellan pimeässä laaksossa, en minä pelkää mitään pahaa." Ei tarvitse pelätä, koska rakkaudessa eli Jumalassa, ei ole pelkoa. Minussa on pelkoa niin paljon, kuin olen Jumalasta erillään. Siinä on tekemisen ja ryhtymisen paikka, että pystyisin luottamaan enemmän kuin pelkäämään. "

Hengen puhetta hengestä. Kiitos, ylistys ja kunnia. Amen.