torstai 22. elokuuta 2013

Syystä elämme

Elämme seurauksien maailmassa. Jossakin on alkusyy sille, mitä nyt tapahtuu. Karmanlaki sitoo kaikkea elämää, kaikilla tasoilla ja ulottuvuuksilla.

Emme ota huomioon toimintamme seurauksia, vaan elämme itsekkäästi, välinpitämättömästi ja ikään kuin väärinpäin. Tiedämme, että toimimme elämänkielteisesti, emme ota vastuuta teoistamme. Syömme ruokaa, joka uhkaa terveyttämme. Osa polttelee tupakkaa, joka sairastuttaa. Alkoholi, huumeet, lääkkeet myrkyttävät ihmisen kehon ja mielen. Negatiivisuus on mielen syöpä, joka myrkyttää ihmisen itsensä, mutta myös tuhoaa läheisten ilon. Listaa voi jatkaa luonnon tuhomaiseen ja aina vain laajempiin tasoihin. Olipa laajuus mikä tahansa, alkuunpanijana on yksilö, joka liittoutumiensa ja verkostoidensa kautta laajentaa seurauksista piittaamatonta toimintaansa.

Henkinen kasvu laajentaa ihmisen tietoisuutta ja ymmärrystä. Kasvun ja laajenemisen väistämätön seuraus on se, että ihminen tajuaa, mitä hänen valintansa aiheutta. Hänen vastuuntuntonsa omiin valintoihin ja seurauksiin kasvaa. Lisäksi käsitys omista sisäisitä voimavaroista, maailmankaikkeuden rakenteesta ja Jumalaillisita laeista tuo voimaa ja energiaa elämiseen. On voimaa tehdä oikean suuntaisia korjaavia liikkeitä, aiemmin tehtyihin valintoihin. Joustavuus, luovuus ja ilo lisääntyvät väistämättä ja mikä tärkeintä stressi vähenee. Ennaltaehkäisevyydestä muotoutuu elämän sisältö ja tässä ja nyt oleminen mahdollistuu.

Eikö olisi järkevää ja kaikkien kannalta parasta, että ihmisen henkisyys tunnustettaisiin myös yhteiskunnan rakenteissa? Tosiasiassa yhteiskunnan intresseihin ei missään nimessä kuulu henkisyys, koska itsenäisesti ajattelevat yksilöt ovat uhka rakenteille, byrokratialle ja materialisteille. Mikäli ihmiset havahtuisivat henkisyyteen ja alkaisivat ottamaan enemmän vastuuta teoistaan, niin mihin tarvittaisiin lääketeollisuutta, sosiaali-ja terveyspalveluja, korjaavia toimintamutoja jne? Systeemimme tarvitsee vastuuttomia, välinpitämättömiä, itsekkäitä ja elämää vähätteleviä ihmisiä. Heidän tekonsa työllistävät ja varmistavat sen, että rahan kierto systeemin sisällä jatkuu.

Pahoinvoinnin varmistaminen, takaa sen, että mikään ei muutu. Muutos ei voi alkaa systeemistä, vaan ja ainoastaan, yksilöistä. Henkisesti valveutuneiden yksilöiden määrä lisääntyy huimaa vauhtia ja ottaen huomioon universaalit vaikuttavuudet, murros hengen esiin tulemiseen, ei voi enää olla äärettömässä kaukaisuudessa. Hengen esiintulolle ei kukaan voi mitään, koska se on kasvun ja kehittymisen seuraus ja tarkoitus. Se on Jumalallisen järjestyksen loppuunsaattamista. On olemassa henkinen tietoisuus ja tila, jossa kaikki on täydellisessä harmoniassa. Ihminen, joko kehollisena tai henkenä, ratkoo omia aikaansaannoksiaan suhteessa tuohon tilaan. Kasvun ja elämän kokemuksien avulla tie vie taivaaseen. Jumalan rakkaudellinen oikeudenmukaisuus haastaa ihmistä toimimaan täydellisen rehellisesti ja oikeudenmukaisesti sihteessa itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja koko elämään, pienimmästä osasesta suurimpaan. Niin paljon, kun ihminen toimii rakkaudettomasti ja epäoikeudenmukaisesti, epärehellisesti ja vääryydessä, hän on Jumalallisesta etäällä. Se lisääntyykö etäisyys vai onko ihminen jo paluu matkalla näkyy hänen tavoistaan toimia. On niitä, jotka rikkovat edelleen Jumalallisia lakeja vastaan ja niin ollen lisäävät omaa kielteistä karmaansa. He ovat edelleen selkä Jumalliseen päin. On niitä, jotka ovat jumissa tai pysäkillä. Heillä on suuri mahdollisuus päästä kotimatkalle. On niitäkin, jotka ovat paluumatkalla kotiin eli elävät elämäänsä jo hengestään päin. Ja he, jotka ovat jo kotona, eivät välttämättä ota ihmisen kehollista muotoa, vaan toimivat hengen tasoilla, oppaina ja parantajina.

Ottaessamme vastuun valinnoistamme, otamme paikamme luomisen toteuttajina, elämän myönteisessä kehityksessä. Löydämme henkisen pohjan, josta kaikki elämä lopulta kumpuaa. Meidän on tehtävä oma osuutemme ja mitä kurillisemmin keskitymme toimimaan hengestä päin, sen voimallisemmaksi muutumme. Tulemme aina vain tietoisemmaksi siitä Jumalallisesta järjestyksestä, mikä vallitsee hengen tasolla. Samalla alamme ymmärtää itseämme, lähimmäisiämme ja tapahtumien merkityksiä. Vapautuminen ja valaistuminen ovat saman kokemuksen ilmaisua. Jeesus Kristus opettaa: "Muistakaa, että emme ole maailmasta vaan maailmassa." Syntyperämme on taivaallinen eli henkinen. Voimme tuoda taivaallisuutta elämäämme, valitsemalla rakkaudellisen ja anteeksi antavuuden. Pitäytyessämme Jumalan lakiin, emme riko vaan korjaamme. Emme rankaise vaan annamme anteeksi. Yhteys pyhyyteen tuo valoa jokaiseen hetkeen, jokaiseen kohtaamiseen, tekoon ja aikeeseen. Emme ole erossa tai erillisiä, vaan yhdessä ja yhteydessä kaikeen ja kaikkiin.

Tässä tietoisuudessa pelot väistyvät. Kontrollointi katoaa ja luovuus astuu esiin. Ei voi enää myrkyttää eikä myrkyttyä, ei ahnehtia eikä puhua palturia.  Olla sitä mitä on. Ilamista sen minkä tuntee ja tietää todeksi. Selvänäköisyys on parhaimmillaan toiminnan ja valintojen seurauksien näkemistä ja ymmärtämistä.



Elämme syystä, että oppisimme elämään. Oppimisemme on henkilökohtaisia valintoja ja lopulta vapaudumme elämään, joka ei sido meitä seurauksiin.Siinä tilassa on ikuisuus.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti