torstai 29. toukokuuta 2014

Mikä on kauneinta sinussa?

Kauneinta on hyvyys, mikä välittyy sanoista, katseesta, kosketuksesta ja välittämisen tunteesta. Kauneinta on inhimillinen myötäelämisen taito, kun otat osaa lähimmäisen suruun tai iloitset hänen onnistumisestaan. Kauneus on sisäisyydestä nousevaa, korkeuksiin yltävää rakkautta. Kauneus on hyvyyttä, jota ei välttämättä osaa pukea sanoiksi. Sen tuntee ja aistii. Siinä on hyvä.

Entä kun kauneus on kadonnut ja tilalle on tullut rumuus? Ruumuus voi piiloutua teennäisyyden ja valheen taakse. Siitä ei välttämättä ota heti selvää. Se hiipii varkaan tavoin ja iskee, kun uhri on varomaton. Selkään puukottaja on täynnä kipua ja vihaa. Kipua omien pakkomielteisten ajatusten vuoksi. Kaikki voi näyttää olevan kunnossa, mutta mitä tapahtuukaan suljettujen ovien takana?

Kaikki kokemukset, tunteet ja ajatukset heijastuvat väistämättä ympäröiviin ihmisiin. Tarinamme sisällöt voidaan lukea ystävien, perheen ja suvun kautta. Sieltä löytyy kaikki kauneus ja myöskin ruma häijyys. Meissä kaikissa ovat avaimet kaikkiin oviin, vaikka emme tiedä sitä. Voimme olla niin käpertyneitä ettemme voi oikaista itseämme.

Elämä on lahjomaton koska olemme kaikki samojen lainalaisuuksien ohjauksessa. Kysymys ei ole uskomuksesta eikä tiedostakaan, vaan totuudesta, johon kaikki heijastamme tekomme, aikeemme, ajatuksemme ja tunteemme. Totuus ei muutu halustamme eikä rukouksistamme. Se on aina ollut totta ja tulee sitä olemaan. Tämä näköala antaa perusteen henkiselle elävöitymiselle ja kasvulle.

Kiemurtelemme omissa todellisuuksissamme ja kuvittelemme kaiken olevan niin totta, kuin itse uskottelemme sen olevan. Saman mieliset lähimmäiset luovat dynastian, jossa vahvin tai ovelin säätää, miten toimitaan missäkin asiassa. Syntyy mielenkiintoinen näytelmä, vaikka osalliset luulevat sen olevan, ainoa oikea todellisuus toimia. Kaikki menee niin kauan hyvin, kun ollaan samaa mieltä. Saman mielisyys takaa elämän arjen jonkun asteisen sujumisen.

Kyse on vallan käytöstä. Kyse on kauneuden ja rumuuden kohtaamisesta. Kyse on hyvän ja pahan taistosta. Kyse on energiasta!

Kaikissa meissä kamppailee hyvä ja paha, kauneus ja rumuus sekä elämän kielteisyys ja elämän myönteisyys.

Luonnon lakien mukaan saamme sitä elämäämme, mitä teemme muille. Tekeminen tarkoittaa myös ajatuksia ja aikeita. Tämä on se huomioitava seikka ja tämän äärellä työskentelemme kaikki. Elämämme ydin kietoutuu tähän pisteeseen. Olenko tietoinen ajatuksieni tuhoavista tai rakentavista seurauksista? Luonko kauneutta vai rumuutta? Sidonko läheiseni itseeni orjantappura- vai silkkisitein?

" Taivallinen johdatus, avaa sieluni ja ymmärrykseni sen suhteen, miten kohtelen lähimmäisiäni.  Vahvista minussa valoa, etten lisäisi pimeyttä. Valossasi näen ja ymmärrän tekojeni raskauttavuuden ja myöskin rakastettavuuden. Näiden kahden tilan välissä elän elämääni ja nämä tilat sävyttävät todellisuuteni. Rukoilen vahvuutta valita oikein. Haluan heijastaa valoasi, mutta toisinaan olen niin täydellisen heikko, etten kykene vastustamaan pimeyttä, joka hiipii varjojen lailla sisimpääni. Niinä hetkinä kutistun, mitätöidyn ja lakkaan olemasta se valonkantaja, joka sieluni syvyydessä olen.
Vielä on matka kesken. Vielä on tekemättömiä taipaleita tässä elämässä. Vapisevin sormin sytytän kynttilän ja hiljennän hätääntyneen mieleni. Jumalani-auta minua pysymään hiljaa. Hiljaisuudesta löydän yhteyden, joka vahvistaa minuutta. Kiitos."




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti