Mikä tai mitä meiltä puuttuu?

Olemme vapaantahdon alaisia Jumalan luomia olentoja. Jumalan luomus, jonka tarkoitus on toimia luovana henkisenä olentona. Henkisyys on siis elämän perusta, josta elämä kumpuaa. Ajattelemme usein, että henkisyys on tavoite ja määränåää, kun oikeammin kaikki elämä kumpuaa juuri hengestä eli Jumalasta.

On olemassa Jumalallinen taso, joka on täydellinen. Miksi sitten ihminen kokee sekasortoa, kaaosta ja tuskaa? Miksi elämä on niin haastavaa ja vaikeaa? Jotakin on täytynyt tapahtua ihmisen ajatuksissa, mielessä ja valinnoissa. Raamattu sanoo: Ihminen ei elä ainoastaan leivästä(materiasta) vaan Jumalan sanasta (hengestä). Ihmisen vapaa tahto on pääosin kiinnittynyt leivän hankintaan ja henkisyydelle on käännetty selkä. Materialismi ei tunnista henkeä, ei sielua, eikä henkisyyttä. Vain "leipä" on merkityksellistä ja se, että ihmiset sitoutuvat sen hankintaan, kuluttamiseen ja käyttämiseen. Energisesti se tarkoittaa sitä, että ihmisen energia ei riitä henkiseen elämään, kun kaikki aika ja energia kuluu leivän hankintaan. Sisäiseen tilaan jää tyhjiö, joka ei täyty eikä tyydyty tavaranpaljoudesta. Henki kaipaa henkeä.

Kysymys on kasvamisesta, oivaltamisesta. Mikäli ihminen on kääntänyt selkänsä hengelle ja henki on kuitenkin se oleellinen perusta, on selvää, että jossakin kohtaa ihmien havahtuu todelliseen elämään. Turhautuminen, loppuunpalaminen, ikuinen stressi ja kiire, ovat tunnusmerkkejä, jotka antavat viitteitä siitä, että ihminen elää yksinomaan materialistista elämää. Enenrgia, joka on keskeistä kaikessa elämässä, ei pääse virtaamaan uudistavasti, elvyttävästi ja parantavasti, koska se hupenee materiaan. Ihminen voi voida hyvin ja olla terve, kun hän omaa erottelukykyä ja syvää ymmärrystä käyttäen avautuu hengelle, joka on siis olemassa olon perusta.

Ei siis välttämättä tarvitse matkata maailman ääriin löytääkseen tasapainon, onnen ja ilon. Ei siis tarvitse välttämättä rakenteita, instituutioita, kirkkoja ja kappaleita, löytääkseen Jumalan todellisuuden. Ihminen ei oikeasti tarvitse yhtään mitään, koska kaikki on jo olemassa. Ainoa asia, mikä sitoo ihmistä on vuosisatojen saatossa synytynyt karma eli velka toisille sieluille. Karman laki on ehdoton ja juuri sen lainalaisuudessa ihminen joutuu tarpomaan. Voiko karman puristuksesta vapautua muutoin, kun kohtaamalla ja elämällä läpi omaa aikaan saannostaan, olkoonkin, että aikaansaannokset ovat tapahtuneet edellisissä elämissä? Eikö juuri tässä ole se todellinen "salaisuus"  elämän järjestykseen? Se selittää ihmis-suhteidemme haasteet ja vaikeudet, koska sielujen tasolla selvitelemme karmallisia kokemuksiamme. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen on suurin rakkaudellinen teko ja juuri siinä piilee karmasta vapautuminen. Siksi on tärkeää saattaa ihmis-suhteet tasapainoon, tehdä sopu ja rauha niidenkin kanssa, jotka haastavat. Yksipuolinen anteeksi antaminen on mahdollista, koska siinä kuitenkin tapahtuu vapautumista. Se että toinen osapuoli ei kykene antamaan anteeksi, on lopulta hänen ristinsä, jota hän kantaa sinne saakka, että on kykenevä antamaan anteeksi.

Henkisyys ei ole leivän vastakohta vaan yhdessä ne mahdollistavat hyvän elämän. Valinta on aina ihmisellä ja niin myös seuraukset. Jokainen meistä on luova olento ja kun luovuus yhtyy Jumalalliseen valoon, kaikki on silloin, kuin niiden tuleekin olla. Parannuksen tekeminen on mielen muutoksen ilmaus. Minä haluan parantua ja minä paranen hengestä. Hengestä paraneminen on aina läsnä, mutta ihminen ei jostakin syystä halua parantua. Kärsimys ei siis ole ainoa keino kasvaa, kyse on tahtomisesta ja toimeen ryhtymisestä. Hakeutua hengen läsnäoloon, on kääntymistä sisäiseen itseen. Jumala puhuu, kun ihminen kuuntelee. Jumala on aina läsnä, hän ei koskaan ole poissa, koska hän on kaikissa ja kaikessa.

" Jumalani, minä olen huhuillut puoleesi monta elämää. Olen etsinyt sinua kaukaa ja nyt olen tullut tähän tietoisuuteen, että olet kaikessa. Eheytynyt minuus uppoutuu elämään täydellisen luottavaisena, mikään ei voi rikkoa tätä tilaa, koska Sinä  Jumalani, olet se tila. Tiedän, että vielä on matkaa tehtävänä, mutta sisäisyyteeni valaistuminen on muuttanut pysyvästi suhdettani maailmaan, ihmisiin ja tähän elämään. Hengitän Sinussa, hengitän Sinua ja antaudun elämään. En pitäydy mihinkään, en pidä kiinni mistään. Tätä on henkinen elämä. Kiitos, kiitos, kiitos!" Amen.