sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Elämässä

Näetkö kaikki ne ihmeet, mitä ympärilläsi on? Antaudutko ihmeiden kokemiselle vai oletko sulkenut itsesi siihen tietoisuuteen, ettei ihmeitä ole olemassa? Pidätkö kaikkea itsestäänselvänä, realistisena ja loogisena? Uskotteletko itsellesi, että sinulla ei ole mielikuvitusta, luovuutta tai että et osaa rentoutua, päästää irti, olla leikkimielinen ja rento? Koetko itsesi vanhaksi, loppuunkuluneeksi, ilottomaksi ja apeaksi?

Maailma, missä elät, on omaa luomustasi, uskot niin tai et. Kauneus on katsojan silmissä, niin myös ankeus ja ilottomuus. Olet matkalla tämän kertaisen fyysisen elämäsi halki ja kokemukset joissa olet, tulevat elämääsi menneisyytesi valintojen seurauksena. Menneisyys näkyy tässä hetkessä ja juuri tänään luot huomista ja tulevaa elämääsi, ompa elämä tässä ajassa tai ikuisuudessa. Tämä on henkinen totuus, johon meidän ihmisten on vaikea asettautua omien uskomusjärjestelmiemme vuoksi. Taistelet koko ajan todellista itseäsi vastaan, juokset jatkuvasti todellista itseäsi pakoon, pakenet todellista Jumalaa. Materialistinen maailma on hengetön taso ja jos olet lumoutunut siitä, olet kääntänyt selkäsi todelliselle ikuiselle itsellesi ja myös Jumalalle. Samalla menetät vähä vähältä yhteytesi ihmeisiin, pidät niitä vain sattumina tai et enää reagoi niihin. Luomamme todellisuus on tietoisuutemme tila ja luodessamme elämän, josta puuttuu henki emme voi olla kokonaisia ihmisiä. "Ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan myös Jumalan sanasta..." Olemme osaksi kuolleessa tilassa, kun emme ota vastaan Jumalan sanaa ( energiaa)?

Vapaan tahtomme siivittäminä voimme aina tehdä valintoja, mihin ryhdymme, mihin uskomme ja minkä jääväämme elämästämme pois. Vastuut ja seuraukset pysyvät itsellämme. Joudumme tekemään niistä tiliä aivan varmasti, jossakin vaiheessa. Paineet, stressit, ahdistukset, pettymykset ovat oppimista varten elämässämme.Olemme haalineet ne koettaviksemme, koska tarvitsemme kipua ja kärsimystä henkiseen avautumiseemme. Ulkoistaessamme vaikeuksiemme syyt juutumme kierteeseen, joka johtaa joko henkiseen havahtumiseen tai tämän kertaisen oppimis kokemuksen hyödyntämättä jättämiseen. Kantaessamme vihaa, kaunaa ja kostoa sitoutamme itsemme siihen ja kärsimme seuraukset. Antaessamme anteeksi ja päästäessämme irti negatiivisuudesta, astumme askeleen kohti henkistymistä.

Missä vaiheessa ihmeet astuvat elämäämme? Ihmeitä on koko ajan, mutta emme voi kokea niitä, koska olemme sitouttaneet itsemme matalalle energia tasolle. Aikamme ja energiamme ei riitä "hömpälle", koska uskottelemme että henkinen ihminen ei ole totta. 

Elämäni on hengen läpäisemää. Tunnistan sen ja olen kiitollinen. Kiitollisuus Jumalaan siivittää askeleitani ja yhä selvemmin alan ymmärtää, mistä tässä elämässä on todellisesti kyse. Mitä enemmän vapaudun, sen herkemällä tasolla olen. Herkkyys ei ole heikkoutta, vaan voimaa. Teen sen, minkä koen oikeaksi, sanon ja kirjoitan omaa kokemustani. Se ei tarkoita, että kokemukseni on ainoa oikea tapa, vaan se antaa ajattelemisen aiheita. Ajatus on luomisen alku. Kieltäytyä ajattelemasta on yhtä kuin ulkoistaa oma elämä, odottaa ja toteuttaa muiden käsitystä ja luomusta elämästä. Havahtuminen henkisesti, avaa väylän, oman vastuun merkityksen ymmärtämiselle suhteessa toisiin, itseen ja lopulta Luojaan. Kenen ajatuksia ajattelet? Mikä on se, joka ajattelee sinussa?

Sinulla on avaimet kaikkiin oviin elämässäsi. Ovien aukaisu on ongelmallisten tilanteiden ratkaisua. Mitä enemmän suljettuja ovia, sen ahtaampaa ja hengettömämpää elämää. Miksi et alkaisi jo tänään sovittelemaan hallussasi olevia avaimia ongelmiesi oviin? Vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien runsaus tulee ylättämään sinut. Entäpä jos kerrassaan heittäytyisit elämääsi kuin lapsi? Ilosta ja innostuksesta hihkuen. Jos ilon ja innostuksen aiheet ovat vähissä, alkaisit etsiä niitä toisesta suunasta, kuin aiemmin. Muutos parempaan voi alkaa jo siitä, että rikkoo jonkun rutiinin, jota on alkanut pitää luonnollisenatai turvallisena. Turvallisuuteen juuttuminen on varmin tapa jättää elämä elämättä. Haikeus, ikävä ja surullisuus kumpuvat lepäämään vetäytyneestä seikkailijasta, joka uskottelee itselleen, että on liian vanha ja väsnyt aloittamaan jotakin uutta ja erilaista.

Voima on läsnä meissä jokaisessa, mutta emme välttämättä ole tietoisia siitä. Uimme keveissä elämän vesissä, emmekä uskalla sukeltaa syvemmälle. Se väkevyys, mikä vetää meitä puoleensa, on tietoisuus Jumalasta, rakkaudesta ja ikuisuudesta. Luottamus on ilmaisu, jota kannattaa pohtia ja mietiskellä. Miksi emme voi luottaa elämään? Elämä on Jumala. Jumala on rakkaus ja voima. Mikä estää meitä? Pelko on rakkauden vastakohta, Jumalan vastakohta. Niin paljon kuin meissä on pelkoa, niin kaus olemme jäävänneet itsemme Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan.

" Sukelsin pää edellä elämän mereen. Pohja virtaukset vetivät minua puoleensa sellaisella sykkeellä, etten halunnut muuta, kuin hukkua siihen tuntemukseen. Päästin irti peloista ja luotin siihen tunteeseen, joka läpäisi tajuntani. Lakkasin hengittämästä ja liuin tietoisuuteni äärirajoille. Maisema, joka avautui oli taivaallinen.  Olin taivaassa, elämää sykkivässä tietoisuudessa. En ole koskaan ollut yksin, en erillinen enkä kuollut. Kokemus avasi minulle oven, jota olen etsinyt monta ihmisen ikää. Luoja Jumala antakoon minulle voimaa ilmaista sitä ulottuvuutta."




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti